Miksi nykyään köyhät ihmiset nähdään vihollisina?
Olemmeko palaamassa sisällissodan aikaisiin asetelmiin ajatusten tasolla? Tiedostatteko riskit, mitä tuonkaltaiseen ärhäkkääseen ajattelutapaan liittyy?
Kommentit (154)
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 13:09"]
Tätä katkeruutta en voi oikein ymmärtää (enkä sano ettetkö voisi olla oikeassa). Töissä olevalle kuitenkin maksetaan, paitsi siitä, että on töissä, myös siitä että on lomalla, että palaa lomalta, että sairastaa jne. Hän saa työterveyshuollon, hän saa pankista lainaa, hän saa mahdollisuuden kartuttaa omaisuuttaan. Jos siinä tilanteessa on katkera siitä, että joku käy ihan kahvilassa syömässä kahvin ja pullan (mitähän työssä oleva saa ihan ilmaiseksi muuten joka palaverissa) niin ihan rauhassa voi jättäytyä työttömäksi. Tai hakea virkavapaata tai opintovapaata ja hakea aikuisopintotukea jne. Mahdollisuuksia on, ja jos tosiaan ajattelee, että on herkkua olla avoimilla työmarkkinoilla, mikään ei estä aktiivisesti hakemasta itsekin parempaa työtä.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 13:02"]
Jostain luin, että se aiheuttaa katkeroitumista, että ne jotka ovat työelämässä, joutuvat tosi lujille nykyään ja ne jotka eivät ole, elävät ehkä vähän liiankin mukavasti, siis työssäkäyvien näkökulmasta. Jos itse tekee niska limassa duunia, on ehkä vaikea sietää kahviloissa istuvia ja matkustelevia työelämän ulkopuolella olevia tuttaviaan. Olisko osa selitystä. Ehkä yleinen ajattelutapa on, ettei köyhällä saisi olla varaa mihinkään ns. turhaan?
[/quote]
[/quote]
En siis ole itse tuota mieltä, etsin vain selityksiä. Tosiasiahan on, että kaikilla ei ole unelmaduunia, vaan työtä, jonka sattuu saamaan. Matalapalkka-aloilla työskentelevät eivät ole ehkä hirveän tyytyväisiä tilanteeseensa, mutta ovat ajautuneet siihen. Yksinhuoltajat köyhyysloukussa eivät myöskään ole valinneet itse tilannettaan, tai toiset sairauttaan tai vammaansa jne. Ovatko veronmaksajat sitten kärsimättömiä, koska yhä suuremmalla ihmisjoukolla on joku ongelma, josta on maksettava yhteisestä pussista. Jotain tällaista kenties?
10: Muuten olen jotakuinkin samaa mieltä, mutta tiedät varmaan, että on yhä paljon työpaikkoja, joissa ei ole palavereja kahvitteluineen, työmatkoja, illanviettoja, virkistyspäiviä ynnä muuta ekstraa. On vain sitä työtä ja lounastauotkin niin kiireisiä, että mikroateriaakaan ei ehdi lämmittää?
Harmittaa, kun pidetään yllä käsitystä, että nykyisin työt on kaikki jotain asiantuntijahommia, on liukumaa työajoissa ja etäpäiviä. Tuolla puheella vain luodaan mielikuvaa, ettei ne muut työt ole oikeastaan mitään, vaan just niitä p**skaduuneja, joihin kukaan ei voi haluta.
Minun työpaikallani ei ole mitään etuja, eikä edes työterveyshuoltoa. Siitäkin aina sanotaan, että työssäkäyvillä on niin helppoa ja halpaa, kun on työterveyshuolto. Ei ole kaikilla. Työssäkäyväkin voi joutua jonottamaan terveyskeskukseen tai maksaa kalliisti yksityisellä.
Mitä tulee itsekkyyden lisääntymiseen, niin taidan laittaa osasyyn televisiolle ja netille, ja sille, että me tiedämme nyt mitä kaikkialla muualla maailmassa tapahtuu. Entisinä aikoina uutiset kulkivat hitaasti, eikä oikein ollut käsitystä, miten muut elivät. Oltiin siinä omassa pikku yhteisössä. Sielläkin oli köyhiä ja rikkaita, mutta hiukan eri tavalla kuin nyt.
Nyt me tiedämme, miten monikansallisten yritysten pomot (tai kotoisat eläkelaitosten johtajat) kiskoo itselleen kaikki edut epärehellisin keinoin. Heille ei riitä mikään ja puolustelevat vielä tekojaan. Miksipä ei saisi tavallinen työtätekevä ihminen tuntea vihaa ja katkeruutta ja päättää, että minäkin ajattelen tästä lähtien vain itseäni?
Asun ulkomailla ja täällä nuorten kouluttautuminen on jatkuva puheenaihe ja ongelma. Kouluikäisenä ei nähdä tai ymmärretä tai tarpeeksi osata ajatella eteenpäin, että jos koulun antaa mennä rimaa hipoen, ei saakaan hyvää koulutuspaikkaa, eikä myöhemmin hyvää työpaikkaa ja yhtäkkiä hupsista, ollaankin ihan huonolla palkalla osa-aikatyössä tukien varassa ja tyytymättömiä ja katkeria. Moni näkee sen niin, että näiden ihmisten olisi pitänyt ajatella vähän aikaisemmin, että koulussa on tehtävä töitä jos haluaa myöhemmin menestyä. Että ihminen on nimenomaan itse vastuussa elämänkulustaan, eikä yhteiskunta voi (eikä tarvitse) tukea niitä loputtomiin, jotka antavat elämänsä mennä tähän pisteeseen. Ja ne, jotka ovat ottaneet koulun tosissaan, menestyvät ja ovat sitten ehkä joskus vähän vahingoniloisiakin, että no niin, tuolla ne coolit tyypit nyt jonottavat sosiaalitoimiston ovella, toisaalta ärsyyntyneitä, että näitä pitää nyt sitten tukea, vaikka silloin haistattelivat koululle ja koulutukselle pitkät p*skat. Mutta ääneen näistä ei tietenkään saa puhua.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 13:41"]
on yhä paljon työpaikkoja, joissa ei ole palavereja kahvitteluineen, työmatkoja, illanviettoja, virkistyspäiviä ynnä muuta ekstraa.
Harmittaa, kun pidetään yllä käsitystä, että nykyisin työt on kaikki jotain asiantuntijahommia, on liukumaa työajoissa ja etäpäiviä. Tuolla puheella vain luodaan mielikuvaa, ettei ne muut työt ole oikeastaan mitään, vaan just niitä p**skaduuneja, joihin kukaan ei voi haluta.
[/quote]
Komppi tälle! Joskus tuntuu, ettei toinen puoli maata tiedä miten toinen puoli elää.
Luulen että köyhien kadehtijoilla on jonkunlainen syvään juurtunut itseinho ja "osattomuuden" tunne. Itseinhoa projisoidaan tässä tapauksessa köyhiin, jotka jollakin tavalla ovat se vertaisryhmä.
Tunnen muuten monia kohtuuvarakkaita ihmisiä joihin lapsuuden köyhyys on juurruttanut ikuisen köyhyyden tunteen. Sitten tunnen läheisesti ihmisiä, jotka eivät koskaan ole olleet mielestään köyhiä huolimatta vähävaraisesta lapsuudesta ja/tai muista vaikeista jaksoista elämässä.
Ilmeisesti eniten vihantunteita osattomissa herättää köyhä, joka ei koe itseään kurjaksi.
Tässä on mielenkiintoinen pointti. Suomen tilanteeseen suhteutettuna siihen voi tosin löytää toisenlaisenkin näkökulman; sen ettei nykypäivän Suomessa kouluttautuminen välttämättä johda sen kummempaan elintasoon kuin vähempi koulutus, tai ei koulutusta ollenkaan. Minä ja erittäin monet kaverini olemme joutuneet opiskelemaan uudelleen kolmekymppisenä, koska ensimmäisellä tutkinnolla vaan ei saa työtä. Käytännössä siis vaihdettu alaa hoitoalalle, sosiaalialalle tai opetusalalle.Tuntuu, että elämä on yhtä opiskelua, koska sitä työtä ei saa, ei tutkintoa vastaavaa eikä sellaista mihin ei tarvittaisi tutkintoa. Kun laskee, monenko vuoden palkkatulot on menettänyt vuosikausien opiskelulla, ja vertaa sitä niihin jotka senkin ajan ovat saaneet joko sosiaalietuuksia tai sitten työnpätkää sieltä ja täältä, niin opiskelu ei ole kannattanut. Ja nyt ei siis puhuta mistään trenditutkinnoista vaan ihan perustutkinnoista kuten kemisteistä, metsäinsseistä, agrologeista, itc-insinööreistä, informaatikoista jne. Minusta tuntuu että työmarkkinat ovat juuri tällä hetkellä ihan seis, ja tavallinen ihminen on ihan suhdanteiden armoilla, vaikka kuinka on yrittänyt tehdä oikeita valintoja.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 13:47"]
Asun ulkomailla ja täällä nuorten kouluttautuminen on jatkuva puheenaihe ja ongelma. Kouluikäisenä ei nähdä tai ymmärretä tai tarpeeksi osata ajatella eteenpäin, että jos koulun antaa mennä rimaa hipoen, ei saakaan hyvää koulutuspaikkaa, eikä myöhemmin hyvää työpaikkaa ja yhtäkkiä hupsista, ollaankin ihan huonolla palkalla osa-aikatyössä tukien varassa ja tyytymättömiä ja katkeria. Moni näkee sen niin, että näiden ihmisten olisi pitänyt ajatella vähän aikaisemmin, että koulussa on tehtävä töitä jos haluaa myöhemmin menestyä. Että ihminen on nimenomaan itse vastuussa elämänkulustaan, eikä yhteiskunta voi (eikä tarvitse) tukea niitä loputtomiin, jotka antavat elämänsä mennä tähän pisteeseen. Ja ne, jotka ovat ottaneet koulun tosissaan, menestyvät ja ovat sitten ehkä joskus vähän vahingoniloisiakin, että no niin, tuolla ne coolit tyypit nyt jonottavat sosiaalitoimiston ovella, toisaalta ärsyyntyneitä, että näitä pitää nyt sitten tukea, vaikka silloin haistattelivat koululle ja koulutukselle pitkät p*skat. Mutta ääneen näistä ei tietenkään saa puhua.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 14:28"]
Tässä on mielenkiintoinen pointti. Suomen tilanteeseen suhteutettuna siihen voi tosin löytää toisenlaisenkin näkökulman; sen ettei nykypäivän Suomessa kouluttautuminen välttämättä johda sen kummempaan elintasoon kuin vähempi koulutus, tai ei koulutusta ollenkaan. Minä ja erittäin monet kaverini olemme joutuneet opiskelemaan uudelleen kolmekymppisenä, koska ensimmäisellä tutkinnolla vaan ei saa työtä. Käytännössä siis vaihdettu alaa hoitoalalle, sosiaalialalle tai opetusalalle....... Ja nyt ei siis puhuta mistään trenditutkinnoista vaan ihan perustutkinnoista kuten kemisteistä, metsäinsseistä, agrologeista, itc-insinööreistä, informaatikoista jne.
[/quote]
Tässä maassa missä asun katsotaan hirveästi työllistymisen kannalta, mitä lähdetään opiskelemaan. Vaikka kuinka haluaisi biologiksi, niille nykyisillekään ei ole töitä, eli ei lähdetä opiskelemaan biologiaa. Jos tekniseen korkeakouluun, niin tarkoin harkiten, mille linjalle jne. Voihan 5 vuodessa tilanne muuttua, mutta siis ainakaan ehdoin tahdoin ei lähdetä opiskelemaan tutkintoa, jolta on vaikea työllistyä. Mutta tosiaan tilanteet työmarkkinoilla voivat muuttua, toisaalta jo kauan vaikeita aloja on myös, niitä kannattanee välttää ja opiskella enemmän työelämän tarpeisiin vastaten.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 13:14"]
Itsekkyyden kulttuuria tuotetaan ihan tietoisesti. Se ei johdu maallistumisesta eikä lamasta, vaan tositeeveen kisaformaateista, nälkäpelityyppisestä kirjallsuudesta, jyrkilehtisistä ja mattieskohytösistä, jotka ilkeilevät ammatikseen ikään kuin ilkeys olisi jotenkin yhteydessä älykkyyteen ja vastaavasta itsekeskeisen ajatusmaailman suoltamisesta joka tuutista. Kun joka toinen itsehoito-opas selittää, miten kiltteys on sairautta niin tottakai se vähitellen vaikuttaa siihen, mikä yhteiskunnan ja kulttuurin yleinen asenneilmapiiri on.
Vastuusta puhuminen on meillä kovin emuodikasta, eikä ihmisarvokaan osottautunut kovin suosituksksi.
[/quote]
Oletkohan lukenut Nälkäpeliä tai muita dystopioita? Nehän kritisoivat nykykehitystä aika ankarasti.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 14:03"]
Luulen että köyhien kadehtijoilla on jonkunlainen syvään juurtunut itseinho ja "osattomuuden" tunne. Itseinhoa projisoidaan tässä tapauksessa köyhiin, jotka jollakin tavalla ovat se vertaisryhmä.
Tunnen muuten monia kohtuuvarakkaita ihmisiä joihin lapsuuden köyhyys on juurruttanut ikuisen köyhyyden tunteen. Sitten tunnen läheisesti ihmisiä, jotka eivät koskaan ole olleet mielestään köyhiä huolimatta vähävaraisesta lapsuudesta ja/tai muista vaikeista jaksoista elämässä.
Ilmeisesti eniten vihantunteita osattomissa herättää köyhä, joka ei koe itseään kurjaksi.
[/quote]
Hyvin sanottu.
Itse tulkitsen niin, että nämä työelämässä olevat ovat joutuneet maksamaan kalliisti siitä, että ovat päässeet työelämään eli siis ovat itse alistuneet tekemään jotain joka on vastoin heidän moraaliaan esim. työskentelemään puhelinmyyjänä. Ja koska he eivät voi sietää sitä omaa heikkouttaan tai tahraa sielussa, he yrittävät väkisin todistella itselleen, että oli se puhelinmyyntityö kuitenkin arvokasta ja onneksi en sentään ole työtön loinen. Sellainen happamia sanoi kettu pihjalanmarjoista -tilanne. Saman ilmiön huomaa esim. kun koulussa ei joku ei vähäisen älykkyytensä takia pärjää, niin hän alkaa vihata "hikareita" eli projisoida häntä älykkäämpiin sellaisia ominaisuuksia (kova yrittäminen, hikarius) jotka jotenkin mitätöivät sen koulumenestyksestä saadun ilon. Saman ilmiön uskon olevan myös velavihan taustalla. Ne äidit jotka eniten halveksuvat veloja, tekevät kauhean suuren numeron siitä miten äitiys on jokin ylimaallisen epäitsekäs teko vaikka taustalta kuultaa pieni katkeruus."Kun minä olen ahneuksissani/typeryyksissäni sortunut, niin pakotan kaikki muutkin alentumaan jotta en jäisi yksin muita huonommaksi".
Huomatkaa, että työssäkäyvät katkeroijat eivät paheksu jotain epärehellisin keinoin menestyviä yrityksiä. He paheksuvat niitä jotka eivät suostu huijaamaan.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 13:09"]
Tätä katkeruutta en voi oikein ymmärtää (enkä sano ettetkö voisi olla oikeassa). Töissä olevalle kuitenkin maksetaan, paitsi siitä, että on töissä, myös siitä että on lomalla, että palaa lomalta, että sairastaa jne. Hän saa työterveyshuollon, hän saa pankista lainaa, hän saa mahdollisuuden kartuttaa omaisuuttaan. Jos siinä tilanteessa on katkera siitä, että joku käy ihan kahvilassa syömässä kahvin ja pullan (mitähän työssä oleva saa ihan ilmaiseksi muuten joka palaverissa) niin ihan rauhassa voi jättäytyä työttömäksi. Tai hakea virkavapaata tai opintovapaata ja hakea aikuisopintotukea jne. Mahdollisuuksia on, ja jos tosiaan ajattelee, että on herkkua olla avoimilla työmarkkinoilla, mikään ei estä aktiivisesti hakemasta itsekin parempaa työtä.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 13:02"]
Jostain luin, että se aiheuttaa katkeroitumista, että ne jotka ovat työelämässä, joutuvat tosi lujille nykyään ja ne jotka eivät ole, elävät ehkä vähän liiankin mukavasti, siis työssäkäyvien näkökulmasta. Jos itse tekee niska limassa duunia, on ehkä vaikea sietää kahviloissa istuvia ja matkustelevia työelämän ulkopuolella olevia tuttaviaan. Olisko osa selitystä. Ehkä yleinen ajattelutapa on, ettei köyhällä saisi olla varaa mihinkään ns. turhaan?
[/quote]
[/quote]
En siis ole itse tuota mieltä, etsin vain selityksiä. Tosiasiahan on, että kaikilla ei ole unelmaduunia, vaan työtä, jonka sattuu saamaan. Matalapalkka-aloilla työskentelevät eivät ole ehkä hirveän tyytyväisiä tilanteeseensa, mutta ovat ajautuneet siihen. Yksinhuoltajat köyhyysloukussa eivät myöskään ole valinneet itse tilannettaan, tai toiset sairauttaan tai vammaansa jne. Ovatko veronmaksajat sitten kärsimättömiä, koska yhä suuremmalla ihmisjoukolla on joku ongelma, josta on maksettava yhteisestä pussista. Jotain tällaista kenties?
[/quote]
Ap tarkoitti kaikkia köyhiä, myös niitä köyhiä työssäkäyviä. En tarkoittanut, että vain työttömät nähdään vihollisena. Myös kaikki muut köyhät, jotka tarvitsevat tukea missä muodossa tahansa, nähdään vihollisina (siis jotkut ihmisryhmät enenevässä määrin näkevät). Ei ennen puhuttu julkisesti tuohon tyyliin, että "me veronmaksajat emme suostu siihen, että.." Suomen kansa oli aiemmin yhtenäisempi. Nyt kun tuloerot ovat kasvaneet, itsekkyyskin on kasvanut. Keskituloiset ja rikkaammat pitävät entistä hanakammin kiinni joka sentistä, mikä heillä on, eivätkä ole halukkaita jakamaan omastaan eivätkä auttamaan ketään, ei henkisesti eikä aineellisesti. En yleistä, että kaikki olisivat tällaisia, mutta tällainen ajattelu on nykyään lisääntynyt. Ei se ole loputa kenellekään hyväksi. Suomeen tarvitaan me-henkeä ja jakamista. Ei vain rahan jakamista, vaan myös heikompien tukemista henkisesti myönteisessä sävyssä.
ap
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 13:14"]
Itsekkyyden kulttuuria tuotetaan ihan tietoisesti. Se ei johdu maallistumisesta eikä lamasta, vaan tositeeveen kisaformaateista, nälkäpelityyppisestä kirjallsuudesta, jyrkilehtisistä ja mattieskohytösistä, jotka ilkeilevät ammatikseen ikään kuin ilkeys olisi jotenkin yhteydessä älykkyyteen ja vastaavasta itsekeskeisen ajatusmaailman suoltamisesta joka tuutista. Kun joka toinen itsehoito-opas selittää, miten kiltteys on sairautta niin tottakai se vähitellen vaikuttaa siihen, mikä yhteiskunnan ja kulttuurin yleinen asenneilmapiiri on.
Vastuusta puhuminen on meillä kovin emuodikasta, eikä ihmisarvokaan osottautunut kovin suosituksksi.
[/quote]
Oletkohan lukenut Nälkäpeliä tai muita dystopioita? Nehän kritisoivat nykykehitystä aika ankarasti.
[/quote]
tavallaan kritisoivat. Toisaalta ne kuitenkin kuvaavat juuri tilannettta, jossa selvitäkseen on oltava itsekäs Ja moni ottaa roolimallinsa juuri siitä.
Tuo on aivan uusliberalistisen politiikan mukaista että ihmistä pidetään syyllisenä vaikeuksiin jotka johtuvat yhteiskunnallisista oloista. Köyhiä pidetään vihollisina aivan tarkoitukselle sillä rikollisuuden torjunnan korostaminen perimmäinen tavoite on luoda viholliskuva köyhistä jotta löydetään joku peruste jonka nojalla heidät voidaan hylätä oman onnensa nojaan.
Mutta millaisen mallin annamme nuorille? Emmekö sanokin, että kuule sykkiin vaan ja sitten sitä ja tätä opiskelemaan, niin menestyt ja vaurastut ja luot kansainvälistä uraa ja sitä rataa. Jos nuori saa kuulla, että hänen täytyy raivata tiensä hampaat irvessä eliitin eturivin menestyjäksi oikeita ratkaisuja tehden niin millainen hänestä tulee ja miten hän suhtautuu heikompiinsa? Yhtäkkiä vain simsalabim ihan toisenlaisen tien kulkijaa ymmärtäen ja tukien?
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 16:42"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 13:09"]
Tätä katkeruutta en voi oikein ymmärtää (enkä sano ettetkö voisi olla oikeassa). Töissä olevalle kuitenkin maksetaan, paitsi siitä, että on töissä, myös siitä että on lomalla, että palaa lomalta, että sairastaa jne. Hän saa työterveyshuollon, hän saa pankista lainaa, hän saa mahdollisuuden kartuttaa omaisuuttaan. Jos siinä tilanteessa on katkera siitä, että joku käy ihan kahvilassa syömässä kahvin ja pullan (mitähän työssä oleva saa ihan ilmaiseksi muuten joka palaverissa) niin ihan rauhassa voi jättäytyä työttömäksi. Tai hakea virkavapaata tai opintovapaata ja hakea aikuisopintotukea jne. Mahdollisuuksia on, ja jos tosiaan ajattelee, että on herkkua olla avoimilla työmarkkinoilla, mikään ei estä aktiivisesti hakemasta itsekin parempaa työtä.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 13:02"]
Jostain luin, että se aiheuttaa katkeroitumista, että ne jotka ovat työelämässä, joutuvat tosi lujille nykyään ja ne jotka eivät ole, elävät ehkä vähän liiankin mukavasti, siis työssäkäyvien näkökulmasta. Jos itse tekee niska limassa duunia, on ehkä vaikea sietää kahviloissa istuvia ja matkustelevia työelämän ulkopuolella olevia tuttaviaan. Olisko osa selitystä. Ehkä yleinen ajattelutapa on, ettei köyhällä saisi olla varaa mihinkään ns. turhaan?
[/quote]
[/quote]
En siis ole itse tuota mieltä, etsin vain selityksiä. Tosiasiahan on, että kaikilla ei ole unelmaduunia, vaan työtä, jonka sattuu saamaan. Matalapalkka-aloilla työskentelevät eivät ole ehkä hirveän tyytyväisiä tilanteeseensa, mutta ovat ajautuneet siihen. Yksinhuoltajat köyhyysloukussa eivät myöskään ole valinneet itse tilannettaan, tai toiset sairauttaan tai vammaansa jne. Ovatko veronmaksajat sitten kärsimättömiä, koska yhä suuremmalla ihmisjoukolla on joku ongelma, josta on maksettava yhteisestä pussista. Jotain tällaista kenties?
[/quote]
Ap tarkoitti kaikkia köyhiä, myös niitä köyhiä työssäkäyviä. En tarkoittanut, että vain työttömät nähdään vihollisena. Myös kaikki muut köyhät, jotka tarvitsevat tukea missä muodossa tahansa, nähdään vihollisina (siis jotkut ihmisryhmät enenevässä määrin näkevät). Ei ennen puhuttu julkisesti tuohon tyyliin, että "me veronmaksajat emme suostu siihen, että.." Suomen kansa oli aiemmin yhtenäisempi. Nyt kun tuloerot ovat kasvaneet, itsekkyyskin on kasvanut. Keskituloiset ja rikkaammat pitävät entistä hanakammin kiinni joka sentistä, mikä heillä on, eivätkä ole halukkaita jakamaan omastaan eivätkä auttamaan ketään, ei henkisesti eikä aineellisesti. En yleistä, että kaikki olisivat tällaisia, mutta tällainen ajattelu on nykyään lisääntynyt. Ei se ole loputa kenellekään hyväksi. Suomeen tarvitaan me-henkeä ja jakamista. Ei vain rahan jakamista, vaan myös heikompien tukemista henkisesti myönteisessä sävyssä.
ap
[/quote]
Nykyään keskiluokka maksaa enemmän tulonsiirtoja köyhille välillisesti ja välittömästi kuin koskaan ennen. Miksei ne köyhät ala keskiluokkaa vatuttamaan kun keskiluokka itse joutuu heidän elämisensä maksamaan selkänahastaan. Ennen köyhiä ei tarvinnut inhota kenenkään kun köyhät joutuivat pärjäämään ihan omilla tuloillaan ja hyvin minimi sosiaalihuollolla (vaivaistalo tai joku mielenterveysparantola) siihen verrattuna että nykyään maksetaan koko eläminen sähköistä, vuokrasta ja ruuasta lähtien. Köyhien tuettu asuminen Suomessa ja minimiasumistuki nostaa asuntojen markkinahintaa keskituloisillekin ja kallistaa elämistä kun minimiasumistuen ja sosiaalitukien määrä määrittää minimivuokrat. Nykyään köyhät ovat ns. muiden rahapusseilla.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 17:15"]
Tuo on aivan uusliberalistisen politiikan mukaista että ihmistä pidetään syyllisenä vaikeuksiin jotka johtuvat yhteiskunnallisista oloista. Köyhiä pidetään vihollisina aivan tarkoitukselle sillä rikollisuuden torjunnan korostaminen perimmäinen tavoite on luoda viholliskuva köyhistä jotta löydetään joku peruste jonka nojalla heidät voidaan hylätä oman onnensa nojaan.
[/quote]
julmaa
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 17:18"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 16:42"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 13:09"]
Tätä katkeruutta en voi oikein ymmärtää (enkä sano ettetkö voisi olla oikeassa). Töissä olevalle kuitenkin maksetaan, paitsi siitä, että on töissä, myös siitä että on lomalla, että palaa lomalta, että sairastaa jne. Hän saa työterveyshuollon, hän saa pankista lainaa, hän saa mahdollisuuden kartuttaa omaisuuttaan. Jos siinä tilanteessa on katkera siitä, että joku käy ihan kahvilassa syömässä kahvin ja pullan (mitähän työssä oleva saa ihan ilmaiseksi muuten joka palaverissa) niin ihan rauhassa voi jättäytyä työttömäksi. Tai hakea virkavapaata tai opintovapaata ja hakea aikuisopintotukea jne. Mahdollisuuksia on, ja jos tosiaan ajattelee, että on herkkua olla avoimilla työmarkkinoilla, mikään ei estä aktiivisesti hakemasta itsekin parempaa työtä.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 13:02"]
Jostain luin, että se aiheuttaa katkeroitumista, että ne jotka ovat työelämässä, joutuvat tosi lujille nykyään ja ne jotka eivät ole, elävät ehkä vähän liiankin mukavasti, siis työssäkäyvien näkökulmasta. Jos itse tekee niska limassa duunia, on ehkä vaikea sietää kahviloissa istuvia ja matkustelevia työelämän ulkopuolella olevia tuttaviaan. Olisko osa selitystä. Ehkä yleinen ajattelutapa on, ettei köyhällä saisi olla varaa mihinkään ns. turhaan?
[/quote]
[/quote]
En siis ole itse tuota mieltä, etsin vain selityksiä. Tosiasiahan on, että kaikilla ei ole unelmaduunia, vaan työtä, jonka sattuu saamaan. Matalapalkka-aloilla työskentelevät eivät ole ehkä hirveän tyytyväisiä tilanteeseensa, mutta ovat ajautuneet siihen. Yksinhuoltajat köyhyysloukussa eivät myöskään ole valinneet itse tilannettaan, tai toiset sairauttaan tai vammaansa jne. Ovatko veronmaksajat sitten kärsimättömiä, koska yhä suuremmalla ihmisjoukolla on joku ongelma, josta on maksettava yhteisestä pussista. Jotain tällaista kenties?
[/quote]
Ap tarkoitti kaikkia köyhiä, myös niitä köyhiä työssäkäyviä. En tarkoittanut, että vain työttömät nähdään vihollisena. Myös kaikki muut köyhät, jotka tarvitsevat tukea missä muodossa tahansa, nähdään vihollisina (siis jotkut ihmisryhmät enenevässä määrin näkevät). Ei ennen puhuttu julkisesti tuohon tyyliin, että "me veronmaksajat emme suostu siihen, että.." Suomen kansa oli aiemmin yhtenäisempi. Nyt kun tuloerot ovat kasvaneet, itsekkyyskin on kasvanut. Keskituloiset ja rikkaammat pitävät entistä hanakammin kiinni joka sentistä, mikä heillä on, eivätkä ole halukkaita jakamaan omastaan eivätkä auttamaan ketään, ei henkisesti eikä aineellisesti. En yleistä, että kaikki olisivat tällaisia, mutta tällainen ajattelu on nykyään lisääntynyt. Ei se ole loputa kenellekään hyväksi. Suomeen tarvitaan me-henkeä ja jakamista. Ei vain rahan jakamista, vaan myös heikompien tukemista henkisesti myönteisessä sävyssä.
ap
[/quote]
Nykyään keskiluokka maksaa enemmän tulonsiirtoja köyhille välillisesti ja välittömästi kuin koskaan ennen. Miksei ne köyhät ala keskiluokkaa vatuttamaan kun keskiluokka itse joutuu heidän elämisensä maksamaan selkänahastaan. Ennen köyhiä ei tarvinnut inhota kenenkään kun köyhät joutuivat pärjäämään ihan omilla tuloillaan ja hyvin minimi sosiaalihuollolla (vaivaistalo tai joku mielenterveysparantola) siihen verrattuna että nykyään maksetaan koko eläminen sähköistä, vuokrasta ja ruuasta lähtien. Köyhien tuettu asuminen Suomessa ja minimiasumistuki nostaa asuntojen markkinahintaa keskituloisillekin ja kallistaa elämistä kun minimiasumistuen ja sosiaalitukien määrä määrittää minimivuokrat. Nykyään köyhät ovat ns. muiden rahapusseilla.
[/quote]
Tämä on juuri sitä ajattelutapaa, mitä ap tarkoitti. Juuri tällaiset puheenvuorot ovat lisääntyneet. Olen huolestunut siitä.
ap
Siis ei nähdä paitsi tämän palstan hullut ämmät.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 12:49"]
Osa porukasta ei muista tai ei ole ollenkaan kokenut 910-luvun lamaa, loput ei halua muistaa sitä.
[/quote]
Senkin kommari! 910-luvun lama johtui kyllä siitä, että merovingit ja anglosaksit olivat juoppoja retkuja kaikki!
Itsekkyyden kulttuuria tuotetaan ihan tietoisesti. Se ei johdu maallistumisesta eikä lamasta, vaan tositeeveen kisaformaateista, nälkäpelityyppisestä kirjallsuudesta, jyrkilehtisistä ja mattieskohytösistä, jotka ilkeilevät ammatikseen ikään kuin ilkeys olisi jotenkin yhteydessä älykkyyteen ja vastaavasta itsekeskeisen ajatusmaailman suoltamisesta joka tuutista. Kun joka toinen itsehoito-opas selittää, miten kiltteys on sairautta niin tottakai se vähitellen vaikuttaa siihen, mikä yhteiskunnan ja kulttuurin yleinen asenneilmapiiri on.
Vastuusta puhuminen on meillä kovin emuodikasta, eikä ihmisarvokaan osottautunut kovin suosituksksi.