Ollaan jäämässä eläkkeelle ja poika ja miniä lähettelevät meille linkkejä asunnosta heidän asuinkaupungistaan

Vierailija kirjoitti:

Itse myös toivon vanhojen appivanhempien muuttavan lähemmäs meitä. Ei siksi että me tarvitsisimme apua (lapsetkin jo isoja), vaan siksi, että pystyisimme sitten auttamaan nopeammin ja helpommin kun avuntarvetta vanhemmiten väistämättä tulee. Saisivat myös useammin seuraa.

Siihen asti kun kykenee itsenäiseen asumiseen ja elämiseen niin ihan sama missä päin haluavat asua.

Kyllä nykyisin kuntien vanhuspalvelut vielä sen verran toimii, ettei omaisten tarvitse vaivaantua. Jos ei toimi niin se on voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpompi kantaa teidät hautaan jos asutte lähempänä poikaa ja miniää

Itse asiassa, seurakunta hoitaa kaiken alusta loppuun, kun vain maksaa viulut ja ilmoittaa. Siunaustilaisuuteen ei ole pakko tulla ketään ja perikunta voi ilmoittaa, että tuhkataan. Ainoastaan tuhkien hakeminen jää perikunnan harteille ja siihenkin voinee valtuuttaa jonkun. Me voimme jopa tehdä tällaisen hautaustestamentin. 

Ai että miten ihanasti osaat syyllistää omia lapsiasi. Väräjävällä äänellä, että ei tartte edes tuhkaa tulla itse hakemaan.

Mummoni asui meistä 400 km päässä ja oli loppuajan vanhustentalossa. Hän viihtyi, kehui aina kuinka kiva siellä on olla. Kävimme 2 kertaa vuodessa. 

Oma äitini kuoli ennen kuin edes ehti eläkkeelle, hän ei ehtinyt yhtään nauttia, kun oli töissä tai vapaaehtoistöissä 7-22 joka päivä, ja siksi varmaan saikin sairauskohtauksen äkillisesti. En tiedä nauttiko hän töistä, mielestäni ainakaan siitä iltatyöstään ei. Se oli vain isän pakkomielle, että pidetään alunperin sukulaisten perustama grilli pystyssä. Tämän takia jouduin heitä auttamaan asioissa vaikka oli jo välimatkaa ja olin jo penskasta asti kiinni vanhempieni töissä. Isällä oli päivätyön lisäksi kaksi sivutoimista yritystä. Mä en halua lasteni joutuvan auttamaan ja toisaalta en halua olla palvelijakaan, mun elämä on ollut yhtä auttamista. Äitini perässä opin auttamaan myös yhteiskunnan vähäosaisempia ja myös eläimiä. Yhtäkkiä tuli tunne, että nyt enää jaksa, miksi minä en saisi auttaa välillä ihan vain itseäni. Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette tietysti niin kuin teitä huvittaa ja mikä teidän arjelle on hyvä. Lapsenne on aikuisia ja järjestävät itse omat elämänsä. Kieltämättä tämä sama pitäisi sanoa minulle, kun mietin muuttoa kauemmas lapsista kun aikuistuu tuo viimeinenkin. Minun lapset ei edes käy, mutta äiti pitäisi olla käytettävissä. Jokaisella on kuitenkin se yksi elämä ja sinne kannattaa suunnata missä on mielekäs arki ja henkinen koti.

Välit poikki vaan kylmästi puolin ja toisin. Mitä siinä turhia haikailemaan.

Kukaan meistä ei ole velvollinen myymään elämäänsä muiden käyttöön. Jokainen käyttäköön omansa mieleisellä tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpompi kantaa teidät hautaan jos asutte lähempänä poikaa ja miniää

Itse asiassa, seurakunta hoitaa kaiken alusta loppuun, kun vain maksaa viulut ja ilmoittaa. Siunaustilaisuuteen ei ole pakko tulla ketään ja perikunta voi ilmoittaa, että tuhkataan. Ainoastaan tuhkien hakeminen jää perikunnan harteille ja siihenkin voinee valtuuttaa jonkun. Me voimme jopa tehdä tällaisen hautaustestamentin. 

Ai että miten ihanasti osaat syyllistää omia lapsiasi. Väräjävällä äänellä, että ei tartte edes tuhkaa tulla itse hakemaan.

Mitä syyllistämistä tuossa on? Kyllä he saavat hautajaiset järjestää jos haluavat, mutta nykyään asian voi hoitaa näin helposti, tämä esimerkkinä. 

Tietenkin heti, että lopettavat asunnon etsimisen.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni asui meistä 400 km päässä ja oli loppuajan vanhustentalossa. Hän viihtyi, kehui aina kuinka kiva siellä on olla. Kävimme 2 kertaa vuodessa. 

Oma äitini kuoli ennen kuin edes ehti eläkkeelle, hän ei ehtinyt yhtään nauttia, kun oli töissä tai vapaaehtoistöissä 7-22 joka päivä, ja siksi varmaan saikin sairauskohtauksen äkillisesti. En tiedä nauttiko hän töistä, mielestäni ainakaan siitä iltatyöstään ei. Se oli vain isän pakkomielle, että pidetään alunperin sukulaisten perustama grilli pystyssä. Tämän takia jouduin heitä auttamaan asioissa vaikka oli jo välimatkaa ja olin jo penskasta asti kiinni vanhempieni töissä. Isällä oli päivätyön lisäksi kaksi sivutoimista yritystä. Mä en halua lasteni joutuvan auttamaan ja toisaalta en halua olla palvelijakaan, mun elämä on ollut yhtä auttamista. Äitini perässä opin auttamaan myös yhteiskunnan vähäosaisempia ja myös eläimiä. Yhtäkkiä tuli tunne, että nyt enää jaksa, miksi minä en saisi auttaa välillä ihan vain itseäni. Ap. 

Toivon lämpimästi, että teet niin kuin haluat ja ohitat palstan läheisriipuvaisten orjien kommentit. Kukaan ei tiedä terveiden ja merkityksellisten vuosiensa määrää, mutta jokainen kannattaa käyttää hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette tietysti niin kuin teitä huvittaa ja mikä teidän arjelle on hyvä. Lapsenne on aikuisia ja järjestävät itse omat elämänsä. Kieltämättä tämä sama pitäisi sanoa minulle, kun mietin muuttoa kauemmas lapsista kun aikuistuu tuo viimeinenkin. Minun lapset ei edes käy, mutta äiti pitäisi olla käytettävissä. Jokaisella on kuitenkin se yksi elämä ja sinne kannattaa suunnata missä on mielekäs arki ja henkinen koti.

Välit poikki vaan kylmästi puolin ja toisin. Mitä siinä turhia haikailemaan.

Kukaan meistä ei ole velvollinen myymään elämäänsä muiden käyttöön. Jokainen käyttäköön omansa mieleisellä tavallaan.

Totta ja apua saa jokainen ostettua rahalla. Ei tarvitse sukulaisia vaivata puolin eikä toisin.

Vierailija kirjoitti:

Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.

Tuo on kyllä jo urbaanilegendaa. Muutettiin eläkkeelle päästyä mökille ja omassa ystäväpiirissä tai naapurissa ikinä eivät ole lapset käyneet mitään lumitöitä tekemässä tai ruohoa leikkaamassa, kun heillä on omat työt.

Myös maalla voi ostaa ulkopuolisia palveluita esim. meillä lumityöt tehdään aurauskalustolla, joka hoituu samalla kuin auraa tiet, eikä mene montaa minuuttia ja hinta on kolme euroa kerta. Näin hoidetaa kaikkien pihat.

Ruohonleikkauksen tekee mökkitalkkari tai 4H nuoret ja näin saa nuoret töitä.

Niin on me siis sanottu, että ei me oikein isossa - Suomen mittakaavassa - kaupungissa viihdytä ja että aiotaan muuttaa lähemmäksi ystäviä. Mökin hankinnasta ei ole uskallettu vielä puhua, kun se on vasta haavetasolla, mutta katsellaan jos hyvä löytyy, voimme tehdä sen nopeastikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.

No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset. 

Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.

Huoh. Yritä nyt tajuta että aloittaja puolisoineen aikovat ostaa SEKÄ kaupunkiasunnon ETTÄ mökin. Mökki voi sellaisessa tapauksessa olla vaikka kuinka korvessa. Kun siellä ei enää pärjää, muuttavat kaupunkiasuntoon.

En oikein ymmärrä tätä ketjua. Jokainen saa asua missä haluaa. Ilmoitatte pojalle, että haluatte asua pohjoisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette tietysti niin kuin teitä huvittaa ja mikä teidän arjelle on hyvä. Lapsenne on aikuisia ja järjestävät itse omat elämänsä. Kieltämättä tämä sama pitäisi sanoa minulle, kun mietin muuttoa kauemmas lapsista kun aikuistuu tuo viimeinenkin. Minun lapset ei edes käy, mutta äiti pitäisi olla käytettävissä. Jokaisella on kuitenkin se yksi elämä ja sinne kannattaa suunnata missä on mielekäs arki ja henkinen koti.

Välit poikki vaan kylmästi puolin ja toisin. Mitä siinä turhia haikailemaan.

Kukaan meistä ei ole velvollinen myymään elämäänsä muiden käyttöön. Jokainen käyttäköön omansa mieleisellä tavallaan.

Totta ja apua saa jokainen ostettua rahalla. Ei tarvitse sukulaisia vaivata puolin eikä toisin.

Minun vanhemmat asuu 200km päässä maalla omassa talossaan eikä todellakaan tulisi mieleen muuttaa jonnekin perähikiälle piikomaan heitä. Sitten kun eivät pärjää kotona menevät asumaan paikalliseen palvelutaloon/ hoivakotiin. Siellä on hyvin huollettu elämänkaarensa loppuun niin oma suku aikaisemminkin kuin kaikki naapurit jo vuosikymmenien ajan. Yhdelläkään ei ole omaiset omaa elämäänsä lopettaneet että hyysäisivät vanhempaa sukupolvea.

Itse haaveilen muutosta Uuteen-Seelantiin, mutta nuorin lapsista lentää pesästä vasta vuoden kuluttua.

Miksi tässä on suoraan kaikki sitä mieltä, että poika ja miniä vain avun tarpeessa haluavat ap:n ja miehensä lähemmäs?

Jospa he vaan ihan sen takia pyytelevät, että poika tykkäisi olla lähempänä ja suunnittelee, että voi helpommin auttaa vanhempiaan?

Suosittelen kovasti ap. ja nauttia vielä elämästä kun aikaa on.

Tapaan työssäni lähes päivittäin vanhempia naisia, jotka polttavat kynttilää molemmista päistä ja ovat jaksamisen äärirajoilla, joka näkyy suoraan hyvinvoinnissa ja terveydessä esim. korkeana verenpaineena, sydän ongelmana jne. etkä mitää tee kuitenkaan riittävästi ja kylliksi, vaan apuasi janotaan lisää ja lisää, niin paljon kun jaksat auttaa muita.

Ei riitä että monet vanhat naiset hoitavat päivätyönsä, vaan aikuiset lapset huutavat lastenhoitoapua, jotka et kuitenkaan pysty antamaan kylliksi, etkä tee mitään oikein ja lisäksi vielä iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat tarvitsevat apua, vierällä vielä äksyilee iäkäs ja sairas puoliso vaivoineet ja oma terveyskin reistaillee ja kotityöt vielä päälke ja mieli tekisi jotakin vielä harrastaa, kun siihen olisi vielä voimia.

Naisen osa on raskas ja työntäyteinen, ei riitä että hoitaa päivätyönsä ja kasvattaa lapsensa ja hoitaa kotinsa, vaan läpi elämän naisen tulisi olla muiden käytettävissä ja passaajana jopa eläkeläisenä ja jättää oma elämä elämättä, vain toisten hyväksi.

Ja tätä vielä naiset ihan itse ihannoivat, vaikka eletään v. 2020. Milloin naisella on lupa elää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette tietysti niin kuin teitä huvittaa ja mikä teidän arjelle on hyvä. Lapsenne on aikuisia ja järjestävät itse omat elämänsä. Kieltämättä tämä sama pitäisi sanoa minulle, kun mietin muuttoa kauemmas lapsista kun aikuistuu tuo viimeinenkin. Minun lapset ei edes käy, mutta äiti pitäisi olla käytettävissä. Jokaisella on kuitenkin se yksi elämä ja sinne kannattaa suunnata missä on mielekäs arki ja henkinen koti.

Välit poikki vaan kylmästi puolin ja toisin. Mitä siinä turhia haikailemaan.

Kukaan meistä ei ole velvollinen myymään elämäänsä muiden käyttöön. Jokainen käyttäköön omansa mieleisellä tavallaan.

Aivan. Niinhän minä sanoin. Tämä toimii molempiin suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä on suoraan kaikki sitä mieltä, että poika ja miniä vain avun tarpeessa haluavat ap:n ja miehensä lähemmäs?

Jospa he vaan ihan sen takia pyytelevät, että poika tykkäisi olla lähempänä ja suunnittelee, että voi helpommin auttaa vanhempiaan?

Mitä auttamista on hyväkuntoisissa eläkeläisissä?

Ap. kertoi olevan työelämässä ja jäävänsä eläkkeellä, niin todennäköisesti hän on ollut tähän saakka myös työkykyinen eli todennäköisesti hän pystyy elämään ihan itsenäistä elämää, ilman ulkopuolista apua.

Ja maaseudulla muuten palvelut pelaavat keskim. paremmin kuin kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Teette tietysti niin kuin teitä huvittaa ja mikä teidän arjelle on hyvä. Lapsenne on aikuisia ja järjestävät itse omat elämänsä. Kieltämättä tämä sama pitäisi sanoa minulle, kun mietin muuttoa kauemmas lapsista kun aikuistuu tuo viimeinenkin. Minun lapset ei edes käy, mutta äiti pitäisi olla käytettävissä. Jokaisella on kuitenkin se yksi elämä ja sinne kannattaa suunnata missä on mielekäs arki ja henkinen koti.

Ja hyvät vanhuspalvelut. Lisäaikaa ei voi ostaa sillä, että muuttaa kauas lapsistaan.

Omalle äidille ilmoitin, etten todellakaan hoida häntä jos ja kun lähti itse leskeytymiskriisissään kolmen tunnin ajomatkan päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä on suoraan kaikki sitä mieltä, että poika ja miniä vain avun tarpeessa haluavat ap:n ja miehensä lähemmäs?

Jospa he vaan ihan sen takia pyytelevät, että poika tykkäisi olla lähempänä ja suunnittelee, että voi helpommin auttaa vanhempiaan?

Mitä auttamista on hyväkuntoisissa eläkeläisissä?

Ap. kertoi olevan työelämässä ja jäävänsä eläkkeellä, niin todennäköisesti hän on ollut tähän saakka myös työkykyinen eli todennäköisesti hän pystyy elämään ihan itsenäistä elämää, ilman ulkopuolista apua.

Ja maaseudulla muuten palvelut pelaavat keskim. paremmin kuin kaupungissa.

Vanhuuden vaivat voivat yllättää kenet tahansa. Dementiat yleistyvät.