Lue keskustelun säännöt.
Ollaan jäämässä eläkkeelle ja poika ja miniä lähettelevät meille linkkejä asunnosta heidän asuinkaupungistaan
28.09.2020 |
Etelä-Suomesta. Me katsellaan talviasuttavia mökkejä Tornio-Muoniojoen rannalta, emmekä nyt aio tästä etelämmäksi muuttaa, vaan pohjoisemmaksi, ettei matka olisi niin pitkä. Pitäisikö ilmoittaa heti vai sitten, kun asunto ja mökki on löydetty? Minä olen pienestä pitäen auttanut milloin ketäkin, vanhemmilleni olen aina ollut se antava osapuoli. Kyllä mä voin lapsia hoitaa ja ottaa kesäksi, mun en aio muuttaa jatkuvaksi hoitoavuksi. Ei kannata valistaa kuinka itse olen saanut apua, kun en ole, välimatkat ja yksi syy ja niitä on liuta lisää, mutta tämä ei ole se syy, vaan se, että aion kerrankin elämässäni olla itsekäs.
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset.
Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.
Huoh. Yritä nyt tajuta että aloittaja puolisoineen aikovat ostaa SEKÄ kaupunkiasunnon ETTÄ mökin. Mökki voi sellaisessa tapauksessa olla vaikka kuinka korvessa. Kun siellä ei enää pärjää, muuttavat kaupunkiasuntoon.
Huohoti huoh, mitäs sitten kun ne luulevat pärjäävänsä mökillä ja loukkaavat itseään, elleivät aja matkalla kolaria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset.
Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.
Eiköhän nykyeläkeläispolvella ole varaa ostaa jo itsekin niitä kotipalveluita vapaalta sektorilta. Eläkkeet ja pääomatulot ihan eri tasolla kuin mitä on ollut niillä sukupolvilla, joita varten on nuo kunnalliset palvelutalot ja kunnalliset kotipalvelut aikoinaan luotu. Tietysti niitä tarvitaan jatkossakin mutta suurin osa pystyy jo nyt ostamaan ne palvelut suoraan yksityiseltä sektorilta omilla tuloillaan ja verovähennyksin kiertämättä ja kierrättämättä asioita kalliin kunnallisbyrokratian läpi. Harvempi enää edes haluaa kunnan laitospalveluita kotiinsa vaan haluaa kodinomaisen kodin vanhuuspäivilleenkin.
Eihän kaikilla ole varaa.
No mun appivanhemmat muuttivat Joensuun kylkeen.
Sittne alkoi se jatkuva mankuminen että auta, auta, auta.
Anoppi sairastui syöpään ja appi dementiaan.
Toki asuinpaikka on jokaisen oma asia. Sen saa vapaasti valita. Valinnoilla toki sitten on aina omat seurauksena.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kovasti ap. ja nauttia vielä elämästä kun aikaa on.
Tapaan työssäni lähes päivittäin vanhempia naisia, jotka polttavat kynttilää molemmista päistä ja ovat jaksamisen äärirajoilla, joka näkyy suoraan hyvinvoinnissa ja terveydessä esim. korkeana verenpaineena, sydän ongelmana jne. etkä mitää tee kuitenkaan riittävästi ja kylliksi, vaan apuasi janotaan lisää ja lisää, niin paljon kun jaksat auttaa muita.
Ei riitä että monet vanhat naiset hoitavat päivätyönsä, vaan aikuiset lapset huutavat lastenhoitoapua, jotka et kuitenkaan pysty antamaan kylliksi, etkä tee mitään oikein ja lisäksi vielä iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat tarvitsevat apua, vierällä vielä äksyilee iäkäs ja sairas puoliso vaivoineet ja oma terveyskin reistaillee ja kotityöt vielä päälke ja mieli tekisi jotakin vielä harrastaa, kun siihen olisi vielä voimia.
Naisen osa on raskas ja työntäyteinen, ei riitä että hoitaa päivätyönsä ja kasvattaa lapsensa ja hoitaa kotinsa, vaan läpi elämän naisen tulisi olla muiden käytettävissä ja passaajana jopa eläkeläisenä ja jättää oma elämä elämättä, vain toisten hyväksi.
Ja tätä vielä naiset ihan itse ihannoivat, vaikka eletään v. 2020. Milloin naisella on lupa elää?
Nämä kynttilänpolttajat ovat usein ylikilttejä ja/tai osassaan kynsin hampain roikkuvia marttyyrejä. Nähty on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse myös toivon vanhojen appivanhempien muuttavan lähemmäs meitä. Ei siksi että me tarvitsisimme apua (lapsetkin jo isoja), vaan siksi, että pystyisimme sitten auttamaan nopeammin ja helpommin kun avuntarvetta vanhemmiten väistämättä tulee. Saisivat myös useammin seuraa.
Siihen asti kun kykenee itsenäiseen asumiseen ja elämiseen niin ihan sama missä päin haluavat asua.
Me olemme kanssa yrittäneet puhua, että appivanhemmat joskus myöhemmin ostaisivat asunnon lähempänä meitä. Ei siksi, että tarvitsisimme apua lasten kanssa vaan siksi, että me olisimme lähellä auttamassa ja pitämässä seuraa. Siinä vaiheessa, kun heidän oman talon pitäminen käy heille raskaaksi, omat lapsemme ovat jo aikuisia ja voivat toki auttaa hekin, mutta välimatkoista ei koskaan tiedä.
Itse ajattelen ihan vilpittömästi, että olisi mukavaa, jos olisivat lähempänä. Me emme halua muuttaa heidän lähelleen, muuttotappioiseen pikkukuntaan, josta on lasten kanssa pitkä matka kaikkialle. Itse asumme isohkon kaupungin taajamassa lähellä luontoa ja palveluita.
Vierailija kirjoitti:
No mun appivanhemmat muuttivat Joensuun kylkeen.
Sittne alkoi se jatkuva mankuminen että auta, auta, auta.
Anoppi sairastui syöpään ja appi dementiaan.
Juuri tämän takia elän nyt ja hoidan asiani ajoissa kuntoon. Vanhana olen vanha, enkä esitä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mun appivanhemmat muuttivat Joensuun kylkeen.
Sittne alkoi se jatkuva mankuminen että auta, auta, auta.
Anoppi sairastui syöpään ja appi dementiaan.
Meillä sitä edelsi vaihe, jolloin miehelleni etsittiin työpaikkoja Itä-Suomesta. Kehiteltiin yhteisiä bisneshankkeita jne. Koko ajan painostettiin muuttamaan sinne korpeen.
Josta mies oli muuttanut heti kun kynnelle kykeni ja josta minulla ei ollut mitään kokemusta, koska minun sukuni on täältä Helsingistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun appivanhemmat muuttivat Joensuun kylkeen.
Sittne alkoi se jatkuva mankuminen että auta, auta, auta.
Anoppi sairastui syöpään ja appi dementiaan.
Juuri tämän takia elän nyt ja hoidan asiani ajoissa kuntoon. Vanhana olen vanha, enkä esitä muuta.
Anoppi kuoli syöpään 68-vuotiaana, sairastui ekan kerran kun oli 62.
Ja jälkeenpäin ajatellen iso osa apen aggressiivista käytöstä vähän yli viisikymppisneä oli kyllä jo sitä alzheimeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen syvästi ja lämpimästi vanhaa, tunnettua keinoa asioihin.
Keskustelu. Ihan vaan kerrotte mitä aiotte niin loppuu tuollainen.
Vaan onhan se niin kiva tietty pelata sellaista ihme peliä puolin ja toisin. Vihjaillaan, kyylätään, oletetaan, vedellään palkokasvia sieraimeen oletetuista asioista. Samaa tekee minun boomeri-vanhempani. Tai ainakin yrittää. Minuun ei tehoa, niin sisarustensa kesken leikkivät sellaista kissanhännävetoa vaikka hautojen hoidosta tai ihan mistä vaan. Mua ärsyttää se marttyyrileikki, mutta kuka mistäkin ilonsa saa.
Vierailija kirjoitti:
Kukin tavallaan. Itse en ole apua saanut lastenhoidossa ja muussakaan. Sen vuoksi haluan lapsiani auttaa, jos sitä joskus toivovat.
Joo, mutta muuttaisitko sen takia toiselle puolelle Suomea?
Apkin muuten lupautui auttamaan, siitä ei käsittääkseni ollut kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän erikoisena jos keskustelu lapsen ja vanhempiensa välillä on tasolla lähetetään asuntolinkkejä. Puhuisin siis suunnitelmista ihan suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun appivanhemmat muuttivat Joensuun kylkeen.
Sittne alkoi se jatkuva mankuminen että auta, auta, auta.
Anoppi sairastui syöpään ja appi dementiaan.
Juuri tämän takia elän nyt ja hoidan asiani ajoissa kuntoon. Vanhana olen vanha, enkä esitä muuta.
Anoppi kuoli syöpään 68-vuotiaana, sairastui ekan kerran kun oli 62.
Ja jälkeenpäin ajatellen iso osa apen aggressiivista käytöstä vähän yli viisikymppisneä oli kyllä jo sitä alzheimeria.
Syöpää on meilläkin, isot ikäluokat on suuri syöpäsukupolvi. Moni on kuollut nuorempana kuin 1800-luvun esivanhemmat.
Olen luvannut että viimeistään 70 -vuotiaana kaikki on mapeissa järjestyksessä. Toki jos alan oireilla niin jo ennen. Eläkkeelle pyrin jäämään aiemmin kuin virallisessa iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän erikoisena jos keskustelu lapsen ja vanhempiensa välillä on tasolla lähetetään asuntolinkkejä. Puhuisin siis suunnitelmista ihan suoraan.
No mutta siinähän menee sitten ap:lta koko ilo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun appivanhemmat muuttivat Joensuun kylkeen.
Sittne alkoi se jatkuva mankuminen että auta, auta, auta.
Anoppi sairastui syöpään ja appi dementiaan.
Juuri tämän takia elän nyt ja hoidan asiani ajoissa kuntoon. Vanhana olen vanha, enkä esitä muuta.
Anoppi kuoli syöpään 68-vuotiaana, sairastui ekan kerran kun oli 62.
Ja jälkeenpäin ajatellen iso osa apen aggressiivista käytöstä vähän yli viisikymppisneä oli kyllä jo sitä alzheimeria.
Syöpää on meilläkin, isot ikäluokat on suuri syöpäsukupolvi. Moni on kuollut nuorempana kuin 1800-luvun esivanhemmat.
Olen luvannut että viimeistään 70 -vuotiaana kaikki on mapeissa järjestyksessä. Toki jos alan oireilla niin jo ennen. Eläkkeelle pyrin jäämään aiemmin kuin virallisessa iässä.
Jos et nyt ole 70 tai yli, et ole enää suurta ikäluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä on suoraan kaikki sitä mieltä, että poika ja miniä vain avun tarpeessa haluavat ap:n ja miehensä lähemmäs?
Jospa he vaan ihan sen takia pyytelevät, että poika tykkäisi olla lähempänä ja suunnittelee, että voi helpommin auttaa vanhempiaan?Mitä auttamista on hyväkuntoisissa eläkeläisissä?
Ap. kertoi olevan työelämässä ja jäävänsä eläkkeellä, niin todennäköisesti hän on ollut tähän saakka myös työkykyinen eli todennäköisesti hän pystyy elämään ihan itsenäistä elämää, ilman ulkopuolista apua.
Ja maaseudulla muuten palvelut pelaavat keskim. paremmin kuin kaupungissa.Vanhuuden vaivat voivat yllättää kenet tahansa. Dementiat yleistyvät.
Ja se poikako sitten ottaisi dementikkovanhemmat luokseen asumaan, kun ei enää ennätä käymään 2 km päässä heitä hoitamassa? Oli välimatkaa 2 tai 200 km, niin dementikko jätetään aika yksin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä on suoraan kaikki sitä mieltä, että poika ja miniä vain avun tarpeessa haluavat ap:n ja miehensä lähemmäs?
Jospa he vaan ihan sen takia pyytelevät, että poika tykkäisi olla lähempänä ja suunnittelee, että voi helpommin auttaa vanhempiaan?Mitä auttamista on hyväkuntoisissa eläkeläisissä?
Ap. kertoi olevan työelämässä ja jäävänsä eläkkeellä, niin todennäköisesti hän on ollut tähän saakka myös työkykyinen eli todennäköisesti hän pystyy elämään ihan itsenäistä elämää, ilman ulkopuolista apua.
Ja maaseudulla muuten palvelut pelaavat keskim. paremmin kuin kaupungissa.Vanhuuden vaivat voivat yllättää kenet tahansa. Dementiat yleistyvät.
Ja se poikako sitten ottaisi dementikkovanhemmat luokseen asumaan, kun ei enää ennätä käymään 2 km päässä heitä hoitamassa? Oli välimatkaa 2 tai 200 km, niin dementikko jätetään aika yksin!
Ja mitään välimuotoa ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette tietysti niin kuin teitä huvittaa ja mikä teidän arjelle on hyvä. Lapsenne on aikuisia ja järjestävät itse omat elämänsä. Kieltämättä tämä sama pitäisi sanoa minulle, kun mietin muuttoa kauemmas lapsista kun aikuistuu tuo viimeinenkin. Minun lapset ei edes käy, mutta äiti pitäisi olla käytettävissä. Jokaisella on kuitenkin se yksi elämä ja sinne kannattaa suunnata missä on mielekäs arki ja henkinen koti.
Ja hyvät vanhuspalvelut. Lisäaikaa ei voi ostaa sillä, että muuttaa kauas lapsistaan.
Omalle äidille ilmoitin, etten todellakaan hoida häntä jos ja kun lähti itse leskeytymiskriisissään kolmen tunnin ajomatkan päähän.
Kyllä sitä elämässä voidaan saada "lisäaikaa" kun pystyy elämään stressitöntä ja kiireetöntä elämää. Ja toimintakyky paranee, kun aikaa on enemmän liikkumiseen ja lepoon.
Kummasti monen, erityisesti naisten sydän ongelmat paranevat tai verenp. lääkkeet voidaan jättää pois, kun jäävät eläkkeelle tai lastenlapset kasvavat teiniksi, eivätkä tarvitse enää hoitoa.
Kiireisellä ja stressi sisältöisellä elämän tyylillä on suora yhteys hyvinvointiin ja terveyteen, jopa unen laatuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset.
Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.
Huoh. Yritä nyt tajuta että aloittaja puolisoineen aikovat ostaa SEKÄ kaupunkiasunnon ETTÄ mökin. Mökki voi sellaisessa tapauksessa olla vaikka kuinka korvessa. Kun siellä ei enää pärjää, muuttavat kaupunkiasuntoon.
Huohoti huoh, mitäs sitten kun ne luulevat pärjäävänsä mökillä ja loukkaavat itseään, elleivät aja matkalla kolaria?
Ajatelkaa mikä peura - ja hirvikanta mellä on, muutkin eläimet, pohjoisessa porot, kaikkialla huumekuskeja ja nopeus yhä useammin 120km/h.
Siihen päälle huono näkö ja taantuvat refleksit. Ja se että ns. turvallisessa autossa ollaan olevinaan kuolemattomia, vaikka kuka tahansa voi saada ratissa vaikka sydärin.
Eiköhän nykyeläkeläispolvella ole varaa ostaa jo itsekin niitä kotipalveluita vapaalta sektorilta. Eläkkeet ja pääomatulot ihan eri tasolla kuin mitä on ollut niillä sukupolvilla, joita varten on nuo kunnalliset palvelutalot ja kunnalliset kotipalvelut aikoinaan luotu. Tietysti niitä tarvitaan jatkossakin mutta suurin osa pystyy jo nyt ostamaan ne palvelut suoraan yksityiseltä sektorilta omilla tuloillaan ja verovähennyksin kiertämättä ja kierrättämättä asioita kalliin kunnallisbyrokratian läpi. Harvempi enää edes haluaa kunnan laitospalveluita kotiinsa vaan haluaa kodinomaisen kodin vanhuuspäivilleenkin.