****PCO-plikat 21.7****

Olin siskon kanssa Helsingissä syömässä ja leffassa ja heti tulikin parempi mieli, kun sain vähän muuta ajateltavaa... Päätinkin tässä tädin tulosta sisuuntuneena ottaa kaiken irto näistä kuukausista ennen raskautumista. Pistän kropan kuosiin. Ylimääräisiä kiloja ei le juurikaan pudotettavaksi, mutta ajttelinkin lähinnä hankkiutua takaisin hyvään kuntoon. Muutamaan kuukauteen en oo urheillu juuri lainkaan ja sen huomaa... Ihmeen nopeesti lihasmassakin häviää. Mutta nyt tässä syksyn aikana hankin kaiken takasin! Onpahan sit hyvä lähtökunto raskausjalle, sit voi kevyemmin pitää kuntoa yllä raskausaikana että sit jaksaa punnertaa sen vauvan ulos. ;)



Sit työkaverin suosituksesta aattelin kokeilla sellasta jotain luontaistuotekaupoista saatavaa juomaa, joka puhdistaa elimistön ilman mitään paastoja tai itukuureja. Se työkaveri ainakin sano, että hän pitää sen 3 viikon kuurin kerran vuoteen ja aina sen aikana on tosi energinen olo... Just sellasta mie kaipaan! Nyt pitäis vaan löytää sopiva rako sille kuurille, kun kuulemma toisella viikolla kaikki kuona-aineet tuntuu puskevan läpi, niin kiva on sit istua 8 tuntia päivässä luennolla...



[b]Ki-Ra[/b]: Tosiaan tunnutaan menevän aika rinta rinnan jota kuinkin kaikessa! Ihan kiva! Tosin mie taidan jatkossa tulla pari kuukautta jäljessä kun saan ne clomit vasta sit loka-marraskuussa. Mut kuitenkin... Tohon siun saattamis-kysymykseen... Mie oon miettiny ihan samaa asiaa, kun vaikka isän häihin kutsunkin, jos välit ei tästä ala paranemaan, niin en oikein haluais isän miuta alttarille saattavam, kun se ois melkein sama kun kävelisin sitä käytävää jonkun " muukalaisen" kanssa. Joten mie oon omalla kohdallani tullu siihen tulokseen, että jos ei isä, niin pyytäisin saattajaks joko miun vanhimman veljen, koska se on välirikon jälkeen ottanu tavallaan vähän sitä isän roolia (meillä on 21v ikäeroa) tai sit miun siskon, koska se on mulle kaikista ihmisistä se läheisin ja niinkun äiti mulle (meidän äiti kuoli kun mie olin 3v), joten siinä mielessä se ois saattajaks hyvä vaihtoehto. Ehkäpä siekin siis voisit pyytää siun äitiä tai jotakuta muuta läheistä perheenjäsentä saattajaks. Tai miksei vaikka jotain ystävää, jos sulla on esim. joku läheinen lapsuudenystävä. Ei kai siitä oo mitään säädöstä, kuka sen saattajan pitää olla, joku sulle läheinen ja tärkeä... Millon teillä siis on häät? Myö ollaan alustavasti mietitty kesää 2009. Mentiin kihloihin vasta muutama viikko sitten, joten ihan tuore juttu tää meille on. Mies ei sinällään oikein naimisiinmenosta perusta, ensinnäkin se vähän kammoaa niitä häitä ja keskipisteenä olemista ja se ehdottikin maistraatissa vihkimistä ja siks toisekseen, sen silmissä avioliitto on menettäny merkitystään, kun niin monet nykyään eroaa. Eikä sillä, ei mullakaan oo naimisiinmenosta mitään ruusunpunaisia kuvitelmia, lähinnä käytännönsyistä miekin naimisiin haluan mennä. Ollaanpahan sit lainkin edessä oikea perhe. Ja mulle on aika tärkeää se, että koko perheellä on yhteinen nimi. Mutta en mie silti maistraatissa naimisiin mene, kyllä mie haluan kunnon häät... ;) Katellaan nyt rauhassa, meille kuitenkin ne lapset tulee toivottavasti ainakin ennen häitä...



Missäs on muuten kaikki muut plikat? Listallahan on vaikka miten paljon nimiä, mutta täällä ei meitä kuitenkaan oo jutustelemassa kun ihan muutama? Onko porukka kesälaitumilla vai onko täällä yleensäkin näin hiljasta?



Nyt yöpuulle,



-S-

Viimeinen pitkään nukuttu aamu ennen töiden alkua. Tänään jos jaksaisi hoitaa vain juoksevia asioita niin sitten huomenna voisi aloittaa työt puhtaalta pöydältä =)

Ajatukset on pyörinyt aika paljon tän päivän mittauksessa. Menen fyssarille kartoitukseen ja se samalla mittaa vyotärön ympäryksen.. saas nähdä onko yhtään kaventunut kun painokaan ei ole pahemmin pudonnt. Ensin lähti muutamia kiloja jotka tuli heti takaisin. No kyllä tää vielä tästä, ainakin kunto on kohonnut huimasti. Ja se miksi siel jaksaa rampata on kyl se hyvä olo sen jälkeen.

Hää asiasta päätin että veljeni (minua 16 vuotta vanhempi) saa saattaa minut alttarille. Veli on mulle tosi rakas ja vielä mieheni hyvä ystävä. Nyt vain kun plussais niin sitten ne häätkin voisi pitää. Tosin haluisin kesä häät eli menisi auttomaattisesti ensi kesään.

No mut on tässä elämässä aikaa =). En usko että tuo mies tuosta viereltä sen kummempi olisi vaikka oltaisiinkin naimisissa. Ihana on jo nytkin.



[color=red] sonnai: [/color] En mäkään niitä klomifenia ihan vielä voi aloittaa. Menee tämä kierto vain ohi kun lääkäri on vasta kp13, mut sitten seuraavaan kiertoon jos pääsis jo kokeilemaan.



Missäs muut PCO-plikat ? Kaikki viel kesälomilla?

Voi itku, yövuoroon pitäis jaksaa vääntäytyä, mutta kun ei millään huvittais... Kolme yövuoroa jäljellä, sit ois puoltoista viikkoa " lomaa" , joka on pakko käyttää opinnäytetyön tekemiseen, ja sit alkais koulu... Jos mulla ois aikakone, niin hyppäisin nyt ainakin neljä vuorokautta eteenpäin, en jaksais millään tehdä noita viimesiä työvuoroja. Btw [b]Ki-Ra[/b], muistanko ihan väärin, mutta etkös jossain oo maininnu olevas hoitoalalla? Vai olikohan se joku muu... Saako udella, missä oot töissä? Lähinnä rupesin miettimään noita juoksevia asioita ja puhtaalta pöydältä alottamista, ei kuulosta ihan vuodeosasto meiningiltä, vai?



Ajattelin lähteä polkemaan Tuusulanjärven ympäri. Tuliskohan siitä parikyt kilsaa matkaa... Pakko yrittää tehdä tänään jotain, kun pari seuraavaa päivää menee kuitenkin nukkessa. Ja vaikka oisin hereilläkin, yövuorot vie kuitenkin mehut, etten sit mitään jaksakkaan tehdä... Nyt on vielä ihan mukavan näkönen ilmakin polkemista ajatellen.



Lueskelin eilen vähän lisää klomifeenistä, alan jo orientoitumaan syksyn uusiin hoitoihin... Jollain toisella keskustelupalstalla (oisko ollu Kaksplus) niistä oli aika paljon käyty keskustelua. Jollakin oli clomeilla saanu alkunsa kolmoset ja useammallakin oli ultrassa näkyny, että useampia munasoluja on lähteny kypsymään... Hitto vie, mie oon aina mielestäni reagoinu tosi herkästi hormoneille, mistä vetoa, että nyt tietysti alan sit odottaa kaksosia tai kolmosia...Oon aiemminkin nähny unta, että meillä oli kolmospojat ja viime yönä sit näin unta, että oltiin ultrassa ja meille sanottiin, että sieltä ois tulossa kolmoset. Ja mie itkin kun viimestä päivää, koska meillä oli kotona jo pienet kaksoset... Täytyy vissiin sanoa sille lääkärille, että kokeilee ensin pienemmällä annoksella, en mie ihan kolmosia kuitenkaan haluis.



Pistänpä tähän uteliaisuuttani, pienen GALLUPIN:



Miten monta laste teillä on haaveissa?



Mie haluisin neljä lasta. Kolmekin kävis... Mie taas on sitä mieltä, että kaksi on ehdoton maksimi. Asiassa riittää siis vielä väännettävää tuleville vuosille... ;) Tietty mie, niinkun epäilemättä meistä kaikki, oisin ihan onnellinen, vaikka ei saatais kun yksi lapsi, mutta jos se miuta riippuu, niin niitä ois paljon enemmän. Ja pienellä ikäerolla...



No juu, mie lähen nyt polkasemaan sen lenkin...



Mukavaa päivän jatkoa, palaan astille varmaan taas yövuoron aikaan, sikäli kun oon koneen ääressä.



-S-

[color=blue] sonnai: [/color] Oon joskus muutama vuosi sitten haaveillut tuon tuusulanjärven ympäri ajamisesta, kun tutut ovat kehuneet aluetta kauniiksi. Toivottavasti oli mukava lenkki. =)

Juu olen lasten puolella hoitoalalla ja tällä hetkellä vain päivätyössä.

Monelle lapsettomalle lasten näkeminenkin on raskasta, mut mä kyl nautin työstäni tosi paljon. Saa touhuta lasten kanssa ja onhan ne eri asia kun ei ne ole mitään vauvoja. Isoja ja fiksuja jo tosi monet.

Jokaisella on varmasti töissä niitä päiviä kun ottaa päähän ja haluaisi olla etelän auringon alla, mut kyllä mä pääsääntöisesti olen työssäni viihtynyt. Joskus jos tiimi on oikein hankala eikä homma toimi niin sit ottaa päähän, mutta lapset ei kyl vielä koskaan =) Omasta lapsi toiveesta huolimatta.

Eniten mua (ainakin tänään) ärsyttää sellaiset lapselliset jotka tekeytyvät salaa raskaaksi mieheltään. Sain tänään kuulla yhdestä tutusta joka jo toisen lapsen näin " hankki" . Mies tehnyt lähtöä jo kauan ja yrittää nyt pitää sen luonaan lasten takia. No mä en toimis noin mut jokainen tyylillään...

Noista kaksosista ja kolmosista, niin klomifen kyllä auttaa asiaa mut uskon että se on murto-osa siitä. Aika monet kaksoset jotka hoidoilla tulee on saanut alkunsa kun siirretään kaksi alkiota.

Meillä suvussa on kaksosia ja itselläni on kaksoissisar ollut mutta mennyt kesken ja äitini on toinen kaksosista. Eli perintötekijääkin on. Mutta en pelkää asiaa, olen hoitanut työni puolesta kotonakin kaksosia ja kyllä siihen rutinoituu. Ja olisihan se " helpompaa" jos tulisi kerralla kaksi näiden hoitojen kanssa. No yhdessäkin on unelmaa todella paljon.

Kaksosraskaudessa on aina omat riskinsäkin. Kolmosraskaus onkin sit jo pelottavampi juttu. =)



Tuohon galluppiin niin...hmm... pitää ihan miettiä...

Haluisin aika ison perheen vaikka 4 lasta, mutta haluaisin lapsia niin että heille kaikille olisi paikka perheessä ja myös varaa elättää kaikki muullakin kuin ranskanleivällä ja tiivistemehulla. Haluisin että jokainen voisi toteuttaa itseään (aina se ei vaadi rahaa) ja harrastaa jotakin jos huvittaa. Ettei aina vastaus olisi ettei ole rahaa. Vielä olisi ihanaa et lapsilla olisi seuraa toisilleen ja vanhemmilla aikaa lapsilleen. Niin ja jos vielä toivoa saa niin pienellä ikäerolla =)

Olipas paljon vaadittu no yksikin olisi oikein ihana.



(.) vielä omaa napaa... Jos en olisi varma etten ole raskaana voisin sitä epäillä.

A) Väsyttää, väsyttää ja väsyttää (johtuu varmaan treenaamisesta, lihakset kaipaa lepoa)

B) Mun aistit on todella herkät, tuntuu että kaiken haistaa, maistaa ja kuulee jo 100m päästä. Kaupassa oli tuskaa kun joku nainen haisi todella pahasti hielle. Sanoin miehelleni autossa naisesta, niin se ei ollut huomannut mitään, vaikka oli lähempänä.

c) musta on tulossa varmaan luulosairas. =))

No joo mut kun toivoo liikaa niin alkaa varmaan jo kuvittelemaan kaikkea.

Ainiin ja fyssarilla kunto kohonnut mutta paino ja ympärysmitta sama. Saas nähdä mitä lapsettomuuspolin lääkäri sanoo kun paino ei ole pudonnutkaan... Ensi maanantaina sen sitten tietää.



Nyt yöpuulle ja nukkumaan, että jaksaa huomenna töissä virkeenä.

Tämä kesä tuntuu menevän. Ihan vain vastauksena siihen, että missä ne kaikki muut listalla olevat nimet majailee. Mie siis ainakin töissä.



Ensinnäkin; onnea niille onnellisille, jotka ovat plussia testeihinsä saaneet! Kyllä se kummasti rohkaisee kun kuitenkin samasta sairaudesta kärsivä ihminen siihen testiin ne kaksi viivaa jollain konstilla onnistuu saamaan:)



Omaa napaa: Toista tero" jaksoa" popsin parhaillaan. Siis aloitin tiistaina taas niiden pienten valkoisten pillereiden popsimisen. Ihan satavarma olen, että nyt se tärppi on tullut...:) Hehehe. Ja ihmetys on suuri kun täti kuitenkin parin viikon päästä kurvaa kylään. Ei vainen. Asenne yrittää olla kohdallaan. Kuvittelin tuossa kp 15 tienoilla tuntevani jotain outoa toimintaa oikealla puolella alavatsassa. Pari tuntia juili niin maan hitsisti. Mutta eipä sitä tiedä. Kuitenkin vaan joku ruisleivän aiheuttama kaasukerääntymä suolessa eikä mikään ovis.



Mitään oireita ei oo - toisin kun edellistä terojaksoa napostellessa. Oli karmea pms heti ekasta pilleristä. Nyt ei - ainakaan vielä - tunnu missään. Pari viikkoa vielä. Oon ajatellu, että testailen vasta sitten kun vähintään viikko kulunu terojen vikasta pilleristä, ellei tätiä näy. Vaan miun tuurilla täti tulee kun kello 4 päivää vikan pillerin jälkeen.



Jaksamista kaikille!



Niin joo Sonnai, jos listaa päivittelet: Mentha siis nimimerkki. Minä vm. 82, mies 81. Yritystä muutama vuosi takana periaatteella " Tulee jos on tullakseen" . Ei ole näkynyt. PCO todettu 06/06 ja tällä hetkellä terot kierron säännöllistämiseen. Vuoden alusta sitten clomeilla, ellei sitä ennen ilmesty kahta viivaa testitikkuun.

kesälomalta siis. Ja täti taitaa odotella jo oven takana, kp 31, testasin varalta, kun olen lähdössä viikonlopuksi matkoille, no negaa tietysti...Vatsaa on vääntänyt jo kolme päivää, argh.

Ensimmäinen klomikierto (1tb) siis lopuillaan, aika vähillä sivuoireilla meni, joten epäilen, lieneekö tuo tehonnut lainkaan. Mutta hyvä loma on takana ja mieli reipas.

Lapsilukugallupiin vastaus: olen jotenkin ajatellut kolmea lasta. Yksi minulla siis on jo (2,5-vuotias, raskaus alkoi clomeilla) ja alkaa tuntua siltä, että tulispa kerralla kaksoset, kun tää teko on niin vaikeaa...



Ja häätopiciin: Olen ollut useissakin häissä, joissa pari on astellut alttarille yhdessä, joku morsian on tullut yksin ja joku muun sukulaisen saattamana. Kai järjestyksen voi valita niin, kuin itsestä tuntuu hyvältä. Eihän sitä yksin ole " yksinkään" , jos on vaikka kaaso tai morsiusneito heti perässä.



Ja sitten lisää keskustelun aihetta:

Täällä on varmaan muitakin, jotka pco:n myötä kärsivät tavallista runsaammasta karvoituksesta!?

Laitetaanpas karvanpoistovinkit pinoon :/

Itsellä numero yksi tehokeino on tietysti e-pillerit (mustaa huumoria, sorry). Pari vuotta sitten hankin epilaattorin ja se on aivan korvaamaton koje. Pikkuhiljaa olen laajentanut epilointialueita. Kainaloista en ole vielä uskaltanut, kun sattui niin *sti, kun kokeilin... Kasvoissa mulla on ärsyttävää untuvakarvaa, joka on onneksi väritöntä, mutta sitä olen välillä vahannut pois. Leuassa kasvaa muutama tummempi karva, jotka nypin pinseteillä. Tekis mieli mennä poistattamaan valoimpulssilla, onko kukaan kokeillut?

Annatteko karvojenne rehottaa vai miten pidätte karvat kurissa? Vai olenko ainoa, jonka pco oirehtii karvankasvuna?

Tervetuloa lomilta takaisin palstailemaan mentha ja miljoona =) niin ja kaikki muutkin!



Kp taitaa olla nyt 10 ja maanantaina on se munatorvien aukiolotutkimus, hiukka jännittää. Mies tulee mukaan niin helpottaa varmasti. Itse tutkimus ei sinällään pelota vaan se vastaus. Käyn sitten maanantai iltana kertomassa tänne kuulumisia.



Noista PCo:n karvoista niitä tulee mullekin muutama kasvoihin ja untuvaa reisiin ja ihan vähän navan ympärille. Pois ajelen ne kaikki. Olen muutenkin sellainen " karvan vihaaja" että saa kainalokarvat ja säärikarvat kyytiä tosi nopeasti.

Terolut on helpottanut oireita tai sitten vain aika mut samaan aikaan lääkkeen kanssa on ongelma vähentynyt.

Miljoona: en ole kokeillut sellaista karvan poistoa, mut haaveissa kyllä olisi ja varmasti menisinkin jos ei olisi tätä yritystä päällä.

Tekisin myös erään toisen asian jos vain en olisi odotuksen odottaja. Meinaa leikkautaisin silmäni, kun mulla on silmälasit. Mies kävi viime talvena ja olisin saanut mennä minäkin, mut kun siinä on todella vahva lääkitys ynm... eikä pystytty takaamaan ettei siitä olisi vakavaa haittaa yritysaikana jos sattuisi samassa tai seuraavassa kuussa raskautumaan.

Jos tää yritys kestää viel tosi kauan (toivottavasti ei) niin sit jossain hoitotauolla otan ja teetän viel noi molemmat asiat.



Tulipas paljon omaa napaa, auts... no mut lupaan palata jossain vaiheessa takaisin viel viikonlopun aikana. =)



[color=blue] Hauskaa ja ONNELLISTA viikonloppua kaikille PCO-plikoille! [/color]

[color=blue] Tsemppiä ja toivottavasti täti kiertää kaukaa sinut! =) [/color]

ki-ra:lle piti tulla muistuttamaan, että munatorvien aukiolotutkimusta ennen kannattaa ottaa särkylääkettä. Toivottavasti on hyvät tulokset!



Karvoista, joo, niitä riittää :(. Mä en oikein tajua miksi mulla on niitä niin paljon, vaikka testosteronit ja muutkin hormonit on normaalit. Mutta kai se pco:hon silti liittyy. Epilaattori on kova sana sääriin, ja muuten höylä. Bikiniraja on ongelma, kun iho ärsyyntyy kauheasti nyppimisestä mutta myös ajelemisesta. Onko kenelläkään hyviä ideoita?



Clomikierrolla oon nyt ekalla (sitten n. 10 vuoteen) kierrolla (kierron päivä 6), ja jännityksellä odotan maanantain ultraa. Ainakin näyttää alakerta siltä, että jotain tapahtuu :) ja toivon mukaan limakalvokin on riittävän paksu.



Viikonlopun jatkoa kaikille!



t. Meri05

[color=00EE00][b]Ki-Ra[/b]: Tuusulanjärven kauneudesta en osaa sanoa lenkin perusteella yhtään mitään, ajoin sen 24-25 kilsaa aika tarkaan tuntiin, joten maisemia ei tullu pahemmin kateltua... Mutta kuntoilumielessä se on ainakin aivan loistava, on tasasia pätkiä ja jyrkkiä nousuja. Kyllä siinä hien saa pintaan.



Samoin mie oon hoitoalalla, lasten puolelle meinaan suunnata kunhan ensin saan koulun loppuun. Siis valmistun jouluna sairaanhoitajaks... Helsingin lastenklinikalla oon ollu nyt tän kesän. Mulla oikeestaan on vauvakuume vaan kasvanu tän kesän aikana jo ihan senkin takia, että oon päivittäin lasten kanssa tekemisissä. Meidän osastolla lapset on todella vakavasti sairaita ja vierestä seuratessa näkee hyvin, miten ehdotonta se vanhempien rakkaus lastaan kohtaan on, mulla ainakin tulee niinä hetkinä hirveen voimakas halu saada itekkin kokea sama. Ei siis suinkaan sitä lapsen sairastumista vaan se ehdoton rakkaus... Vaikka mulle on useaan otteeseen sanottu, että miun syventävä harjottelu ja valmistuminen sattuu tavallaan huonoon saumaan, koska kaikki tietää, että aion hakeutua Lastenklinikalle töihin. Miuta varotellaan, että alan pelätä lasten tekemistä, koska sairaita lapsia hoitaessa helposti hämärtyy, että niitä terveitäkin lapsia on... Niin ei kuitenkaan ainakaan vielä oo käyny, päinvastoin...





[b]Mentha[]/b: Toivotavasti ne alavatsa tuntemukset oli todellakin ovis eikä vaan ruisleivän kaasuja. Epäilemättä tuut sitten kertomaan tärppäskö!



Mulla kyllä on karvankasvu aika voimakasta,en vaan tiedä, johtuuko se PCO:sta vai perimästä... Jotenkin kuitenkin tuntuu, että pillerien poisjättämisen jälkeen karvotus on vaan lisääntyny. Mulla ongelma on lähinnä tossa bikinirajassa, muualla en kato karvotuksen olevan miten kään erityisen voimakasta. Bikiniraja vaan tuntuu koko ajan siirtyvän toisaalta koko ajan ylemmäs ja toisaalta reisiä pitkin alemmas... Ja se jos mikä on oikeesti ällöttävää. Tosi kiva, kun alkkareiden lahkeesta tursottaa karvoja, yritä siinä sit olla seksikäs... Ja sit kun niitä ajelee, nivuset on ihan punapilkulliset ja äppyläiset, ei sekään oo juuri parempi. Vinkkejä, kikkoja, neuvoja? Tähän asti oon käyttäny ihan perinteistä höylää, epilaattori tosin vois olla ihan varteenotettava vaihtoehto... Mie haluisin mennä sellaseen laserhoitoon, mikä tuhoo karvatupet niin, että karvat ei kasva enää ikinä. Harmi vaan, että se on ymmärtääkseni vaan sairaalassa tehtävä juttu... Saisinkohan lähetteen, jos vetoisin psyykkisiin syihin? ;)



Onkomuuten teillä kaikille otettu verikokeet sillon prosessin alkuvaiheessa? Rupesin vaan miettimään, kun mulle lääkäri ei niistä oo mitään puhunu eikä tää uus lääkäri puhunu mitään ees miehen sperman tutkimisesta... Outoa. Ainakin mie ymmärsin, että se vaan suoraan määrää mulle klomit, jos nyt ei tärppää. Tietty se on ihan normi gynekologi eikä varmaan mikään lapsettomuusspesialisti, mutta luulis sen silti tietävän asiasta... Eikä sillä, en mie oo yhtään pahoillani jos verikokeita ei oteta, ne maksais kuitenkin yksityisellä niin kamalasti, mutta mietinpähän vaan... Kunhan ei sit vaan jäis mitään oleellista huomaamatta.



Ootteko työ muuten hoidettavan yksityisella vai julkisella puolella?



Jepsis, nyt imuri kouraan ja hommiin.



Ai, Ki-Ralle vielä tsemppiä huomiseen tutkimukseen! Samoin Merille ultraan, pidän peukkuja!



-S-

Jäi sitten näköjään tuo " paksuntaminen" (mikä se sana oikeesti on?) päälle... En mie sillä sitä noin paksuks jättäny, ettäkö se olis jotenkin poikkeuksellisen tärkeetä. ;)



-S-

Kiitos meri05 muistutuksesta. Täytyy laittaakin lääke valmiiksi pöydälle että muistan sen ottaa. Onnea ultraan myös =))



Sonnai: kiitos kannustuksesta. Työpuolesta, niin kyllä kun oikein miettii, niin on niitä huonoja päiviä joskus kun oikein toivoisi omaa lasta ja huomaa jonkun olevan raskaana. Vaikka työkaverin niin kyllä se aina harmittaa hetken. Mut se on vain elämää. Niiin mä siihen yritän ainakin töissä suhtautua.



Kyllä vähän jännittää se tutkimus, toivottavasti saan yöllä unta. Olen nukkunut muutenkin huonosti viime viikon. No kyllä se tästä. =)

Oon kyl ajatellut mennä sen jälkeen töihin, että toivottavasti en kovin kipee ole sitten.



Sonnaiko se kysy et missä ollaan hoidossa, niin kunnallisessa ollaan nyt. Huomenna jos ei päästä yhteisymmärrykseen lääkärin kanssa niin menen sitten yksityiselle. Meillä kun oli jo viimeksi eri mielisyyksiä siitä että olenko liian nuori saamaan apua ja olin toivonut clomifenia muttei antanut.

Olenkin ihmetellyt kun toisille määrätään heti clomifen 3-6kk ja sitten jos ei tärppää niin menee tutkimuksiin. Meillä täysin toisin päin... kesän aikana olen käynyt fysiterapiassa 2krt viikko ja ravitsemusterapeutilla sekä ravannut kaiken maailman kokeissa on tutkittu kierto ja otettu hormoonitasoja varten verikokeita sekä sokerirasitus koe (ei mitään oireita, lääkäri vain vaati sen) ja kilpirauhaskokeet ynm... Missään näissä ei ole mitään vikaa paitsi PCO. Mies on tutkittu myös.

On hyvä että tutkitaan mut olisin silti halunnut aloittaa sillä clomifenilla muutaman kierron ja sit vasta kaiken tän show:n.



No nyt ne kaikki on ohi ja huomenna nähdään kuin käy...



[color=red] mukavaa viikkoa kaikille palstalaisille [/color]

Täti tuli pikavisiitille! Olen aika ymmälläni???

Lauantaina alkoi verinen tuhruttelu ja laitoin kuukupin paikalleen. Illalla kupissa oli lusikallinen veristä limaa (ihan tavanomaista alkuvuotoa), mutta sen jälkeen ei mitään!? Edellisenä päivänä (kp31) testasin negan, enkä oikein jaksa uskoa, että olisi tärpännyt. Jos nuo oli kuukautiset, niin tänään olisi pitänyt aloittaa uusi clomikuuri, mutta ei kai tota nyt voi laskea? Normaalisti vuoto kestää mulla 4-6vrk. Nyt saa sitten varmaan odotella taas ja turhautua. On tietysti joku mikroskooppinen mahdollisuus toivoa plussaa vielä. Mutta miten kierto voi olla noin sekaisin, kun luomusti ollut säännöllisen epäsäännöllinen 31-39vrk muttei koskaan mitään tuhruja, vaikka venyisikin pitkäksi. Kokemuksia? Neuvoja?

Oma napa tuossa ensin, mutta jatketaan.

Hoidoista joku kyseli: minä olen hoidossa yksityisellä gynellä (Mehiläisessä). Viimeksi eli yli kolme vuotta sitten multa tutkittiin veren hormonitasot verikokeella, silloin oli estrogeeni alhainen, muut suht normaalit tasot. Ultralla havaittiin pco ja kävin sitten kerran pari verikokeessa kp21, jolloin tutkittiin progesteroni eli ovuloinko.

Tuohon karvankasvuun on muuten helpotusta tiedossa raskausajaksi, ainakin mulla hormonitasot muuttui siten, että karvankasvu väheni. Monilla naisilla käy ilmeisesti päinvastoin. Mulla on sellainen hyvä oma mittari reisien karvoitus: ne on ihan huomaamattomat, jos käytän hormonaalista ehkäisyä (ja raskaana ollessa), mutta sitten luomuna ne kasvaa n.1cm mittaisiksi ja tummenee, yäk. Siinä vaiheessa joudun poistamaan ne vahalla tai epilaattorilla. Bikiraja ei ole mullakaan oikeastaan mikään " raja" ... Näppyjä tulee mullekin nivusiin helposti, etenkin kesällä, kun pyöräilen ja iho hankautuu. Jotkut saa kai apua desinfiointiaineella pyyhkimisestä karvanpoiston jälkeen. Myös sauna voi auttaa. Iho pitäisi pitää hyvässä kunnossa, eli rasvata kosteusvoiteella, jos on kuivuvaa sorttia.

Valoimpulssihoidossa pitäisi myös karvatupen tuhoutua pysyvästi. Sitä hoitoa saa kosmetologeilta.

Hmph. Olin lauantaina kaverin polttareissa. Ja arvatahan saattaa, että morsian oli sitten raskaana. Ja toisesta yrityskierrosta. Vähän tuli taas sellanen olo, että voisinko miekin......



Sonnai: Ei meilläkään miestä oo vielä tutkittu ja jos ei näin terokuurilla tärppää niin ennen miehen tutkimista clomeja sitä lätkässään miullekin kouraan... Ja sitten vasta, jos niillä ei tärppiä niin saahaan lähetettä varsinaisiin tutkimuksiin ja niissä jo huomioidaan sitten mieskin. Niin joo, ja ollaan vielä samalla alallakin:) Miulla vielä vuos koulua jäljellä kun opiskelen myös terveydenhoitajaksi. Kotisairaanhoidossa ollu nyt kesän töissä.



Miut karvat kyllä ei sillai rehota, tai no ehkä niihin on vaan niin tottunut, ettei osaa pitää sitä mitenkään runsaana. Bikiniraja... noh. Sitä kyllä tarttee raakata ihan suhteellisen tiheesti. Ja iho ei todellakaan tykkää... Välillä - varsinkin talvisaikaan - annan rehottaa... Ja mies vitsailee minkä kerkiää. Säärikarvat kun pari kertaa viikossa höyläilee niin toimeen tulee. Ja epilaattori on kyllä pistämätön vekotin. Miun naamauntuvat - viikset - on sen verran tummat, että ne tulee kyllä poistettua. Vaikka onkin untuvaista, mutta on vähän turhan näkyvää...



Eilen oli sellanen tunne niinkun ois syöny vähintään jonkun bakteerikasvuston. Karmee mahakipu, ja tosiaan ruoansulatuskanavan puolella. Vieläkin on maha hellänä. Nyt taas tuolissa istuessa koskee alavatsaa hyvin menkkamaisesti. Vaikka vielä ois muutama tero jäljellä.

Ki-ralle rutkasti onnea tutkimukseen! Toivottavasti uutiset on hyviä ja lääkärit miellyttäviä!

...ja Gonal-f:ää pistän iltaisin. Nyt 6 pistospäivää takana. Tänään ultrassa vasemmalla yksi follikkeli kokoa 8mm. Tärkeää on, että nimenomaan vasemmalla, koska siellä ainokainen munatorvi.



Nyt jatkan pitoshoitoa 150IU iltaisin, ja torstaina uuteen ultraan. Saas nähdä miten munis alkaa kasvaa... Inseminaatio on siis suunitelmissa.



Pitäkää tyttäret peukkuja!



Tsemmpiä teille kaikille, siskot!





-Auris-

Mutta ihan ensiksi onnen toivotus aurikselle.



Niin ja sitten sinne tän päivän tutkimukseen.



Hyvät uutiset:



-molemmat munatorvet auki =)

-clomifen resepti taskussa (aloitus seuraavasta kierrosta), tosin hyvin pienellä annoksella.



Huonot uutiset:



-Teki todella TODELLA TODELLA kipeää. Jos joku puhuu " pienestä nipistyksestä" niin oli kyllä kaukana siitä.



Ennen katetrin asettamista laitettiin joku metalli " avaaja" ja joku juttu tuli kiinni jonnekkin (kohdun suulle????) ja sen laittaminen sattui todella paljon!!!!! Jos olisin etukäteen tiennyt niin olisin vaatinut vaikka rauhottavia ja kunnon kipulääkkeet. Toista kertaa mua ei siihen tutkimukseen saa ilman kunnon nukutusta. Itkin ja välillä jopa huusin kun teki niin kipeää. Itse tutkiminen ei sattunut ollenkaan. Oli vaan tosi hellänä paikat siitä laittamisesta nii oli ilkeä olo makaa siinä. Vettä ja ilmaa meni oikealle puolelle 4 kertaa kun joku katetrin liitin irtosi aina, mutta vasemmalle 7 kertaa! kun se liitin tippu lattiallekin kaksi kertaa. Se oli siis rikki ja hoitaja kysyi että vaihdetaanko katetri vai kestänkö sen. Niin arvaatte varmaan etten suostunut enää uudestaan sen asettamiseen. Mitä enemmän vettä ja ilmaa sen kipeämpi on jälkikäteen.

Tutkimuksen oltua ohi niin nousin ylös ja voi sitä oloa. Oksetti (varmaan psyykkinen stressi), mahaan koski ja HARTIOITA särki.

Mietin että miksi ihmeessä hartioita särkee niin kuulemma vaikuttaa johonkin hermoon ja se johtaa hartioihin.

Sain vaatteet päälle niin lääkäri oli lähettää kotiin. Mietin et hetkinen meillä piti olla se yhteenveto käynti samalla kertaa ja siksi nimenomaa miehen piti olla mukana.

Lääkäri sanoi että ei sillä ole aikaa nyt. No ensin ajattelin et antaa olla ja meen kotiin lepäämään kaiken tuskan pois, mut sit sisuunnuin ja sanoin että meille oli nimenomaan sanottu että mies mukaan.

No sitten se pitkin hampain otti meidät vielä yhdessä vastaan ja määräsi mulle clomifenit + terolutit. Siinä meni n. 2 minuuttia. Sellaisen asian takia olisi pitänyt vielä uudelleen ajaa sinne. En aina ihan ymmärrä.

Nyt kuitenkin päivästä on selvitty ja pikku hiljaa hartia kipukin hellittää.

Selvisin kuitenkin 3h myöhemmin töihin ja sain työt tehtyä.

Mietin kyllä tänään sitä yksityiselle siirtymistä, mutta vastaan tulee raha ennen pitkää. Vaikka nyt olisi varaa mennä alkuhoitoihin niin entäs sitten jos tarvitaankin jotain IVF tai muita rankempia (kalliimpia) hoitoja. Sitten pitäin olla 2400¿ lääkärille + lääkkeet 600¿. Sitten ois kyllä kova pala palata kunnalliselle. No nyt on vain niitä ultrakäyntejä ja verikokeita, ei hetkeen (toivottavasti ikinä) muita tutkimuksia.



Nyt sitten elämä jatkuu =) tässä kuussa ei varmasti plussaa tule kun ei siel ollut yhtään munarakkulaa kypsymässä kunnolla. Mutta ensikierrosta sitten voi alkaa kunnolla toivomaan. Ihan positiivisin mielin ens kuuta odottelen.



Tänään olen sitten herkutellut pitkästä aikaa ja omasta mielestä ihan luvan kanssa.



Sain vielä kuulla että yksi sukulainen odottaa " vahinkolasta" . Tai no siis ei ole olemassa vahinkolapsia on olemassa vain huolimattomia vanhempia. Mutta kuitenkin. En oo vielä jaksanut soittaa onnitteluja.



Tulipas paljon omaa napaa. Anteeksi... teki vain hyvää saada purkaa, kun miehen lisäksi tutkimuksen kulusta tiedätte vain te =)



Ki-ra ja kp 13

...Hienoa kuulla, että molemmat " torvet" ovat auki! Se kivun kokeminen SSG:ssä on todella yksilöllistä. Mulle tehtiin kesäkuussa ko. aukiolotutkimus vasemmalle (ainokaiseen torveeni) ja se ei mulla sattunut yhtään. 60ml keittosuolaliuosta ruiskutettiin jolla ultraa apunakyttäen katsottiin torven olevan avoin.



Samana päivänä en kyllä sitten voi puhua kohdunsuun sähköpoltosta (v.2002)... Synnytyksen jälkeen kohdunsuulle oli jäänyt lantin kokoinen alue kohdun limakalvoa. Se poltettiin TK:ssa synnytyksen jälkeisen jälkitarkastuksen jälkeen. Ja SE tuntui... En suosittele sitä kenellekään! Mutta se siitä (sivuhuomautuksena vain).



Mutta, Ki-ra. Toivottavasti saatte apua Clomifenista. Me saatiin siitä apu, kun esikoista yritettiin. Tuossa sohvalla istuu 4½-vuotias tytteli:)



-Auris-

Kipu johtui varmasti myös lääkärin kovista otteista. Lääkäri oli hyvin tökkivä ja sellainen " kovakourainen" .