****PCO-plikat 21.7****
[color=27408B][b]Aarrearkku[/b]
vm. 80, mies vm. 74. Pikkukakkosen yritystä 01/05, clomit. Esikoinen on syntynyt 06/03, silloin kanssa clomit, yritystä oli noin 1,5 v. PCO todettiin 05/02. [/color]
[color=FF7F00][b]Auris[/b]
PCO-diagnosoitu 03/01. Clomifen (2tbl) käyttöön 04/01, eka kierrosta plussa, esikoinen syntyi 01/02. Kakkosta yritetty 09/04, Clomit oli käytössä yhteensä 8 kiertoa 1½v aikana, lopuksi ne ei enää tehonneet. Tuloksena vaan yksi kohdunulkoinen raskaus 01/05. Oikea munatorvi jouduttiin poistaa. Nyt hoidot Tampereella yksityisellä alkamassa. Metformin ollut käytössä 05/06 alkaen, niillä kierto normalisoitumaan päin. 07-08/06 kokeillaan eka IUI:ta, ja ellei siitä apuja niin sit suoraan IVF:n. Toiveikkaana mennään kohti syksyä. [/color]
[color=27408B][b]Katjuska12[/b]
173/63 Vm -83 ja mies vm-76. Pillerit jätetty pois 10/04, pco todettu 4/05. Nyt käytössä clomit....hoidossa yksityisellä puolella. [/color]
[color=FF7F00][b]Kurnau[/b]
169/64 vm 72, mies vm 71. Yritys aloitettu 10/01. PCO todettu 11/04. Pari km ja hyperi takana. Eka PAS 5.5, jatkossa vain IVM-hoito kun hormonit eivät sovi. [/color]
[color=27408B][b]:)Katala[/b]
minä vm.-80, mies -76, PCO todettu jo poikkeuksellisesti vuonna -96 (jolloin ei siis vielä ollut mieskään kiikarissa yrityksestä puhumattakaan... ;) Esikoista yritettiin n.3vuotta pelkillä teroilla+lugeilla, sitten rankempia hoitoja 1,5v ja esikoinen syntyi kevättalvella -04. Nyt hoitojen taival aloitettu uudelleen, metut ja clomit menossa, elokuulle julkiselle aika, jolloin sitten aloitetaan taas varmaan IUIlla. [/color]
[color=FF7F00][b]MaggyOo[/b]
172/64 vm.-84, mies vm.-83. Esikoisen yritys aloitettu 03/04, PCO todettu 04/05 ja nyt clomi+terot. IUI on suunnitelmissa syksyksi. Vikaa myös miehen simpoissa. [/color]
[color=27408B][b]Seruska[/b]
vm -81, samoin mies. Esikoista toivottu 05/03, pco todettu 06/04. Clomit ollu käytössä 01/05 ja nyt tukena myös terot. Miehen simpoissa myös häikkää.
[/color]
[color=FF7F00][b]Sallura[/b]
minä-79 ja mies-80. Yritystä 1/2004, pco todettu 2004 syksyllä, hoitona ollut terolutit ja metut. Ensimmäistä lasta yritetään. Plussausta ei toistaiseksi ole vielä tapahtunut.. toive kova. [/color]
[color=27408B][b]Enni-Maija[/b]
minä -78. mies-65. pco todettu 2002, clomifen+lugesteron hoidoilla 3 keskenmenoa ja poika syntyi 08/04. toista yritetty 10/04 asti, sittemmin clomi+luge ei tulosta, 3xIUI clomit+menopur+metforem negaa, nyt mennään IVF eteenpäin. [/color]
[color=FF7F00][b]Nantsu22[/b]
minä 22 v. ja mies 24 v. Terot tällä hetkellä.
[/color]
[color=27408B][b]Eloveena77[/b]
minä 28v. mies 28v. poju 10,5 kk.PCO todettu 12/03 ja pian diagnoosin jälkeen totesin olevani raskaana. [/color]
[color=FF7F00][b]Lillamy-02[/b]
lapsettomuus pco-plikoissa vuoden verran. Enestään 1 lapsi luomusti, tuulimuna syksyllä -04,nyt + Puregon, Pregnyl+Lugesteron-kokkelista ja laskettu aika 29.10.05. [/color]
[color=27408B][b]Sweet77[/b]
Minä-77, mies -76. Lasta yritetty tammikuusta -04 lähtien. Pco diagnoosi kesäkuussa -04 ja miehellä myös simpoissa vähän häikkää. Hoidot julkisella: Aluksi kokeiltiin ½ vuoden ajan Terolut+Clomifenia tuloksetta. NKL vaihdettiin Terolut+Puregon pistokset (ja Pregnyl), yritetään päästä tekemään onnistunut IUI seuraavaan kiertoon.
[/color]
[color=FF7F00][b]Kalevi[/b]
Itte pian 32v. ja mies 33v. Pco todettiin -02 väestöliitossa taysissa, jossa hoidoissa nyt toista kierrosta. Esikoinen sai alkunsa -03 ekasta inssistä yhdistelmästä: clomit 3kpl/pvä kp3-8 + menogon +metut + pregnyl. Pikkumies nyt 2v pian 3kk. Nyt p2-projektissa mukana 11/05 ja insseillä yritetään. Clomit eivät antaneet vastetta, joten nyt toista kiertoa menopurilla ja tietty metut tukemassa. Muniksia ei vain meinata saada kasvamaan / ovis syttymään, joten pitkään on annoksien kanssa pähkäilty. Mikäli inssit eivät saa tuulta alleen, loppusyksystä ilmeisesti ivf odottaa. [/color]
[color=27408B][b]Jusupus[/b]
minä -82, mies -78, vauvaa toivottu 04/04 lähtien, PCO todettu yksityisellä syksyllä -04 ja tutkimukset alkoi kunnallisella 02/05, miehellä todettiin siellä vasta-aineita vaikkakin muuten melko hyvää, toukokuussa -05 alkoi metformiini, syksyllä piti aloittaa clomiavusteiset inssit, mutta ultrissa todettiin 2xei ovulaatiota, toisella kertaa terot auttamaan uutta kiertoa vauhtiin, jotta ennen joulua ehdittäisi inssiin, yllättäen vuoto ei alkanut vaan olin raskaana joka todettiin alku-ultrassa keskeytyneeksi keskenmenoksi rv7+2, uutta yritystä jatkettiin clomeilla, ekaan kiertoon inssi negaa, toisessa ei taaskaan ovulaatiota, joten kolmannella oli nyt käytössä 2 tabl. clomeja, kp 16 pregnyl ja tänään kp18 laitettiin siittiöt matkaan, jos negaa niin seuraavaksi ilmeisesti clomien lisäksi piikityksiä kasvattamaan muniksia. [/color]
[color=FF7F00][b]Eviska[/b]
minä -77 ja mies -75, pco todettu jo -95. Yritystä ollut vuodesta -96. Clomeja kokeiltu yht.5 kiertoa, ei vastetta. Ovulaation induktio *3 -98, yhdestä kierrosta ovulaatio, muissa ei vastetta. IVF -99, josta tuloksena 1*2:den alkion siirto, ja siitä alkanut kemiallinen raskaus. Vuonna -02 yllätys luomuraskaus, joka sekin päätyi keskenmenoon viikolla 6. Nyt sitten aloitettu taas hoidot uudella innolla, ja ensimmäinen inssi olis tiedossa ensi kiertoon, ja jos ei siitä tulosta, niin sitten elokuussa IVF. lisäykseksi vielä, että tässä välissä en ole käyttänyt muita hormoneja, kuin Teroluteja menkkojen aikaan saamiseksi. [/color]
[color=27408B][b]Siirisofia 75[/b]
Minä -75, mies -75. Yritystä 1,5 vuotta. PCO todettu 02/06 eli varsin tuoreesta tuttavuudesta on kyse. Aluksi kokeilimme clomien avulla mutta, kun raskaus ei alkanut jatkettiin insseillä. Neljä inssiä tehty. Kahdessa ensimmäisessä inssissä käytössä clomit+gonal+pregnyl. Ja kahdessa jälkimmäisessä clomit+menopur+pregnyl. Lisäksi olen syönyt metformiinia toisen epäonnistuneen inssin jälkeen, eli nyt nelisen kuukautta. Seuraavaksi jatketaan IVF:llä, suunnittelukäynti on marraskuussa ja tosi toimiin päästään vuoden vaihteen tietämillä. Eli pitkä tauko on meneillään. :)) [/color]
[color=FF7F00][b]Siirukka[/b]
5v yritystä,monta hoitokertaa,tyttö sai alkunsa luonnollisesti(syntyi 8/02),nyt toista yritetty 2v,hoitoihin lähtö syksyllä,pco todettu v.2000) [/color]
[color=27408B][b]Naksukka[/b]
minä vm. -77, mies vm. -74, pco todettu 10/03 & 11/03 kohdusta poistettu polyyppi. Reilun puolentoista vuoden yrityksen jälkeen syntyi esikoispoikamme 5/05 toisesta clomikierrosta. Nyt pikkukakkosen yritys aloitettu 3/06. Clomit jälleen käytössä [/color]
[color=FF7F00][b]Ki-Ra[/b]
Meillä yritys aloitettu 04/05 ja toukokuussa tuli tieto PCO:sta eli ihan tuoreita ollaan asian kanssa.
Ikää 24 mulla ja mies 26. Yksi km ihan raskauden alussa 05/05.
Tutkimukset alussa.
[/color]
[color=FF7F00][b]Net-ta[/b] Ollaan miehen kanssa molemmat ´80. Ehkäisy jäi 8/05, kun työkaveri sai uskomaan että olen raskaana. Varsinainen esikoisen yritys aloitettiin 11/05. PCO todettiin 3/06, kun menin yksityiselle huhuilemaan kuukautisia (syksyn TODELLA epäsäännölliset, hormonittomat menkat viimeksi 12/06). Nyt olen julkisen puolen kesätauolla ja kiertoa " tasaillaan" Lugesteroneilla. [/color]
[color=27408B][b]Sonnai[/b]
Minä vm. ¿84, mies ¿83. PCO todettu sattumalta rutiinitarkastuksessa 8/05, pillerit jätettiin pois 2/06. Ensimmäinen luomukierto venyi >90 päivään, joten 4 kuukauden yrityksen jälkeen Terot 6/06. Jos ei tärppää, syksyllä jatketaan clomeilla ja/tai metuilla. [/color]
[color=FF7F00][b]Ronjakasperi[/b][/color]
[color=27408B][b]Mentha[/b][/color]
[color=FF7F00][b](H-R)[/b] vm.-71 mies -74. PCO todettu 1997. Esikoinen 12/03 terot+clomit+pregnyl toisella inssillä. Kuopus 05/06 samalla reseptillä kolmannella ja viimeisellä inssillä. [/color]
[color=27408B][size=2][b] Plussanneet PCO plikat [/b][/size][/color]
[color=FF7F00][b] Ronjoo[/b] la 7.12.2005[/color]
[color=27408B][b] Samojedi_79 [/b] la 2.12.2005 [/color]
[color=FF7F00][b] Alexiana[/b] la 20.2.2006 [/color]
[color=27408B][b] tuusannuuska[/b] la 9.2.2006 [/color]
[color=FF7F00][b] :)Katala[/b] la 12.3.2006 [/color]
[color=27408B][b] (H-R)[/b] la 22.5, poika syntyi 25.5. [/color]
[color=FF7F00][b] bisous[/b] la 10.7.2006 [/color]
[color=27408B][b] Mörötin-81[/b] la 3.11.2006 [/color]
[color=FF7F00][b] Piippuli[/b] la 7.8.2006 [/color]
[color=27408B][b] Net-ta[/b] la [/color]
[color=FF7F00][b] Enni-Maija[/b] la 28.2 [/color]
[color=27408B][b][size=2] Millä keinoin plussasin? [/b][/size][/color]
[color=FF7F00][b] Mörötin-81[/b]: 3. inssi [/color]
[color=27408B][b] Ronjoo[/b]: 3. inssi clomeilla ja puregonilla [/color]
[color=FF7F00][b] Samojedi_79[/b]:clomit [/color]
[color=27408B][b] Piippuli[/b]: 1.IVF 1. PAS (lääk.) [/color]
[color=FF7F00][b][/b][/color]
[color=27408B][b][/b][/color]
Kommentit (78)
Nimimerkki:Irmeli72
Minä vm 72, mies vm 68
Lapsia 2 poikaa 99 ja 02, molemmat saaneet alkunsa clomeilla.
Pco todettu 99 alkuvuodesta.
Nyt yritetään kolmatta clomeilla, ensimmäinen clomikierto menossa.
Me ollaan vm 71 ja 72, ja lapsia (pojat) meillä on kaksi (saatu ICSI:llä ja PAS:illa). Kolmatta yritetään, ja luomuna meinaskin jo onnistua, mutta valitettavasti meni kesken rv 18 napanuorakomplikaation takana :(. Mulla on ainakin toinen munasarja pco tyyppinen, kierrot usein anovulatorisia ja pitkähköjä. Myös muita pco oireita on, vaikka ei selvää diagnoosia kuitenkaan. Nyt on tarkoitus kokeilla pelkästään clomeja seuraavasta kierrosta eteenpäin, sillä ihme ja kumma, miehen siittiötilanne on paljon parempi kuin ennen :).
enniksen plussaus onnistui
1.IVF 1.PAS(lääk)
että silläviisiin, tarkoittaa suomenkielellä, että ekan koeputkoihedelmöityshoidon ekalla paksatealkionsiirrolla lääkkeillä tuettuun kiertoon.
perjantaina eli eilen, oli naistenpolin aika, ja lääkitystä aletaan nyt purkaa. rv 10 se loppuu kokonaan. sitten pitää sintin pärjätä itekseen..
sydän sykki, ja sintti oli 18mm pitkä.
väsyttää edelleen, ja nyt kun olen eilen ja tänään ottanut lugesteronia vähemmän, on ollut huonompi olo.. en tiedä johtuuko se siitä, vai on vaan sattumaa.
kuitenkin, soffa kutsuu mua pituusasentoon pötkölleen yhtenään =)
-ennis- ja sintti rv8+3
ja tervetuloa tuonne plussanneisiin :) Muuten tuo sweet77 on tuolla plussanneissa " luuhannut" jo jonkin aikaa eli on suuntaamassa jo synnärille joten hänet voinee siirtää plussanneisiin.
Kaikkea hyvää teille kaikille ja kiva kun jaksatte ahkerassti pitää pinoa pystyssä. Tietenkin toivon kovasti että kaikki pääsisivät tuonne toiselle puolelle. Toivoa on. Oikeasti!
T:Lähes 2v. tällä puolella roikkunut " kehäraakki"
Kirjoittelen pikaseen kun vieraita kylässä.. Eli perjantaina testaan jos on testattavaa. Varsinaisia oireita ei ole mut olen jotenkin positiivinen tän kierron suhteen... No tiputaan sit korkealta mut ei ois eka kerta.. Kyllä siitä hengissä selviää.
palaan tänne myöhemmin...
Kiitoksia kaikille onnitteluista!
" Hitsi, aina käy näin, mä alan kommenoimaan jonkun juttua, enkä enää muista kuka oli..."
Mutta silti! Kiva kun saa antaa uskoa muille! Sitä olen niiiiiin paljon saanut täältä palstalta itsekin. Me ollaan siis esikoistamme yritetty 8kk, neljä niistä (siis kuukausista) tietoisina PCO:sta. Tämä oli ensimmäinen kierto, jossa ovulaatio tapahutui. Vieläkin ihan uskomatonta että heti otti kiinni. Nyt tarvii enää pysyä mukana matkassa monta kuukautta!!!
Tässä kun hihkun omaa tilaani, niin täytyy muistaa, että osa porukasta on ehkä uutisesta masentuneita. Muuta en voi sanoa kuin että useimmilla ratkaisu jossain vaiheess löytyy ja raskaus saadaan aikaan - siispä jaksamisia!!!
Ki-ralle toivon oikein paljon plussatuulia ja tarrasukkia!!! Ja Enniksen kanssa varmaan voidaan treffailla tuolla plussanneiden puolella. Voipi olla, että muutenkin on mulle ajankohtaisempi avunhakupaikka tällä hetkellä. Mut kyllä tännekin tulen kurkistelemaan kuulumisia!
Niin ja Sonnai, jos taas päivittelet, niin kai tämä meidän plussa lasketaan ihan luomuksi. Sen verran apuja on matkassa, että Lugesteron on ollut kiertoa tasaamassa. Ainakin limakalvojen paksuuteen on varmasti tässä tapauksessa auttanut.
Taidan myös mennä sohvalle pötkölleen - väsyttää koko ajan. Ja nälättää.. Ja kylmättää... Tai sit on hiki... Ja hirveä jano! Mut väliaikaista kaikki on vain!
Tsemppiä yritykseen kaikille!!!
AURINKOA!!!
Net-ta
Niin ja tuo meikäläisen laskettu aika on jossain huhtikuun alussa. Ilmoittelen sitten, kun itsekään tarkemmin tiedän.. Tässä nyt on vähän se, että lasketaanko viimeisistä (täysin hormonaalisista) kuukautisista (kuten yleensä " normaaleilla" ), vaiko siitä hedelmöityspäivästä, joka siis oli 12.7. Vipat menkat alkoi 25.6. Eli laskettu on 4. tai 6.4. Joskos tulis aprillipäivän yllätys!? ;) Vaan tuohon on vielä pitkä matka!
Net-ta
Huh huijaa... Päätinpä tulla vielä vähän palstailemaan ihan näin työajalla.
Ei mulla kyllä sen ihmeempiä, kunhan tapan aikaa. Otan tän kierron viimesen Terolutin jahka täältä kotia pääsen ja sit jään odottamaan ja toivomaan, että menkat tällä kertaa ei alkais. Bongasin sillon ne wannabe-ovislimat ja koska siinä sopivasti oltiin puuhasteltu ennen ja jälkeen ja ehkä sen oviksen aikanakin, on mullakin toiveet aika korkeella. Niinkun joka kierrossa... Kaiken maailman turvotukset ja alamahan nippaukset tulkitsen heti ensimmäisenä oireiksi raskaudesta ennen kun yritän muistuttaa itselleni, että ihan yhtä lailla ne voi enteillä tulevia kuukautisia. Jopa koiran epätavallinen ärhäkkyys vastaantulijoita kohtaan tarkottaa miun mielestä sitä, että se aistii että mulla ei oo kaikki ennallaan... Eli että oon raskaana. Pitäisköhän miun hakeutua johonkin terapiaan kaikkinen kuvitelmineni? ;) Oikein itteäkin alkaa huvittaa kun asiaa nyt alkaa ajattelemaan.
Vaan eihän sitä tiedä, jos vaikka tällä kertaa... Loppujen lopuks en oikein jaksa kuitenkaan uskoa. Perjanataina sen sit näkee... Ollaan muuten Kira oikeesti vissiin aika samassa tilanteessa, eikös se niin ollu, että siekin oot hiljan alottanu Terolutin ja sullakin on perjantaina H-hetki? Hassua. Pidetään peukkuja! Mie en kyllä varmaan perjantaina vielä testaa, jos ne menkat ei ala, odotan ainakin muutaman päivän, kun on vasta yks Terolut-kierto takana. Lähden viikonlopuks kotiseudulle kavereita moikkaamaan, onpahan sit taas tyttöjen kanssa pohdittavaa. ;)
Pitää vissiin alkaa orientoitumaan kotiinlähtöön, aamuihmiset varmaan tulee jo kohta. Palataan taas astialle!
Listaa päivittelen taas kun ehdin...
Hyvää " yötä" !
-S-
Näin mä nyt sitten kirjoittelen aamun virkkuna kun sonnai yöllä kirjoitteli. On hyvä kun pino pysyy pystyssä ympärivuorokauden =)
Tulin just kuntosalilta kotiiin ja terveellinen hyvä aamiainen on takana. Nyt ehtii palstailee ennen kuin meen tutustumaan uuteen työ yksikköön keskipäivällä.
On se hyvä et on jotain muutakin ajateltavaa kuin vaan perjantain testaaminen.
Voi kun elämä olisikin niiin helppoa että voisi vaan päättää asioita ja ne tapahtuisi. Mekin voitaisiin silloin päättää sonnain kanssa siirtyä teidän kans Net-ta ja ennis tuonne plussanneisiin.. No toistaiseksi vaan toivotaan parasta.
Jos täti kylään eksyy, niin käyn tänne pikaseen kirjoittamassa mut pysyn kyllä hetken sitten pois täältä... Ihan vaan rauhoittamassa itseni. Alkaa nää toiveet olemaan liian korkealla tässä kierrossa...
Sonnaille ja Ki-ralle oikein hurrrrjaaan paaaljon plussatuulia!!! Toivottavasti on onnea matkassa!! Ainakin olette ilmeisesti aika hyvin oviksia bongailleet.. Sonnai ainakin sanoi huomaneensa jos jonkinlaisia oireita raskaudestaan. Mulla oli (ja on edelleen) melko arat rinnat, mistä jo ovarin tunnistin. Sit arkuus ei vain häipynyt, eikä tätiä kuulunut, ja suu kuivi koko ajan.. Toivotaan tosiaan, et saadaan teidät molemmat tuonne plussanneiden puolelle.. Oikein harmittaa, kun lähdetään pe aamusta nettimaailman ulottumattomiin, niin en ehdi näkemään Kiran uutisia... Mut peukkuja!!!
Net-ta
[color=red] Täti tuli ja astui taloomme. Kaikkemme tehtiin ettei olisi perille löytänyt, mutta niin se vaan pirun täti saapui yllättäen ja vielä päivää liian aikaisin. Nyt lähdenkin tädin kanssa haukkaamaan ulkomaailmaa ja vähäksi aikaa pois netistä tai no ainakin täältä, jotta ehtii ajatella muutakin elämässä ennen kuin työt alkaa maanantaina.
Palaan taas kun täti poistuu vierailulta niin ajatuksetkin on taas koossa paremmin. [/color]
Vaikka erittäin usein vannoo että " en odota tässä kuussa niin paljon kuin ennen" niin kyllä sitä vain joka kuukausi odottaa ja odottaa sekä toivoo.
Tyhmää mutta totta:
[color=blue] odottaa ja odottaa jotta pääsee odottamaan [/color] =)
Vielä tämäkin tästä piristyy, mutta nyt on kyllä mieli maassa.
Kävin kyllä kuntosalilla (taas) illalla polttamassa tunteita, joten väsyttää niin paljon nyt ettei jaksais edes murehtia.
Ehkä eniten mua ärsyttää nyt kun ei onnistuttu että odotus taas siirtyy keväämälle ja tietää allergia kauden alkua toukokuussa. Olen todella pahasti allerginen siitepölylle ja raskausaikana ei suositella käytettäväksi lääkkeitä joita olen siihen saanut.
Lupaan olla valmis makaamaan vaikka sairaalassa happiteltassa koko raskausajan ja kutomaan sukkia (inhoan kutomista) jos joku pystyisi lupaamaan että se toisi meille kauan kaipaammamme oman lapsen. =)
Onneksi on elokuun alussa se lääkärikäynti ja sit saan klomifen lääkkeet käyttöön, jos niistä olisi vaikka apua.
Mutta tsemppiä ja onnea vielä sonnaille. Plussa tuulia sinne päin tuolta Ne-tan ja Enniksen suunnalta =)
Net-ta ja ennis täältä vielä perässä tullaan vaikkei vielä onnistunutkaan.
Mie oon niin pahoillani siun puolesta... Tiedän, että sie, niinkun ei meistä kukaan, kaipaa sääliä tässä tilanteessa, mutta nyt mie tulin jotenkin kauheen surulliseks, on ihan pala kurkussa. Kai mie vaan pystyn vähän turhankin hyvin samastumaan siun pettymyksen tunteeseen, pahoin pelkään, että oon samassa tilanteessa huomenna...
Ihan totta toi, mitä sanoit, että aina vannotaan, että tässä kuussa en odota niin paljon... Tässä kierrossa mie jopa pääsin yllättävän pitkälle (ainakin kierron puoliväliin :/ ) sen kummemmin asiaa pohtimatta, mutta tääloppu on ollu yhtä tuskaa... Mulla on aina ihan hirveesti kaikee oireita, jotka loppujen lopuksi on tähän asti joka kerta olleet joko oireita menkoista taika sitten ihan puhtaasti mielikuvituksen tuotetta tai seurausta liiasta " oireille" herkistymisestä.... Voi miten ihanaa olis, jos voiskin vaan lakata ajattelemasta asiaa, varmasti raskautuminenkin olis miljoona kertaa helpompaa, kun ei stressais.
Mie lupaan kyllä kanssa, että en koko raskauden aikana valita kertaakaan yhtään mistään, jos jonain päivänä oon raskaana. Ihan varppina en! (Niin varmaan...)
Mulla on vielä yks Terolut-kierto edessä ja sit pitäis pari kuukautta katella, josko se omakin kierto asettuis oloilleen. En kyllä usko... Eli mie saan klomit joskus loka-marraskuussa, jos niitä tarviin. Tuntuu kyllä ihan tuskasen pitkältä ajalta odottaa, varsinkin kun olisin saanu ne klomit jo kesäkuussa. Mutta kun menin tyhmyyttäni sanomaan, että haluun kokeilla pelkällä Terolutilla ensin...
Mie oon muutenkin ollu eilisen ja tän päivän jotenkin ihan alavireinen... Meillä on ollu jo muutaman vuoden ajan isän kanssa välit tosi huonossa kunnossa. Pitkä juttu enkä sitä aio tässä vuodattaa, mutta isä petti meidän kaikkien luottamuksen pahemman kerran eikä sen jälkeen oo ollu kovinkaan halukas olemaan meidän kanssa missään tekemisissä. Siskon kanssa ollaan koko ajan yritetty tavalla tai toisella saada sitä ymmärtämään, että ollaan valmiita antamaan anteeks, jos se vaan tulee puolitiehen vastaan, mutta ei se oo tarttunu tilaisuuksiin... Eilen sit kolmen yövuoron jälkeen hiukkasen väsyneenä aattelin, että yritän vielä tän kerran saada sen puhuttua järkiinsä ja vuodatin, miten paljon toivoisin, että meidän tulevilla lapsilla olis ihan oikea Vaari. Yllättäen kävi ilmi, että isä oli puhunu siskolleen vasta toissapäivänä, että sen suurimmat haaveet tässä elämässä on saada saattaa miut aikanaan alttarille ja saada jonain päivänä pitää sylissä miun lasta. Kyllähän se surulliseks vetää, kun itelläkin suurin haave on, että sais syliinsä sen oman lapsen. Isäkään kun ei tiedä miun PCO:sta...
Pakko mennä pihalle vähäks aikaa, ennen kun alan oikeesti taas itkemään... Mitäpä mie näitä muutenkaan täällä vuodattamaan. Mutta siis Ki-Ralle jaksamista, kyllä se meidänkin vuoro vielä joskus tulee!
-S-
nyt kuitenkin vielä sen verran ryhdistäydyn, että kysyn...
Mitä [b]Netan ja Enniksen[/b] odotukseen kuuluu?
-S-
Ki-ralle pahoittelut! Niin paljon kuin sitä toivookin, niin ei sille itse mitään mahda... Ja tuo toiveikkuus on kyllä katala kaveri, ei sitä saa vaiennettua vaikka kuika järki sanois muuta. Toisaalta, ilman toivoa ei ole mitään. Mut ei ole helppoa, jos edes mahdollista löytää tasapainoa tässä asiassa. SEkin pitää muistaa, et tunteiden vuoristorata kuuluu osittain jo itse sairauteen ja varsinkin niihin hormoneihin. Ja aina tulee uusi kuukausi ja uusi mahdollisuus (tiedän, ei lohduta tuossa vaiheessa). Tulin ihan surulliseksi itsekin... Yhdessä olis ollut mukava jännäillä.. Ei muuta kuin voimia! Mahtuuhan tähän elämään paljon ilon aiheita, joihin pettymystään voi hukuttaa. Ja toivo elää yhä! Sullakaan ei vielä niin kauaa ole tätä yritystä takana että olis vielä edes pientä aihetta toivoa heittää!!!
Sonnai, kuulostat ihan siltä, et on tunteet (enemmän kuin normaalisti?) herkässä? Mulla tuli päivää ennen plussauutisia ekan kerran itku tän lapsettomuuden takia.. Mut Ki-ran tapauksen jälkeen tuntuu epäoikeutetulta hehkuttaa toiselle epävarmoja vinkkejä " oikeista oireista" .. Sulla on vielä pari päivää piinailuja jäljellä, kerrohan sitten uutiset! En nyt ihan muista sun tarinaas, mutta eikös teilläkin melko tuore ollut tämä PCO-uutinen ja sen myötä muuttunut yritys? Että edelliseen kirjoitukseen vedoten - toivoa on! Ja vielä tuohon toiseen asiaasi. Toivon todella, että saatte välinne kuntoon isäsi kanssa! Melko lupaavaltahan tuo jo kuulosti, jos isälläsi kerran tuollaiset haaveet on. Monesti aika on paras lääke tälläsiin ongelmiiin. Ja tuossa teidän tapauksessa on minusta ihanaa se, että olette siskosi kanssa yrittäneet isällenne vietittää haluanne välien korjautumiseen. Vanha klisee, kyllä se siitä sutviintuu.. Tsemppiä myös sinulle ja perheellesi!
Sekä kaikille muille PCO-plikoille! Kesällä on paljon tekemistä, ehkä pystytään unohtamaan hetkeksi tämä epämiellyttävä tilanne ja yritys. Monestihan se tärppää kun ei niin kovastiu edes yritä. Henk.koht. en kyllä usko, että tuolla " epäyrittämisellä" niin paljon olisi vaikutusta, taustalla kun kuitenkin on ihan oikea sairaus..
Katsaus omaan napaan. :) Positiivisia kuulumisia vipaksi (ei masennukseksi vaan toiveikkuuden lähteeksi). Nyt on 4+2 menossa. Edelleen väsyttää ihan hirveästi. Äiti oli eilen soittanut kun olin töidn jälkeisillä päikkäreillä. Mies oli meinannut vastata uteluihin jokapäiväisistä päikkäreistä, että sitä se raskaus teettää.. Mut ehkä tällänen asia ois kuitenkin kerrottava naamatusten. Appivanhemmille varsinkin uutinen, kun eivät ihan toden teola meidän tiedä yrittäneenkään. Mun vanhemmat tietää PCO:sta eli heillkin omalla tavallaan iso juttu - ja ensimmäinen lapsenlapsi! Väsytys, janotus ja huimaus on vaivat tällä hetkellä. Nälkä ja herkkistynyt hajuaisti kerotvat myös tilanteesta.. Vielä ei ainakaan ole mitään ällötyksiä (paitsi bensan/dieselin katku vähän) tai pahoinvointeja. Mut parin viikon kuluttua ne yleensä kai vasta alkaakin... Mutta tällästä.. Tänään lähdetään Kalajoen hiekoille lojumaan muutamaksi päiväksi telttaretkelle. Ja sit kotipuoleen kertomaan uutisia vanhemmille!
Että hei vaan hetkeksi aikaa!
ILOA JA VALOA PÄIVINNE!!!
Net-ta
Heipä hei kaikille plikoille!
Kuulumisia sen verran, että meillä vihdoin alkaa hoito! Menkat alkoi tänään ja IUI tähtäimessä aloitan pistoshoidot (gonal-f) huomenna. Ihanaa, että viimein alkaa tapahtua jotain konkreettista. Viimeinen hoitokierto Clomeilla oli 11/05.
Mutta, ruuanlaitto kutsuu. Palaillaan asiaan myöhemmin.
-Auris-
Onpas täällä pinossa surullinen tunnelma... *virtuaalivoimahali*.
Halusin oikeastaan sanoa oman mielipiteeni tuosta stressi asiasta... Minä en nimittäin usko että stressi aiheuttaa lapsettomuutta, vaan lapsettomuus aiheuttaa stressiä! Jos se olisi kiinni pääkopasta tämä raskautuminen niin eiköhän me kaikki täälläkin raskauduttaisi alta aikayksikön.
Itse mä en ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, minulla on jo kaksi poikaa. Ensimmäistä tehtiin kolme vuotta ja toista vuosi, clomifen auttoi molemmilla kerroilla. Vaikka lapset on jo isoja ja aikaa ensimmäisen yrityksestä on kulunut kohta kahdeksan vuotta, mutta vieläkin mä muistan hyvin selvästi miltä tuntui pettyä uudestaan ja uudestaan. Se aika jätti pysyvän arven syvälle naiseuteen, mutta toisaalta se on tehnyt minusta voimakkaamman ja viisaamman.
Koettakaa kanssasisaret jaksaa ja surkaa silloin kun surettaa!
Äidin sanoja lainatakseni " Itke vaan niin vähempi pissattaa" .
Aurinkoista Perjantaita!
[color=0000EE]Niin se täti meillekin löysi... Että voi ottaa päähän, taas kerran. Miten sitä voikin uppoutua niin täysin niihin omiin toiveisiin, että tosiasiat unohtuu... Nyt on kyllä mieli maassa.
Päätin, että suuntaan nyt ajatukset jo sinne loka-marraskuuhun ja yritän antaa tän kierron nyt vaan sujahtaa ohi. Muutan parin viikon päästä kolmeks viikoks Lappeenrantaan lukemaan viimeset teoriat, joten voisin kuvitella, että tää kierto vois vaikka mennä ihan kivuttomastikin. Pahinta aikaa on varmaan se odottelu syyskuussa, kun pitää katella tuleeko ne menkat ilman ylimääräisiä hormoneja vai ei, varsinkin kun itse sen jo tietää, että ei ne tule kuitenkaan. Päätin, että varaan lääkäriajan heti lokakuun alkuun, kun kierto menee yli 40 päivän. Ja sit otan kyllä ihan varmasti kaikki mahdolliset lääkkeet mitä lääkäri vaan suinkin ehdottaa ja jos ei ehdota pyydän itse, että saisin sekä klomifeenin että metformiinin. Kyllästyttää tämmönen tyhjänpäivänen odottelu...
Tästä aasinsillan kautta pääsen onnittelemaan [b]Auris[/b]ta hoitojen alkamisen johdosta! Voin vaan kuvitela, miten hieno fiilis sulla nyt on, kun tiedät, että homma menee joka tapauksessa eteenpäin. Ja nyt oot taas yhden askeleen lähempänä oman nyytin saamista syliin. ONNEA!
Nyt mie lähen grillaamaan itteäni ja yritän unohtaa koko jutun! Hyvää päivän jatkoa kaikille!
Kesävauvasta haaveillen,
-S-[/color]
Tulin kuitenkin vaikka niin sanoin hetken pysyväni poissa =)
Oma mielikin on virkeämpi taas, ja jotain tässä on ainakin iloista. Kun harmittaa niin kaloreita palaa tuolla salilla/ jumpassa oikein mukavasti.
[color=blue]
Sonnai: [/color] pahoitteluni negasta ja voin todella sanoa että tiedän tunteen.
No me ei kyllä luovuteta vaan taistoon vain! Meilläkin taitaa mennä aika yksiin nää hoidon aloitus ja kierrotkin ettei tarvii asian kans ihan yksin olla =)
Toivottavasti sullakin mies osaa olla olkapäänä ja muutenkin piristää sua kaiken tän keskellä.
Mullakaan ei oo isään mitään välejä, kun olen tavannut koko miehen vasta 16 vuotiaana kerran. En osaa edes koko miestä kaivata kun en tunne ja elämä on ollut mulle ns. normaalia ilman häntä.
Onneksi toivoa kuulostais olevan isäsi kanssa ja saatte välinne korjattua.
Oli muuten positiivisesti sanottu tuo sinun loppu kommentti " kesävauvasta haaveillen" . Tuli ihan hymy huulille kun ajattelin sitä. Jos toivoo toukovauvaa niin pettymys on heti seuraavassa kuussa, mutta kesävauva voi olla monta kuukautta.
Syy miksi tuon isä asian totesin oli että toivoisin teidän mielipidettä asiasta:
Kuka saattaa minut alttarille (häät siis tulossa, kun vauva ilmoittaa tulostaan) kun isääni ei juhlaan kutsuta. Ideoita?
Yksin en haluaisi sinne kävellä, ois jotenkin tosi orpoa...
[color=red] Auris: [/color] Onnea hoitoihin ja jaksamista kerropas kuulumisiasi tänne sitten. Kyllä varmasti helpottaa kun tietää että nyt alkaa " oikeasti" tapahtua.
[color=blue] Irmeli72: [/color] Olen kyl kans sitä mieltä että stressi on pienen pieni este verrattuna ihan sairauteen. Ihmiset on tullut kautta aikojen raskaaksi vaikka on ollut sotia tai muuten erittäin epävarmaa.
[color=red] Net-ta: [/color] Kiitos kannustuksesta ja kyllä mun puolesta voi hehkuttaa raskauttaan täällä kun tuttu jo olet. Ihan mukavaa on kuulla kuinka homma sujuu ja kuinka voit. Eli vaikka poistuisitkin tuonne odotus puolelle meitä odottamaan =) niin käyhän kertomassa kuulumisia silti.
Me ainakin sonnain ja Auriksen kans laitetaan jo siirtopaperit sinne vetämään =)
Valitin noista allergioista aiemmin niin valitinpa sitten saman virren miehelleni, joka miehisellä logiikallaan vastasi, että sä saat mennä sitten vaikka lomalle koko kevään ajaksi ulkomaille jos se helpottaa =)
(lupasi ottaa vaikka pankkilainaa että mulla ja vauvalla on sitten kaikki hyvin)
Kerroin ihanalle miehelleni, että raskaana yli rv22 ei suositella ulkomaan matkoja ja toisekseen aatteliko et synnyttäisin jossain huitsin nevadassa. No kaunis ajatus mut taitaa mennä sisällä aika jos kevään aikana olisin raskaana. Mut mähän lupasin etten valita sitten... Kunhan sinne asti vielä pääsen =)
Mut sonnailta lainaten
[color=green] kesävauvasta haaveillen [/color]
Ki-ra ja kp 3
no voihan nokka, olisin toivonut tädin joutaneen lomille, mutta on mokoma eukko teidät silti löytänyt..
kiva että net-talla kaikki sujuu ok.
mä itse olen ollut niin juutaksen väsynyt, että en edes ole käynyt koneella moneen päivään. paitsi tänään siis.
tiputtelua oli taas keskiviikkoilta-torstai välillä, ja kävin to aamulla ylimääräisessä ultrassa neuvolassa terkkarin pyynnöstä. sintillä oli kaikki mukavasti, sydän sykki, ja se jopa liikkui, tai siis hytkähteli.
tiputteluvuodon alkuperä on siis edelleen mysteeri, ja ei sitä taas torstain jälkeen ole näkynyt.
tiistaina olis eka lääkärineuvola, sellainen oikea, eikä mikään ylimääräinen.
housut on alkaneet kiristää, ja olenkin siirtynyt entisiin pöksyihini, joita käytin ennen laihista. syynä mahan kasvuun voi olla se, että kahden tunnin välein on syötävä, kun muuten tulee kauhea olo.. =läskiä? paino ei kyllä ole noussut, ehkä kilon max?
musta on tullut ihan tolkuttoman hajamielinen. ajelen ohi risteyksistä joista olisi pitänyt kääntyä, menin jopa tiistaina neuvolaan, kun kuvittelin että se aika oli silloin. joo, kellonaika oli oikea, viikonpäiväkin, viikko ei.. =)
pikkasen terkkaria huvitti, kun aikani odoteltua kysyin, että tuota, olikos mulla tänään aika, vai milloin se oli.. että ens tiistaina! noloa.
mieheni meinasi tikahtua kun kysyi neuvolakuukumisia, ja kerroin..
nyt mun on varmaan alettava iltapuuhiin, käyn vielä pari palstaa vilaisemassa..
-ennis- ja sintti rv9+1
[color=CD3333]Nyt on pinoa taas vähän päivitelty. Tällä kertaa tais otsikkokin mennä oikein. Kaikki uusimmat tiedot ei oo listassa, kun en jaksnu alkaa kaikkia ettimään noista monista pinoista. Ennis ainakin ilmotteli jossain sitä plussauskeinoa, mutta se ei ainakaan tullu uuteen listaan, kun en muistanu, missä se tieto on... Seuraavan kerran sitten.
HIRVEESTI ONNEA miun puolesta NETALLE, joka tuolla toisessa pinossa iloitsi plussaamistaan! Huippuhienoa! Niinkun Kirakin sano, aina ei oikein jaksa iloita toisten plussista, mutta miusta on aina älyttömän upeeta kun joku PCO:lainen saa sen kauan kaivatun plussan. Siitä saa itsekkin toivoa, että ehkä miekin sit joskus... Itse vaan kun oon niin alussa tällä taipaleella. Onneks mulla on taito unohtaa realiteetit ja uskoa täysin rinnoin siihen, että tässä kierrossa tärppää. ;)
Mut vielä kerran onnea siis kaiille plussanneille!
-S-[/color]