Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi Suomessa ihaillaan rahvaanomaisuutta, arkisuutta ja "rentoutta"?

Vierailija
05.12.2013 |

Miksi on niin suuri synti vaikkapa pukeutua kauniisti juhlavaatteisiin, kun on perhejuhlat? Itse ainakin olen kohdannut hymähtelyä, kun olen saapunut lasten synttäreille esim. siistissä mekossa ja hiukset laitettuna. Koulun joulu- ja kevätjuhlissa vanhemmat ovat farkuissa. Kaikenlaista etiketin noudattamista halveksitaan ja naureskellaan. Juhlapuvun vaativista tilaisuuksista (vaikkapa Linnan juhlat tai akateemiset iltajuhlat) puhutaan "vastenmielisenä pönöttämisenä". Jopa alkeellisimpia pöytätapoja pidetään hienosteluna. Eräs äiti piti minua "nipona snobina", kun kielsin 4-9 -vuotiaita poikia (osa omia) istumasta lippis päässä kahvipöydässä.

Kommentit (42)

Vierailija
41/42 |
05.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 21:47"]

Olen miettinyt samaa, vaikka omassa perheessäni ja suvussani ei tuota esiinnykään vaan tykätään pukeutua tarvitessa juhlavasti ja laittautua kunnolla (ja olemme aivan suomenkielisiä, keskiöuokkaisia, isovanhemmilla punatausta). Nuorempi sukupolvi on kyllä päässyt tuosta ainakin pk-seudulla - korkkarit on arkipäivää ja juhliin ehdottomasti viimeisen päälle kiharretut hiukset ja paljettimekot. Eipä tule mieleen montaa muuta kulttuuria, jossa arkipäiväinen ja konstailematon on hienompaa kuin korut ja kimalle.

[/quote]

 

Ylipukeutuminen on myös alemman sosiaaliluokan ja nousukkaiden tuntomerkki. Ylempään sosiaaliluokkaan kuuluva osaa valita vaistomaisesti oikean asun.

Vierailija
42/42 |
05.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Te jotka ette ymmärrä smalltalkia: ettekö ole olleet tilanteessa, jossa taas olette pitäneet jotakuta tylynä, koska tämä on hiljaa? Vaikka Suomessa onkin lupa olla hiljaa, on tiettyjä tilanteita, jolloin voi olla miellyttävää rikkoa jäätä ja ottaa kontaktia.

 

 Joissain tilanteissa smalltalk on ele, esim. menet miehesi suvun juhliin niin sinulle puhutaan eikä niin, että kaikki ovat vain hiljaa pukahtamatta, koska ei tarvitse puhua, koska "ei ole mitään asiaa oikeasti". Kai ymmärrätte, että joissain tilanteissa small talk on kohteliasta, yritys tulla toista ihmistä vastaan ja vähän tunnustella? Ei minusta koskaan mitään tyhjää lätinää ole, vaikka puhuttaisiin säästä pitkät pätkät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla