Kauheaa nähdä ex jossakin sattumalta

Vierailija kirjoitti:

Prisma boikottiin

Ei se varmaan Prisman vika ole, että siellä käy kaikki.

Sama täällä!

En siis ole ajatustakaan suonut exälle, mutta sydän jätti lyöntejä välistä, kun kaupassa ktsret kohtasivat n 20 vuoden jälkeen. Olimme olleet kihloissa.

Samoin kun elokuvateatterissa alkoi suomalaisen elokuvan traileri ja miehen naama oli koko valkokankaan kokoisena edessäni. Ei siis se exä, mutta hyvin samannäköinen näyttelijä. Sekunnin luulin exän kuvaksi. Ja taas sydän pysähtyi.

Asun ex-puolisosta 50 metrin päässä, meillä on teini-ikäinen lapsi. Erosta toistakymmentä vuotta. Tästä huolimatta emme näe edes joka kuukausi (talviaikaan varsinkaan kun pihalla ollaan vähemmän). Huomattavasti useammin näimme kun lapsi täytyi kuljettaa toiselle vanhemmalle.

Itse käyn välillä kahvilla/lounaalla exäni kanssa ja vaihdetaan kuulumiset. Kyllä välillä niin tehdään myös viesteillä. Olen myös tavannut hänen nykyisensä muutaman kerran ja hän on tavannut minun uuden avovaimoni. Kokemusta tuosta AP:n tilanteesta ei itselläni ole, hyvät on välit. Meillä on exäni kanssa noin 60% yhteinen kaveripiiri niin sitäkin kautta tulee välillä tilanteita että näkee juhlissa/kavereiden häissä/kastetilaisuuksissa yms. 

Ensirakkaus: no teini-iän juttu, ihana, kaunis ja niin hemmetin kipeä. Mutta haloo, oltiin 16 ja 17-v. En ole vuosiin livenä törmännyt, mutta jos törmäilisin, hymyilisin lämpimästi ja halaisin, mikäli hän (ja koronat ja muut) sen sallisi. No, häntä näkee joskus telkkarissa, ja hymyn saa minun kasvoille.

Exä nro 2. Ihana mies jonka facekamu oon, asuu naapurikunnassa, ei ole törmätty vuosiin. Mutta halaustuttavuus hänkin. Ihana ihminen, joka oli vaan väärä just minulle. Sovussa jatkettiin matkaa eron jälkeen. Facessa olebn vilpittömästi onnitellut aina kun jotain tapahtuu: seurustelu, kihlaus, naimisiinmeno jne. Kommentoin hääkuvaan, että voi oletpa sinä komea ja rouvasi on kyllä kaunis ja ihastuttavan oloinen, ihanaa kun ootte toisenne löytäneet.

Exä nro 3 oli paras ystäväni ja kokeilimme seurustella, mutta se oli ihan tyhmää, eroaminen oli aika kipeää, mutta päästiin jonkun ajan kuluttua takaisin ystävyyteen ja hän onkin edelleen luotettuni ja paras ystäväni oman aviomiehen jälkeen. 

Exä 4. Ei olla nähty jälkeenpäin, mutta hänkin on omassa genressään (seurakuntaan liittyvä)  sen verran näkyvä, että netissä törmää jos haluaa. Huh, onneksi on exä. Ajatukset menee ihan yli minun hilseen ja ulkonäkö on kuin jostain sketsiohjelmasta. Putous-hahmo suorastaan. No jos törmäisin jossain, niin tervehtisin kyllä. Ei mitään sellaista traumaan jäänyt.

Exä 5. Olimme naimisissa 12 vuotta ja meillä on yhteisiä lapsia. Asumme samalla paikkakunnalla, näemme jatkuvasti. Ei aiheuta mitään. Ei nyt ystäviä olla, mutta hyvissä ja asiallisissa väleissä ja lasten asioiden takia tehdään yhteistyötä. Autetaan kun avun tarve on. Eron syy on hänen alkoholismi. 

Olen säästynyt kenties vaikeilta ja hankalilta asioilta, mutta "syytän" osaltaan myös omaa luonnettani. Haluan olla asiallinen, ymmärtää myös vastapuolta ja puhua asiat selviksi. Yrittää ainakin. Jos ei onnistu niin sit jatkan eteenpäin, kaikkeen ei voi vaikuttaa. Käsittelen asiat, suren surut ja annan kaikelle aikaa. Asenteella, että kaikesta selviää kyllä. Se mikä ei tapa, se v*tuttaa. Ja siitäkin pääsee yli ajallaan.

Sama täällä. Kumpaakin pitkän suhteen eksääni näen aina silloin tällöin, koska yhteisiä kaveri- ja harrastuspiirejä. Aina on mukava vaihtaa kuulumiset. 

Miksi ihmiset lähtevät vakavaan suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jota ei suhteen päätyttyä halua enää nähdä?

Mistä voit suhteen alussa tietää, mitä sen aikana tapahtuu tai miten se päättyy ?

Olet ollut onnekas, jos sinulla on pelkkiä hyviä kokemuksia.

Toiset ovat myös tunteellisempia kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on katkeria vosuja- Olen itse eronnut pitkästä liitosta, mutta en näe tarpeelliseksi haukkua exääni vauvapalstalla.

Koit silti tarpeelliseksi tulla tähän ketjuun haukkumaan muut vosuiksi, kun ei kaikilla satu olemaan yhtä ruusuiset mielikuvat omista existä :D Mitä muuten edes tällä palstalla teet? Ei sullakaan kaikki muumit laaksossa ole.

Vierailija kirjoitti:

Ensirakkaus: no teini-iän juttu, ihana, kaunis ja niin hemmetin kipeä. Mutta haloo, oltiin 16 ja 17-v. En ole vuosiin livenä törmännyt, mutta jos törmäilisin, hymyilisin lämpimästi ja halaisin, mikäli hän (ja koronat ja muut) sen sallisi. No, häntä näkee joskus telkkarissa, ja hymyn saa minun kasvoille.

Exä nro 2. Ihana mies jonka facekamu oon, asuu naapurikunnassa, ei ole törmätty vuosiin. Mutta halaustuttavuus hänkin. Ihana ihminen, joka oli vaan väärä just minulle. Sovussa jatkettiin matkaa eron jälkeen. Facessa olebn vilpittömästi onnitellut aina kun jotain tapahtuu: seurustelu, kihlaus, naimisiinmeno jne. Kommentoin hääkuvaan, että voi oletpa sinä komea ja rouvasi on kyllä kaunis ja ihastuttavan oloinen, ihanaa kun ootte toisenne löytäneet.

Exä nro 3 oli paras ystäväni ja kokeilimme seurustella, mutta se oli ihan tyhmää, eroaminen oli aika kipeää, mutta päästiin jonkun ajan kuluttua takaisin ystävyyteen ja hän onkin edelleen luotettuni ja paras ystäväni oman aviomiehen jälkeen. 

Exä 4. Ei olla nähty jälkeenpäin, mutta hänkin on omassa genressään (seurakuntaan liittyvä)  sen verran näkyvä, että netissä törmää jos haluaa. Huh, onneksi on exä. Ajatukset menee ihan yli minun hilseen ja ulkonäkö on kuin jostain sketsiohjelmasta. Putous-hahmo suorastaan. No jos törmäisin jossain, niin tervehtisin kyllä. Ei mitään sellaista traumaan jäänyt.

Exä 5. Olimme naimisissa 12 vuotta ja meillä on yhteisiä lapsia. Asumme samalla paikkakunnalla, näemme jatkuvasti. Ei aiheuta mitään. Ei nyt ystäviä olla, mutta hyvissä ja asiallisissa väleissä ja lasten asioiden takia tehdään yhteistyötä. Autetaan kun avun tarve on. Eron syy on hänen alkoholismi. 

Olen säästynyt kenties vaikeilta ja hankalilta asioilta, mutta "syytän" osaltaan myös omaa luonnettani. Haluan olla asiallinen, ymmärtää myös vastapuolta ja puhua asiat selviksi. Yrittää ainakin. Jos ei onnistu niin sit jatkan eteenpäin, kaikkeen ei voi vaikuttaa. Käsittelen asiat, suren surut ja annan kaikelle aikaa. Asenteella, että kaikesta selviää kyllä. Se mikä ei tapa, se v*tuttaa. Ja siitäkin pääsee yli ajallaan.

Sulla näitä stooreja riittää!🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensirakkaus: no teini-iän juttu, ihana, kaunis ja niin hemmetin kipeä. Mutta haloo, oltiin 16 ja 17-v. En ole vuosiin livenä törmännyt, mutta jos törmäilisin, hymyilisin lämpimästi ja halaisin, mikäli hän (ja koronat ja muut) sen sallisi. No, häntä näkee joskus telkkarissa, ja hymyn saa minun kasvoille.

Exä nro 2. Ihana mies jonka facekamu oon, asuu naapurikunnassa, ei ole törmätty vuosiin. Mutta halaustuttavuus hänkin. Ihana ihminen, joka oli vaan väärä just minulle. Sovussa jatkettiin matkaa eron jälkeen. Facessa olebn vilpittömästi onnitellut aina kun jotain tapahtuu: seurustelu, kihlaus, naimisiinmeno jne. Kommentoin hääkuvaan, että voi oletpa sinä komea ja rouvasi on kyllä kaunis ja ihastuttavan oloinen, ihanaa kun ootte toisenne löytäneet.

Exä nro 3 oli paras ystäväni ja kokeilimme seurustella, mutta se oli ihan tyhmää, eroaminen oli aika kipeää, mutta päästiin jonkun ajan kuluttua takaisin ystävyyteen ja hän onkin edelleen luotettuni ja paras ystäväni oman aviomiehen jälkeen. 

Exä 4. Ei olla nähty jälkeenpäin, mutta hänkin on omassa genressään (seurakuntaan liittyvä)  sen verran näkyvä, että netissä törmää jos haluaa. Huh, onneksi on exä. Ajatukset menee ihan yli minun hilseen ja ulkonäkö on kuin jostain sketsiohjelmasta. Putous-hahmo suorastaan. No jos törmäisin jossain, niin tervehtisin kyllä. Ei mitään sellaista traumaan jäänyt.

Exä 5. Olimme naimisissa 12 vuotta ja meillä on yhteisiä lapsia. Asumme samalla paikkakunnalla, näemme jatkuvasti. Ei aiheuta mitään. Ei nyt ystäviä olla, mutta hyvissä ja asiallisissa väleissä ja lasten asioiden takia tehdään yhteistyötä. Autetaan kun avun tarve on. Eron syy on hänen alkoholismi. 

Olen säästynyt kenties vaikeilta ja hankalilta asioilta, mutta "syytän" osaltaan myös omaa luonnettani. Haluan olla asiallinen, ymmärtää myös vastapuolta ja puhua asiat selviksi. Yrittää ainakin. Jos ei onnistu niin sit jatkan eteenpäin, kaikkeen ei voi vaikuttaa. Käsittelen asiat, suren surut ja annan kaikelle aikaa. Asenteella, että kaikesta selviää kyllä. Se mikä ei tapa, se v*tuttaa. Ja siitäkin pääsee yli ajallaan.

Sulla näitä stooreja riittää!🤣

Olenko tulkitsevinani, että et usko? No, mulle ihan sama.

Mutta jos kaipaat lisää stooreja eletystä elämästä niin kyllähän niitä riittää. Exiä ei ole enempää, mutta kaikkea muuta on tullut elämässä tehtyä ja tarinoita riittää. Käykö kateeksi? ; )

Ehk pahinta silti on ne törmäämisen johonkin jolle oon tunnustanut rakkauteni, jäänyt vaille vastakaikua, ja kuukauden päästä itsekin tajunnut että no hyi miksi mä tuosta innostuin ees. Niin sitten kun viiden vuoden päästä törmää baarissa niin tekis mieli mennä sanoon että en mä susta nyt oikeestaan niin hirveesti edes ollu kiinnostunut silloin. Mut en nyt menny mitään sanomaan tietenkään, näin vaan et tuolla se nyt on, voi ei.

Vierailija kirjoitti:

Ehk pahinta silti on ne törmäämisen johonkin jolle oon tunnustanut rakkauteni, jäänyt vaille vastakaikua, ja kuukauden päästä itsekin tajunnut että no hyi miksi mä tuosta innostuin ees. Niin sitten kun viiden vuoden päästä törmää baarissa niin tekis mieli mennä sanoon että en mä susta nyt oikeestaan niin hirveesti edes ollu kiinnostunut silloin. Mut en nyt menny mitään sanomaan tietenkään, näin vaan et tuolla se nyt on, voi ei.

Siis joo, just tän takia toivon etten koskaan törmää. Kun tuli silloin rakkaudesta sekaisin sanottua kaikkea sellaista, mitä mieluummin olisi voinut jättää sanomatta... En voisi edes väittää etten oikeasti niin kiinnostunut ollut silloin, sillä ihan tosissani olin ja seisoin joka ikisen sanan takana, mutta nyt häpeän määrä on aivan sanoinkuvaamaton 😅

Minulla oli aikanaan poikaystävä, josta tykkäsin kovasti vaikka tiesin että suhteella ei ollut oikein ollut tulevaisuutta, sekä käytännön asioiden että toisen osapuolen haaleiden tunteiden takia. Hän lopettikin suhteen kun ihastui kunnolla toiseen ja se otti minulle koville aikansa.

Poikaystävä oli intohimoinen purjehtija ja tartutti harrastuksen minuunkin, lopulta vuosien jälkeen löysin myös purjehdusta harrastavan nyksän. Yhtenä kesänä yhdessä satamassa sattui sitten ex-heila vaimoineen rantautumaan yhteen sataman viimeisistä paikoista, joka oli meidän veneemme vieressä. Avulias nyksäni meni tietty auttamaan rantautumisessa kuten tapoihin kuuluu, minä moikkailin sitloodasta kun olin tunnistanut veneen ja miehen.

Pikkuisen oli epämukavaa viettää puoli vuorokautta reilun metrin päässä toisistaan, vaikka siinä olikin veneen seinät välissä. Minä olin kyllä jo toipunut suhteesta ja joskus aiemmin ex-heila silloin tällöin soittelikin ja vaihdoimme kuulumisia, mutta sitten ymmärsin rivien välistä että nykyinen vaimo ei tätä pitänyt sopivana.

Up 

Mä meinasin oksentaa kun yhden exän kaveri alkoi vihjailla että exä olisi joskus täällä taas

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole sellaisia eksiä, joiden näkeminen tuntuisi pahalta. Useimpien näkemisestä jopa ilahtuisin, niin kuin yleensä vanhan tuttavan näkemisestä.

Samoin, alkuun on aina vähän vaikeaa eron jälkeen mutta myöhemmin on ihan kiva tavata. Usein on ajauduttu sänkyhommiin exien tai vanhojen tuttujen kanssa ja ihan kivaa on ollut. Mikäs siinä, seksiä ja läheisyyttä kaipaa jokainen ja vanhan ystävän kanssa se on tuttua ja turvallista.

Sunhan piti laittaa puheidesi mukaan asunto myyntiin ja muuttaa pois...mutta ethän sä mitään ole tehnyt muuta kuin uikuttanut kohtaloasi ympäri kylää. Mitäa yriti turhaan leikkiä uusioperheen äitiä ja pitää vielä miestäkin yhtenä lapsena. Ilmankos haki seuraa muualta.