Miten teillä meni avioeron ositus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitaisa myös täällä, ei voitu edes keskustella. Joten kummallakin oli omat lakimiehet hoitamassa ohituksen. Eli lakimiehille (lakihenkilöillä) meni hyvin.

Toivottavasti edes oli niin paljon omaisuutta, että kannatti ottaa lakimiehet mukaan.

Ei niitä koskaan kannattaisi ottaa. Mutta jos ei voi keskustella tai toinen ei suoatu viestittelemään eipä ole vaihtoehtoja!

Ja eiköhän aina pitkässä suhteessa omaisuudet ole merkittäviä, kun suhteuttaa omiin tulotasoihin.

Ps. Tossa alempana oli avioehdosta. Valitettavasti se ei auta jos toinen on hankala!

Näkee, että palstalla vastasivat vain ne mammulit, ne köyhät luuserit, joilla ei ole mitään jakamista kun avioliitto loppuu.

Omaisuutta on niin vähän, että sen voi ottaa syliinsä ja kantaa pois, kun ero tulee.

Ne joilla on omaisuutta ja paljon joutuvat tekemään osituksen pakostakin.

Ja jos sitä ositusta ei ole tehty avioeron yhteydessä, niin se on tehtävä viimeistään silloin kun jompikumpi kuolee.

Avioehdon mukaisesti kumpikin otti omansa, yhteistä omaisuutta ei ollut. Ainoa keskustelu käytiin siitä tavaramäärästä, jota kumpikaan ei halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Nainen vei puolet omaisuudestani.

Menit siis naimisiin täysin tulottoman ja persaukisen, työhaluttoman naisen kanssa ja vielä ilman avioehtoa. Eikö sinulla ole yhtään itsesuojeluvaistoa vai eikö päässä liikkunut mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitaisa myös täällä, ei voitu edes keskustella. Joten kummallakin oli omat lakimiehet hoitamassa ohituksen. Eli lakimiehille (lakihenkilöillä) meni hyvin.

Toivottavasti edes oli niin paljon omaisuutta, että kannatti ottaa lakimiehet mukaan.

Ei niitä koskaan kannattaisi ottaa. Mutta jos ei voi keskustella tai toinen ei suoatu viestittelemään eipä ole vaihtoehtoja!

Ja eiköhän aina pitkässä suhteessa omaisuudet ole merkittäviä, kun suhteuttaa omiin tulotasoihin.

Ps. Tossa alempana oli avioehdosta. Valitettavasti se ei auta jos toinen on hankala!

Tottakai auttaa. Avioehdon myötä omansa saa ottaa. Tosite pitää tietysti olla, että se on omaa eikä yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Näkee, että palstalla vastasivat vain ne mammulit, ne köyhät luuserit, joilla ei ole mitään jakamista kun avioliitto loppuu.

Omaisuutta on niin vähän, että sen voi ottaa syliinsä ja kantaa pois, kun ero tulee.

Ne joilla on omaisuutta ja paljon joutuvat tekemään osituksen pakostakin.

Ja jos sitä ositusta ei ole tehty avioeron yhteydessä, niin se on tehtävä viimeistään silloin kun jompikumpi kuolee.

No kyllä mammulitkin osaavat lukea ja opetella miten ositus tehdään. Pohjia ja neuvoja netissä. Tein version jossa kolme eri vaihtoehtoa ositukselle (kummalle talo, miten muuten muu jaetaan), mies sai valita mieluisimman. Viimeistelin, allekirjoitettiin ja todistajat todisti. Omaisuus ja rahat jaettiin järkevimmällä ja lasten arkea vähiten haittaavalla tavalla. Vaikka jaettavaa oli, ositus oli helppo koska molemmat hyväpalkkaisia ja kumpikin laittanut yhteiseen omaisuuteen saman verran. Eli tehtiin ilman lakimiehiä eikä kumpikaan jäänyt katkeraksi, jaosta jo 15v.

Muistakaa tehdä myös paperi siitä, että ositus on tehty, vaikka jaettavaa ei olisikaan juuri mitään. Muuten lapsenne/perillisenne ovat ikävässä tilanteessa kuolemanne jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitaisa myös täällä, ei voitu edes keskustella. Joten kummallakin oli omat lakimiehet hoitamassa ohituksen. Eli lakimiehille (lakihenkilöillä) meni hyvin.

Toivottavasti edes oli niin paljon omaisuutta, että kannatti ottaa lakimiehet mukaan.

Ei niitä koskaan kannattaisi ottaa. Mutta jos ei voi keskustella tai toinen ei suoatu viestittelemään eipä ole vaihtoehtoja!

Ja eiköhän aina pitkässä suhteessa omaisuudet ole merkittäviä, kun suhteuttaa omiin tulotasoihin.

Ps. Tossa alempana oli avioehdosta. Valitettavasti se ei auta jos toinen on hankala!

Tottakai auttaa. Avioehdon myötä omansa saa ottaa. Tosite pitää tietysti olla, että se on omaa eikä yhteistä.

Itselläni oli avioehto. Yhteisiä huonekaluja oli 17v aikana kertynyt ihan kiitettävästi samoin kuin yhteinen asunto, jne. Avioehto ei auta kun toinen ei kommunikoi tai olisi valmis tekemään papereita.

Voithan sinä yrittää tulevaisuudessa vedota avioehtoon minkä verran vain haluat mutta jos toinen on oikeasti hankala lakimiehet saavat hoitaa ja pahimmassa tapauksessa jopa käräjille menet jos ne lakimiehetkään ei saa hoidettua helpon kaavan kautta!

Melkein voisin sanoa että kannattaa olla noin sinisilmäinen ja luottaa että avioehto pelastaa kaikelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso vei kuin litran mittaa.

Niimpä vein! Turha alkaa pelleilee mahdottoman kanssa.

Et ole hän.

Hän osaa käyttää kanpaa.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa tehdä myös paperi siitä, että ositus on tehty, vaikka jaettavaa ei olisikaan juuri mitään. Muuten lapsenne/perillisenne ovat ikävässä tilanteessa kuolemanne jälkeen.

Ei tehty mutta ei ole lapsiakaan.

Tuhlasin puoli elämää, erossa ositettiin puoliksi kaikki ja puolitin osuuteni siitä vielä. Sitä exä ei muistele, kun itkee kaikille, että ämmä vei kaiken. Vielä vuosien jälkeen erosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa tehdä myös paperi siitä, että ositus on tehty, vaikka jaettavaa ei olisikaan juuri mitään. Muuten lapsenne/perillisenne ovat ikävässä tilanteessa kuolemanne jälkeen.

Ei tehty mutta ei ole lapsiakaan.

Ei ne lapset siihen mitään vaikuta.

Jokuhan se perii kumminkin, kun jompi kumpi kuolee.

Ositus on tehtävä joka tapauksessa kun toinen kuolee, jos sitä ei ole tehty avioeron yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Helposti. Avioehto. Suosittelen.

Sama. Jaettiin vain yhteisellä tilillä olevat rahat puoliksi. Molemmilla olikin omat asunnot, toinen oli vuokrattuna ja toisessa asuttiin. Lapsen tapaamisen kanssa on sitten ollut vähän ongelmia kun isänsä on lähivanhempi tällä hetkellä ja mun vuoroni tavata lasta eivät oikein tunnu järjestyvän. Lisäksi en pidä siitä että ex:än uusi naisystävä on jo muuttanut saman katon alle vaikka lapsi vielä asuu isällään. Kohta muuttaa minulle, sitten saa mies ottaa ihan miten monta naista hyvänsä kanssaan asumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helposti. Avioehto. Suosittelen.

Sama. Jaettiin vain yhteisellä tilillä olevat rahat puoliksi. Molemmilla olikin omat asunnot, toinen oli vuokrattuna ja toisessa asuttiin. Lapsen tapaamisen kanssa on sitten ollut vähän ongelmia kun isänsä on lähivanhempi tällä hetkellä ja mun vuoroni tavata lasta eivät oikein tunnu järjestyvän. Lisäksi en pidä siitä että ex:än uusi naisystävä on jo muuttanut saman katon alle vaikka lapsi vielä asuu isällään. Kohta muuttaa minulle, sitten saa mies ottaa ihan miten monta naista hyvänsä kanssaan asumaan. 

Lasten tapaaminen ja huoltajuus järjestelyt eivät kuulu mitenkään ositukseen.

Osituksessa on kysymys aina vain omaisuudesta ja sen jakamisesta.

Oli avioehto. Minä maksoin miehelle puoliksi ostetusta koti-irtaimistosta.

Hän halusi avioeroa. Mutta eikö nyt ole vähän luokatonta että mies haluaa että maksan yhdessä ostetun pesukoneen, sohvan jne kuitin mukaisesti puolet kun jään yhteiseen vuokra-asuntoon ja hän muuttaa pois?

Meillä meni avioliiton aikana kaikki kulut puoliksi.

Hän oli huomattavasti pienituloisempi ja pidin kiinni etten elätä häntä, mitä nyt maksoin ulkomaanmatkoja.

Sopuisasti meni ja nopeasti, muutamassa viikossa eron jälkeen. Molemmille yksi auto ja mietittiin talolle sopiva arvo, jonka mukaan maksoin ex-mieheni ulos. Muuta omaisuutta (omia pankkitilejä) ei ositussopimukseen listattu.

Vierailija kirjoitti:

Oli avioehto. Minä maksoin miehelle puoliksi ostetusta koti-irtaimistosta.

Hän halusi avioeroa. Mutta eikö nyt ole vähän luokatonta että mies haluaa että maksan yhdessä ostetun pesukoneen, sohvan jne kuitin mukaisesti puolet kun jään yhteiseen vuokra-asuntoon ja hän muuttaa pois?

Meillä meni avioliiton aikana kaikki kulut puoliksi.

Hän oli huomattavasti pienituloisempi ja pidin kiinni etten elätä häntä, mitä nyt maksoin ulkomaanmatkoja.

Vanhat kodinkoneet ja huonekalut eivät ole enää samanarvoisia kuin uusina, ostettaessa. Puoliso on ollut nauttimassa niiden hyödystä vuosia, ei hän enää niiden ostoarvosta voi puolta saada!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helposti. Avioehto. Suosittelen.

Niin meilläkin. :) Haluan kuitenkin huomauttaa, että jos on avioehto, niin ositusta ei lakiteknisesti tehdä.

Täytyy. Tosin, se on vain ilmoitusluontoinen. Kuollessa saattaa tulla yllätyksiä.

Tämä on tarkistettu. Olihan se vähän hassua, mutta yksi paperi, nimet alle ja se oli siinä.

Juristin avulla muutamassa tunnissa.

En halua kuvitella millaista se olisi ollut

ilman juristia.

Avioehtoa ei ollut haluttu, joten puoliksi.

Tavarat jaettiin periaatteella valitaan vuorotellen.

Otimme muutama vuosi ennen eroa yhteistä lainaa 150 000 ostaaksemme sillä yhdessä vanhemmiltani lahjaluontoisessa kaupassa kiinteistöomaisuutta sisältäen myös omakotitalomme. Saimme erotessa "sovittua", että hyvitän exälle tuosta 75 000 eur eli reilusti alle käyvän arvon (johon hänellä olisi ollut lain nojalla oikeus), kun mulle jäi sekä omaisuus että siihen kohdistuva velka. Ex maksoi oman osuutensa lahjaveroista, muutaman tonnin, sekä ehti osallistua lainan lyhentämiseen muutamilla tonneilla; yhteensä hän siis sai alle kymppitonnin sijoituksella muutamassa vuodessa 75 000 eur omaisuuden. Äärimmäisen hyvä bisnesvainu hänellä, voin suositella sijoitusneuvojaksi ja yritysjohtajaksi sellaista etsiville.