Kuulin että lapseni isä on kuollut mitä teen

Et aloittaja ole miehen avokille tilivelvollinen, ei tämä sinun ja miehen välinen asia hänelle kuulu. Mies päätti hankkia kanssasi lapsen ja tapasi lastaan joten hän välitti lapsesta ja sinusta. Se on ihan sama mikä on avokin reaktio, ei tämä asia hänelle kuulu vaikka jertoa voit totuuden mutta ota ihmeessä yhteyttä isovanhempiin. Tyttäresi on vielä niin pieni, isovanhemmilla on aikaa tutustua häneen, uskon että ovat kiitollisia kun kerrot ja varmasti haluavat tavata. Rohkeutta vain, et sinä ole mihinkään syyllinen saati pikku tyttäresi. Älä välitä noista ilkeistä kommenteista, ilkeitä ihmisiä vaan on jotka eivät ajattele asiaa lapsen kannalta. Miehen vanhemmat varmasti rakastivat poikaansa paljon, uskon että rakastuvat myös pikku tyttöösi.

Parahin AP.

Olet kertonut asiastasi vain tipottain tietoa. Osan tästä tiedosta olisit voinut jättää kertomatta, olisit säästynyt moraalisaarnoilta. Et myöskään halua kommentoida ikäviä ja asiattomia viestejä. Pitäisikö päätäsi vaan taputella, että kyllä kaikki selviää?

Haluatko oikeasti apua asiassasi? Miksi kirjoitat asiasta vauva.fi -sivulla? Onko sinulla kontaktia sosiaaliviranomaisiin? Siellä kyllä osataan aivan tasantarkkaan kertoa, miten asiassa pitää toimia.

Onko sinulla ympärilläsi minkäänlaista sosiaalista turvaverkkoa? Omia vanhempia? Kavereita? Uusi miesystävä ainakin on? Onko lähipiirisi täysin avutonta auttamaan sinua tässä asiassa?

Eikö kukaan ole koskaan kysynyt lapsesi isästä mitään? Miten olet oikein voinut 1½ vuotta elää ilman hoitamatta lapsesi asioita kuntoon? Jos kukaan ei ole sinulta vaatinut ryhtiliikettä tähän mennessä, ei se täällä palstalla itkien tule.

Totta kai sinä voit tehdä tämän asian suhteen nyt aivan niin kuin haluat. Aloita facebookissa tai sosiaalitoimistossa lapsesi sukulaisten jahtaaminen. Enäähän ei ole mitään väliä kuka lapsesta tietää tai säästyykö kasvosi tai lapsen isän kunnia. Sulla on varmaan tiliotteet tallessa, missä näkyy isän maksama tasainen kuukausittainen rahallinen tuki. Sillä todistelet sitten oikeudessa lapsen sukulaisuussuhdetta ja ehdottelet isovanhemmille dna-testejä...

Jos sinulle tärkeintä on saada lapsellesi myös se toinen puoli suvusta selville, mieti ensin minkä vastaanoton lapsesi ja sinä siellä saatte. Kannattaako? Jonkun muutaman valokuvan ja muistoesineen tähden? Niin, ja vähän perintökin kiinnostaisi... Mikään ei estä sinua yrittämästä, mutta jos olet tottunut siihen, että kivasti salassa asiat hyssytellään, niin sulla on kyllä sellainen shit storm tulossa, että epäilen oletko henkisesti edes valmis siihen.

On selvää, että suret myös lapsen isän kuolemaa. Otan osaa suruusi, mutta ymmärrätkö, että yhteiskunnassa on normisto, joka pohjaa lakeihin ja arvoihin? Olette tietoisesti lapsen isän kanssa menneet tätä normikoodistoa vastaan, silloin ei voi olettaa, että lapsesi oikeudet toteutuu niin kuin naapurinkin lapsilla. Lapsesi ei ole yhden illan juttu. Mies on elänyt kaksoiselämää kanssasi ja olet tähän suostunut.

Lapsen tekeminen ei ole mikään leikin asia. Sinulle ja lapsen isälle tuli helvetisti vastuita raskaaksi hankkiutumisen jälkeen. Otitteko nämä vastuut tosissaan? Jos mietit omaa käytöstäsi ja erityisesti lapsen isän käytöstä, kannattaisiko mieluummin ottaa katseet eteenpäin ja miettiä lapsen tulevaisuutta enemmän kuin velloa menneessä? Etkö näkisi tärkeämmäksi löytää itsellesi oikea parisuhde sellaisen henkilön kanssa, joka hyväksyy lapsesi? Tyttäresi ei kärsi vähääkään, vaikka ei tunne biologista isäänsä, jos kaikki muut asiat elämässä on kunnossa.

Aika erikoista että pettävän miehen perhettä syyllistetään asiasta. Todella törkeää.

Olen siis tuo jonka isä petti ja maksoi 10 vuotta niitä pimeitä elareita kuukausittain, kyllä vaikka rahatilanne oli huono. Mun vanhemmat nimittäinolivat ennen tuota pettämisen aikaan ostaneet oman kodin ja sisustaneet sen viimosen päälle koska tokihan kaikkien pitää lainaa ottaa. Me oltiin sisaruksen kanssa kumpikin teini-iän alussa ja kalliit harrastukset, voi kuule kun lapsena olisin tiennyt kuinka vaikee tilanne mun vanhemmilla oli ja jos yhtään osaan lukea ihmisten tilannetta täältä aaveelta niin sama taloudellinen tilanne on nyt monella muullakin. Vaikka palkka olis suuri niin velka ja yhteiskunta painaa päälle...

ja tämä yksi naikkonen tiesi asian sillä mun isä oli just työpaikan juhlissa kännissä kaiken vuodattanut tälle naiselle joka helpotti sitten surkeen tilaa omalla tavallaan. Nainen kertoi melko yksityiskohtaisesti mulle puhelimessa miten homma eteni muttei osannut selittää kun kysyin miksei kortsua ollut pyytänyt käytettävän, ei siinä tilassa kuulemma sellaiset olleet mielessä:( 

Mä en ole missään vaiheessa sanonut että mun isä ei olisi ollut syyllinen. Mutta hän hoisi asian niin hyvin kuin osasi tuolla hetkellä. Nainen olisi koskaan vaan voinut alkaa vaatia isyydentunnustusta ja tapaamisia muttei halunnut. Ja hän lähetti sen kirjeen mun äidille "joululahjaksi" . Jouluaattona äiti näytti mulle sen kirjeen kuvineen. Otin ne häneltä ja hoisin asian itse. Kai se naikkonen aika naikkonen oli kun jutteli mulle kaiken intiimeistä asioista lähtien, mä olin just hieman yli kaksikymppinen ja mun isä siis oli kuollut noin vuosi ennen sitä. Nainen vielä sanoi että alkoi huolestumaan kun rahaa ei tullut enää ja se ei ollut mun isän tapaista jättää maksamatta, kehtasi vielä sanoa että jos mun isä olis eronnut niin hän olis mielellään ottanut mun isäni...kuinka idiootteja ihmiset on! Tuosta on nyt niin paljon aikaa ja minullakin lapsia useita mutta oli aika jolloin pistin jokikisen miehen mäkeen pienen ajan päästä kun en voinut luottaa. Aika monta sydäntä tuli särjettyä ja se hieman kaduttaa nyt. Mun mies on ehdottoman luotettava ja viettää kaiken vapaa-ajan meidän kanssa. Hän tietää mitä meidän perheessä tapahtui ja sanoi että ei hänestä itsestään olisi ollut edes noin paljon perheenisäksi alle kolmekymppisenä että varmaan olis houkuttanut peti jos toinen. Mutta me tavattiin yli kolmekymppisinä ja jäi miehen menot siihen paikkaan kun lupauduin perhettä kanssaan perustamaan.

Miettikää hyvät ihmiset niitä tekojanne, mitä teette. Todella itsekästä kuvitella että muun maailman pitää hyväksyä se osapuoli joka naimisissa olevan kanssa pelehtii tietäen että siellä on se perhe taustalla, ihan tosi kuvittelette että sen perheen jota on petetty pitäisi jotenkin hyvitellä asiaa. Kyse ei ole sen perheen asiasta hoitaa viattomana syntyneen lapsen tulevaisuus vaan sen äidin joka tietoisesti lapsen saattaa hankalaan asemaan tähän maailmaan. 

Mä en jaksa lukea kaikkia viestejä koska te olette aivan idiootteja. Isyyden tunnustaminen olisi siksikin tärkeää että lapsi saa yhteiskunnalta tarvittavan taloudellisen tuen esim puoliorvon eläke. Ei ole todellakaan kyse vain perinnöstä tai äidin ahneudesta.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 00:53"]

Ota yhteyttä lastenvalvojaan, hän osaa neuvoa, miten edetä. Lapsellesi kuuluu ilman muuta osa perinnöstä. 

[/quote]

miksi miinus peukut? oli provo tai ei niin jos mies on lapsen maailmaan pyöräyttäny ni kyllä sille lapselle helevetti vie perintö kuuluu!

haudassa kerkeää hävetä kuuluu sanonta.

Onhan tämä surullinen tarina. Lapsen äiti on ollut niin yksinäinen, että on pitäny pettäjämiehestä kiinni ja kokenut suorastaan painostavansa isää, jos pyytää hänet tunnustamaan lapsensa. Mieluummin tavataan salaa, otetaan pimeesti elatusmaksuja, vähän paneskellaan. Syntyiskö vaikka toinenkin lapsi. Sitten se jättää varmaan avovaimonsa ja kolme lastaan, mun ja meidän yhteisten lasten vuoksi. Aika ikävää lasten ja muiden kannalta, mutta ehkä ukko sai mitä tilasi. Noutaja tuli.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 00:19"]

Voi vit.. sanon minä.. eli mulla 1,5v yhden illan jutusta syntyny tyttö, lapsen isällä siis perhe toisaalla. (en nyt kaipaaa saarnaa) Ensin pidettiin tiiviimmin yhteyttä tytön synnyttyä ja sitten mulle tuli uudet (mies) kuviot joten yhteydenpito harveni. Sitten ei mitään yht äkkiä ja olimme sopineet että hän hoitaa yhteydenotot ettei paljastuta. Vitutti koska aluksi mies tuki taloudellisesti paljonkin, ei siis isyyttä tunnustanut tms. mutta hoiti oman velvollisuutensa. Nyt sitten kuulin syyn loppuneisiin yhteydenottoihin eli mies kuollut :o jo joskus keväällä.

Nyt mitä teen, että tyttäreni saa perinnöstä sen mitä hälle kuuluu? Isyyttä ei ole tunnustettu mutta mulla on viestejä, maileja , valokuvia miehestä tytön kanssa yms joka todistaa. Kenen puheille marssia? Miehellä siis avovaimo ja kaksi lasta.

[/quote]

DNA-kokeella asia selviää. Ota yhteyttä sosiaaliviraston lastenvalvojaan.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 14:54"]

Mä en jaksa lukea kaikkia viestejä koska te olette aivan idiootteja. Isyyden tunnustaminen olisi siksikin tärkeää että lapsi saa yhteiskunnalta tarvittavan taloudellisen tuen esim puoliorvon eläke. Ei ole todellakaan kyse vain perinnöstä tai äidin ahneudesta.

[/quote]

Kysymys onkin siitä, olisiko ap vaatimassa isyyden tunnustamista nyt, jos isä olisi edelleen elossa. Se, että hän haluaa tehdä näin kuoleman vuoksi tuntuu epäreilulta kaikkia osapuolia kohtaan. 

Mun mielestä ap:lla ja lapsella ei ole jälkikäteen enää mitään asiaa mennä vaatimaan perintöä. Tähän mennessä asiat ovat jo edenneet ilman heitä.

Voit kyllä kokeilla onneasi sukulaisten suhteen. Haluaisivatko he tutustua tyttöön.

Miksi asia rupesi kiinnostamaan nyt, eikä jo lapsen synnyttyä? Vai eikö lypsävää lehmää kannattanut ampua? Laaaaapsen edulla tätä on turha puolustella, sillä lapsesi etu ei ennen kuolemaa edellyttänyt isyyden selvittämistä.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 15:08"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 14:54"]

Mä en jaksa lukea kaikkia viestejä koska te olette aivan idiootteja. Isyyden tunnustaminen olisi siksikin tärkeää että lapsi saa yhteiskunnalta tarvittavan taloudellisen tuen esim puoliorvon eläke. Ei ole todellakaan kyse vain perinnöstä tai äidin ahneudesta.

[/quote]

Kysymys onkin siitä, olisiko ap vaatimassa isyyden tunnustamista nyt, jos isä olisi edelleen elossa. Se, että hän haluaa tehdä näin kuoleman vuoksi tuntuu epäreilulta kaikkia osapuolia kohtaan. 

[/quote]

Olen samaa mielta. Mikali isa elaisi, hanella olisi mahdollisuus selvittaa asia perheelleen ja antaa vaimolleen ja lapsilleen mahdollisuus raivota ja kysya asioita. Nyt jaljelle jaa vain yksinainen pohdiskelu, miksi nain tapahtui? Epareilua nimenomaan tata syytonta perhetta kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 14:49"]

Aika erikoista että pettävän miehen perhettä syyllistetään asiasta. Todella törkeää.

Olen siis tuo jonka isä petti ja maksoi 10 vuotta niitä pimeitä elareita kuukausittain, kyllä vaikka rahatilanne oli huono. Mun vanhemmat nimittäinolivat ennen tuota pettämisen aikaan ostaneet oman kodin ja sisustaneet sen viimosen päälle koska tokihan kaikkien pitää lainaa ottaa. Me oltiin sisaruksen kanssa kumpikin teini-iän alussa ja kalliit harrastukset, voi kuule kun lapsena olisin tiennyt kuinka vaikee tilanne mun vanhemmilla oli ja jos yhtään osaan lukea ihmisten tilannetta täältä aaveelta niin sama taloudellinen tilanne on nyt monella muullakin. Vaikka palkka olis suuri niin velka ja yhteiskunta painaa päälle...

ja tämä yksi naikkonen tiesi asian sillä mun isä oli just työpaikan juhlissa kännissä kaiken vuodattanut tälle naiselle joka helpotti sitten surkeen tilaa omalla tavallaan. Nainen kertoi melko yksityiskohtaisesti mulle puhelimessa miten homma eteni muttei osannut selittää kun kysyin miksei kortsua ollut pyytänyt käytettävän, ei siinä tilassa kuulemma sellaiset olleet mielessä:( 

Mä en ole missään vaiheessa sanonut että mun isä ei olisi ollut syyllinen. Mutta hän hoisi asian niin hyvin kuin osasi tuolla hetkellä. Nainen olisi koskaan vaan voinut alkaa vaatia isyydentunnustusta ja tapaamisia muttei halunnut. Ja hän lähetti sen kirjeen mun äidille "joululahjaksi" . Jouluaattona äiti näytti mulle sen kirjeen kuvineen. Otin ne häneltä ja hoisin asian itse. Kai se naikkonen aika naikkonen oli kun jutteli mulle kaiken intiimeistä asioista lähtien, mä olin just hieman yli kaksikymppinen ja mun isä siis oli kuollut noin vuosi ennen sitä. Nainen vielä sanoi että alkoi huolestumaan kun rahaa ei tullut enää ja se ei ollut mun isän tapaista jättää maksamatta, kehtasi vielä sanoa että jos mun isä olis eronnut niin hän olis mielellään ottanut mun isäni...kuinka idiootteja ihmiset on! Tuosta on nyt niin paljon aikaa ja minullakin lapsia useita mutta oli aika jolloin pistin jokikisen miehen mäkeen pienen ajan päästä kun en voinut luottaa. Aika monta sydäntä tuli särjettyä ja se hieman kaduttaa nyt. Mun mies on ehdottoman luotettava ja viettää kaiken vapaa-ajan meidän kanssa. Hän tietää mitä meidän perheessä tapahtui ja sanoi että ei hänestä itsestään olisi ollut edes noin paljon perheenisäksi alle kolmekymppisenä että varmaan olis houkuttanut peti jos toinen. Mutta me tavattiin yli kolmekymppisinä ja jäi miehen menot siihen paikkaan kun lupauduin perhettä kanssaan perustamaan.

Miettikää hyvät ihmiset niitä tekojanne, mitä teette. Todella itsekästä kuvitella että muun maailman pitää hyväksyä se osapuoli joka naimisissa olevan kanssa pelehtii tietäen että siellä on se perhe taustalla, ihan tosi kuvittelette että sen perheen jota on petetty pitäisi jotenkin hyvitellä asiaa. Kyse ei ole sen perheen asiasta hoitaa viattomana syntyneen lapsen tulevaisuus vaan sen äidin joka tietoisesti lapsen saattaa hankalaan asemaan tähän maailmaan. 

[/quote]

Ja sä se jatkat sen isäsi puolesta selittelyä. Naikkonen sitä ja naikkonen tätä. Isäsi oli vaan känninen reppana, jonka naikkonen raahasi petiinsä ja raiskasi. Isäsi olisi lapsen tunnustanut ja tavannutkin tätä, mutta kun naikkonen kielsi. (harmi vaan kun sitä ei äiti oikeasti voi kieltää). Naikkonen pilasi velipuolesi elämän, siihenhän ei mitenkään vaikuttanut se, että isä hylkäsi tämän jo vastasyntyneenä. Ei, kaikki vika oli naikkosen. Oletko koskaan ajatellut että olisko sen pojan elämä ollut parempi jos isäsi olisi luonut tähän suhteen ja hoitanut tätä muutenkin kuin vain laittamalla rahaa naikkosen pankkitilille? Sinä sait isänrakkautta, velipuolesi ei. Ehkä pojalla olis ollut parempi tulevaisuus jos häntä olis isä rakastanut edes sen kymmenen ensimmäistä vuotta. Enkä mä syyllistä sua isäsi teosta, en, vaan siitä asenteesta, että isäsi ei oikeasti ole sun mielestä missään vastuussa tekosistaan. Kaikkeen on sun mielestä syyllinen se naikkonen. Sä kyllä sanot että isässäkin oli syytä, mutta heti perään alat selitellä mitä naikkonen teki. Sun isäs oli vaan niin masentunut jne. No sillä sun isälläs oli kymmenen vuotta aikaa hoitaa asiat sen lapsensa kohdalla kuntoon, mutta isäsi ei sitä halunnut tehdä. Hylkäsi oman lapsensa täysin tietoisesti. Piilotteli ja salaili.

Jokaiselle meille on tietysti se oma isä omalla tavallaan pyhä, mutta kyllä se on itsellekin ihan tervehdyttävää myöntää että isä tekevät virheitä, joskus jopa todella isoja mokia. Sun isäs teki ison mokan. Eniten se moka vaikutti siihen sun velipuolees, te muut selvisitte kohtuullisen pienillä kolhuilla. Olis toivonut että sun isässä olis ollut tarpeeksi miestä hoitamaan lapsensa. Ja olemaan rehellinen puolisolleen.

Ja mä väitän että tässä maailmassa olis vähemmän isättömiä lapsia, jos miehiltä oikeasti vaadittais samaa vastuuta kuin naisilta. Mutta kun asenne on se että naikkonen on se joka on aina syyllinen niin helppoahan se on miehen lapsensa jättää.

Oikeusgeneettinen isyystutkimus voidaan isyyden selvittämisen yhteydessä tehdä vain sen suostumuksella, josta näyte on tarkoitus ottaa. Jos tutkimus aiotaan tehdä vainajasta, joka ei ole eläessään antanut suostumusta tutkimukseen, siihen on saatava vainajan lesken ja perillisten suostumus. (3.6.2005/379)

Parempi unohtaa perintö. Halutessasi voit puhua isovanhemmille ja tutustua heihin. Voihan olla että kaikki menee hyvin ja he itse ottavat asian esille.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 01:31"]

Ap, soitat heti huomenna lastenvalvojalle ja oikeusaputoimistoon. Ja saamarin harakat lakatkaa ilkkumasta, ap pitää vain oman lapsensa puolia.

Ja jos jonkun herkkis eronnut äiti katkeroituu vielä enemmän kun sivusuhde tulee ilmi, niin syyttäköön itseään. hänhän on eronnut jo.

Mutta kerää kaikki todisteet mitä sinulla miehestä on, sillä tulet tarvitsemaan niitä.

Asialle voidaan varmasti vielä tehdä jotakin.

[/quote]

Niin siis mun vanhemmat oli yhdessä koko mun isän eliniän. Ero astui voimaan ennen isän kuolemaa mutta mun vanhemmat olivat palanneet yhteen. Ja mitä siihen naiseen tuli niin soitin hänelle kirjeessä näkyvään puhelinnroon ja kysyin jossain vaiheessa miten he päätyivät hommailemaan keskenään. Nainen sanoi että isäni oli työpaikan juhlissa ollut surkeana kun olivat äidin kanssa riidelleet. Nainen oli sitten päättänyt vähän piristääalkoholinterästämää isääni, yhteen kertaan se oli jäänyt ja isäni oli heti raskaudesta kuultuaan sanonut ettei aio erota mutta voi huolehtia lapsen elatuksesta ja niin olikin tehnyt lupauksensa mukaan, nainen ei pitänyt omaa lupaustaan eli suutaan kiinni. Mun vanhemmat olivat yhdessä teini-iästä asti ja isäni kuoli siis tosi nuorena. 

Kysyin naiselta että miksi hän otti yhteyttä ja hänen argumenttinsa oli että hänen mielestään mun isän perheen pitää tietää asiasta. Tosiasiassa hän oli kuitenkin perinnön perässä ja se ilmeni jonkun ajan päästä kun keskustelua jatkoimme. Sanoin heti että mun isältä ei jäänyt mitään hänen lapselleen että joitakin valokuvia voin lähettää jotta lapsi voi tutustua isäänsä ja isovanhempiinsa, on sellainen suku että tietoa löytyy vaikka historiankirjoista ja netistä. No nämä valokuvat eivät kiinnostaneet eikä mikään muukaan kun rahaa ei kerran ollut jaossa.

Lain mukaan tuolle lapselle ei kuulunut mikään mun isältä. Tarkistin sen sukuumme kuuluvilta asianajajilta. 

Sanoin vielä puhelun loppuun tälle naiselle että mun mielestä harvinaisen tylyä lasta kohtaan tehdä sellainen sopimus lapsen isän kanssa että kun tämä vaan maksaa niin lapsen ei tarvitse edes tavata isäänsä. Nyt lapsi ei koskaan voi tutustua häneen eikä oikeastaan luoda mitään kunnollista suhdetta aikuisiin sisarruksiinsakaan. Tämä lapsi oli siis kymmenvuotias ja saanut alkunsa aikana jolloin minäkin muistan että vanhemmilla oli rankkaa, taloudellisesti ja henkisesti. Mun isä oli silloin 30 ja äitini nuorempi, mun äiti oli 17 kun mä synnyin. Tottakai isä oli syypää yhtä paljon hairahdukseensa mutta miksi te ajattelette että mun äidin pitäisi siitä kärsiä loppuikänsä, mistä hän saa syyttää itseään? miehensä hairahduksesta? Siitä että tiesi koko ajan että joku on vialla mutta yritti isäni kanssa hoitaa parisuhdettaan? Ja jos oikein haluatte tietää niin vanhempani erosivat viime laman aikana siksi että toinen voi tehdä henkilökohtaisen konkurssin toisen pystyen näin pysymään taloudellisesti pystyssä, eivät siksi että heillä olisi mennyt huonosti keskenään. Ja mun isä oli kertonut  ennen kuolemaansa mun äidille että on tehnyt jotakin jota ei koskaan voi antaa itselleen anteeksi muttei pystynyt sitä kertomaan äidille elinaikanaan, ehkä ajan mukaan olisi pystynyt jos olisi saanut elää.

[/quote]

Mitä tarkoitat henkilökohtaisella konkurssilla?

Minkälainen ihminen voi olla noin pohjattoman naiivi, moraaliton, epäempaattinen ja typerä, että myy lapsensa oikeuden tunnustettuun isyyteen ja rehelliseen lapsuuteen tarjoamalla seksiä vastineeksi rahasta? Miltä tuntuisi olla tällaisen naisen lapsi ja kuulla, että äiti ei vaatinut lapselleen tunnustusta, koska pelkäsi seksin ja siitä maksetun korvauksen loppumista?

Niin makaa kuin petaa, mutta ap:n lapsi on saanut osakseen harvinaisen huonot kortit. Kumpikaan vanhemmista ei ole ajatellut lapsen etua missään vaiheessa.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 01:20"]

Ei ole mikään sattuma, että "harakka" sisältää sanan "akka".

[/quote]

Harakka, kehittynyt kantasuomalaisesta alkusanasta huoraakka.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 14:17"] Kun seksiä ym oli sitten tapaamisilla myöhemminkin. 

[/quote]Oliko ehkäisy silloin käytössä? Oliko sulla uusikin mies jo kuvioissa silloin?

Toivottavasti tämä on provo. 

Jos miehen kanssa on jotain sovittu, sopimus pitää haudan taaksekin. Siis moraalisesti. En ottaisi asiaa esille. Nämä kuolemanjälkeiset asiatkin olisi pitänyt tajuta pohtia siinä samalla, kun tehtiin suullisia sopimuksia käytännön järjestelyistä. 

Toki pieni pojantytär voi olla nyt tärkeä isovanhemmille, kun poika on poissa ja sitä puolta voisi pohtia. Isovanhemmat sitten aikanaan voivat halutessaan testamentata tai lahjoittaa omaa omaisuuttaan lapselle, jos heille syntyy läheinen side. 

Tällaisilla naisilla maa nousuun.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 15:56"]

Minkälainen ihminen voi olla noin pohjattoman naiivi, moraaliton, epäempaattinen ja typerä, että myy lapsensa oikeuden tunnustettuun isyyteen ja rehelliseen lapsuuteen tarjoamalla seksiä vastineeksi rahasta? Miltä tuntuisi olla tällaisen naisen lapsi ja kuulla, että äiti ei vaatinut lapselleen tunnustusta, koska pelkäsi seksin ja siitä maksetun korvauksen loppumista?

Niin makaa kuin petaa, mutta ap:n lapsi on saanut osakseen harvinaisen huonot kortit. Kumpikaan vanhemmista ei ole ajatellut lapsen etua missään vaiheessa.

[/quote]

En todellakaan tarjonnut seksiä rahasta miehelle!!

Se joka kirjoitti isyyden tutkimuksesta ja lesken hyväksynnästä, se ei varmaan päde avovaimoon?

Ja ei ollut nykyinen mies silloin vielä kuvioissa mukana kun lapsen isän kanssa touhusin...

Kyllä taidan ottaa asian esille juurikin isovanhempien kautta.. ajattelin lähettää kirjeen ja kuvan jossa mies on lapsen kanssa ja ehdottaa tapaamista jonnekin. Ajankohtaa nyt mietin olisiko parempi ennen joulua vai jälkeen. On kuitenkin ensimmäinen joulu ilman poikaansa mutta ehkä uusi lapsenlapsi lohduttaisi.