Kuulin että lapseni isä on kuollut mitä teen

No ne viralliset ja juridiset saa tunkea sinne minne aurinko ei paista.

Avoleski siellä on, surua täynnä. Lapsiakin, joten ei ole sellainen jonka ukko on vaihtanut kuukauden välein.

Jos ap ottaa yhteyttä miehen vanhempiin, hän aiheuttaa riidan/epämielyttävän tilanteen miehen entisen avovaimon ja isovanhempien välille. Jos isovanhemmat ottavat lapsen avosylin vastaan, mutta avovaimo onkin sitä mieltä, että ei halua itse tai omien lapsiensa tapaavan tätä vierasta lasta, on aika kurja tilanne.

Ap ei ole vastannut kysymykseen, miksi nyt? Sen haluaisin kuulla. Miksi et ollut kiinnostunut lapsen oikeuksista, eduista ja mahdollisesta perinnöstä kun mies oli vielä elossa?

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 22:34"]

Hyvä teksti muuten, mutta tuo viimeinen väite: tyttö ei kärsi, vaikkei tunne biologista isäänsä. Onko todellakin niin, että biologisten vanhempien merkityksen ymmärtävät vain ne, jotka ovat heidät menettäneet. Tieto ja tunne biologisista juurista, siitä mistä on tullut on tärkeää kaikille ja erityisen tärkeää se on lapsille, jotka ovat menettäneet vanhempansa tai toisen heistä hyvin varhain. Luulisi nyt tällaisen asian olevan ihan kaikkien tiedossa. 

[/quote]

Ilmaisin asiani varmaankin jotenkin epäselvästi.

Mikä on pienen lapsen edun kannalta parasta? Se että yh-äiti yrittää metsästää sukulaisia lapselle, joka ei ole isän eläessä ollut missään tekemisissä heidän kanssaan?

Lapsellahan voi kuolla biologinen isä myös ns. tavallisessa perheessä, jossa isä on katkaissut välinsä omaan sukuunsa. En minäkään tunne kaikkia molempien vanhempien sukulaisia enkä ole tavannut kumpaakaan isoisistäni. Ja onhan ap:n lapsella silti vielä äidin puolen perhe ja suku olemassa.

Jokin valokuva lapsen isästä on myös, sen voi varmaan näyttää lapselle. "Tässä on sun biologinen isäs, et tuntenut sitä koskaan, se on kuollut. Mutta sulla on silti kaikki hyvin, kaikkea mitä tarvitset." Ei siitä tarvitse tulla mitään identiteettikriisiä tyyliin "mistä minä olen tullut?".

Äitihän voi järjestää elämänsä lapsen kannalta aivan hyvin ilmankin, että lähtee esittelemään itseänsä ja lasta hänen velipuolilleen tai lapsesta tietämättömille isovanhemmille. Myös idylliperheissä kasvaa onnettomia ihmisenalkuja. Ei ne puitteet lopulta ratkaise yhtään mitään, jos perusasiat ei ole kunnossa. Kannattaa keskittyä olennaiseen.

Tai en minä tiedä. Samapa tuo mulle. Ei tää varmaan oo ensimmäinen ihminen jolle näin on käynyt. Toivottavasti ei satu vastaavaa omalle kohdalle.

Hae sen eläkkeen takia edes! Se voi olla satoja Euroja kuukaudessa verrattuna nykyiseen Kelan elariin. Se on pitkä penni ja tarvit sitä lastasi hoitaessa.

Älä välitä näistä akoista täällä. Lapsi on tärkein. Lapsi tarvii paperille isän ja lapsi saakoon jokaisen pennin, joka hänelle kuuluu. Älä myöskään unohda, että ehkä lapsi perii vielä ne isovanhemmatkin jonain päivänä ja siellä voi olla ties mitä lapsettomia tätejä jne.

Jos olisin AP. Unohtaisin koko jutun. Kaikkea ei surevan perheen tarvitse tietää. Tai jos ihan todellisesti haluat olla yhteydessä lapsen isovanhempiin, unohda rahan kerjuu, siitä ei ainakaan lämpimät tulevat suhteet synny.

sä olet ilmeisesti lapsellinen siideripissis, kielenkäytöstäsi päätellen...

Jos sulla on pienet tulot, niin ota yhteys mahd.pian Oikeusaputoimistoon. Varmaan myös elatustukiasioita neuvova kunnan työntekijä osaisi neuvoa, vaikkei lasta olekaan tunnustettu. En lähtisi vainajan omaisiin ottamaan suoraan yhteyttä, kuitenkin joudut todennäköisesti ottamaan asianajajan. En oikein usko, että kukaan vanhempi, joka aikuista lastaan suree, haluaa kuulla puhelimessa vieraalta ihmiseltä olevansa vielä yhden poikansa lapsen isovanhempi. Vielä vähemmän, että voisivat vaikuttaa perintö/elatusasiaan. Perintöhän ei mene kuolleen aikuisen vanhemmille, vaan vaimolle ja lapsille. Kannattaa kuitenkin pitää huolta oman lapsesi elatuksesta. Jos vahvistuu,että kuollut on lapsesi biologinen isä, voi lapsi saada eläkettä isänsä jälkeen.

Tiedätkös että tämä pieni tyttö on joskus aikuinen, ehkäpä äitinkin. Ja aikuisena näitä asioita alkaa miettimään ihan toisella tapaa kuin mitä lapsena. Ei lapsi pohdi, että miten tässä näin kävi, mutta aikuisena sitä voi miettiä että mistä nämä minun luonteenpiirteet tulee, kuka se minun isä oli. Ja jos kaikki siteet isän sukuun on katkaistu, niin vaikeahan se on 40 vuotiaana lähteä kertomaan, että hei mä muuten olen teidän sisarpuoli.

Millä sä voit luvata ettei tämä tyttö ei aikuisena saa mitään identiteettikriisiä? Oletko koskaan katsonut kadonneen jäljillä? Siinä ne ihmiset poikkeuksetta kertovat kuinka he nyt ovat "ehjiä" kun löysivät sen biologisen vanhemman, siskon ym.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 03:34"]

Jokin valokuva lapsen isästä on myös, sen voi varmaan näyttää lapselle. "Tässä on sun biologinen isäs, et tuntenut sitä koskaan, se on kuollut. Mutta sulla on silti kaikki hyvin, kaikkea mitä tarvitset." Ei siitä tarvitse tulla mitään identiteettikriisiä tyyliin "mistä minä olen tullut?".

[/quote]

Hei AP, kerropa miksi se mieli muuttui vasta nyt? Alkoiko raha poltella mielen perukoilla? Ihan turhaan sepittelet kauniita lapsen edusta, kun se lapsen etu ei sinua aiemminkaan kiinnostanut.

Toivottavasti mies on tuhkattu ja vanhemmat kieltäytyvät näytteen antamisesta. Hulluahan se olisi lähteä perheeseen kuulumattoman äpärän "edun" vuoksi rikkomaan sukurauhaa ja laittamaan perinnönjakoa uusiksi. Toivottavasti miehen vanhemmat tajuavat tämän, ja saat vain kengän kuvan ahneelle perseellesi heidän oveltaan.

Jos mies olisi halunnut lapsen tunnustaa, hän olisi tehnyt sen eläessään. Voit varmasti yksinkertaisilla aivoillasi päätellä, ettei miestä kiinnostanut lapsi oikeasti, ja raha mitä häneltä sait oli tarkoitettu vain ja ainoastaan sinun suusi sulkemiseksi. Muussa tapauksessa sinulla olisi nimi jo paperissa.

Hah miten yksinkertaisia ja vedätettävissä olevia jotkut ovat...

Lapsesi voi saada perhe-eläkettä joten ota selvää juristilta onko tehtävissä mitään. Kannattaa tehdä DNA testit tehdä aika pian ja ilmoittaa viranomaisille(eläessään). Tää tiedoksi niille jotka ovat vastaavassa asemassa. Saatte paremmat elarit mitä kunta antaa. Tietysti mahdollinen perintö kun isä kuolee.

Eihän tämä nykyinen vaimoke ollut naimisissa. K annattaa jo lasten takia mennä naimisiin. Avovaimon asema ilmeisesti paranee uuden lain myötä. Kannattaa olla tarkka kun on avoliitossa että tulee oma nimi esim taloon jota maksaa. Eron sattuessa saa puille paljaille.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 08:59"]

Tiedätkös että tämä pieni tyttö on joskus aikuinen, ehkäpä äitinkin. Ja aikuisena näitä asioita alkaa miettimään ihan toisella tapaa kuin mitä lapsena. Ei lapsi pohdi, että miten tässä näin kävi, mutta aikuisena sitä voi miettiä että mistä nämä minun luonteenpiirteet tulee, kuka se minun isä oli. Ja jos kaikki siteet isän sukuun on katkaistu, niin vaikeahan se on 40 vuotiaana lähteä kertomaan, että hei mä muuten olen teidän sisarpuoli.

Millä sä voit luvata ettei tämä tyttö ei aikuisena saa mitään identiteettikriisiä? Oletko koskaan katsonut kadonneen jäljillä? Siinä ne ihmiset poikkeuksetta kertovat kuinka he nyt ovat "ehjiä" kun löysivät sen biologisen vanhemman, siskon ym.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 03:34"]

Jokin valokuva lapsen isästä on myös, sen voi varmaan näyttää lapselle. "Tässä on sun biologinen isäs, et tuntenut sitä koskaan, se on kuollut. Mutta sulla on silti kaikki hyvin, kaikkea mitä tarvitset." Ei siitä tarvitse tulla mitään identiteettikriisiä tyyliin "mistä minä olen tullut?".

[/quote]

[/quote]onko tullut mieleen, että jos tämä mami nyt (lapsen ollessa hyvin pieni, n. 1-vuotias) käy vaatimassa perintöä lapselle, niin sitä ei tod.näk. oteta vastaan kovin hyvällä (koska ap on nimenomaan puhunut niistä lapselle "kuuluvista" rahoista, välillä myös valokuvista, joita hänellä kyllä itselläänkin on). Mami voi siis tällä toiminnallaan hyvinkin rikkoa välit totaalisesti lapsen sisarpuoliin ja isovanhempiin! Että voisi olla helpompi antaa lapsen tutustua juuriinsa sitten myöhemmässä vaiheessa omilla ehdoillaan ja ilman, että on jo "leimattu" valmiiksi.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 15:57"]

[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 15:34"]

Ohis. Mutta miksi isän perheen pitäisi elää harhaluulossa, että mies oli jotenkin nuhteeton. Kyllä minä haluaisin ainakin tietää jos tällaista olisi tapahtunut. Voisi vaikuttaa mm. siihen haluaisinko uuden parisuhteen ja kuinka nopeasti toipuisin surusta. 

Täällä ollaan valmiit aina kivittämään petturimiehet, mut näköjään post mortem on sitten eri asia. Musta haiskahtaa tekopyhyydelle, kaksinaismoralismille.

ja jos mies huolehti taloudellisesti eläessään, niin eiköhän olisi halunnut tehdä niin myös tulevaisuudessakin. Ja mitäs jos oli vaikka testamentti, jossa asian tunnusti ja kertoi toiveensa. Avokki vaan hukkasi sen...

[/quote]

Kyse ei ole miehen puolustamisesta vaan viattomien sivullisten (eli lesken ja lasten) tunteiden suojelemisesta.

[/quote]

Totuus on aina tärkeintä. Valheessa eläminen on pepusta.

Se tutustuminen käy vuosi vuodelta vaikeammaksi. Mä olen kuunnellut paria eläkeläistä, jotka ovat lehtolapsia. Kyllä se kynnys ottaa yhteyttä siihen näissä tapauksissa vielä elävään isään on aivan käsittämöttämän korkea.

Äiti tekee lapselleen valtavan palveluksen hoitamalla isyyden tunnustuksen kuntoon. Asiaa on parempi lähteä hoitamaan virallisia teitä pitkin. Eli yhteys lastenvalvojaan.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 09:54"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 08:59"]

Tiedätkös että tämä pieni tyttö on joskus aikuinen, ehkäpä äitinkin. Ja aikuisena näitä asioita alkaa miettimään ihan toisella tapaa kuin mitä lapsena. Ei lapsi pohdi, että miten tässä näin kävi, mutta aikuisena sitä voi miettiä että mistä nämä minun luonteenpiirteet tulee, kuka se minun isä oli. Ja jos kaikki siteet isän sukuun on katkaistu, niin vaikeahan se on 40 vuotiaana lähteä kertomaan, että hei mä muuten olen teidän sisarpuoli.

Millä sä voit luvata ettei tämä tyttö ei aikuisena saa mitään identiteettikriisiä? Oletko koskaan katsonut kadonneen jäljillä? Siinä ne ihmiset poikkeuksetta kertovat kuinka he nyt ovat "ehjiä" kun löysivät sen biologisen vanhemman, siskon ym.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 03:34"]

Jokin valokuva lapsen isästä on myös, sen voi varmaan näyttää lapselle. "Tässä on sun biologinen isäs, et tuntenut sitä koskaan, se on kuollut. Mutta sulla on silti kaikki hyvin, kaikkea mitä tarvitset." Ei siitä tarvitse tulla mitään identiteettikriisiä tyyliin "mistä minä olen tullut?".

[/quote]

[/quote]onko tullut mieleen, että jos tämä mami nyt (lapsen ollessa hyvin pieni, n. 1-vuotias) käy vaatimassa perintöä lapselle, niin sitä ei tod.näk. oteta vastaan kovin hyvällä (koska ap on nimenomaan puhunut niistä lapselle "kuuluvista" rahoista, välillä myös valokuvista, joita hänellä kyllä itselläänkin on). Mami voi siis tällä toiminnallaan hyvinkin rikkoa välit totaalisesti lapsen sisarpuoliin ja isovanhempiin! Että voisi olla helpompi antaa lapsen tutustua juuriinsa sitten myöhemmässä vaiheessa omilla ehdoillaan ja ilman, että on jo "leimattu" valmiiksi.

[/quote]

Kyllä asiaa kannattaa alkaa selvittää niin pian kuin mahdollista. Myöhemmin tytär alkaa kyselemään juuristaan. Hoida ap asia nyt ja mahdollinen isovanhempiin tutustuminen kun he sentään ovat elossa.

Voin kertoa omasta kokemuksesta, miehelläni oli tuntematon isä (nimi oli tiedossa) äiti ei aikanaan halunnut tunnustusta. No meni vuosi kunnes otimme yhteyttä miehen isään, varovasti. Siellä oli riemu suuri myös hänen nykyinen vaimonsa otti pojan riemuiten vastaan ja ovat sitten saaneet lapsenlapsiakin päälle ja ovat tavattoman onnellisia. Niin myös lapsenlapset rakastavat uutta vaaria ja mummoa (tämä puolisokin haluaa ehdottomasti olla mummo) ja kaikki ylpeinä esitellään joka tilanteessa, että näin onnellisesti voi käydä. Koko ennen tuntematon suku on innokkaana mukana kaikessa. Ei siellä kukaan ole kyseenalaistanut lapsen alkuperää vaikka oli täysin tuntematon ja au-lapsi. Kaikkilla lapsilla on isä ja isänpuolen isovanhemmat, kannattaa ottaa yhteyttä ennenkuin on myöhäistä. Tässä tapauksessa ei oltu rahojen perään mutta niin se oikea isä vaan alkoi niitäkin järjestelemään ihan omasta aloitteestaan. Suosittelen lämpimästi aloittaja, ryhdy heti toimiin, se on lapsen etu ja se on tärkein.

Ihan jokainen ihminen haluaa tietää biologoset juurensa ja niitä lähdetään etsimään viimeistään aikuisena. Kyllä se on lapsen oikeus. Mitä aikaisemmin asian selvittää sitä paremmat mahdollisuudet onnistua. Ja onhan se hyvä tietää onko mahdollisia sisaruspuolia, sehän on vaan rikkaus, ei keneltäkään pois. Hehän voivat vaikka myöhemmin tutustua toisiinsa jos haluavat. Samoin jokainen isovanhempi toivoo tietävänsä kaikki lapsenlapsensa tottakai! Lapsi kuitenkin on, se on todellista, ei siinä ole häpeämistä. Ei voi olla vain aikuisten oikeuksia, myös lapsella on oikeus tietää juurensa, täytyy olla muuten ollaan ihan hakoteillä.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 15:33"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 14:49"]

Aika erikoista että pettävän miehen perhettä syyllistetään asiasta. Todella törkeää.

Olen siis tuo jonka isä petti ja maksoi 10 vuotta niitä pimeitä elareita kuukausittain, kyllä vaikka rahatilanne oli huono. Mun vanhemmat nimittäinolivat ennen tuota pettämisen aikaan ostaneet oman kodin ja sisustaneet sen viimosen päälle koska tokihan kaikkien pitää lainaa ottaa. Me oltiin sisaruksen kanssa kumpikin teini-iän alussa ja kalliit harrastukset, voi kuule kun lapsena olisin tiennyt kuinka vaikee tilanne mun vanhemmilla oli ja jos yhtään osaan lukea ihmisten tilannetta täältä aaveelta niin sama taloudellinen tilanne on nyt monella muullakin. Vaikka palkka olis suuri niin velka ja yhteiskunta painaa päälle...

ja tämä yksi naikkonen tiesi asian sillä mun isä oli just työpaikan juhlissa kännissä kaiken vuodattanut tälle naiselle joka helpotti sitten surkeen tilaa omalla tavallaan. Nainen kertoi melko yksityiskohtaisesti mulle puhelimessa miten homma eteni muttei osannut selittää kun kysyin miksei kortsua ollut pyytänyt käytettävän, ei siinä tilassa kuulemma sellaiset olleet mielessä:( 

Mä en ole missään vaiheessa sanonut että mun isä ei olisi ollut syyllinen. Mutta hän hoisi asian niin hyvin kuin osasi tuolla hetkellä. Nainen olisi koskaan vaan voinut alkaa vaatia isyydentunnustusta ja tapaamisia muttei halunnut. Ja hän lähetti sen kirjeen mun äidille "joululahjaksi" . Jouluaattona äiti näytti mulle sen kirjeen kuvineen. Otin ne häneltä ja hoisin asian itse. Kai se naikkonen aika naikkonen oli kun jutteli mulle kaiken intiimeistä asioista lähtien, mä olin just hieman yli kaksikymppinen ja mun isä siis oli kuollut noin vuosi ennen sitä. Nainen vielä sanoi että alkoi huolestumaan kun rahaa ei tullut enää ja se ei ollut mun isän tapaista jättää maksamatta, kehtasi vielä sanoa että jos mun isä olis eronnut niin hän olis mielellään ottanut mun isäni...kuinka idiootteja ihmiset on! Tuosta on nyt niin paljon aikaa ja minullakin lapsia useita mutta oli aika jolloin pistin jokikisen miehen mäkeen pienen ajan päästä kun en voinut luottaa. Aika monta sydäntä tuli särjettyä ja se hieman kaduttaa nyt. Mun mies on ehdottoman luotettava ja viettää kaiken vapaa-ajan meidän kanssa. Hän tietää mitä meidän perheessä tapahtui ja sanoi että ei hänestä itsestään olisi ollut edes noin paljon perheenisäksi alle kolmekymppisenä että varmaan olis houkuttanut peti jos toinen. Mutta me tavattiin yli kolmekymppisinä ja jäi miehen menot siihen paikkaan kun lupauduin perhettä kanssaan perustamaan.

Miettikää hyvät ihmiset niitä tekojanne, mitä teette. Todella itsekästä kuvitella että muun maailman pitää hyväksyä se osapuoli joka naimisissa olevan kanssa pelehtii tietäen että siellä on se perhe taustalla, ihan tosi kuvittelette että sen perheen jota on petetty pitäisi jotenkin hyvitellä asiaa. Kyse ei ole sen perheen asiasta hoitaa viattomana syntyneen lapsen tulevaisuus vaan sen äidin joka tietoisesti lapsen saattaa hankalaan asemaan tähän maailmaan. 

[/quote]

Ja sä se jatkat sen isäsi puolesta selittelyä. Naikkonen sitä ja naikkonen tätä. Isäsi oli vaan känninen reppana, jonka naikkonen raahasi petiinsä ja raiskasi. Isäsi olisi lapsen tunnustanut ja tavannutkin tätä, mutta kun naikkonen kielsi. (harmi vaan kun sitä ei äiti oikeasti voi kieltää). Naikkonen pilasi velipuolesi elämän, siihenhän ei mitenkään vaikuttanut se, että isä hylkäsi tämän jo vastasyntyneenä. Ei, kaikki vika oli naikkosen. Oletko koskaan ajatellut että olisko sen pojan elämä ollut parempi jos isäsi olisi luonut tähän suhteen ja hoitanut tätä muutenkin kuin vain laittamalla rahaa naikkosen pankkitilille? Sinä sait isänrakkautta, velipuolesi ei. Ehkä pojalla olis ollut parempi tulevaisuus jos häntä olis isä rakastanut edes sen kymmenen ensimmäistä vuotta. Enkä mä syyllistä sua isäsi teosta, en, vaan siitä asenteesta, että isäsi ei oikeasti ole sun mielestä missään vastuussa tekosistaan. Kaikkeen on sun mielestä syyllinen se naikkonen. Sä kyllä sanot että isässäkin oli syytä, mutta heti perään alat selitellä mitä naikkonen teki. Sun isäs oli vaan niin masentunut jne. No sillä sun isälläs oli kymmenen vuotta aikaa hoitaa asiat sen lapsensa kohdalla kuntoon, mutta isäsi ei sitä halunnut tehdä. Hylkäsi oman lapsensa täysin tietoisesti. Piilotteli ja salaili.

Jokaiselle meille on tietysti se oma isä omalla tavallaan pyhä, mutta kyllä se on itsellekin ihan tervehdyttävää myöntää että isä tekevät virheitä, joskus jopa todella isoja mokia. Sun isäs teki ison mokan. Eniten se moka vaikutti siihen sun velipuolees, te muut selvisitte kohtuullisen pienillä kolhuilla. Olis toivonut että sun isässä olis ollut tarpeeksi miestä hoitamaan lapsensa. Ja olemaan rehellinen puolisolleen.

Ja mä väitän että tässä maailmassa olis vähemmän isättömiä lapsia, jos miehiltä oikeasti vaadittais samaa vastuuta kuin naisilta. Mutta kun asenne on se että naikkonen on se joka on aina syyllinen niin helppoahan se on miehen lapsensa jättää.

[/quote]

Voihan nyt ristus sentään. 

Kaikki päätäntävalta sen lapsen suhteen oli kyllä tuolla naisella. Joo, yhdessä laittoivat alulle, mutta jos tuon kirjoittajan isältä olisi kysytty, hän olisi varmaan ollut hyvin onnellinen, jos nainen olisi tehnyt abortin. Mutta siihen hänellä ei ole päätäntävaltaa, kuten ei pidäkään olla.

Sen nyt vaan pitäisi kaikkien naisten myös tajuta, että se lapsi on AINA enemmän naisen vastuulla. Koska nainen päättää pitääkö vauvan vai ei. Ja niin sen kuuluu ollakin.

Miehelle jos haluatte saman vastuun kuin naiselle, silloin pitää olla alusta asti oikeus myös päättää siitä, että ei halua lasta. Ja joo, toki pitää käyttää ehkäisyä, mutta ei se nyt niin voi mennä, että nainen saa kikkailla miten vaan, ja miehen kuuluu kantaa vain loputonta vastuuta vailla oikeuksia.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 00:36"]

Virallisesti ja juridisesti ei ole leski. Se kun nyt vaan on niin että hyvin useilla ne avokit vaihtuu aika tiuhaan ja lapsiakin tehdään yhden sun toisen kanssa.

Ei aina näin ole mutta sattumoisin tiedän useammankin joilla yksi avokki tänään..seuraava ensi kuussa.

Tottakai kumppanin menettäminen on hirveää jos on pitkään oltu yhdessä ja rakastettu toisiaan. Niitäkin on joita avopuolison poistuminen ei paljon hetkauta kun niin huonosti mennyt. Ainahan kuolema koskettaa, varsinkin jos on nuori ihminen mutta ei kaikki jää vuosiksi suremaan..

[/quote]

No jo nyt on ihme sössötystä. Enemmän se leski on miehen leski kuin tuo tunnustamaton äpärä miehen lapsi.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 14:31"]

Kyllä asiaa kannattaa alkaa selvittää niin pian kuin mahdollista. Myöhemmin tytär alkaa kyselemään juuristaan. Hoida ap asia nyt ja mahdollinen isovanhempiin tutustuminen kun he sentään ovat elossa.

Voin kertoa omasta kokemuksesta, miehelläni oli tuntematon isä (nimi oli tiedossa) äiti ei aikanaan halunnut tunnustusta. No meni vuosi kunnes otimme yhteyttä miehen isään, varovasti. Siellä oli riemu suuri myös hänen nykyinen vaimonsa otti pojan riemuiten vastaan ja ovat sitten saaneet lapsenlapsiakin päälle ja ovat tavattoman onnellisia. Niin myös lapsenlapset rakastavat uutta vaaria ja mummoa (tämä puolisokin haluaa ehdottomasti olla mummo) ja kaikki ylpeinä esitellään joka tilanteessa, että näin onnellisesti voi käydä. Koko ennen tuntematon suku on innokkaana mukana kaikessa. Ei siellä kukaan ole kyseenalaistanut lapsen alkuperää vaikka oli täysin tuntematon ja au-lapsi. Kaikkilla lapsilla on isä ja isänpuolen isovanhemmat, kannattaa ottaa yhteyttä ennenkuin on myöhäistä. Tässä tapauksessa ei oltu rahojen perään mutta niin se oikea isä vaan alkoi niitäkin järjestelemään ihan omasta aloitteestaan. Suosittelen lämpimästi aloittaja, ryhdy heti toimiin, se on lapsen etu ja se on tärkein.

[/quote]

Joo, kyllä mäkin olen tutustunut omaan sisarpuoleeni näin vasta aikuisiällä, viitisen vuotta sitten. Olemme tulleet ihan läheisiksikin tässä ja tykkään kovasti hänen lapsistaan, hän myös muistaa aina minun lapsiani.

Mutta jos nyt etsitään eroavaisuuksia tähän ap:n tilanteeseen, niin:

-siskoni on vanhin meistä sisaruksista, ja isäni hylkäsi hänet aikanaan erotessaan siskoni äidistä, epäili myös ettei ollut siskoni isä.

- minunkin isälläni on UUUUUUSI PUOLISO, en todellakana usko, että äitini olisi onnesta soikeana ottanut vastaan tuota siskoani perheineen, vaikka tämä kaikki oli tapahtunut ennen kuin isäni äitini edes tapasi.

Sinun ja minun tapausta ei voi mitenkään verrata ap:n tapaukseen. Jos miehesi kohdalla kyseessä olisi ollut ydinperhe, jossa vaimolle olisi paljastunut, että miehensä oli koko elämänsä piilotellut äpäräänsä, voit olla varma, ettei miestäsi olisi toivotettu kovin tervetulleeksi.

No totta helevatissa  se mies olisi halunnut abortin. Naurattaa sellainen tekopyhä hymistely täällä.

Fakta: Nainen on pyllistellyt miehelle jolla ei ole ilman mahdollista lastakaan ollut aikomus elää tuon naisen kanssa, kyse oli panemisesta. Toiseksi nainen on raskautunut ja kyllä mä näen asian niin että nainen paneskelemassa perheellisen miehen kanssa HALUAA EHDOTTOMASTI PITÄÄ HUOLTA EHKÄISYSTÄ. Paitsi jos on hieman yksinkertainen ja kuvittelee tällä tavalla nappaavansa miehen tai hankkivansa rahaa. Tässä mahdollisuus oli sukupuolitauti tai raskaus jopa kummatkin. Miten idiootti nainen voi olla?

Miehellä ei ollut virallista elatusvelvollisuutta eläessään joten sitä ei ole silloin kuoleman jälkeenkään.