Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen ihminen alkaa vähätellä ja ilkeillä, jos joku kertoo esim. lapsensa taidosta?
27.09.2020 |
Täällä oli aloitus siitä, että jonkun kaksivuotias osaa aakkoset. Ketjuun ilmeistyi passiivis-aggressiivisia kommentteja, joissa kerrottiin mm. että kolmekuukautinen vauva on tehnyt tohtorintutkinnon. Haukuttiin myös ap:n lasta autistiseksi.
Mikä saa ihmiset toimimaan tällä tavalla?
Kommentit (64)
Ihmiset ovat erilaisia, jo pikkulapsena, ja heillä on erilaiset luonteet ja kiinnostuksen kohteet ym. Oma tyttäremme osasi parivuotiaana aakkoset, en kyllä kehunut kellekään, vain ystäväperhe huomasi asian vieraillessamme. Itse opin uimaan 3-vuotiaana, mitä sitten? Elämä on. Vaatimattomuus kaunistaa, vanha sanonta, jota on tullut kyllä noudatettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sellaisella ihmisellä on ihan vaan surkea itsetunto.
Menikö syvälle tunteisiin? Alkoiko itkettää, kun ei alettu kuorossa kehua aloittajan ihmelasta?
No jännä että täällä joku vaivautuu vastaamaan noin.
Irl on lähinnä tylsää ja epäkiinnstavaa kuunnella noita juttuja ja se voi saada vttuilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Menikö syvälle tunteisiin? Alkoiko itkettää, kun ei alettu kuorossa kehua aloittajan ihmelasta?
En ole aloittaja, mutta sen verran ihmismieltä tunnen, että teillä ilkkujilla menee koko ajan tunteisiin ja kovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset ihmiset, jotka pätevät lastensa tekemisien kautta, vain ovat hirveän rasittavia kaikkien muiden mielestä. Ei sellaista jaksa kukaan kuunnella.
Jos tuntee kirjaimet 2-vuotiaana tai lukee 3-vuotiaana, siitä saa ja kuuluukin kertoa. Se on sen verran harvinaista. Ilon tulisi olla yhteinen.
Ei minua kyllä tuollainen kiinnosta. Voi sen mainita, mutta ei minua kyllä asia sen enempää kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sanonut, että meidän alle 2v puhua pälpättää sujuvasti pitkiä lauseita taukoamatta. En tiedä miten ihmiset suhtautuvat tuohon lauseeseen, koska osa alle 2v ei puhu vielä juuri lainkaan.
Joku saattaa luulla minun kehuvan asialla. Oikeasti en edes kehu, koska minusta tuo on hyvin raskas piirre lapsessani. Olen kateellinen muiden hiljaisille samanikäisille lapsille. :D Eli eiköhän tässä vaikuta paljon sekin, miten kuulija tulkitsee tai haluaa tulkita asiat.
Osahan pitää lastaan Jumalasta seuraavana ja en itsekään jaksaisi kuunnella heidän ylistystään neroista lapsistaan jne. Mutta kaikki vanhemmat eivät ole tällaisiä.
Älä oikeesti viitsi :D
Niin mitä viitsi?
Tässä ilmeisesti esimerkki, että sanoo mitä tahansa lapsestaan niin aina se otetaan negatiivisesti vastaan.
Meidän lapsella oli viime yönä mahatauti eikä nukuttu lainkaan. Nyt joku ajattelee, kuinka kehun miten vähillä unilla meillä pärjätään ja ollaan jotenkin parempia vanhempia kun meidän lapsella on oikein mahatauti. Tai muuta yhtä outoa.
No mulla on työkaveri, jolla on viisi lasta ja joka aamu kuullaan jotain juttua lapsista. Milloin on nukuttu huonosti, milloin joku on oppinut uuden taidon... Eli kyllä, se on aika sama, onko se juttu positiivinen vai negatiivinen. Ollaan vaan kyllästytty yhteen ja samaan aihepiiriin eli hänen lapsiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sanonut, että meidän alle 2v puhua pälpättää sujuvasti pitkiä lauseita taukoamatta. En tiedä miten ihmiset suhtautuvat tuohon lauseeseen, koska osa alle 2v ei puhu vielä juuri lainkaan.
Joku saattaa luulla minun kehuvan asialla. Oikeasti en edes kehu, koska minusta tuo on hyvin raskas piirre lapsessani. Olen kateellinen muiden hiljaisille samanikäisille lapsille. :D Eli eiköhän tässä vaikuta paljon sekin, miten kuulija tulkitsee tai haluaa tulkita asiat.
Osahan pitää lastaan Jumalasta seuraavana ja en itsekään jaksaisi kuunnella heidän ylistystään neroista lapsistaan jne. Mutta kaikki vanhemmat eivät ole tällaisiä.
Älä oikeesti viitsi :D
Niin mitä viitsi?
Tässä ilmeisesti esimerkki, että sanoo mitä tahansa lapsestaan niin aina se otetaan negatiivisesti vastaan.
Meidän lapsella oli viime yönä mahatauti eikä nukuttu lainkaan. Nyt joku ajattelee, kuinka kehun miten vähillä unilla meillä pärjätään ja ollaan jotenkin parempia vanhempia kun meidän lapsella on oikein mahatauti. Tai muuta yhtä outoa.
No mulla on työkaveri, jolla on viisi lasta ja joka aamu kuullaan jotain juttua lapsista. Milloin on nukuttu huonosti, milloin joku on oppinut uuden taidon... Eli kyllä, se on aika sama, onko se juttu positiivinen vai negatiivinen. Ollaan vaan kyllästytty yhteen ja samaan aihepiiriin eli hänen lapsiinsa.
No minä mainitsen lapsistani töissä max kerran kuukaudessa jotain. Silti sekin vähäinen on teidän mielestä väärin.
Mun sisarukset on ihan kamalia. Ei edes tarvitse itse sanoa mitään vaan stalkkaavat lehdistä esim minne lukioon mun lapsi menee.
Ja alkavat sitten selän takana solvauskampanjan jonka perusajatus on aina se että minä äitinä pakotan lahjattomia kärsiviä lapsia väkisin vastoin tahtoaan lukioon tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai tuo kirjaimien osaaminen nyt niin ihmeellistä ole, että siitä saa vihat niskaansa?
Meillä kävi ihan samoin. 1,5v oppi värit, joten ostin leluiksi kirjain-jääkaappimagneetit. Tietenkin ne kirjaimet siitä opittiin aika nopeasti ja nyt vuosi siitä lukee jotain tuttuja sanoja ainakin. Osaa kirjoittaa kun hiukan avittaa. En mielestäni ole häntä mitenkään piiskannut koulutielle. Hän ei ole motorisesti kovin lahjakas, joten miksi en antaisi hänen loistaa asioissa, joista hän on kiinnostunut? Esim. Potkupyöräily ja kiipeily ei ole kiinnostavaa, mutta lukeminen on. Minkäs teet.
Mikä tahansa aihe alkaa rasittamaan & ärsyttämään, jos siitä puhuu jatkuvasti eikä "osaa" enää muusta puhua.
Ihmisiä myös kiinnostavat eri asiat.
Eihän se silti oikeuta ilkeilyyn ja vähättelyyn.
Itse yritän pitää tällaisten ihmisten kanssa kontaktit minimissä ( päästä pois tilanteesta), vaihtaa puheenaihetta tai jotenkin sitten vain kestää.
Yksi neuvo on, että on kuuntelevinaan ja ajattelee samalla ihan jotain muuta.
Jos on läheisempi tuttu / ystävä, voi ehkä suoraan (asiallisesti) sanoa, että puhuttaisiinko välillä jostain muusta.
No, tiedä sitten auttavatko keinot mutta nämä nyt tulivat mieleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskotko oikeasti, että se kaksivuotias osaa ne aakkoset? Tai voihan hän osata, mutta silloin on todennäköistä, että se vanhempi on tankannut lapselle aakkosia ehkä jopa päivittäin. Nämä ”nerojen” lasten vanhemmat ovat usein itse heikkolahjaisia, ja yrittävät elää lastensa kautta jotakin sellaista, mikä omassa elämässä on jäänyt puuttumaan.
Höpöhöpö. Moni 2-vuotias osaa jo lukea. Tuo ei ole edes mitenkään superharvinaista nykypäivänä .
Kyse on loppujen lopuksi vain lapsen kiinnostuksesta eri asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotko oikeasti, että se kaksivuotias osaa ne aakkoset? Tai voihan hän osata, mutta silloin on todennäköistä, että se vanhempi on tankannut lapselle aakkosia ehkä jopa päivittäin. Nämä ”nerojen” lasten vanhemmat ovat usein itse heikkolahjaisia, ja yrittävät elää lastensa kautta jotakin sellaista, mikä omassa elämässä on jäänyt puuttumaan.
Höpöhöpö. Moni 2-vuotias osaa jo lukea. Tuo ei ole edes mitenkään superharvinaista nykypäivänä .
Kyse on loppujen lopuksi vain lapsen kiinnostuksesta eri asioihin.
En ole koskaan törmännyt kaksivuotiaaseen, joka lukee. Kolmevuotiaisiin sitten kyllä.
Kyllä sillä on aika paljon merkitystä, kehuuko lasta verraten toisiin lapsiin vai ihan silkasta ylpeydestä ja ilosta.
Minulla on tällainen kaveri, joka joka tapaamisella kehuu lastaan tyyliin:
-Meidän Lilja se lukee jo 5-vuotiaana, siis kuvitella, ei kovin moni näin varhain lue!
-Temppujumpassa toiset lapset ei osanneet edes kuperkeikkaa, kun meidän lapsi se vaan jo siellä kärrynpyöriä tekee. Ihan sääliksi kävi muita, kun meidän Lilja se on jo niin taitava ja etevä verrattuna samanikäisiin
-Lilja se on tuommoinen, alkoi puhumaan jo vuoden ikäisenä ja kirjaimet osasi jo 2-vuotiaana kaikki. On niin mahdottoman edellä muita kokoajan, on ihan selvästi lahjakas ja kyllä minä olen niin panostanut Liljan kehitykseen
-Meidän Lilja se on niin reipas kun olen niin paljon panostanut hänen kasvatukseen
-Meidän Lilja on niin sosiaalisesti taitava, ettei hänelle kelpaa heikommilla sosiaalisilla taidoilla varustetut lapset leikkikaveriksi. En ymmärrä miksi hän ei saa leikkiä jatkuvasti vain Jessican kanssa kahdestaan päiväkodissa (Kyllä, lauseeseen sisältyy ristiriita)
-Meidän Lilja se päiväkodissa on ryhmänsä etevin, taitavin ja fiksuin. Harmi kun eskaria ei voi aloittaa vuotta aiemmin. Opettajakin sanoi että kuuluisi jo taitojensa puolesta eskariin.
Kyllä. Tuollainen on ihan tajuttoman ärsyttävää, ylimielistä ja säälittävää oman lapsen kautta elämistä. Oma lapseni oppi lukemaan ja laskemaan aikaisin, mutta ei kävisi mielessänikään sanoa yhtään kenellekään, että hän on fiksumpi kuin muut ikäisensä. Kun ei välttämättä ole. On vain kiinnostunut niistä aiemmin kuin muut. Ihan samanlainen räkänokka kuraleikeissä se on kuin muut, ja rakas ihan omana itsenään. Ei täydy olla taitava ja reipas, että äiti voi olla ylpeä. Vertailu muiden lapsiin on aina moukkamaista ja typerää, pikkusieluista touhua.
Ap:n kertomasta aloituksesta en tiedä mitään.
Tuttavan työkaverina oli nainen, jonka lapsi oli samalla luokalla kanssani.
Tuttavani ja muidenkin kautta sain kuulla, kuinka nainen aina kehui lastaan ( koulumenestystä yms.).
Todellisuudessa tyttö oli kyllä hyvä koulussa, mutta kiusaaja ja muutenkin "olevinaan".
Ja aina yläasteella "kehuskeli" viikonlopun ryyppäämisillään sekä jopa "mieskuvioillaan"...
Miten mahtoi äidin odotukset täyttyä, tytär päätyi myöhemmin kaupan kassalle ( eikä siinä mitään pahaa, mutta näistä kehumisista päätellen odotti varmaan hurjaakin menestystä)...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotko oikeasti, että se kaksivuotias osaa ne aakkoset? Tai voihan hän osata, mutta silloin on todennäköistä, että se vanhempi on tankannut lapselle aakkosia ehkä jopa päivittäin. Nämä ”nerojen” lasten vanhemmat ovat usein itse heikkolahjaisia, ja yrittävät elää lastensa kautta jotakin sellaista, mikä omassa elämässä on jäänyt puuttumaan.
Höpöhöpö. Moni 2-vuotias osaa jo lukea. Tuo ei ole edes mitenkään superharvinaista nykypäivänä .
Kyse on loppujen lopuksi vain lapsen kiinnostuksesta eri asioihin.
En ole koskaan törmännyt kaksivuotiaaseen, joka lukee. Kolmevuotiaisiin sitten kyllä.
Ehkä se, että 2-vuotiaana osaa lukea, on harvinaista, mutta kyllä heitäkin on. Veljenpoikani osasi alle 2-vuotiaana aakkoset ja 2-vuotiaana osasi lukea. Ja ihan ilman mitään painostusta.
3-vuotiaana lukemaan oppiminen alkaa olemaan jo normi. Aja muuttuvat
Suurin osa EI opi lukemaan 3-5-vuotiaana. Jos lapsi taidon oppii saa vanhemmat olla iloisia. Meillä on iloittu lasten lukutaidosta oli se sitten tullut 5- tai 7-vuotiaana. Joka kerta se on ollut ilon ja ylpeyden aihe. Yhtä lailla esimerkiksi uimataidon oppiminen, ilman apupyöriä ajaminen on ollut ilon aihe vaikka ne ovat tulleet noin 5-vuotiaana, ei mitenkään erityisen aikaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä normaali lapsi oppii neljävuotiaana tai viimeistään viisivuotiaana lukemaan. Nämä lukutaidottomana kouuun menijät ovat sitten oma lukunsa.
Useimmat sisarusteni ja serkkujeni lapset ovat tosissaan oppineet lukemaan siinä viidennen ikävuoden alkupuolella (yksi tosi sinnikkäästi väitti ettei osaa lukea noin seuraavat kolme vuotta, mutta kummasti vain lukemista vaativat toimet sujuivat sekä kota että koulussa). Sitten on muutamia serkunlapsia, jotka ovt oppineet vasta ekalla, ja nyt yläasteella ovat oiset hyvin ja toiset erinomaisesti pärjääviä, joten ei se nyt vielä mitään tarkoita. Sitten on myös muutamia serkunlapsia, joilla on (periytyvä?) lukihäiriö, ja toki jotkut heistä ovat joutuneet kamppailemaan koulunkäynnin kanssa, mutta vanhempiensa tuella siitäkin on selvitty ja asetuttu ihan hyvin aikuiselämään.
Alue: Aihe vapaa
Tämä sana ilmiö on havaittavissa myös joissakin varhaiskasvattajissa. Itse aikaisin lukemaan oppineena tiedän, että aikainen lukemaan oppiminen suututtaa joitakin ihmisiä, enkä siksi ole lasteni lukutaitoa kauheasti alleviivannut. Esikoisen kohdalla se taisi selvitä viskarissa, kun hän osasi aina katsoa seinältä mitä ruokaa sinä päivänä oli.
Ystäväni sen sijaan erehtyi ottamaan vasukeskustelussa puheeksi sen, että eikös olekin mahtavaa, että lapsi osaa lukea jo. Sieltä tuli vastaan täyslaidallinen, miten aikainen lukeminen ei tarkoita hyvää koulumenestystä, ja miten tärkeämpää olisi keskittyä sosiaalisiin taitoihin, ja niissähän teidän lapsella on vielä paljon oppimista. Ystävä sanoi että vasukeskustelun jälkeen oli suorastaan syyllinen olo.