Mistä te näette kemia kahden ihmisen välillä jotka sitä havaitsette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei semmoista ulkopuolinen huomaa. Ei se mitään katseita ja flirttailu ole.

Kemia on sitä, että itse tuntee tietyn ihmisen seurassa olon mukavaksi ja se toinen ajattelee myös niin. Joku kumma yhteys juuri siihen ihmiseen, ei muuhun. Itsellä on tällainen ystävä. Joku sukulaissielu

Ystäväkemia on eri asia kuin eroottinen kemia. Sukulaissielun kanssa on yhteys ja rauha, miellyttävyys. Seksuaalinen kemia on jännitteitä, epämukavuuttakin toisinaan.

Oli kemia ihmisten välillä mitä hyvänsä niin ei sitä muut näe. Jonkinmoinen jännite kehonkielessä on eri asia.

Kyllä herkimmät sen vaistoaa. Itse olen tarkkailija ja huomaan kyllä välillä. Erityinen lämpö katseessa, väkisin karkaava hymy, pienet hipaisut.

Ei tuo mitään kemiaa ole.

Kyllä sen huomaa kuinka kaksi ihmistä katsoo toisiaan sellaisella avuttoman idiootin ilmeellä. Ja kauheaa ujostelua aina kun ollaan lähekkäin. Monta suhdetta olen arvannut työpaikalla ennen kuin se on virallisesti kerrottu muille.

Eihän miehet tällaisia asioita välttämättä huomaa, mutta varsinkin vanhemmat naiset huomaa heti.

Sen huomaa siitä, että katselevat toisiaan enemmän. Hymyilevät ehkä toisilleen ja nauravat toistensa jutuille enemmän kuin muut.

Siis sellainen keskinäinen kujeilevuus, pilke silmäkulmassa keskustellessa, sellaisista oon tienny että nuo kaks tulee seurustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen huomaa kuinka kaksi ihmistä katsoo toisiaan sellaisella avuttoman idiootin ilmeellä. Ja kauheaa ujostelua aina kun ollaan lähekkäin. Monta suhdetta olen arvannut työpaikalla ennen kuin se on virallisesti kerrottu muille.

Eihän miehet tällaisia asioita välttämättä huomaa, mutta varsinkin vanhemmat naiset huomaa heti.

Tämä! Avoin huulenheitto ja flirtti ei ole se merkki. Semmoinen hellyys katseessa ja läheisyys asennoissa ja eleissä. Silmien kiilto on merkki myös.

Eivät kaikki sitä havaitse. Minulla oli kaksi hyvää työkaveria (nainen ja mies), joiden välillä oli loistava kemia. Aina kun toinen oli poissa töistä, toinen oli kuin varjo itsestään. Aina välillä kyselin jommalta kummalta, että voisiko heidän välillään olla kenties jotain muutakin kuin ystävyyttä. Kumpikin oli aidon ihmeissään ja piti ajatustakin ihan järjettömänä.

Viisi vuotta kesti kunnes nuo kaksi tajusivat kemiansa ja päätyivät yhteen. Nyt ovat olleet yhdessä seitsemän vuotta ja ovat edelleen kuin vastarakastuneita.

Vilkuilusta ja siitä orientaatiosta kuten joku aiemmin kommentoi. Toinen herää eloon kun toinen tulee huoneeseen. Väkisin ajautuvat lähelle toisiaan kuin magneetti ja katseet lukittuu, vaikka yrittävät olla kuin ei mitään. Kyllä sen huomaa sivustakin. Vaikea selittää tarkemmin.

Katse hakeutuu toiseen. Liikkeet jäljittelevät toisiaan. Seisovat aavistuksen liian lähellä toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostus lienee helpompi havaita kuin kemia, sitä mukasalaisen toljottelun määrää. Ihastunut ei kertakaikkiaan pysty olla vilkuilematta.

No mä en kyllä pystyisi tekemään eroa kemian ja kiinnostuksen välillä. Eikö jonkinlaista kemiaa ole aina toisistaan kiinnostuneiden välillä?

Sitten joutuisi ikävästi myöntämään, että kemia johtuu puhtaasti ulkonäöstä, koska ihastunut voi olla ilman että on juurikaan puhunut toisilleen. Mielestäni kemia on sitä kun synkkaa henkisesti.

Toisten osalta en osaa selittää sitä, minulle vain tulee todella vahva tunne siitä. Itseni ollessa kyseessä en näe sitä ollenkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostus lienee helpompi havaita kuin kemia, sitä mukasalaisen toljottelun määrää. Ihastunut ei kertakaikkiaan pysty olla vilkuilematta.

No mä en kyllä pystyisi tekemään eroa kemian ja kiinnostuksen välillä. Eikö jonkinlaista kemiaa ole aina toisistaan kiinnostuneiden välillä?

Sitten joutuisi ikävästi myöntämään, että kemia johtuu puhtaasti ulkonäöstä, koska ihastunut voi olla ilman että on juurikaan puhunut toisilleen. Mielestäni kemia on sitä kun synkkaa henkisesti.

Ok, kuulostaa ihan ajattelemisen arvoiselta ajatukselta. Pidän tuon ajatuksen mielessäni, kun seurailen töissä kehittyvää kolmiodraamaa. Henkilö A ja B työskentelevät samassa yksikössä ja tekevät usein yhteistyöstä. Työt sujuvat hyvin, ja heillä on varmasti siis hyvää kemiaa keskenään. A:n käytöksestä näkee, että hän olisi kiinnostunut tutustumaan B:hen läheisemminkin. B sen sijaan menee aina hieman tolaltaan, kun viereisen osaston henkilö C tulee käymään. B ja C luovat toisiinsa pitkiä, vaivihkaisia katseita. He eivät työskentele yhteisten projektien parissa, eivätkä tietääkseni tapaa toisiaan vapaa-ajallakaan. Heidän välillään on siis kyse jonkinasteista ihastuksesta, joka perustuu tuohon ulkoiseen olemukseen. Mutta jos ihastuminen on aivokemiaa, niin eikö heidänkin välillään ole silloin kemiaa? No, oli miten oli, jatkan tilanteen tarkkailua mielenkiinnolla.

Siitä että hakeutuvat vierekkäin mutta puhuvat enemmän muille kuin toisilleen. Sen näkee kun kaksi tyyppiä ajautuu syystä tai toisesta aina olemaan toisen vieressä.

Tilaisuuden tullen kävelevät paikasta toiseen miltei käsikkäin, vaikka ulkopuoliset ei välttämättä tiedä tunteeko nämä kaksi edes. Jokin heidän toisiinsa tuntema läheisyydenkaipuu vetää yhteen kuin magneetti. Sanoja ei välttämättä vaihdeta ollenkaan.  Työpaikalla näitä joskus näkee. 

Julkiset hellyydenosoitukset vastavuoroisesti, vaikka ei olla edes pari. Naiset ainakin vetäytyvät hyvin nopeasti kontaktista, jos se ei miellytä. 

Aiheuttaako oikeinkirjoitus aloittajalle fyysistä kipua, vai estääkö suonissa virtaava mustalaisveri oikeinkirjoituksen?

Ystävä kemia on mielestäni sitä, että on helppo mennä toisen luo ja se tuntuu luontevalta. Ihastuneiden kemia on taas lähinnä kissa-hiiri leikkiä, jossa kummankin näppejä kuumottaa. Jälkimmäisessä se paha mieli on hyvin todennäköinen tunne myös. 

Vierailija kirjoitti:

Aiheuttaako oikeinkirjoitus aloittajalle fyysistä kipua, vai estääkö suonissa virtaava mustalaisveri oikeinkirjoituksen?

Sun pitäisi hankkiutua eroon tuosta demonistasi.

Henkilökohtaisesti en osaa lukea tai tulkita mitään merkkejä tai signaaleja mistään asiasta. Multa tuo kyky puuttuu kokonaan. Naiset joskus ihmettelee enkö ymmärrä vinkkia, mutta ei en osaa.

Naiset muutenkin käyttäytyvät niin kuin mies olisi joku ajatusten lukija. Lisäksi valittavat liian suorapuheisuudesta.

Miksei asiat voida aina sanoa suoraan ja ääneen?

Kahta ei voi piilottaa kirppuja ja ihastumista.

On jotenkin perus työkavereita enemmän kiinnostunut toisen terveydestä ja tietää aina myös miten toisen työvuorot menee. Nämä tulevat aina sivulauseesta ilmi.