Mistä te näette kemia kahden ihmisen välillä jotka sitä havaitsette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostus lienee helpompi havaita kuin kemia, sitä mukasalaisen toljottelun määrää. Ihastunut ei kertakaikkiaan pysty olla vilkuilematta.

 

No mä en kyllä pystyisi tekemään eroa kemian ja kiinnostuksen välillä. Eikö jonkinlaista kemiaa ole aina toisistaan kiinnostuneiden välillä?

 

Sitten joutuisi ikävästi myöntämään, että kemia johtuu puhtaasti ulkonäöstä, koska ihastunut voi olla ilman että on juurikaan puhunut toisilleen. Mielestäni kemia on sitä kun synkkaa henkisesti.

Mielestäni kemia on seksuaalista värinää. Sen aistii, vaikka se yritettäisiin salata. Ei siihen päde mitkään merkit katseiden määrästä, suunnasta tai hymyistä.

Eri asia kuin ystävyyskemia. 

Kyllä sen huomaa jos osaa katsoa. Silmät loistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Julkinen halailu ja varsinkin työpaikalla on 99.9 % varma merkki. Varsinkin silloin kun se ei ole olkapää otteinen kaveri halailu päät suorassa. 

Turha halailu pitäisi kieltää. En tykkää siitä, että työpaikalla naistyökaveri ryntää minuun kiinni, oli syy mikä hyvänsä. En tykkää siitäkään, jos vaimon kaveri, serkku, sisko, veljen vaimo tai pikkuserkku ja naapuri työntävät rintansa, mahansa ja otsaansa minuun kiinni. En tykkää. Liioittelua, näyttelyä, epäaitoa, amerikanserkkujen hapatusta. Lopettakaa se! Korona-ajan kyynärkopinat riittää, jos on pakko.

Muistan elämäni aikana isomman kemian kolmen miehen kanssa. Silloin joku ulkopuolinen on aina luullut tosissaan, että olen heidän vaimo tai tyttöystävä. Itselle siinä yhdistyy himo ja ystävyys ja semmoinen että toiseen kiinnittää huomionsa ja läsnäolonsa 100% ja se tuntuu molemminpuoliselta ja vaivattomalta. Myös samat jutut naurattaa. Miehet nauraa jutuilleni kemiakuplassa melkein itku silmässä.

Päädyn jotenkin aina seurustelemaan muiden kuin tällaisten kemia-tyyppien kanssa. Jostain syystä saan vaan sitä kemiaa ihmisiin, ketkä ovat hieman vältteleviä kiintymykseltään, eikä he halua mitään vakavaa minusta, vaikka selvästi pitävätkin. Omaan vähän nepsy-piirteitä ja nää miehetkin omaa. Isot ja nopeat tunteet tuntuu pelottavilta. Sekä itsellä että näillä miehillä on myös jonkun verran trauma-taustaa.

Olen kerran huomannut kemian ulkopuolisena. Silloin tuli olo että näillä kahdella on oma kupla mihin ei pääse jutustelemaan, kuitenkin niin että kumpikaan ei väkisin pitänyt kuplaa kiinni. Se oli luonnollista eikä pakotettua, että siinä ei ollut tilaa muille. Joskus näkee sellaista pakotettua manipulatiivista kemiaa, mutta se on ihan erilaista. Se on epätoivoista ja pakotettua. Nää kaks päätyi myöhemmin parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sitä kemiaa näyttää olevan työpaikalla jokaisen naisen ja yhden pitkän, tumman & komean miehen välillä. Tyypin jokaiselle puujalkavitsille nauretaan. En ole katkera vaan vähän kateellinen.

-Lythyt kaljuuntuva setämies

Jotenkin sitä näyttää olevan meilläkin jokaisen miehen ja sen nuoren, hoikan ja nätin naisen kanssa. 

T:Ritva 60v&90kg. 

Lähes 20 vuotta nuorempi työkaverimies tulee aina seisomaan taakseni, alle kädenmitan päähän. Kulkee aina ovista minun perässäni. Kehui minua julkisesti tiimipalaverissa. Hymyilee ja katsoo silmiin, pitkään. Kertoo minulle huolistaan ja toiveistaan. Kerran tuli taakseni ja puhui kukista ja mehiläisistä.. Keittää minulle kahvia mielellään. Välillä on vaivautunut ja etäinen tunnelma. Siirtymätilanyeissa jäähyväiset jotenkin hankalia. 

Onko tässä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostus lienee helpompi havaita kuin kemia, sitä mukasalaisen toljottelun määrää. Ihastunut ei kertakaikkiaan pysty olla vilkuilematta.

Niin, kemiaa voi olla vastentahtoisestikin jotakin henkilöä kohtaan, josta ei edes pidä ja johon ei koskaan sekaantuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen ajatellut, että onkohan noilla jotain kun viihtyvät niin hyvin yhdessä. Ovatkin olleet kavereita. Sitten on saattanut tulla yllätyksenä joidenkin toisten juttu, niin hyvin on pitäneet sen salassa. En selvästikään osaa tulkita.

Itselleni on todella vaikeaa olla ihmisen kanssa, johon olen todella ihastunut. En osaa olla rennosti. Siksi valitsen mielummin juttuseuraksi sen "vaarattoman" kaverimiehen. 

Olin just samanlainen nuorena. Ongelma oli, että nämä kaverimiehet sitten tekivät toisinaan vääriä päätelmiä. 

Up

Toiset huomaa toiset ei. Itse ollut suhteessa työkaveriin jo kauan. Ensimmäinen utelu tuli vasta kuukausien päästä suhteen alusta ja osa ei tiedä vieläkään. Mukava kuunnella muiden avautumisia toisistamme. Useampikin on puhunut minulle kiinnostuksestaan kumppaniini ja myös haukkuja ja varoitteluja olen kuullut. Vaan voi että niitä järkyttyneitä ilmeitä, kun meidät on nähty yhdessä jossain vapaa-ajalla...