Voiko sinusta alaikäisenä (17v) aloitettu parisuhde kestää läpi iän?

Olen mieheni kanssa ollut nyt 17v kimpassa, olin 16 kun alettiin tapailla.

En tätä tietty myönnä, mutta liian aikaisin tuli sitouduttua. Liian aikaisin liian paljon. Lastentekokin alkoi alle 20-vuotiaana.

Minulla on ollut muita suhteita koko meidän yhdessäolon ajan, kuten varmaan miehelläkin. Niin ja ei olla naimisissa. Mies ei halua. Nukutaan eri huoneissa. Aluksi miestä häiritsi mun muut suhteet, vetipä jopa turpaankin niin että nenä murtui.

Eipä enää kiinnosta.

Nuorin lapsi 5v.

Seksiä ei ole ollut vuosiin, mies ei ole siinä kaksinen. Eikä muakaan hänen kanssa kiinnosta muu kuin maata paikoillani.

Anteeksi avautuminen, viini.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 00:29"]

Ei kai se mahdotonta ole, hyvin epätodennäköistä kylläkin. En tunne yhtäainutta sellaista paria, edes hyvin etäisesti tuttujen ihmisten parista. Varmasti 99% tällä hetkellä seurustelevista 17-vuotiaista eroaa ennemmin tai myöhemmin.

Kaikki ystäväni, joiden kanssa olen jutellut, ovat vieläpä ssanoneet etteivät voisi enää kuvitellakaan seurustelevista samojen (tai samanlaisten) ihmisten kanssa kuin 17-vuotiaana.

[/quote]

Taitaa se ero yhtä todennäköistä olla sinullekin. Se on harmi että ystäväsi ovat sitten seurustelleet heille vääränlaisten ihmisten kanssa, mutta varmaan heitä lohduttaa että tuskin ne ex-heilatkaan haluaisivat seurustella ystäviesi kanssa:)

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 01:45"]

Olen mieheni kanssa ollut nyt 17v kimpassa, olin 16 kun alettiin tapailla.

En tätä tietty myönnä, mutta liian aikaisin tuli sitouduttua. Liian aikaisin liian paljon. Lastentekokin alkoi alle 20-vuotiaana.

Minulla on ollut muita suhteita koko meidän yhdessäolon ajan, kuten varmaan miehelläkin. Niin ja ei olla naimisissa. Mies ei halua. Nukutaan eri huoneissa. Aluksi miestä häiritsi mun muut suhteet, vetipä jopa turpaankin niin että nenä murtui.

Eipä enää kiinnosta.

Nuorin lapsi 5v.

Seksiä ei ole ollut vuosiin, mies ei ole siinä kaksinen. Eikä muakaan hänen kanssa kiinnosta muu kuin maata paikoillani.

Anteeksi avautuminen, viini.

[/quote]

Miksi ihmeessä olette sitten yhdessä?

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 02:05"][quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 01:45"]

Olen mieheni kanssa ollut nyt 17v kimpassa, olin 16 kun alettiin tapailla.

En tätä tietty myönnä, mutta liian aikaisin tuli sitouduttua. Liian aikaisin liian paljon. Lastentekokin alkoi alle 20-vuotiaana.

Minulla on ollut muita suhteita koko meidän yhdessäolon ajan, kuten varmaan miehelläkin. Niin ja ei olla naimisissa. Mies ei halua. Nukutaan eri huoneissa. Aluksi miestä häiritsi mun muut suhteet, vetipä jopa turpaankin niin että nenä murtui.

Eipä enää kiinnosta.

Nuorin lapsi 5v.

Seksiä ei ole ollut vuosiin, mies ei ole siinä kaksinen. Eikä muakaan hänen kanssa kiinnosta muu kuin maata paikoillani.

Anteeksi avautuminen, viini.

[/quote]

Miksi ihmeessä olette sitten yhdessä?

[/quote]

No, kuten sanoin, nuorin lapsi 5v. Arki rullaa ok. Lapset tykkää isästä. Ja kyllähän se yksinolo pelottaa. Itsepä olen soppani keittänyt.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 02:18"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 02:05"][quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 01:45"]

Olen mieheni kanssa ollut nyt 17v kimpassa, olin 16 kun alettiin tapailla.

En tätä tietty myönnä, mutta liian aikaisin tuli sitouduttua. Liian aikaisin liian paljon. Lastentekokin alkoi alle 20-vuotiaana.

Minulla on ollut muita suhteita koko meidän yhdessäolon ajan, kuten varmaan miehelläkin. Niin ja ei olla naimisissa. Mies ei halua. Nukutaan eri huoneissa. Aluksi miestä häiritsi mun muut suhteet, vetipä jopa turpaankin niin että nenä murtui.

Eipä enää kiinnosta.

Nuorin lapsi 5v.

Seksiä ei ole ollut vuosiin, mies ei ole siinä kaksinen. Eikä muakaan hänen kanssa kiinnosta muu kuin maata paikoillani.

Anteeksi avautuminen, viini.

[/quote]

Miksi ihmeessä olette sitten yhdessä?

[/quote]

No, kuten sanoin, nuorin lapsi 5v. Arki rullaa ok. Lapset tykkää isästä. Ja kyllähän se yksinolo pelottaa. Itsepä olen soppani keittänyt.

[/quote]

No itsehän parhaiten tiedät, että suhteessa on kuitenkin enemmän hyviä puolia kuin huonoja että siihen kannattaa jäädä. Jotenkin jännä vaan miten erilaisia suhteita on, että haluaa elämän viettää ihmisen kanssa jonka seurassa "arki rullaa ja koska yksinolo pelottaa"... Mutta jos on onnellinen niin mikäpä siinä:)

Aloin seurustelemaan mieheni kanssa, kun olin 17,5-vuotias, syksyllä. Seuraavana kesänä menimme naimisiin, ja edelleen olemme yhdessä...18 vuotta tulee kohta täyteen. Olemme edelleen rakastuneita, seksi on ihanaa. Ei sillä, etteikö meilläkin olisi ollut vuosien varrella vaikeaa ja riitoja.Mutta ne kaikki ala- ja ylämäet ovat vahvistaneet liittoa ja nyt ei voisi kuvitellakaan elämää ilman toista.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 02:24"][quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 02:18"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 02:05"][quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 01:45"]

Olen mieheni kanssa ollut nyt 17v kimpassa, olin 16 kun alettiin tapailla.

En tätä tietty myönnä, mutta liian aikaisin tuli sitouduttua. Liian aikaisin liian paljon. Lastentekokin alkoi alle 20-vuotiaana.

Minulla on ollut muita suhteita koko meidän yhdessäolon ajan, kuten varmaan miehelläkin. Niin ja ei olla naimisissa. Mies ei halua. Nukutaan eri huoneissa. Aluksi miestä häiritsi mun muut suhteet, vetipä jopa turpaankin niin että nenä murtui.

Eipä enää kiinnosta.

Nuorin lapsi 5v.

Seksiä ei ole ollut vuosiin, mies ei ole siinä kaksinen. Eikä muakaan hänen kanssa kiinnosta muu kuin maata paikoillani.

Anteeksi avautuminen, viini.

[/quote]

Miksi ihmeessä olette sitten yhdessä?

[/quote]

No, kuten sanoin, nuorin lapsi 5v. Arki rullaa ok. Lapset tykkää isästä. Ja kyllähän se yksinolo pelottaa. Itsepä olen soppani keittänyt.

[/quote]

No itsehän parhaiten tiedät, että suhteessa on kuitenkin enemmän hyviä puolia kuin huonoja että siihen kannattaa jäädä. Jotenkin jännä vaan miten erilaisia suhteita on, että haluaa elämän viettää ihmisen kanssa jonka seurassa "arki rullaa ja koska yksinolo pelottaa"... Mutta jos on onnellinen niin mikäpä siinä:)

[/quote]

Onnellinen?

Äitinä olo on sitä että asettaa LAPSET etusijalle. Ehdin minä elää kun he ovat aikuisia.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 02:29"]

Onnellinen?

Äitinä olo on sitä että asettaa LAPSET etusijalle. Ehdin minä elää kun he ovat aikuisia.

[/quote]

Mutta myös hyvinvoiva äiti on parempi äiti...

Paras vaihtoehtoahan on sellainen tasapaino, että lapset ovat etusijalla JA äiti voi hyvin eikä uhraa omaa elämäänsä (muka?) lasten takia. Turpaan ottaminen ei ole missään olosuhteissa lasten etu.

Ei varmaan enää tänä päivänä. Mutta isovanhempani aloittivat seurustelun 16- ja 17-vuotiaina, ehtivät olla yhdessä 75 vuotta <3

mieheni kanssa yhdessä 18 vuotiaista, eli yhdessä 28 vuotta, naimisissa 20 vuotta!!!

Voi, meillä tosin ei kestänyt, loppui 23-24-vuotiaana. 

Ystäväpariskunnalla kesti, mutta heidän elämänsä olikin lyhyt, kuolivat 30-vuotiaina onnettomuudessa.

Olin 17v kun tapasin mieheni ja 18v kun menimme naimisiin. Ensimmäinen lapsi syntyi kun olin 18v. Meillä oli kesällä 28. hääpäivä.

Onhan se mahdollista, mutta onhan silläkin väliä, miksi se kestää jos se kestää. Jos liitto kestää siksi, että ei erota periaatteesta tai että toinen alistuu täysin tai että ei vain saada aikaiseksi erota, vaikka mitään yhteistä ei enää ole, niin olisihan silloin parempi, että se ei kestäisi.

Jos liitto taas kestää siksi, että siinä on molemmilla tilaa kasvaa ja muuttua ja kasvetaan samaan suuntaan, mukana on molemminpuolinen kunnioitus ja kumpikin hyväksyy toisen sellaisena kuin on, ja tosiaan hyväksyy senkin, että toinen vuosien varrella muuttuu, niin silloinhan se on hieno juttu. Tämä vain on ainakin minun kokemukseni mukaan todella, todella harvinaista.

Olin 17 ja mies 19 kun alettiin seurustella syksyllä 1992. Yhdessä siis on oltu jo 21 vuotta.

16 vuotiaina aloimme seurustella. Nyt molemmilla ikää 37. 4 lasta ja ei olla ajateltu erota. Ollaan jopa suht onnellisiakin ♥

Ei tuon ikäisen pidä seurusteleman. Tuossa herkässä iässä leikitään käpylehmillä sekä harrastetaan naruhypyntää. Reilusti yli 3kymppisenä voi alkaa vilkuilun vastakkaiseen sukupuoleen, esim kiiltokuvia vaihtamalla.

Ei tuon ikäisen pidä seurusteleman. Tuossa herkässä iässä leikitään käpylehmillä sekä harrastetaan naruhypyntää. Reilusti yli 3kymppisenä voi alkaa vilkuilun vastakkaiseen sukupuoleen, esim kiiltokuvia vaihtamalla.

Veljeni alkoi seurustella 14-vuotiaana samanikäisen tytön kanssa. Nykyään naimisissa ja lapsia, ikää molemmilla 37v. Entinen musiikinopeni, ollut jo eläkkeelläkin lähemmäs 10 vuotta kehuskeli usein löytäneensä vaimonsa ensimmäisenä koulupäivänä eli n. 7-vuotiaana ja siitä asti ovat pitäneet kimppaa ;)

Jaa-a. Parisuhteesta en tiedä, mutta jonkinlainen kuolemaan asti kestävä suhde ja side tällaisella parilla aina on, on se sitten kaverisuhde tai parisuhde.

Itse olen tavannut nykyisen mieheni 16-vuotiaana ja edelleen ollaan yhdessä pientä off-seasonia lukuunottamatta. Tämä tervehdyttävä tauko suhteessamme oli joskus parikymppisinä, tällöin yhteisestä sopimuksesta elettiin hetkinen erossa ja tavattiin muita kunnes "löydettiin toisemme uudelleen".  Nykyisin en voisi kuvitella elämääni ilman häntä, siis ainakin jossakin roolissa. Olemme niin nivoutuneet tähän elämään tiiminä.

En koe mitenkään ihailtavana sellaista kokemusköyhää elämää, jossa sitkutellaan yhden ja saman kanssa velvollisuudentunnosta kuolemaan asti. Lisääkö se onnellisuutta joka kuitenkin on yksi elämän päätehtävistä...? 

Me ollaan miehen kans oltu 14 vuotiaasta asti yhdessä, ekat 4 vuotta meni vähän niin ja näin. Mentiin 18 vuotiaana naimisiin ja samalla saman katon alle, saatiin esikoinen kun oltiin 20v. ja nyt ollaan 23 ja toinen tulossa.

Meillä on oikeasti hyvä ja tasa-arvoinen suhde. Yhteiset rahat ja kertynyt omaisuus, molemmat osallistuu yhtä paljon lapsen hoitoon. Riitaa on joskus, mutta vain pari varsinaista kunnon kriisiä, jotka nekin oli ennen naimisiin menoa. Illalla ei päätä tyynyyn laita kumpikaan, ennen kun riidat on sovittu. Yhtään sohvalla nukuttua yötä ei ole.

Mulla on maailman ihanin mies, vieläpä ensirakkaus. <3