Voiko sinusta alaikäisenä (17v) aloitettu parisuhde kestää läpi iän?

Riippuu ihan ihmisistä ja heidän luonteesta. Aika usein tyssää siihen kun haluaakin kokea vielä enemmän ennen sitoutumista, mutta en väitä  että kaikilla asia olisi näin, tiedän kestäneitäkin suhteita jotka nuorena alkanut :) mikäs siinä iällä kun löytää sen kumppanin kenen kanssa mätsää täysin ja on onnellinen.

Tapasin mieheni 17 vuotiaana ja rakastan häntä yhtä paljon, jos en enemmänkin vielä tänä päivänä! Olen nyt 30 enkä voisi kuvitellakaan elämääni ilman häntä!!

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 08:25"][quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 02:29"]

Onnellinen?

Äitinä olo on sitä että asettaa LAPSET etusijalle. Ehdin minä elää kun he ovat aikuisia.

[/quote]

Mutta myös hyvinvoiva äiti on parempi äiti...

Paras vaihtoehtoahan on sellainen tasapaino, että lapset ovat etusijalla JA äiti voi hyvin eikä uhraa omaa elämäänsä (muka?) lasten takia. Turpaan ottaminen ei ole missään olosuhteissa lasten etu.

[/quote]

Höpö höpö. Lasten etu on nimenomaan se että heillä on rakastava äiti ja rakastava isä joihin turvautua arjessa. Ei se mies mua päivittäin hakkaa, itseasiassa 2 kertaa on lyönyt. Enkä ihmettele.

Ensimmäisellä kerralla sylkäisin hänen päälle, toisella kerralla myönsin että olen nainuthänen kavereidensa kanssa, monesti ja monen kanssa. Ei ole koskaan syytä lyödä naista?

Eipä..

Turhaan alat siinä mussuttamaan mitään. Varmasti täydellisessä maailmassa äiti ja isi tapas 10-vuotiaana ja rakastavat nyt toisiaan ehdoitta! <3 not.

Tässäkin ketjussa on näitä "siis vielkiIHA rakastuneita". Varmasti jokunen onkin. Ja kannattaahan se niin omasta suhteesta ajatellakkin. Tai antaa muille se kuva.

Mutta newsflash - totuus on pääsääntöisesti toinen!

Meillä rullaa arki, koti on siisti, talous kunnossa, rakastetaan lapsia. Ja sinusta lasteni etu olisi asua joka toinen vkl isin pikkukaksiossa uuden akan kanssa ja saada sisaruksia sinnetänne? Vittu sä olet yksinkertainen IDIOOTTI.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 10:14"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 08:25"][quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 02:29"]

Onnellinen?

Äitinä olo on sitä että asettaa LAPSET etusijalle. Ehdin minä elää kun he ovat aikuisia.

[/quote]

Mutta myös hyvinvoiva äiti on parempi äiti...

Paras vaihtoehtoahan on sellainen tasapaino, että lapset ovat etusijalla JA äiti voi hyvin eikä uhraa omaa elämäänsä (muka?) lasten takia. Turpaan ottaminen ei ole missään olosuhteissa lasten etu.

[/quote]

Höpö höpö. Lasten etu on nimenomaan se että heillä on rakastava äiti ja rakastava isä joihin turvautua arjessa. Ei se mies mua päivittäin hakkaa, itseasiassa 2 kertaa on lyönyt. Enkä ihmettele.

Ensimmäisellä kerralla sylkäisin hänen päälle, toisella kerralla myönsin että olen nainuthänen kavereidensa kanssa, monesti ja monen kanssa. Ei ole koskaan syytä lyödä naista?

Eipä..

Turhaan alat siinä mussuttamaan mitään. Varmasti täydellisessä maailmassa äiti ja isi tapas 10-vuotiaana ja rakastavat nyt toisiaan ehdoitta! <3 not.

Tässäkin ketjussa on näitä "siis vielkiIHA rakastuneita". Varmasti jokunen onkin. Ja kannattaahan se niin omasta suhteesta ajatellakkin. Tai antaa muille se kuva.

Mutta newsflash - totuus on pääsääntöisesti toinen!

Meillä rullaa arki, koti on siisti, talous kunnossa, rakastetaan lapsia. Ja sinusta lasteni etu olisi asua joka toinen vkl isin pikkukaksiossa uuden akan kanssa ja saada sisaruksia sinnetänne? Vittu sä olet yksinkertainen IDIOOTTI.

[/quote]

No huhhuh, mitä tekstiä. Väität asettavasi lapset etusijalle, mutta käyttäytyä et ainakaan osaa. Kirjoittelet viinipäissäsi maanantaina törkeyksiä muille. Suosittelisin sinulle terapiaa. Ps olen itse ollut saman miehen kanssa 17-vuotiaasta, yhteiseloa saman verran kuin sinulla hakkaavan miehesi kanssa. Ero on siinä, että meillä on hyvä ja terve parisuhde, johon väkivalta ja alkoholiongelmat eivät kuulu. Lapsia on yksi, joka toivottavasti saa hyvän mallin toimivasta parisuhteesta, jossa rakkaus ja keskinäinen kunnioitus on keskiössä.

Tiedän ainakin kaksi paria. Molemmat mieheni siskoja. Toinen pari olleet yläasteelta asti yhdessä ja kolme lasta. Vaikuttavat edelleenkin hyvin onnellisilta yhdessä.

toinen pari on ollut alaikäisestä asti myös yhdessä. Menivät naimisiinkin alle 18 vuotiaina ja odottivat tuolloin ensimmäistä lastaan. Edelleen yhdessä, tosin hieman karikkoisempaa kyllä ja kolme lasta heilläkin.

Eli onhan niitä. Joillain kestää, joillain ei.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 00:29"]

Ei kai se mahdotonta ole, hyvin epätodennäköistä kylläkin. En tunne yhtäainutta sellaista paria, edes hyvin etäisesti tuttujen ihmisten parista. Varmasti 99% tällä hetkellä seurustelevista 17-vuotiaista eroaa ennemmin tai myöhemmin.

Kaikki ystäväni, joiden kanssa olen jutellut, ovat vieläpä ssanoneet etteivät voisi enää kuvitellakaan seurustelevista samojen (tai samanlaisten) ihmisten kanssa kuin 17-vuotiaana.

[/quote]

No en mäkään haluis seurustella sen ihmisen kanssa, joka mieheni oli 17-vuotiaana. En tosin itsekään haluaisi enää olla sellainen teini, kuin olin. :D Onneksi olemme molemmat kasvaneet aikuisiksi. Meille sattui käymään niin, että kasvoimme yhdessä, emmekä missään vaiheessa (vielä ainakaan) erillemme.

Ahaa? Kaksi kertaa on lyönyt ja aiheesta. Eli ei kuulu enää meidänkään suhteeseen. Kai minä tänne saan kirjoittaa miten haluan ja kuinka asiat ovat kerta sitä niin innokkaasti kommentoidaan. Ja minulla rmei ole alko-ongelmaa. :)

Totta kai voi. Tiedän muutaman tällaisen parin, tosin eihän heillä vielä elämä lopussa ole kellään ;D

Voi

HAH[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 09:02"]

 Lisääkö se onnellisuutta joka kuitenkin on yksi elämän päätehtävistä...? 

[/quote]

Oma liittoni alkoi vuonna 1983 (olin 17 v) ja voi yhä hyvin. 

Oletan ettei hajoa tulevaisuudessakaan.

Tunnen parin joka alkanut seurustella noin 15-vuotiaina ja menneet nuorina naimisiin. Heidän lapsensa ovat nyt 25v ja 27v joten useamman vuosikymmenen olleet yhdessä. Hyvin pyyhkii edelleen.

Tiedän parin joka tapasi kun nainen 15 ja mies 21... Ensimmäinen ajatus on tietysti hyi oksetus, millainen aikuinen mies tarvitsee 15-vuotiaan nuoren seuraa... Nyt nainen 24 ja mies on monta vuotta vaikuttanut tosi epäkiinnostuneelta hänestä. Nainen ei huomaa koska hössöttää parin lemmikkieläimten kanssa. Varmaan pian vaihtuu uuteen teinimorsiameen :(