Onko teidät lapsena "jätetty" nykymittapuilla vaarallisiin tilanteisiin, joihin ette omaa lastanne laittaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auton takapaksissa matkustaminen kun etupenkille ei mahtunut :D Muistan myös olleeni autossa ilman vyötä kun ovi aukeni vauhdissa, oli unohtunut auki.

Hoidin pikkuveljeni haut eskarista, olin itse 9v. Tein välipalat meille. Tuo nyt ei ole mielestäni mitenkään kamalaa mutta nykymittapuulla ei onnistuisi.

Meidän autossa ei edes ollut turvavöitä. Ne yleistyivät halvemmissa perheautoissa vasta 1970-luvun lopulla, sitä ennen niitä ei ollut tai ne olivat vain etuistuimilla. Olisi meillä varmaankin ollut varaa turvallisempaan autoon, mutta ei se ilmeisesti ollut tärkeää siihen aikaan.

Liikenteessä kuoli v. 1970 lähes 1200 ihmistä vuodessa, nyt alle 400.

Meidän iskä hommasi jostai turvavöitä ja pulttasi lantiovyöt 70 -luvun autoon itse takapenkille lattiaan kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auton takapaksissa matkustaminen kun etupenkille ei mahtunut :D Muistan myös olleeni autossa ilman vyötä kun ovi aukeni vauhdissa, oli unohtunut auki.

Hoidin pikkuveljeni haut eskarista, olin itse 9v. Tein välipalat meille. Tuo nyt ei ole mielestäni mitenkään kamalaa mutta nykymittapuulla ei onnistuisi.

Meidän autossa ei edes ollut turvavöitä. Ne yleistyivät halvemmissa perheautoissa vasta 1970-luvun lopulla, sitä ennen niitä ei ollut tai ne olivat vain etuistuimilla. Olisi meillä varmaankin ollut varaa turvallisempaan autoon, mutta ei se ilmeisesti ollut tärkeää siihen aikaan.

Liikenteessä kuoli v. 1970 lähes 1200 ihmistä vuodessa, nyt alle 400.

Meidän iskä hommasi jostai turvavöitä ja pulttasi lantiovyöt 70 -luvun autoon itse takapenkille lattiaan kiinni. 

Niistäkin piti käydä se muutosvastarintaölinä silloin aikoinaan, vaikka autossa oli ne turvavyöt niin niitä ei mukamas käytetty, koska enemmänkin kuulemma muka vaarallisia. Ihminen ei ehdi hypätä kyydistä, jos pitää vöitten kanssa tuhrata. Sittemmin ne tuli pakolliseksi.

Muistan koska yliviisas lue änkyrä ukkoni sai sakot moisesta syystä, sitten vasta oppi ja seuraavassa koslassa olikin jo takapenkkiläisellekin turvavyöt ei sentään lastenistuinta vielä.

Äiti istui takana turvavöissä ja lapsi pysyi turvassa siinä sylissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auton takapaksissa matkustaminen kun etupenkille ei mahtunut :D Muistan myös olleeni autossa ilman vyötä kun ovi aukeni vauhdissa, oli unohtunut auki.

Hoidin pikkuveljeni haut eskarista, olin itse 9v. Tein välipalat meille. Tuo nyt ei ole mielestäni mitenkään kamalaa mutta nykymittapuulla ei onnistuisi.

Meidän autossa ei edes ollut turvavöitä. Ne yleistyivät halvemmissa perheautoissa vasta 1970-luvun lopulla, sitä ennen niitä ei ollut tai ne olivat vain etuistuimilla. Olisi meillä varmaankin ollut varaa turvallisempaan autoon, mutta ei se ilmeisesti ollut tärkeää siihen aikaan.

Liikenteessä kuoli v. 1970 lähes 1200 ihmistä vuodessa, nyt alle 400.

Meidän iskä hommasi jostai turvavöitä ja pulttasi lantiovyöt 70 -luvun autoon itse takapenkille lattiaan kiinni. 

Niistäkin piti käydä se muutosvastarintaölinä silloin aikoinaan, vaikka autossa oli ne turvavyöt niin niitä ei mukamas käytetty, koska enemmänkin kuulemma muka vaarallisia. Ihminen ei ehdi hypätä kyydistä, jos pitää vöitten kanssa tuhrata. Sittemmin ne tuli pakolliseksi.

Muistan koska yliviisas lue änkyrä ukkoni sai sakot moisesta syystä, sitten vasta oppi ja seuraavassa koslassa olikin jo takapenkkiläisellekin turvavyöt ei sentään lastenistuinta vielä.

Äiti istui takana turvavöissä ja lapsi pysyi turvassa siinä sylissään.

Takapenkillä ilman turvavöitä ollut matkustaja olisi kolarissa tappanut edessään istuneen turvavyötä käyttäneen. TV:ssä näytettiin tämän takia "norsu takapenkillä" -tietoiskua.

Autojen turvallisuus parantui kuitenkin ratkaisevasti vasta 2000-luvulla, kun autonkorien turvallisuuden kannalta ratkaisevissa kohdissa aletiin käyttää eri laatuisia suurlujuusteräksiä.

Hirvikolarit eivät kuitenkaan edelleenkään kiinnosta autonvalmistajia, joten A-pilareita ja katon etureunaa ei suojata parhailla teräslaaduilla.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena tuli kaverin kanssa kiivettyä puihin paljon, siis ihan järkyttävän korkeelle latvaan asti, jopa 20 metriin asti isoihin kuusiin. Eipä vanhemmat tosin sen tarkemmin tienneet, muuta kuin että ulkona ollaan. Nykyään välttelen kaikenlaista tekemistä, jossa kuoleman vaara.

Sama. Kerran putosinkin selälleni niin, että en hetkeen pystynyt hengittämään. Muistan sen tunteen vieläkin. 

No siis koko lapsuus on ollu laiton nyky mittapuulla .

On ollu lyijymaali pinnasänkyä,turvavyötöntä autoa,tupakointia joka paikassa, päissään olevia vanhempia,jne.yksin on isompien mukana riehittu pihalla suurinpiirtein siitä asti kun on kävelemään oppinut eikä ole vanhemmat tienneet missä ollaan ja kenen kanssa. Sisälle mentiin kun tuli pimeä tai nälkä tai jos joku tuli hakemaan,mutta muuten oltiin vapaasti missä milloinkin.

No maailmakin oli toki erilainen :pidettiin tosistamme huolta.

Vierailija kirjoitti:

Piilosta oltiin sukulaisen heinäladossa isojen pyöröpaalien keskellä. Niiden välissä oli railoja joihin olisi voinut pudota. Metrejä. Sieltä ei kyllä omin voimin pois olisi tultu jos ollenkaan.

Meki harrastettiin tätä maatalouskoulun hallissa, joka oli lattiasta kattoon monta metriä täynnä pyöröpaaleja. Tehtiin paalien väliin labyrinttejä. Jos paalit olisi liikahtaneet, niin sinne väliin olisimme liiskautuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auton takapaksissa matkustaminen kun etupenkille ei mahtunut :D Muistan myös olleeni autossa ilman vyötä kun ovi aukeni vauhdissa, oli unohtunut auki.

Hoidin pikkuveljeni haut eskarista, olin itse 9v. Tein välipalat meille. Tuo nyt ei ole mielestäni mitenkään kamalaa mutta nykymittapuulla ei onnistuisi.

Meidän autossa ei edes ollut turvavöitä. Ne yleistyivät halvemmissa perheautoissa vasta 1970-luvun lopulla, sitä ennen niitä ei ollut tai ne olivat vain etuistuimilla. Olisi meillä varmaankin ollut varaa turvallisempaan autoon, mutta ei se ilmeisesti ollut tärkeää siihen aikaan.

Liikenteessä kuoli v. 1970 lähes 1200 ihmistä vuodessa, nyt alle 400.

Meidän iskä hommasi jostai turvavöitä ja pulttasi lantiovyöt 70 -luvun autoon itse takapenkille lattiaan kiinni. 

Niistäkin piti käydä se muutosvastarintaölinä silloin aikoinaan, vaikka autossa oli ne turvavyöt niin niitä ei mukamas käytetty, koska enemmänkin kuulemma muka vaarallisia. Ihminen ei ehdi hypätä kyydistä, jos pitää vöitten kanssa tuhrata. Sittemmin ne tuli pakolliseksi.

Muistan koska yliviisas lue änkyrä ukkoni sai sakot moisesta syystä, sitten vasta oppi ja seuraavassa koslassa olikin jo takapenkkiläisellekin turvavyöt ei sentään lastenistuinta vielä.

Äiti istui takana turvavöissä ja lapsi pysyi turvassa siinä sylissään.

Takapenkillä ilman turvavöitä ollut matkustaja olisi kolarissa tappanut edessään istuneen turvavyötä käyttäneen. TV:ssä näytettiin tämän takia "norsu takapenkillä" -tietoiskua.

Autojen turvallisuus parantui kuitenkin ratkaisevasti vasta 2000-luvulla, kun autonkorien turvallisuuden kannalta ratkaisevissa kohdissa aletiin käyttää eri laatuisia suurlujuusteräksiä.

Hirvikolarit eivät kuitenkaan edelleenkään kiinnosta autonvalmistajia, joten A-pilareita ja katon etureunaa ei suojata parhailla teräslaaduilla.

Kyllä autonvalmistajat alkoivat kiinnittää huomiota törmäysturvallisuuteen jo paljon aiemmin, esim. jo ainakin 60-luvulla rattiakseli tehtiin kokoonpainuvaksi, ettei se keihästä kuljettajaa, jne.

Volvo ja Saab tekivät silloin paljon keksintöjä autojen turvallisuudessa.

Euro NCAP törmäystestit alkoivat jo 90-luvulla ja siitä lähti standardoidumpi törmäysturvallisuuden kehittäminen autoihin. Ensin ilmaantui kylkikolareita varten turvapalkit oviin ja kylkiin, sitten turvavöiden kiristimet, turvatyynyt, jne.

Testien vaatimustaso on kasvanut vuosien varrella ja nyt alkaa olla kyse enää melko mitättömistä pikkuasioista, jos auto ei saakaan täyttä 5 tähteä.

Kääntöpuolena törmäystesteissä pärjäämisen vaatimat raskaat rakenteet ovat tehneet autoista painavia ja heikentäneet näkyvyyttä, kun palkkeja on pitänyt paksuntaa merkittävästi. Ja ilmeisesti turvatyynyjen tekokaan ei aina onnistu, kun on ollut massiivisia takaisinkutsuja kun turvatyyny onkin osoittautunut sirpalepommiksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena tuli kaverin kanssa kiivettyä puihin paljon, siis ihan järkyttävän korkeelle latvaan asti, jopa 20 metriin asti isoihin kuusiin. Eipä vanhemmat tosin sen tarkemmin tienneet, muuta kuin että ulkona ollaan. Nykyään välttelen kaikenlaista tekemistä, jossa kuoleman vaara.

Sama. Kerran putosinkin selälleni niin, että en hetkeen pystynyt hengittämään. Muistan sen tunteen vieläkin. 

Minäkin temppuilin tikkailla, putosin selälleni maahan ja hengitys lakkasi pelaamasta joksikin aikaa. Olisinko ollut vähän toisella kymmenellä, ajattelin että tähänkö minä kuolen nyt...

Kasarin lapsi täällä hei. Olin Iltatähti, ja vanhemmat olivat suojelevaisia. Isä näki töissään onnettomuuksien uhreja, niin sekin vaikutti. Kyllä me tokilähimetsässä pienenä rymyttiin, mutta ei siinä vaaraa ollut.

Joissain asioissa olisivat voineet löysätä. Sallin omilleni enemmän seikkailua ja vastuunottoa, kun itse sain.

Kävin 9-vuotiaana yksin uimahallissa uimassa. Matka oli lyhyt, max 1km mutta en ollut kai täysin uimataitoinen. Osasin kai siis jo uida mutta en ole uintia tms harrastanut eli ihan koulupohjalta taitoni oli. Tässä edelleen kirjoittelen eli hengissä selvisin niiltäkin reissuilta.

Ja 8-vuotiaana pikkukylässä kiipeilin isossa puussa (mänty?) melkein latvaan ja kukaan ei ollut näkemässä tai auttamassa jos jotain olisi sattunut.

Ajoin ensimmäisestä luokasta lähtien fillarilla kouluun. Joskus myös kävelin, matkaa vajaat 2km.

Ainoastaan yhdet lipat koko kouluaikana koulumatkoilla. Ajoin kovassa sateessa sellaiseen uraan, niin lähti vesiliirtoon saakeli hetkeksi. Kukaan ei käyttänyt pyöräilykypärää kasarilla.

Koskaan ei vanhemmat kyydinneet. Kymmenvuotiaana olin taitolentokoneessa ja kahdesti merihädässä.

Katoille kiipeiltiin siihen aikaan usein, ja laskettiin minnareilla ja Stigalla helvetin lujaa jyrkkiä mäkiä.

Keulimiskisat fillarilla olivat viikoittaisia.

Yleistä oli että lapset jo pienestä leikki keskenään kerrostalon pihalla. Minulla oli kuitenkin kuri, ettei pihasta saanut lähteä mihinkään ilman lupaa.

Kerran sattui vaaratilanne, kun putosin isolta kiveltä, mutta siinä oli pehmeä nurmikko alla eikä pahemmin sattunut. Uimahallissa kävin vähän isomman tytön kanssa myös jo 9 vuotiaana.

Asuimme lähiössä ja kaupassa kävin ihan pienestä pitäen omilla ostoksilla kun sain rahaa. Ihan ekaluokkalaisesta lähtien olin iltapäivät yksin kotona, kunnes äiti tuli puoli viideltä töistä. Minua ei lähetetty kesäisin mummoloihin, vaan leikin pihan lasten kanssa ja äiti oli varannut minulle termosastiaan ruokaa valmiiksi.

Minulla on hyvät muistot lapsuudesta, vaikka olin ns. avainkaulalapsi ja kasvatus oli erilaista kuin tänä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikenteessä kuoli v. 1970 lähes 1200 ihmistä vuodessa, nyt alle 400.

Ja liikenne määrät ovat 20-kertaistuneet vuodesta 1970!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset, joille kävi todella huonosti, eivät ole näitä tarinoita kertomassa. Kuten se 9-vuotias pieni tyttö, joka hukkui 80-luvulla jokeen uidessaan kavereiden kanssa.

Totta. Mutta me jotka selvittiin ((eli enemmistö) saatiin kyllä elää paljon vapaampi ja kokemusrikkaampi lapsuus, kuin nykylapset.

No kivat meille? Pidän kyllä tätä hintaa ”vapaammasta ja kokemusrikkaammasta” lapsuudesta liian kovana.

Minä en. Siinä kasvoi erilainen rohkeus elämään. Oppi liikkuessaan sosiaalisia taitoja, suunnistamaan ilman karttaa / Google Mapsia, erilaisia kädentaitoja. Ei aiemmista sukupolvista kasvanut sulkeutuneita uusavuttomia.

Enkä tässä nosta omaa sukupolveani (70-luvulla syntyneet) jalustalle, meitä aiemmat sukupolvet olivat näissä etevämpiä ja etenkin kekseliäämpiä kun oli puutetta ja vähemmän viihdykkeitä niin piti käyttää kekseliäisyyttä.

Nämä uusavuttomat ovat aikakautensa uhreja, usein syntyneet jompaakumpaan ääripäähän, joko köyhään tukien varassa sukupolvesta toiseen elävien kierteeseen taikka sitten uraohjuksien perheeseen jossa PlayStation ja iPad kilvan kasvattavat lasta vääristyneeseen todellisuuteen.

No koko lapsuushan oli nyky mittapuun mukaan taistelua selvitä hengissä:D

Yksin pienestäpitäen ulkona,koulun jälkeen.

Uimassa aina lasten kesken,ilman vahtijaa.

Ei kypäriä,turvavöitä.

Liftausta.ym.ym.

Ne kulot, joita tehtiin keväisin yhtään seurauksia pohtimatta.

Yleensä saatiin porukalla sammumaan, mutta yhden kerran tuli riistäytyi ja uhkasi jo läheisen kauppakeskuksen parkkialueella olleita autoja.

Onneksi joku oli soittanut palokunnan.

Kyllä varmaan haistiin ja nokisia oltiin, mutta kylmästi valehdeltiin olleemme vaan sankarillisesti sammuttamassa.

Toisaalta kyllä ei kukaan tänä päivänä hyväksyttäisi, että mitkään 6-13vuotiaat koltiaiset olisivat mitään virallisia sammuttajia.

Muutin 24-v ulkomaille valvottuun opiskelija-asuntolaan. Siinä oli totuttelemista kun säännöt olivat tiukemmat kuin mitä itselläni oli ollut kotona 5-vuotiaana. En tiennyt etukäteen paikkaa varatessa. Selitys oli ”etteivät vanhempanne huolestuisi”.

Lapsesta asti olin itse enemmän huolissani vanhemmistani kuin he minusta. Hullunkurinen koko ajatus siitä että olisin yhtäkkiä ollut joku huolenaihe.

Kyllähän oma lapsuuteni aika hurjalta kuulostaa, äiti heitti meidät ulos että sai siivota ja laittaa ruokaa rauhassa ja me sitten pyörittiin pitkin maita ja mantuja ilman, että vanhemmat tiesivät missä olimme. Saatettiin mennä pissalle  jonkun ventovieraan luo vaan soittamalla ovikelloa ja kysymällä, päästäänkö vessaan. Kiivettiin korkeisiin puihin ja oltiin kivihippaa. Joskus jos sattui, ei uskallettu  mennä kotiin kun tiedettiin että äiti komentaa vaan takas ulos.. minä kerran lensin siitä leikkipuiston kovaa pyörivästä hökötyksestä, siitä jossa seistään ympyrässä ja pidetään kiinni (nykyäänhän niitä ei enää ole) suoraan ruusupuskaan ja hampaat meni huulesta läpi, äiti ihmetteli kun kotiin palatessani en tahtonut syödä mitään, no en kai kun suu oli niin kipeä!

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008169107.html

"Leikkipuistoissa oli ennen laitteita, jotka nyt saisivat nopean kiellon – ”Nykylasten elinpiiri on pehmustettu”, sanoo tutkija"

Vierailija kirjoitti:

Piilosta oltiin sukulaisen heinäladossa isojen pyöröpaalien keskellä. Niiden välissä oli railoja joihin olisi voinut pudota. Metrejä. Sieltä ei kyllä omin voimin pois olisi tultu jos ollenkaan.

Puhumattakaan, että kasa olisi sortunut.