****ENSIKOT VIIKONLOPPUUN****

[color=red]Amy[/color], minusta on oikeastaan hienoa, että miehesi miettii noita asioita, ja että uskaltaa sanoa ne ääneen, eikä esim. patoa niitä sisällään. Nuo ovat kuitenkin vaikeita asioita, minusta on hienoa, että niistä voidaan puhua avoimesti! Silloin suhde on hyvällä pohjalla.



Minulla on aika ajoin myös sellaisia ajatuksia, että kahlitsenko miestäni tms. Olemme kuitenkin vielä melko nuoria, mies täyttää su (vasta) 25. Olenkin sanonut miehelleni, että hän voi puhua myös vauvaan liittyvästä ahdistuksesta, mikäli sellaista tulee. Meillä kyllä muutenkin puhutaan kaikista asioista, se on ollut alusta asti meille molemmille tärkeää, että kaikesta pitäisi pystyä puhumaan. Silti mietin välillä, että toivottavasti en liikaa kahlitse mieskultaani. Olen kyllä tehnyt selväksi, etten halua evätä häneltä kaikkia hänen " omia juttuja" , vaikka tietysti, ainakin vauva-aikana, omat menot vähenevät rajusti. Mies ei varsinaisesti harrasta mitään, mutta hän nauttii todella paljon käydä pitämiensä bändien livekeikoilla. Sanoin, että minulle se kyllä sopii, varsinkin kun ei tuo mies muuten missään baareissa kulje tms.



Nooh, nyt meni vähän sivuraiteille. Tämä elämänmuutos kyllä varmasti aiheuttaa sekä miehissä että naisissa jos jonkinlaisia ajatuksia. Tärkeintä kai olisi, että niistä pystyisi puhumaan oman kumppanin kanssa.



Huuuh, väsyttävä työpäivä takana. Ja viikonloppunakin pitäisi jaksaa töihin. Valmiiksi ottaa päähän :/



Heh, ostin eilen itselleni päiväkirjan. En kyllä vuosiin ole pitänyt päiväkirjaa, mutta tuli sellainen olo, että haluan kirjata muistiin tämän raskauden etenemisen ja kaikki mietteet ja tuntemukset mnitä se herättää. Ehkä sitten joskus antaisin sen esikoiselleni, EHKÄ. Sain inspiraation oikeastaan siitä, kun siinä neuvolasta saadussa vau-kirjassa oli niitä tyhjiä sivuja, joille saattoi kirjoittaa omia mietteitä. No, ei yksi sivu millään riittäisi minun ajatuksille, joten kävin ostamassa ihan oman päiviksen sitä varten.



Mitäs muuta omaan napaan. Ei mitään. Väsyttää, nälättää, väsyttää, pitäisi leipoa kakku miehelle, muttei meillä ole edes vatkainta täällä väliaikaiskämpässä :/ leivo siinä sitten...



Täällähän on paljon elukkaihmisiä. Minäkin haaveilen koirasta, mutta vielä ei ole sen aika. Sitten kun lapset ovat vähän isompia, ehkä kouluiässä niin voisi jonkun koiran laittaa.



Nyt pitää syöpötellä.



Han ja Pööpötin 12+2

Burde: Mä ostin Popolino Easy Fix Supereita 10kpl setin, eli all-in-one vaippoja, oon jotenki tykästyny niihin vaikka ovat vähän arvokkaampia. Osaa oli myyjä kuulemma lapsellaan käyttäny, osa on ihan uusia, 140e maksoin. Sen lisäks mulla on pari muutakin aio vaippaa ja sit noita fuzzi bunz vaippoja mihin laitetaan imu sisälle..eiköhän niillä jo pääse alkuun..ja kokeilemallahan se vasta selviää mikä on sopiva:)



Niameykin on vielä yhtenä kappaleena:)



Siitä piti vielä valittaa että bongasin eilen ekat raskausarvet,voi kääk!

Olinki ne huomattuani heti valmis synnärille;) Eli Pullan äiti on vähän turhamainen tapaus;) Oon pelänny suonikohjuja ja noita raskausarpia ja tuon löydön seurauksena näinki yöllä painajais unta että mulla oli ihan järkyt suonikohjut:D Eipä noi pari arpea nyt maailmaa murenna,kunhan nyt ei koko masu ratkeis..



Queen

[color=#800000]Ihan älytön vätys oon ollut tänään..Jaksoin just ja just äsken käydä kaupassa hakeen illaksi jotain ruokaa, eenenkuin lähden duuniin. Hyih. =)



Tohon Amyn tilanteeseen (vaikkei siinä varmaan mitään TILANNETTA ole..=)), että ihan normaalia tuollaiset pohdinnat on.

Meillä taas on päinvastoin..Mua ärsyttää suuresti, että mun mies odottaa innoissaan vauvaa, on aina tykännyt lapsista ja on tosi luonteva niiden kanssa. Mä taas kiljun mielessäni, että elämä on loppu ja tätä ei voikaan enää perua!!! Pelottaa pirusti, että joku nätti päivä mä lähden kauppaan ostaan maitoa, painan oven hiljaa kiinni enkä koskaan palaa. Me ollaan puhuttu miehen kanssa kaikesta ja olen kuvaillut monia mahdollisia scenarioita, etteivät sitten tule yllätyksenä =)



Kaikki ihmiset sanovat, että tollanenkin on ihan normaalia, että odotas kun saat vauvan syliin niin kaikki muuttu ja äitiys on ihanaa. MITÄ JOS NIIN EI KÄYKÄÄN?! Onhan niitä naisia, jotka hylkäävät lapsensa, jotkut jopa tappavat (muistakaa se pakastinjuttu olikohan Saksassa?) ja jotka eivät vain koe olevansa äitejä..Ehkäpä mä oon yksi heistä? Välillä mietin tulevaa vauvaa hymyillen ja ajattelen kuinka paljon mulla onkaan sille annettavaa..Välillä taas lasken kauanko pitää odottaa, että pääsen juomaan sidukkaa ja elämään vähän..Mietin, että mihinkään ei koskaan enää pääse yksin jos ei hanki lastenhoitajaa..Välillä huudan mielessäni, että johan nyt on perkele- ämmä on 34 ja vieläkin ajattelee vain itseään. Ja kun lapsia pitäisi hankkia ollakseen normaali..Ja nythän on jo korkea aika. JA, JA, JA!



Huh..pitäisiköhän hetki miettiä painanko lopuksi enteriä vai en..=) Mutta tällaisia siis ajattelen..Silti olin itku silmässä kun näin pienokaisen sätkivän sisälläni. Itkinkö elämän ihmettä vaiko tuntemani elämän päättymistä? Ehkä molemipia. Jesus te pidätte mua varmasti ihan idioottina nyt. Painan enteriä ja otan riskin. =)



t. poppis

Yllättävän nopeasti on mennyt aika. oon siivonnut kaappeja ku hullu ja tehnyt kaikkea muutakin tässä välillä.



jouhi: sähän voit varata sen neuvolan jo nyt. Se aika tulee kuitenkin jonnekin viikolle 6-8.



Amy: Oon ihan samaa mieltä kun kaikki muutkin, että parempi miettiä ääneen kuin omassa hiljaisuudessa ja sitten räjähtää. Ja eiköhän meidän jokaisen siipalle jossakin vaiheessa tule jonkinlainen isä kriisi. Varmasti meistä jokainen on myös itsekin käynyt kriisinsä läpi tässä odotuksen jossain vaiheessa.



Han: mä oon pitänyt kanssa raskauden alusta asti päiväkirjaa. Halusin tehdä sellaisen, koska esimerkiksi tällä hetkellä yksikään kavereistani ei ole raskaana. Kukaan ei oikein kovin kunnolla muista miten oma raskaus meni. Minusta on nyt ihanaa kirjoittaa kaikki tuntemukset ylös ja sitten joskus antaa sen tälle esikoiselle. Oon liittänyt siihen kopiot noista ultra kuvista (nehän kannattaa ottaa koska kuva häviää yllättävän nopeasti siltä paperilta). PItää vaan muistaa tehdä jokaiseslle lapselle sitten oma..



..hups... tässä ei ole edes ensimmäinen syntynyt niin muita jo mietin. Hauskaa :)



Ai niin..kun me ollaan nyt niin ahkeria kirjoittajia, niin pitäisikö viikonloppunakin tehdä jokapäivälle oma pino?



Enää muutama tunti...4... 10 takana



Heidi <3 toukka 23+5

Pikkusen taas taisin sählätä omiani äsken, kun piti viestiä aloitella ;))



Mitäs piti sanomani... Amylle vaan kovasti tsemppiä, sitä kun joskus itsekseen miettiessä tekee jo kärpäsestäkin härkäsen! Toivottavasti tulee kiva viikonloppu ja parempi mieli molemmille! Meillä on kyllä mieskin aika innoisssaan vauvasta, vaikkei muitten lapsista koskaan pahemmin olekaan perustanut. Haluaa esitellä mm. äippäpakkausta sisältöineen esim. omille vanhemmilleen ja miettii makuuhuoneen uutta järjestystä yms. Vaikka kelpaahan noita äp vaatteita yms esitellä, mä olen ainakin hipelöinyt niitä innoissani vähän väliä ;)



Kamalasti koiraihmisiä tosiaan täällä enskoissa! Mä tykkään ihan älyttömästi koirista ja muistakin eläimistä ihan tarpeeksi, mutta itsellä ei ole eläimiä, enkä ole ihan varma haluaisinko edes :) Haukut on kyllä ihan mega-ihania, mutta onhan niissäkin se oma vastuunsa ja hoitamisensa + kaupan päälle karvoja kaikkialla ;)) Lisäksi olen lapsena ollut eläimille allerginenkin, vaikka nyttemmin tuntuu allergiat parantuneen kokonaan. Ollaankin joskus veljen perheen kanssa leikillään puhuttu, että meidän vanhemmat vois ottaa koiran, ja kun ovat liikkuvaista väkeä hekin, niin voitais sitten vuoroin otttaa haukku hoitoon ;)) Että tiedoksi vaan turkulaiset, mä olen aina vapaaehtoinen rapsuttamaan teidän karvaisia kavereita :)



Pinnisprojektejakin oli yhdellä sun toisella. Meillekin on tulossa käytetty, miehen vanha sänky, mutta se on ilmeisesti aika hyvässä kunnossa. Tosin siinä on jotkut ihmeelliset kangaspäädyt, verhoiltu marimekon punaisella unikko kernillä tms. sillon 70-luvulla, ja ne me ehdottomasti vaihdetaan! Punainen unikko sinänsä vois jonkun mielestä olla mitä " trendikkäin" , mutta me ollaan molemmat ehdottomasti eri mieltä ;) Täytyy mennä jonain päivänä miehen vanhempien luo katsomaan, kun olivat kuulemma sen varastosta tuoneet ja koonneetkin.



Vai on meidän loppusuoralaiset vielä yhtenä kappaleena :) No, kukin vuorollaan sitten, mutta koittakaa nyt jo vähitellen ;))



Mä soitin tänään neuvolaan verikokeen tuloksia, hb oli nyt 118, eli ei nyt ihan hirmu hyvä vieläkään, vaikka olenkin rautaa syönyt. Täytyy jatkaa vielä raudan popsimista, jos tämä jatkuva unitautikin sillä vähitellen hellittäisi.



Päivällä haahuilin taas useamman tunnin kaupungilla, kun tarttis sinne serkkupojan häihin löytää jotain päällepantavaa. Missään vaan ei ollut mitään omantyylistä eikä oikeen muutenkaan mitään järkevää. En tiedä mitä tästä oikein tulee.... Mistä kaikki ihmiset nykyään ostaa " normaaleja" vaatteita, kun kaupat on täynnä kaikkea ihan omituista ;) Pitänee siirtyä shoppailemaan Ahaalle kaikkea mukavaa ja vaatteitakin sille on helpompi löytää kuin itselle :))



Tämmöistä tällä erää, olette muuten enska-siskot tänäänkin kirjoitelleet aikas ahkerasti...



t. Ope + Ahaa rv 26+4

ensiksikin tuntui tosi hyvältä ja helpottavalta kuulla teidän kokemuksia ja kommentteja tuosta tuhrusta, kiitos kaikille ihanille tsemppaajille ja hymy :) kyllä tämä vertaistuki on tosi tärkeää.



Mulla oli eilen siis todella kamalat pms oireet, todella outo hormooniryöppy ja sit se yks tuhrutippa oli viimenen pisara...nyt

onkin sitten jo huomattavasti parempi ja valoisampi mieli ja kun sitä

ei sitten enempää tullut ja toivottavasti pysyykin poissa



Poppikselle jaksuhalit, kyllä tuollaiset mietteet ja pelot on varmaan hyvinkin yleisiä niistä ei varmaan vaan uskalleta puhua, muistaakseni joku kirjoitti kirjankin tuosta aiheesta ettei vaan ollut Härkönen A-L?

Minä uskon kuitenkin että viimeistään sitten kun se käärö syntyy niin epäilykset haihtuu :)



Aliina :) kiitos doppler vinkistä, taidan kanssa tilata jossakin vaiheessa tollasen härvelin. Onpas sinulla ollut jännät paikat alkumetreillä, mutta onneksi kaikki on nyt hyvin, onnellista odotusta sinullekin!



Yedo: vilkutukset :)! toivottavasti veljesi tulee kuntoon, olipas kauhea juttu, jaksuja! ei me ihan samoilla viikoilla taideta olla sä oot viikon pitemmällä mulla kun on vaan 4+5 sulla tais olla toisinpäin ;) Täällä muuten kans yks kisuihminen kuten nikistäkin näkyy eli yks karvaturri täällä ja tää on kans hanskat kädessä tyhjennelly pönttöö ja pessyt käsiä vähän väliä vaikkakin on sisäkissa.



Poppis ja muut :D tässä kans yks jolla hyvin harvoin mitään naamassa mutta ny näppylät vaan lisääntyy ja lisääntyy..



Queen mikä se tökötti on jota käytät ja ylipäänsä mitkä voiteet ois vaarattomia, mäkin meen kohta lomalta töihin (voi ei maanantaina) niin voi työkaverit ihmetellä että mikä ton naamaan on iskenyt ku yleensä on ollut ongelmaton



Quiero: ihana paketti minkä miehelles keksit antaa :)



Hienoa Kandi kun pääset ultraileen!! :)



Suippo :): ihanan illallisen järjestit miehelles, ja vielä noin pitkällä oot hui, mistä sitä energiaa löytyy? Loppumetrit taitaa olla menossa, hienoa!



Sippuliini: kiitos vinkistä, saatanpa mennäkin jos vielä tulee epäilyksen hetkiä sinne ultraan, mä kun juuri olin siirtänyt viikolle 7+2 ettei vaan ois liian aikaisin ja sen takia huolestuisi



Tappert: onpas sulla harmillisia kipuja, jaksuja sinulle ja toivotaan että ne loppuu ja selviää asiat. Varmasti huolettaa tuommoinen, mutta jospa ne kuitenkin siitä kystasta johtuisi? häviäisi moinen inhottava.

Hae sitä sairaslomaa jostakin yksityiseltä jos ei muualta saa, koska sitä kyllä tarvitset jos et saa nukuttua.



Miten ihmeessä te saatte niitä neuvolaaikoja jo viikoille 6-8? Mun annettiin tiukasti ymmärtää että aikaisintaan se vko 10 eli sit kun toiset menkat ois pitänyt olla ja sinne sitten varasin jo ajankin. Oma täti ei ollut paikalla vaan lomalla joten ajattelin vielä sinne uudelleen soitella ens viikolla.



Kaikille vielä myös iso kiitos tervetulotoivotuksista ja tsempityksistä, tuli heti semmonen lämmin ja tervetullut olo tänne teidän joukkoon :) tykkis!



nauku :D

Pakko oli tulla lähettämään teille vanhoille tutuille terveisiä! En siis vieläkään ole tulossa tälle puolelle, vaan sitä V:n akkaa kestitsen jälleen!



Hirmuisen nopeasti aika menee; Q, Fio, Queen ja Ykkösope, hetki sitten vielä roikuitte tuolla meidän puolella ja nyt ootte jo älypitkällä! No, otan tavoitteeksi ehtiä teidän kanssa tänne edes hetkeksi mahaa kasvattamaan!! Älkää siis jakautuko hirmu ajoissa, koska mulla saattaa vähän aikaa vielä kestää :)



Oikein ihanaa odotusaikaa kaikille!



Oon@

Poppis: Voi kuule... et oo mikään idiootti. Ihan normaaleilta kuulosti sunkin ajatukset! Että ihan... NOU PANIK! =) Juu ja niinhän se menee, että meitä äitejä on sitten erilaisia... itseasiassa jokainenhan on omalaisensa äiti, mutta kuitenkin aina se paras äiti omalle lapselleen!! =)



KOIRISTA: Ei siinä kyllä mitään menetä jos esim. joltain koiraterapeutilta kysyy vinkkiä etukäteen... (paitsi ehkä muutaman euron) enemmin kuitenkin niin päin ku niin, että vauvalle sattuis jotain.

Usein ongelmat alkaa vasta sitten ku vauva alkaa liikkumaan... että siihen asti on saattanu mennä vielä ihan hyvin. Mutta kyllä ne koiraterapeutit osaa sanoo, jos on jotain " vialla" jo nyt.



Ja vinkkinä voin antaa, että me ainakin saatiin semmonen ohje, että kun koiranhan pitää AINA väistää ihmistä - oli se sitten nukkumassa tai muuten vaan siinä edessä - niin sitten kun vauva tulee tai on lapsia kylässä tms. niin koiran pitää väistää niitä lapsiakin -> jos ei muuten niin käskystä. MUTTA koiran ei tartte väistää kun sen kerran... jos sen jälkeen vielä tartteis väistää, niin sitten pyydetään lasta väistämään tai esim. otetaan vauva pois. Muuten koira voi ärsyyntyä siitä, että " justhan mä toimin niinkun piti" ... jne.



Ja sit kun vauva tulee kotiin, niin meille sanottiin, että meidän pitää olla ns. susiparina ja suojella vauvaa.. Esitellä koiralle, että tää on meidän vauva ja me suojellaan sitä. Että se koira ymmärtäis, että: me ollaan johtajia, laumassa on uus jäsen, ja ME suojellaan sitä vauvaa... ei se!



Että näin... =)



Burde ja Pennari jälleen



PS. Otin torkut tossa anoppilan sohvalla ja lopulta piti herätä kun Pennari potki kylkeen niin lujaa ettei pystyny nukkumaan. =)

PÄIVÄKIRJASTA: (Han)

Mä oon pitäny raskauspäiväkirjaa netissä. Tein Penni-Ennille omat sivut sinne Liberon " vauvan omat sivut" - juttuun. Siellä on kaikki mahakuvat ja ultrakuvat ja päiväkirja ym. Sit sukulaiset ja ystävät voi käydä lukemassa kuulumisia ja kirjottamassa vieraskirjaan.

Sen saa kopioitua omalle koneelle ja vaikka tulostaa sitten ne sivut sieltä... niin tai vaikka polttaa levylle. Mä oon tykänny niistä sivuista ihan hirveesti.



Kirjotin mä oikeetakin päiväkirjaa, mutta se sitten jäi ihan kokonaan, kun piti kirjotella tänne, yhelle postituslistalle ja sit sinne Pennarin sivuille. =)



En kehtais enää laittaa edes nikkiä, mutta

Burde se täällä taas... :S

Kiitos imetystyyny-ohjeesta, joskos tässä innostuisi :) Tai sit kuitenkin oon laiska ja tilaan sen jostain :)



Päiväkirjan kirjoittamisesta... Minä olen kirjoitellut joka viikko juuri siihen kirjaseen, jonka neuvolasta saa! Se tila on riittänyt varsin hyvin, kun minä en ole ollut ikänä niin hyvä kirjoittamaan ettäkö runosuoni kukkisi ja silleen :)



MiaMik rv 30+2 jo ties kuinka monennen kerran...

Tää on juuri parasta täällä teidän pinossa, kun kaikenlaisia mielipiteitä ja epäilyksiä vielä mahtuu joukkoon, kun kokemuksella ei voi puhua!! Itse pähkäilin varsinkin ihan alkuaikoina ihan samanlaisissa mietteissä ja oikein kapinallisena läksin useana päivänä terassille juomaan (alkoholitonta) olutta, jotta ehdin vielä nauttia tästä elämästä!!! ;)



Pari samoissa mietteissä ollutta ystävääni on saanut myös vuoden sisään lapsen ja toinen käänsi kelkkansa täysin! On saanut sen äiti-vaihteen aivan päälle, toinen jo tulossa.. sivusta seuranneena positiivinen muutos ei-niin-lapsirakkaalle ystävälleni, jolle ura oli kaikki kaikessa. Toisella ystävälläni pillerit pettivät ja lapsi tuli, kovia pähkäilyjä oli koko raskausaika. Nyt taapero n.3kk ja sanoo kaiken menneen hyvin ja huomanneen, ettei se nyt elämää niin kauheasti rajoita.. Mukana on muksu hyvin kulkenut, mitä nyt baarireissut jääneet vähälle. Hän kylläkin totesi, ettei tuolla laitoksella tullut vielä tuollaista " taivas aukenee ja kaikki on selvää" -fiilistä, vaan se äidinvaisto ja ns kiintymys kasvoivat pikkuhiljaa. Alkuun oli kuulema edelleen vähän olo, että " mikäs pikkuinen tuo.. kuinka sitä pitää käsitellä.. mitä.. minunko?" .



Että eiköhän kaikki parhain päin käänny...!



t.omppu 14+5

..jolla ajatukset menee edelleen vuoristorataa..

Ja tilasin sieltä imetystyynyn :) He ovat kylläkin lomalla 30.7 asti, mutta eipä tuolla kiirettä! Hintaa imetystyynylle tuli 45 euroa ja postikulut ei yhtään!

Burde: liityn vollotuskerhoon :) Eilen tein pahaa aavistamatta ostoksia vapaa valinnassa kun yhtäkkiä siellä radiosta alkoi soida Alice Cooperin Poison. Ja kyynelet alkoi valua. Ai että miksi? No, sitähän minäkin mietin :) Kyseessä ei tosiaankaan ole mikään rakas tai merkittävä biisi tms. Mahtaako tämä yliherkkyyskausi loppua synnytykseen? Nähtäväksi jää.



Amy: Uskoisin, että miehesi reaktio on vaan kypsymistä ajatukseen teistä kolmen hengen perheenä. Jollain lailla se voi tuntua hurjan kahlitsevalta, mutta pikkuvauvavaihe on kumminkin niin pian ohi, että eiköhän sitä sitten ole taas omaakin aikaa mennä ja tehdä - tehdä sitten vaikka töitä. Sikäli kun sitten vielä haluaa olla poissa perheen luota! Kaikkea tulevaa ei voi puhumalla ennakoida, mutta ihan varmasti viimeistään aika kypsyttää sinunkin rakkainta. Vauvaan liittyvissä asioissa miestä ei ainakaan meillä voi painostaa (tai siis siitä ei seuraa muuta kuin torjuminen). Ihan takuulla kumminkin rauhallinen jutustelu ja kasvaminen vanhemmuuteen johtaa hyvään isyyteen (ja äitiyteen).



Poppis: Hyvä kuulla avointa itsetutkistelua sinulta. Ei tuollaisen takia ketään tietenkään täällä hylätä :) Tunteet on paras tiedostaa ja jokaiselle omat tunteet on aitoja, oikeita ja tosia. Ei kukaan muu voi tulla sulle sanomaan mitä pitäisi tehdä tai miten pitäisi muuttua. Ristiriitainen tilanne varmasti mielessäsikin, mutta minä ainaskin uskon, että omalle lapsellesi osaat ja haluatkin olla ÄITI. Ehkä huono vertaus, mutta kaikesta kertomastasi päätellen kisut on sulle kovin tärkeitä ja rakkaita. Tuskin on syytä epäillä, etteikö oma pikkuinen olisi vielä paljon rakkaampi. Ja lapsi sentään oppii jossain vaiheessa ymmärtämään sanomisia ja tottelemaan :)



Näillä näkymin ei ole mitään estettä lähteä huomenna serkun valmistujaisiin. Eli jos en kirjoittele, niin olen siellä. Nyt pizza uunista massuun ja sen jälkeen taas katselemaan jazz-meininkiä.



Suippo ja Emppu 40+1



P.S. Sanotaan nyt illan herkistämänä, että olette tärkeä porukka mulle. Vaikka ihan vaan virtuaalista tämä kanssakäyminen, niin kovasti on ollut iloa ja tukea ja apua teistä! Kyllä se vaan niin on, että raskaana olevat naiset jaksavat puhua raskaudesta loputtomiin, muut kaverit kyllästyy jossain vaiheessa. Mies kyllä kuuntelee, mutta hänellä ei ole mitään kokemusperäistä neuvoa joka tilanteeseen :) Eli iso kiitos ja hali kaupan päälle.

Täälläpä on ollut hyvät tunnelmat tänään. :-) Niin, kyllä se itsellenikin on tullut ystäväporukaksi tämä, vaikka vähän samaan tapaan pidän yhteyttä teihin kuin reality-ystäviinkin: vaihtelevalla taajuudella mutta aina yhtä lämpimästi. Eri asia on, miten se välittyy tekstuaalisesti.



Mulla on kans vähän tilanne päällä, joten omaa napaa tulossa. :-P



Omassa elämässäni arki ja elämäntilanne ovat nyt tuoneet siihen ratkaisuun, että päätin jatkaa mielialalääkkeen syöntiä ainakin toistaiseksi. Jätin sen siis pois noin rv:lla 9, mut nyt heinäkuun aikana vellovat ahdistukset ja masennusoireet toivat sitten tilanteeseen, että tuntui pakolliselta saada jotain apua ettei ihan petipotilaaksi joudu. Tämä liittyy siis niihin juttuihin, mistä puhuin jo eilisessä viestissäni. Lääke on sitalopraamia ja annos on pieni, erittäin yleinen masennuksen ja paniikkihäiriön hoitoon käytetty lääke ja sillä ei ole tutkitusti merkittäviä haittavaikutuksia sikiölle. Oloni lääkkeen syönnin suhteen on kuitenkin todella ristiriitainen, ja kun olen pidättäytynyt raskauden aikana kaikkien mahdollisten lääkkeiden nauttimisesta niin tuntuu vähän vaikealta. Mutta kun ei muuta voi, mun on pakko pysyä työkykyisenä ja mun mielialat vaikuttaa luultavasti kuitenkin paljon vahvemmin vauvan terveyteen jos mua ahdistaa joka päivä. Tästä aiheesta on täällä odotus-palstallakin keskustelua aina välillä, mut ajattelin että tää on kuitenkin niin tärkeä mun odotukseen liittyvä juttu että haluan puhua siitä teillekin. En kaipaa niinkään tietoa kuin realistista suhtautumista oireiden, lääkityksen, lapsen ja äidin hyvinvoinnin suhteen... Että tämmöistä. Luulin jo, että meidän odotus menee auvoisasti ja noita lääkkeitä voidaan katsella vaikka sitten jos baby-blues iskee. Mut... tää on vähän sellainen elämäntilanne tosiaan, että ilmeisesti ei odotuksenkaan onni riitä peittämään epävarmuutta, mikä kaiken yllä tuntuu leijuvan.



Äääh. Olikohan jotain mitä halusin kommentoida.



Amylle (ja muillekin) kiitokset tsemppauksesta! Sen takiahan tänne näitä juttuja kirjoitellaan, että tukea saataisiin. :-) Kuten olit, Amy, itsekin kirjoittanut miehesi jutuista. Kuulostaa tutulta sikäli, että mun mieheni on mua 1½ vuotta nuorempi ja aiemmin varsinkin oli todella vapaudenkaipuinen ja meidän suhde meinasikin useamman kerran kaatua siihen. Mut nyt viime vuosina hän on taas ollut vakiintuneempi. Mut just nämä maailman kiertely-jutut on ihan samoja olleet. Mun tarpeet ovat toisaalta välillä näiden mun masennusjuttujenkin takia olleet varmaan aika ahdistavia, ja sitä piti jossain vaiheessa päästä pakoon. Toivotaan, että teidän hyvä keskusteluyhteytenne säilyy ja pääsette johonkin kaikkia tyydyttävään ratkaisuun! Muista pitää meidät ajan tasalla tilanteesta. :-)



Mä mietin tuossa joku päivä, että olis ihan mieletöntä järjestää semmoinen tapaaminen joskus vaikka ensi vuoden alussa, mihin kutsuttaisiin kaikki täällä enskoissa olleet ja vuoden 2006 aikana vauvansa saaneet! Siinä olis vilinää. Tuo rajaus on tietty ongelmallinen, mut ajattelin, että jotenkin sitä pitää rajata kun koko ajan tulee lisää porukkaa, joiden la:t menee tietysti aina vaan kauemmas ensi vuoteen. Mut mitä olette mieltä noin yleensäkin?



Tämmöisiä juttuja tällä kertaa. Lupaan kommentoida lisää joskus paremmissa voimissa!



Olkaahan ahkeria kirjoittelijoita! :-)



Terkuin Ladie möttösensä keralla, rv. 19+1

Toi Ladien ehdottama tapaaminen joskus ja jossain kuullostaa ehdottomasti toteuttamisen arvoiselta! Toisaalta, kun ollaan aika eri puolilla maata, niin vaihtoehtoisesti vois ehkä ajatella jotain alueellista meetinkiä tai jotain :) Mutta mä ainakin oon mukana!



Ja Ladielle muutenkin, että niin mä ainakin oon kaikkialta kuullut ja lukenut, että jo odotusaikana vauvalle on tärkeintä äidin hyvinvointi, vaikka siihen sitten tosiaan liittyisi jotain lääkitystä. Muistan vielä itsekin hyvin sen ajan, kun piti gradua pakertaa... Lopulta sain sen sillä tehdyksi loppuun, kun mua kysyttiin " vakituisesti" töihin parin kuukauden varoitusajalla. Eli siinä jäi se pari kuukautta aikaa tehdä hiki hatussa töitä, ja se kyllä oli mulle hyvä, tiedä koska sen muuten olisin valmiiksi saanut ;) Mutta valmistuin kuitenkin, ja töitäkin oon siitä saakka tehnyt, mutten vieläkään oo " oikeesti vakituinen" :( Tsemppiä kumminkin Ladielle, graduun ja muuhunkin eloon ja oloon!



Katselin tosa iltapäivällä tota meidän esittelylistaa... Me ollaankin näköjään Poppiksen kanssa " seniori-ensikoita" täällä ;)) Joku muukin taisi olla melkein yhtä " seniori" ;)) mutta onneksi ollaan niin nuorekkaita että sulaudutaan hyvin joukkoon näinkin :DD Oikeesti, lueskelin listaa ja mietin, miten kivaa on sekin, että ollaan täällä omasta iästä ja muusta elämästä riippumatta kaikki samalla viivalla, kun ihmetelleen ja odotetaan yhdessä!



Yksi huono puoli tässä nykyisessä päiväpino-sydeemissä kyllä on... Tähän tulee addiktio ;))) Voisitteko pliis olla välillä vähn vähemmän aktiivisia, että mä ehkä muistaisin joskus elää muutakin elämää kuin tämä täällä?! ;)))



t. Ope + Ahaa edelleen 26+4

Voi kun on taas mahtava pino, ja tänään vasta perjantai! Mutta kyllä on kiva lukea kaikkien kuulumisia. Mulle tää pino on tosi tärkeä, kun ei ole odottajaseuraa muuten ollenkaan. Kaverit elää nyt sitä opiskelijan villiä elämää, työkaverit ovat väliaikaisia tuttavuuksia, eikä suvussakaan ole samanikäisiä serkkuja tai muita, joilla olisi pieni vauva. Joten on ihanaa jutella näistä asioista täällä :)



Nyt on niin herkkä mielentila, että rupean vollottamaan, jos yritän miettiä mitään järkevää. Itkubiiseistä puheenollen, se koko vuoden leffojen trailereissa pyörinyt Ray:n mainos " sillä jokainen joka apua saa sitä joskus tajuaa antaa... " saa kyllä tipan linssiin joka kerta. Siis se missä on niitä vanhuksia ja kehitysvammaisia ja tekoniveltyyppejä sun muita..



Mutta nyt nukkumaan. Masussakin joku pörrää siihen malliin, että pääsen rentoutumaan muhkua tunnustellen :)



Kandi 17+3

Hankala kommentoida teitä täällä, kun en tunne teitä ollenkaan. Mutta kuitenkin haluan olla täällä juonessa mukana :)



Vaikka testi (tai oikeastaan kolme testiä) näytti plussaa niin silti olen ruennut miettimään että olenkohan oikeasti raskaana. Mietinkin että jos hakisin vielä yhden testin apteekistä joka ei olis ollenkaan herkkä :)



Oireet on kuitenkin aivan selvät. Se vaan ihmetyttää kun pyörryttää ihan kauheasti. Mistä ihmeestä se voi johtua? Onko muita pyörryttänyt? Pahaa oloa on aamuisin ja pieninä aaltoina on myös päivisin. Väsyttää ihan tajuttoman paljon ja meinaan nukkua ihan pystyyn. Ja mikä ihmeellisintä, herään joka aamu n. klo:5. Yleensä normaalisti vapaa päivänä nukun esim 9-10. Mahaan " koskee" , panavan tuntuinen on siis maha ja nipistelee. Nivusia välillä vihloo.



Se minua askarruttaa kun oikealla puolella mahassani tuntuu koko ajan " kipu" . Se ei ole kovaa, mutta kuitenkin tuntuu. Liikkuessa jne... Koko ajan samassa kohdassa. Voiko se olla vaikka kohdun ulkopuolinen raskaus? Olen nyt kyllä asiasta oikeasti huolissani.



Esim. nyt ei tunnu ollenkaan siltä että olisin raskaana. Ei siis mitään oireita. (jos kävellessä mahan painavuuden tunnetta ei lasketa) Rupeaa tuntumaan että jospa en olekaan raskaana =/ Pelottaa että onko kaikki hyvin.



Jouhi 4+5

joo on tää aika piinallista kun ei voi olla mistään varma mullakin

tulee välillä semmonen olo että onko niitä oireita ja epäilyttää, siksipä

olen joka päivä testannut (tiedän että on hölmöä) ja viiva vain vahvistui, nyt pelkään että lähteekö himmeneen :) eli kai mun täytyy sinne hcg testiin mennä muutenhan tässä hulluksi tulee, kun kuulemma hcg vähenee ja häviää jos km, kokonaan vkossa - kahdessa ja ilmeisesti puoliintuu tosi nopeesti...siksipä olen testaillut. Huippausta on minullakin ja se on ainakin suuren vauvakirjan mukaan normaali oire, luulen että se johtuu lämmöistä koska välillä minulla 37,3 ja silloin tuntuu enemmän huippausta ja välillä 37 ei niin paljon...tai sitten verentungoksesta päässä..niin ja mullakin jomottelee yleensä tuolla oikeella puolella ja näin todettiin vauvakirjassakin että jostain syystä tuntemukset enemmän siellä useimmiten :)



jaksuja sinullekin taidetaan mennä samoissa vkoissa mulla lähti nyt 4+6, kamalinta oli se että tuli tippa tuhrua eilen, olin tosi paniikissa.

Ja nyt sitten on pakko tarkkailla jokaisella käynnillä että tuleeko lisää...lisäksi nyt sain vaivakseni ummetuksen, ei meinaa lähtee millään ja siks vatsakin vähän kipee



vaikka eipä tästä hermoilusta mitään hyötyä ole, joten yritetäänpä relata ;)



naukuliini

Ihanaa kun vastasit miauu. Helpotti kovasti lukea että sullakin samalla tavalla koskee oikealle ja että vielä kirjassakin lukenut niin että normaalia ;) Itselle ei jostain syystä ole edes tullut mieleen lainata vauva kirjoaja *ihmettelee* Kiva että ollaan samoilla viikoilla (päivillä;). Voidaan vertailla sitten. Oletko jo neuvolaan soittanut? Voi että minuu tänään palelsi anopin luona. Olin jäätyä pystyyn ja sit kun palellus loppu nii nukahin istualleni. Että semmosta täällä. Odotan innolla oikein kunnon pahaa oloa että tietää varmaks olevansa raskaana, hullu varmaan olen. ajattelin myös huomenna hakea apteekin oman testin ja testata vielä kerran =) Nyt tarviaa varmaan mennä nukkumaan kun aamulla töihin lähtö. Toivottavasti saisin nukuttua aamuun asti, enkä heräis ennen viittä =/

juu lainasin vinonpinon vauvakirjoja ja kaikissa oli vähän eri tavalla esitetty asioita. Yhdessä kirjassa oli tuo enemmän oikean puolinen jomotus, täytyypä etsiä mikä se oli tai sitten se oli vauvalehti niitäkin minulla on useita. Minäkin pelkään hirveästi että onko kohdun ulkopuolinen tai tuulimuna, soitin sen tuhrun takia eilen sairaalaankin ja kysyin niin sieltä todettiin että huolestuttavaa on voimakas kipu alavatsassa ja runsas vuoto ja silloin on kiire, muussa tapauksessa voi selvittää yksityisellä tai jossakin neuvolassa asiaa jos kovasti huolestuttaa. Sitten olen lukenut että kohdunulkoisen oireisiin voi myös kuulua hartiapistokset/kivut ja joillakin alaselkäkivut. Noita alaselkäkipujakin kuitenkin on raskaudessa muutenkin. Minulla on semmosta aika ajoittaista juilintaa ja jomotusta oikeella puolella ja alavatsassa paineentunnetta, pahaa oloa ei ollenkaan mikä hieman ihmetyttää eikä rinnatkaan hirveen kipeet lähinnä turvonneet ja raskaat vaan. Mutta voihan sitä gynellä käydä jos huolestuttaa niin ainakin voisi sen hcgn ottaa siitä kai näkee että onko viikkoihin nähden oikea arvo. Ainiin ja jos on kovasti pyörrytystä voisi ottaa verenpaineen, joillakin liikaa siis verenpainetta tai alipainetta joka aiheuttaa.

Nyt tääkin yökyöpeli painuu pehkuihin ;) öitä.