****ENSIKOT VIIKONLOPPUUN****

Täällähän on hurja pino, ymmärrän kyllä että sellainen joka ei ehdi täällä usein käydä lueskelemassa ei jaksa näitä tahkota läpi jälkikäteen:)

Itse kun ehdin pari kertaa päivässä käydä kurkkaamassa niin pysyn suhtkoht kärryillä:)



Niistä iho-ongelmista: Mun tuttu kosmetologi suositteli mulle silloin alkuraskaudessa Gerard´s sarjan tuotteita, niillä mun näpyt häippäs:) On kuulemma olemassa ärhäkämpiäkin tököttejä mutta niissä on usein salisyylihappoa(?) minkä käyttö ei oo raskauden aikana suositeltavaa. Tuon mun käyttämän sarjan hinnasta en osaa sanoa mitään kun tämä tuttu on mulle niitä kiikuttanut mutta kosmetologit sitä myy.



Jouhi: Voi sua,koita rauhottua vaikka alkuraskaus onkin aina vähän oiinaavaa odottelua..varmaan on hyvä mennä alkuraskauden ultraan jos lompakko antaa myöten, niin saat mielenrauhan:)



Suippo:Joko?joko?:)



Mii on myös pitänyt hiljaiseloa..



Omaa napaa: Eilen alkoi jalkapohjia ja vähän kämmeniäkin kutittamaan, yöllä tuntui vielä enemmän..oiskohan muhun iskenyt raskaushepatoosi, huomenna soittelen neuvolaan ja pyydän päästä verikokeisiin..jos se on sitä niin näillä viikoilla varmaan käynnistäisivät kun hepatoositapauksissa kuulemma käynnistetään 2viikkoa ennen laskettua aikaa. Voihan toi kutina johtua vaikka vaan turvotuksesta ja parempi tietty oiskin niin,mutta tahdon kyllä sen selvittää,toivotaan parasta:)



Queen ja Pulla rv 37+4

Kiitos teille ihanat siskot kun jaksatte niin ahkerasti kirjoitella. Ja kiitos tietysti erityisesti tsempistä tuon lääkkeen suhteen. Mun pitää joka tapauksessa varmaan huomenna soittaa neuvolaan, ja pyytää neuvolalääkäriä vaikka kirjoittamaan reseptin kun YTHS aukeaa vasta viikon päästä ja mulla ei taida ihan lääkkeet riittää siihen asti...



Jouhi, mä kans neuvoisin ensimmäisenä yrittämään välttää sitä stressaamista!!! Kaikenlaisia kipuja, koviakin, oli mullakin viikoilla 4-8, mut sitten ne pikkuhiljaa vähenivät niin, että jäi vaan aika ikävästi kudosten löystymisestä muistuttavat repäisykivut molemmilla puolilla masua. Nyt niitäkään ei ole tullut, kun masu on pullahtanut varmaan jo läpi kaikista lihasesteistä ;-) Ja rintojen kasvu ja kipeytyminenkin on ihan yksilöllistä! Eli yritä vaan olla luottavaisin mielin, kun kerran olet testiin plussan saanut niin usko siihen! Ei jokaisesta risauksesta kannata pelätä, että nyt se meni kesken. Stressaaminenkin varmaan lisää jännitystä myös vatsassa, mikä taas lisää niitä kipuja... Kannattaa varmaan soittaa neuvolaan ja varata eka aika - vai olitko jo varannut, en nyt muista? - ja jutella myös tästä km-pelostasi. Toivottavasti voivat auttaa ja ovat empaattisia. Alkuraskauden ultraanhan pääsee yksityiselle jo, kun viikkoja on 6+ menkkojen mukaan. Tsemppiä ja haleja!



Amy, mukava kuulla, että miehellesi riitti kun sai puhua tuntemuksistaan! Koville se kyllä joskus ottaa kuullakin tuommoista, etenkin näillä hormonityrskyillä. ;-)



Tapaamisesta: rupesin sit miettimään, että tietty ne alueelliset odottajatapaamiset vois tulla kysymykseen nyt ekaks? Musta olis kyllä kiva nähdä tietysti kaikkia, mut voi tulla finanssit vastaan jos kovin monen pitää matkustaa + majoittua. Tätä varten vois perustaa sen oman pinon. Pitänee tehdä asialle jotain lähiaikoina.



(.) nyt oon vaan kyllä niin väsynyt, ettei meinaa silmät pysyä auki! Viime yö meni taas katkonaisessa unessa, eilisiltana kehittelin itselleni keskikamalat panikkiahdistukset ja sitä vellovaa tunnetta vastaan kieriskellessä yöllä sain vielä hoitaa miestä, jolle tuli ilmeisesti ruokamyrkytys eilen syödystä hampurilaisesta ja oksensi, ripuloi ja valitti koko yön. :-( Tänään mies on ollut sitten heikossa kunnossa ja kuumeinenkin, joten voi olla, että huomisesta tulee sairaslomapäivä. Työ on fyysisesti niin raskasta, ettei siellä voi puolikuntoisena olla. Sit tuleekin ukkelille lyhyt viikko, muutenkin loppuis työt jo keskiviikkona kun pidetään lomaa ensi to-ma! Odottelenkin sitä jo innoissani, ollaan lähdössä Länsi-Uudellemaalle miehen enon luo Karjalohjalle ja sieltä viikonloppuna Billnäsin Faces-festareille. Tuolla festareilla miehen olis tarkoitus yllättäen myös esiintyä myös bändinsä kanssa.



Hooooh! Meinaa uni tulla ihan väkisin, mut taidan kuitenkin keikkua hereillä siihen saakka kun miehuus tulee kotiin. On nyt (kuumeisena, fiksua :-P) treenaamassa bändin kanssa.



Kummigalluppiin: meidän tenavalle tulee ehkä kaksi kummia, toinen mun ja toinen miehen sisaruksista... ovat vielä sen verran nuoria, että tyttö- ja poikaystäviä ei varmaan virallisiksi kummeiksi kutsuta. Mä olen sitä mieltä, että kovin montaa kummia ei tarvita, vaan kaksi (pariskuntaa) on ihan riittävästi.



Juu nyt. Pitää varmaan tehdä jotain aivotonta, kun ei meinaa aivot jaksaa! :-) Mut palataan taas viikolla. Päästäänköhän tässä pinossa vielä 10. sivulle? Se olis kyllä jo enkka. Meidän sivumäärät alkaa varmaan herättää huomiota tuolla palstallakin. =)



Terkuin Ladie ja möttönen, joka on tänään ilahduttanut äitiä (ja isää!) runsailla ja voimakkailla potkuilla! Me ollaan nyt viikoilla 20+3.



PS. En muistanutkaan, mut meillä on huomenna rakenneultra kello 16.15! Iiik! Aikaa varatessa ei annettu mitään erityisohjeita, mut oliks se niin, et näkyy paremmin jos rakko on täynnä sinne mennessä?

Eli ei vieläkään mitään :) Eilen oltiin tosiaan serkun valmistujaisissa, tänään haettiin meren rannalta isoja litteitä kiviä ja väsättiin takapihalle polku. Ja Emppu senkun potkuttelee iloisesti :)



Jouhi: Yritä rauhoittua ja rentoutua, kuten monet muutkin ovat vinkanneet. Kaikkia netistä ja kirjoista löytyviä raskausoireita ei todellakaan jokaiselle meistä tule eikä liiemmin ikävät kivut useinkaan liity mihinkään muuhun kuin kehon muutoksiin. Tsemppistä!



Ladie: Tule sitten kertomaan rakenneultran tuloksista! Kiva että saatte taas nähdä pikku-möttösen!



Queen: toivottavasti kutina ei ole merkki mistään huolestuttavasta. Mutta jos vaikka käynnistykseen ottaisivatkin, niin Pulla on kuitenkin jo muutamaa päivää vaille täysiaikainen ja pääsisitte saman tien kiinni vauva-arkeen. Toivotaan tosiaan parasta!



Nyt jatkan puuhasteluita, kirjoittelen huomenna enempi.



Suippo ja Emppu 40+3

[color=cd00cd]Voi plaah, en oo kahteen päivään kerinny tietokonetta avaamaan ja täälä on ollut näin vilkas viikonloppu:/ Voi harmitus!

Kiirettä pitää ja työputken loppua ei näy:( On vaan yritettävä huilata kotona, ei kovin kummosia jaksa, kun on niin älyttömästi töitä!



Sellainen juttu, että vaikka kuinka luin pinoa läpi, en ihan kaikkea varmasti muista, mutta yritän kommentoida parhaani mukaan..



Jouhilla oli kaikenlaisia pohdintoja.. Kipu asiaan voin minäkin lisätä, että täälä on istuttu ensiavun vastaanottohuoneessa rv 9+ kovien toispuoleisten kipujen takia, mutta onneksi ei sitten mitään vakavaa ollut, kivut kestivät sen kaksi vuorokautta ja sitten helpotti itsellään.

Meillä on tainnut lähes jokaisella olla tässä matkan varrella jonkinlaista kipua. Niinkuin kaikki on jo sinulle sanonut, koita olla stressaamatta, vaikka se on vaikeaa.. nämä on sellaisia asioita, mihin itse ei juurikaan voi vaikuttaa.. yritä nauttia alkuraskauden päivistä!



Poppiksella oli myös ollut pohtimista viikonlopun aikana.. Täälä myös välillä pohtii kaikenlaista. Suurimman osan ajasta nautin raskaudesta ja siitä, että minusta on tulossa äiti, mutta minulla on myös hetkiä, jolloin minua turhauttaa, itkettää, suututtaa ja pelottaa koko iso elämän muutos.. Välillä tääläkin todellakin toivon, etten olisi raskaana, mutta sitten muistelen sitä aikaa, kun en todella ollut raskaana ja se oli oikeesti raskaampaa, kun koko ajan toivoi jotain, mitä elämästä puuttui.

Luulen, että juuri siksi meillä on tuo 40 viikkoa raskausaikaa, jotta voimme kypsyä vanhemmiksi, käydä juuri kaikkia erilaisia tunteita läpi ja käsitellä monet itseä vaivaavat asiat.



Eläin asiaa oi myös ollut, meillä on kääpiöpystykorva ja on todella ollut " meidän vauva" . Se on ollut minulle tuki ja turva.. sain sen silloin kun muutin yksin asumaan ja siitä lähtien se on ollut mamman paras kaveri! Niin ihana pikkuinen, on todella kiintynyt minuun ja mieheeni. Vieraat ihmiset ei ole sen sydäntä niin lähellä, mutta rakautta riittää sitten senkin edestä meille.. toivon ja uskon, että kun se huomaa että vauva on tullut jäädäkseen, hyväksyy sen osaksi meidän perhettä. Ihan niinkuin hyväksyi mieheni silloin, kun aloimme seurustella. Olihan sekin sille aikas järkytys, että yhtä´äkkiä meidän (minun ja koiran) sängyssä nukkui miehen köriläs..



viikonloppuna oli myös fiilistelty:) Voin yhtyä teihin täysin. Minullekkin tämä porukka on aivan mielettömän tärkee, en tiedä mitä tekisin ilman teitä!! Minullakaan ei ole ketään kaveria, tuttua tai työkaveria, joka olisi kanssani samassa tilanteessa joten on ihanaa, että te olette olemassa!!! Tykkään teistä kovasti

*HALAA KAIKKIA IHANIA ENSKA KAMUJAAN!*



Oli täälä muutkin herkistellyt, kuin minä.. katsoin viikonloppuna leffaa ja itkin yksin sohvan nurkassa:/ Yksikään leffa ei yleensä minua saa itkemään, mutta nyt porasin oikeen kunnolla.

Huomaan, että kaipaan myös mieheltä huomioo ja hellittelyä entistä enemmän.. se ei vaan aina sitä ymmärrä:( Noh, kai sitä itsekkin voi mennä sinne viereen kyhnyttään, kun sitä huomioo haluaa.



Kummeista oli ollut myös puhetta.. Meillä sekä miehen sisko, että minun sisko seurustelee molemmat vakavasti.. jompi kumpi pariskunnista on meidän esikoisen kummeja, mutta emme tiedä vielä kummat.. siinä sitä onkin miettimistä.



Jos vielä tämän romaanin loppuun vähän omaa (.)

Huomenna on pakko lähteä uusiamaan vaatekaapin sisältö.. niin armotonta mutta totta:housut ei mene enää kiinni, tai jos menee niin se on työn ja tuskan takana ja olo on aivan kamala.. paidat ovat armottomasti liian lyhyiksi jäänyt.. jos en halua esitellä paljasta masua, niin on parempi, että ostan muutaman paidankin!

Itse sitä ei aina niin tiedosta, mutta kommenttia mahan koosta tulee jo sen verran,että pakko se on nyt uskoa! Neuvola on vihdoin torstaina! Sitä on odotettu.. vaikka ei enää niin paljon nyt, kun kotona voi noita tiitin sydän ääniä kuunnella=)



Vai ei meillä ole vielä uusia jakautuneitä.. noh, ei taida enää pitkä aika siihen olla, kun saamme lukea jakautumisesta=)



Voikaahan hyvin, palailen.. viimeistään huomenna:)

siru ja tiituli rv 14+5[/color]

Meinas mennä hermot miehen kans ihan lopullisesti.



Kuten kerroinki niin olin eilen niissä serkkuni häissä joihin mies siis jäi jatkoille. Tietenki. Oli jo siinä sulattelemista kun olisin halunnu raivota sitä kaikkea muuta illalla miehelle mut jäinki sitten yksin hautomaan niitä kaikkia masujen taputteluja.



No, tänä aamuna sitten aloin pesemään vaatteita ja tietty siinä samalla miehen eilisillan baarikamppeet meni samalla. Ja housun taskuista löysin sellaisen lapun etten ollu uskoa silmiä!



Se oli sponsorointi lappu. Se oikeutti jonku saatanan pimps-tytön hurvitella kun asiakas(mies) maksaa viulut. Anteeksi kielenkäyttö. No mitäs tästä ensimmäisenä tulee mieleen???



Tietty olin koko aamun ja päivän itku kurkussa että nyt se on ostanu itelleen jonku silikoniblondihuoran. Mutta kun aloin oikein miettimään asiaa niin vielä pahempaa oli se että se oikeasti kehtaa pistää rahaa johonki tuommoseen kun vielä olisi vauva vaimolla tulossa ja muutenkaan mitenkään erityisen rikkaita olla. Tai en tiiä mikä oli pahinta... Painuin kuiten anopin luo kun se aina minua suojelee ja puolustaa vaikka kuinka olis oma poika. Ja päivän sitten siellä itkeä tihrustin omaa sinisilmäisyyttä...



Alkoihan se mies jossain vaiheessa päivää kaipailemaan minua kottiin ja olin oikein jäätävän kylmä ja muka " tottelin" kuuliaisesti hyvän vaimon tavoin. Mies oli tietenki ihan ymmällään että mikäs mulla oikein on tänään kun eihän hän kuitenkaan niin myöhään ollu..



Aikani siinä oltuani kysyin ihan suoraa et olisko jotain mitä minun pitäs tietää illasta niin alkoi kertoa ketä kavereita oli nähnyt ja missä baareissa oli käynyt ym.. Ja sitten kysyin että entäs nämä tämmöset pimps-tytöt, oliko niistä jotain. Katto vähä pitkin ja naurahti. Arvasi kuulemma että suhtautuisin nuin. Oli kuulemma jonku tutun polttarit ja oli tarjonnu paukun. Joka oli siis sitä sponsorointia.



Pyysi kyllä anteeksi ja kysyi olinko ollu vihanen... Kysyin takas et olisikko sie minun tapauksessa.. Pitkän hiljaisuuden jälkeen tais tajuta kuinka pahalta se näytti, oikeasti. ja vastas sit myöntävästi ja pyysi uudelleen anteeksi.



Olis kyllä ollu ihan mukava jos olis kertonu ilman painostusta mutta aina ei voi voittaa.. No painettiin kuiten villasella tämä asia ja jää nyt sit selän taa. Toivottavasti puhui totta. Mut edelleen käsitys miehen baarireissuista on tosi epäilevää siis jatkon kannalta.



Olenko nyt vain yliherkkä vai ihan täys kaheli kun epäilin omaa kultaa?? Kovasti uskon kyllä et raskaus on tehny osansa näissä epäilyissä mut kyllä mie varmaan olisin saanu jonkinlaisen raivarin ilman raskauttaki.. hmm.. no mitäs mieltä te olette tästä...???



Niin joo kaikille jaksuja! On kyllä olemassa paljo isompiaki huolen aiheita joillaki ja tää yks vaan valittaa kaikista pikkujutuista..



ja huomenna rakenneultraan!



fio rv 21+6

...teidän viikonlopun mietteet.. meni ihan oikeasti yli tunti kun luin koko viikonlopun pinon läpi ja nyt on sit ihan pää sekaisin kaikesta. :)



Mutta kommentteja:

jouhelle ainakin tsempitykset ja voimahalaus alkuraskauden epävarmuuteen! Kuten täällä onkin jo sanottu, niin koita vaan kaiken myllerryksen keskellä rentoutua ja ajtella positiivisesti. Se on kyllä aluksi tosi rankkaa kun ei vielä tiedä onko kaikki hyvin vai ei, mutta ei auta kuin odotella ja toivoa parasta. Ja tosiaan yksityiselle voi varata ajan alkuraskauden ultraan jos kovasti jännittää. Ja nuo oireet ovat kyllä niin yksilöllisiä, että mitä kellekin tulee tai ei joten niistä ei kannata huolestua.

Jaksamista ja hyvää mieltä sinulle!



Suippokin se vaan jaksaa edelleen, on sulla jo aikas jännät ajat, kohta on se ihana nyytti sylissä.



Koirista ja muista elukoista oli myös puhetta... Meillä ei ommia lemmikkejä ole vaikka ihan elukoista tykätäänkin, siskolla on naapurissa parson russelin terrieri, ihan nuori poika vielä. Nyt ollaan seurailtu sen suhtautumista veljen puolivuotiaaseen poikaan tässä. On se koira kyllä kovasti ihmeissään vauvasta, kauheesti sitä kiinnostaisi haistella. Ja jos vauva itkee niin se koira jotenkin hätääntyy ja alkaa haukkua, se on kyllä ihmeissään niistä itkuista. Mutta totuttelevat nyt toisinsa sitten molemmat. Ja kumeista, että pyydämme varmaan juuri tätä koiran omaavaa sikoa ainakin kummiksi joten pitää sitten meidänkin vauvan koiran kanssa tutustua.



poppis, amy, ladie ja muut olivat pohtineet omaa ja miehen epävarmuutta ja muita henkisen jaksamisen juttuja. Hyvä vaan että kaikkea tätä tulee mietittyä, koska iso muutoshan kyseessä kuitenkin on, meilläkin mies aina välillä alkaa miettimään tulevaa ja muutoksia joita uusi perheenjäsen tuo. Viimeksi viimeviikolla kysyi, että saako hän edelleen soittaa bändissään kun vauva syntyi. Katsoin vähän kummissani, että tottakai saa, ei nyt kaikesta tarvitse luopua ja lupaislin että voin mäkin sitä vauvaa hoitaa sillä välin kun sillä on keikkoja. Meillä kun mies on muuten paljon enemmän koti-ihminen kuin minä niin ei se nyt niin hirveesti menoissa riennä kuitenkaan. Mutta sit se jo viimeviikolla kun oltiin ilosaarirockissa niiden keikalla niin mietti että että jatkossahan mä voin tulla lapsen kanssa katsomaan niiden festarikeikkoja ja eilen se jo etsi sopivia kuulosuojaimia vauvoille

netissä. just.



juu, meillä oli perjantaina lääkärineuvola, nopea käynti vaan, perus punnitukset ja verenpaineet ja vähän kurkkai hameen alle ja kokeili kohtua ja kuunteli sydänääniä, kuulemma ihan viikkoja vastaavat koot yms. ja kaikki hyvin. mieskin oli mukana ja lääkäritäti leppoisasti tervehtikin, että " vai niin, syyllinenkin mukana.." :)

Huomenna meillä onkin sit se np ultra edess, kiva nähdä taas se pikkuinen siellä! Toivottavasti sillä olisi kaikki mukavasti!



Kivoja ajatuksia ja hauskaa alkavaa viikkoa kaikille palstahirmuille ja harvemmin käyville myös!



t. iisa 13+4

(vähän jo tänään harmittaa että viikon päästä on loma loma ohi ja työt taas edessä, plaah...)

pikasesti vaan moikkaus kaikille :) vilkuttaaaa!



Tässä valmistaudutaan lomalta töihin paluuseen aaarggh :(

Minusta nyt vaan ois ollu kiva jäädä samantien lomalle koko odotusajaksi..mutta eiköhän se tästä kun alkuun pääsee, onpahan

sitten todellakin muutakin mietittävää ;)



tästä päästäänkin kalluppiin: missä vaiheessa olette kertoneet tai aiotte kertoa työnantajalle odotuksestanne? Itse olen ajatellut että en uskaltaisi kertoa ainakaan ennen 12 ehkäpä jopa ennen 22 vkoa (vaikka silloin se taitaa kyllä jo näkyä?) Ihan sen takia että jos tulee esim. km niin tuntuisi tosi pahalta selitellä. pliis kertokaa mieteitänne asiasta.



Pisti muuten vähän taas miettiin kun luki tuon yhen avauspinon jossa kysyttiin helmikuun pinosta tippuneita, kun kuulemma on ollut niin paljon, ihan alkoi hirvittää että miten tässä mahtaa käydä itselle sitä on jo niin vauvamaailman pyörteissä että tuntuisi kauhealta pudotukselta jos olis tuulimuna tai keskenmeno tms.. tosin ymmärrän kyllä että se tapahtuu jos on tapahtuakseen eikä hermoilla kannata mutta kyllä se epäilys aina välillä pääsee valloilleen. Jouhelle myös tsempitykset unohtaa murehtiminen, niin on sitten itselläkin parempi mieli ja eihän siitä hermoilusta kuitenkaan mitään hyötyäkään ole itselle vaan tulee turkasen ahdistunut olo. Jaksuja siis!



eipä tässä muuta ihmeellistä tällä erää, kaikille oikein mukavaa alkavaa viikkoa :)



nauku

unohtu laittaa noin rv:t eli nyt 5+0 tasan (jos oon oikein ymmärrätänyt tän laskusysteemin ;)

tai yötä oikeestaan.. meillä kun tää rytmi on mitä on, kellosta viis :) Että nukkukaa nyt hyvät naiset varastoon :D



Oli ihan pakko tulla lukemaan ja tarkistamaan että josko suipolla tai niameyllä olis jo tullut lähtö mutta ei näköjään ihan vielä! Tsemppiä nyt viime hetkiin. Itse on ollut kovin valmistautunut että päivänä minä hyvänsä saattaa syntyä noilla viikoilla ja siksi ekaks se lapsiveden valuminen naurattikin! (siis seisoin suihkussa ja nauroin ja ihmettelin, kyllä oli kai pää vähän pyörällä, heh)



Ei muuta kun hyvää alkavaa viikkoa, nyt on parempi mennä nukkumaan ennenkuin neiti taas herää..



Mysan ja Mathilda 13vrk (kauheeta kuin nopsaan aika mennee..)

Fiorella, teillä on kyllä ollut vaikea tilanne! Näin sivustakatsojana olisin taipuvainen uskomaan miestäsi, mutta jos osuisi omalle kohdalle, niin olisin aivan yhtä skeptinen... :) Mies varmasti ymmäsi miten pahalta tuntui, joten eiköhän tuo jäänyt yhteen kertaan. Miehilläkin se tyhmyys tiivistyy porukassa, eiköhän kyse ole ollut koko kaveriporukan yhteisestä jutusta (siis se juomien/juoman osto).



Katsoin juuri Save the last dance -leffan, ja voi kun taas kyyneleet valui! Olen itse harrastanut balettia nuorempana kuuden vuoden ajan, ja kirpaisi tosi paljon lopettaa aikanaan. En olisi halunnut, mutta asuin niin pienellä paikkakunnalla, että tarvitsemani tason balettitunteja ei enää ollut tarjolla. Tanssinopettaja suositteli käymään tunneillä n. 50 km päässä Jyväskylässä, mutta vanhemmat eivät halunneet alkaa siihen kuskausrumbaan. Niinpä se rakkain harrastus jäi jo tosi nuorena, ja vieläkin aina itkettää, kun näen balettia tai siitä kertovan leffan. Me ei ikinä miehen kanssa muuteta niin pienelle paikkakunnalle, että harrastusmahdollisuudet kariutuvat siihen!



Mutta iloisempaakin asiaa: tänään muhku on ihan oikeasti potkinut! Olen kyllä tuntenut kaikenlaisia muita liikkeitä aiemmin, mutta tänään pikkuinen monotteli pari kertaa suoraan tuohon vatsan etuseinustaan. Ja kyllä tuntui hauskalta! :)



Nyt nukkumaan...



Kandi & muhku, vielä se sama 17+5

Nyt minusta tuntuu että on todella aika rauhoittua. Uskoa ja luottaa siihen että se vauva pysyy masussa. Oltiin tänään elokuvissa ja siellä tuntui että housuun valui jotain lämmintä. Nooh, minähän heti että se on verta. Itkuhan siellä tuli ja paniikki päästä pois. Enpä päässyt kun oli ihmisiä niin paljon ja nauha vedetty oven eteen jne.. Odotin sydän jyskyttäen että se leffa loppuisi ja sitten kun lopulta loppui niin ryntäsin lujaa ulos ja mies ajoi minut kotiin. Matkalla jo kurkkasin housuun ja ei siellä verta ollut =) Se oli vaan jotain valkoista mitä sieltä oli tullut, ei onneks punaista!



ette usko että se elokuva kesti piiiitkään kun odottelin ulos pääsyä. Kotiin tultuani olo helpotti kun paperiin ei tullut verta vaikka kuin pyyhi ;) siskoni puhuivat minulle myös järkeä ja nyt tuntuu jo paljon paremmalta. Otan maha kivut seuraavan kerran ilomielellä vastaan ajatellen että siellä se pienokainen kasvaa!



Yritän olla huomenna täällä käymättä koska tämä hiukan lietsoo minun ajatuksiani väärille poluille. Ei millään pahalla. Teistä on ihan valtava apu ja lohtu minulle. Ihanaa kun on tämmöinen palsta olemassa!



Hyvää yötä rakkaat paksukaiset ;)



Jouhi 4+6

Huomenta vain kaikille!



Miauulle piti tulla sanomaan lohdutuksen sana. Myös mulla oli tuota tuhruvuotoa rv 5+1 jota jatkui pari päivää.

Mut niin kauan kun kipuja ei ole ja ei muutu runsaaksi tai könttiseksi niin ei huolta. Näin mulle sanoi neuvolatäti kun paniikissa silloin soitin :)



Aurora: meillä myöskin näitä karvaisia otuksia löytyy kaksin kappalein.. Vanhempi on tosi rauhallinen ja tulee toimeen lasten kanssa vaikkakin alkaa liian rajuissa leikessä pakoilemaan :) Mut tää nuorempi welsh corgi onki sitten aivan oma tapaus.. Tykkää kyllä hirmuisesti olla lasten kanssa ja vois olla huomion keskipisteenä päiviä. Mutta kun se on sellainen että kun se kyllästyy tai joku tekee " väärän" liikkeen niin se voi olla hiukan arvaamaton.. Ja se mulla kovasti mietityttää.... Ja tykkäis varmaan lattialla konttaavasta vauvasta ylikaiken mutta kun nuolee sitten sen aivan märäksi ja tönii huomionkipeydessään vauvan kumoon. Tai no nämä on minun käsitykset et miten se tulee olemaan..



Mut ehkä kumminki pieni huoli on et miten suhtautuvat kun uusi vauva tulee taloon ja on huomion ehdoton keskipiste jonkin aikaa..



Mut nyt alan valmistautumaan kampaajalle :) Ihanaa, saan vähän väriä tukkaan! Palailen sitten myöhemmin katselemaan et mitenkäs pino on kasvanut :)



fio rv 21+4

Ette kuule ikinä arvaa mistä minun masukipu vaivat sitten johtuivat..... ummetuksesta ja ilmavaivoista, kaikkea sitä onkin.

Kauhulla ajattelin jo vaikka mitä kamaluuksia, mutta iohi menevää oli onneksi tuo kipuilu.

Mulla on ollut koko raskauden ajan ihan tolkuttomat ilmavaivat, varsinkin aamuisin meillä soi torvisoitto ihan taukoamatta.



Täällä tuntuu aika monella olevan karvaisia kavereita kotona.

Meilläkin on koiruus ja olen miettinyt miten se mahtaa suhtautua pikkuiseen.

lapsistahan se tykkää kovasti, mutta mitä mahtaa tapahtua kun mamman huomiota saa joku muukin kuin hän ??

Turhaa huolta en asiasta kuitenkaan viitsi kantaa meidän koiruus on kuitenkin niin pieni että kamalan isoa palaa ei ainakaan saa vaavista haukattua.



Nyt taasen töiden pariin, myöhemmin sitten lisää....toivottavasti ainakin



Mukavaa viikonloppua



Ainoaurora ja möhis

Amy: Asun maatilalla. Meillä kasvatetaan lihasikoja eli joulukinkkuja ja gotleria. Uusi sikala valmistuu lokakuussa ja sen jälkeen pääluku nousee 2000. Ei aivan jokaiselle enää nimeä jaksa miettiä. Nyt possuja on 320.



Possujen lisäksi löytyy lampaita, heppoja, kissoja ja koiria. Niistä koirista olikin ollut puhetta. En usko, että omalla kohdalla tulee suurtakaan ongelmaa, koska koirat on koulutettu ja hyvin " kurissa ja järjestyksessä" . Ovat aika paljon ulkosalla. Yöt kyllä nukkuvat sisällä.



Onkos kissan omistajia täällä enskoissa?? Tuota vaan olen miettinyt, kun kaks kissoista on sisäkissoja rotunsa puolesta ja se hiekkalaatikko on siivottava päivittäin. Hanskat on kyllä aina kädessä ja kävin hakemassa käsidesiä pullon apteekista, että saa sillä sitten putsata kädet tyhjennyksen jälkeen.



Minulla kyllä luultavasti on ollut se toksoplasmoosi joskus vuosia sitten, eli eikös siihen kehity sitten elinikäinen suoja?? Selviää varmaan neuvolassa ja verikokeistahan sen näkee, etä onko sitä vasta-ainetta. Jotenkin nyt vaan on tullut mietittyä noita eläin juttuja, kun kaikki on jotenkin niin tarkempaa. Lampaat lähtevät talveksi johonkin hoitoon, niistä kun voi talvella saada aika helposti listerian, bakteeri elää siellä niiden karsinassa, kun sitä ei talvella putsata lämmitys syistä.



Hevosille puolestaan on suunniteilla oma pihatto. Rotunsa puolesta pärjäävät kesät talvet ulkona. Ei tarvi niitä sitten ison mahan kanssa kuljettaa sisälle ja ulos.



Vähän kyllä pitää organisoida tätä elämää uuteen kuosiin. Ei mikään pieni elämän muutos tämä tuleva vauva. Toivottu kylläkin. Liikaakin aina mietin kaikkia juttuja. Onhan ne naiset maailman sivu pärjänneet lasten ja eläinten kanssa maalla. Tiedän kyllä, että saan kuulla jos jonkin moista kommentia, kun en suosista laita jokaista karvaista kaveria pois. Ei kyllä ole käynyt mielessäkään, on ne niin tärkeitä ja kuuluvat tänne maalle.



Miauuu: Älä turhaan huoli!!! Tuollainen pieni tuhru on aika yleistä alkuraskaudesta. Toivottavasti ymmärtää loppua ja pysyä pois, niin voit paremmalla mielellä jatkaa tätä odotusta. Meillä taitaa olla aika samat päivät?? Joskaan mun päivistä ei voi olla ollenkaan varma. Jokos olet ajan varannut ekaan neuvolaan. Toivottavasti saat nyt parempaa palvelua.



Jotenkin tutummalta tuntuu tämä enskapino. Tuonne maaliskuisiin oon kans kirjoitellut, vaan niillä kun on jo kaikilla perhettä ja keskustelut pyörii pitkälti jo isompien lasten ympärillä.



Nyt aamukahville ja takas sinne sairaalan. Eivät päästä sitä velua sieltä pois. Voi joutua leikkaukseen. Ainakin kasvoista on murtunut luita. Tänään joku erikoislääkäri katsoo ne ct kuvat.





Täällä ainakin paistaa aurinko ja taitaa tulla aika lämmin päivä. Toivottavasti koko Suomessa paistaa, että kaikki enskat saa nauttia kesäsätä ja lämpimästä.



T:Yedo ja vimpula 5+4

[color=008B45]Perjantai taas! Johan viikot menee nopsasti! =)



Hieman ollaan porukoiden kanssa naurettu sitä pinnistä..Siitähän alkoi tulla väritykseltään hieno armeijan camouflage-pinnis! Kävin eilen ostamassa vähän peittävämpää vihreää sitten ja tänään pitäis vielä mennä jatkaan jos ei sada..Selkä on jo ihan jumissa ja rintalihaksiinkin sattuu kun maalasin eilen 6 tuntia suunnilleen yhteen soittoon..Jos ei muuta niin siitä tulee todella erikoinen! =D[/color]



[color=27408B]Yedo: mulla on 3 sisäkissua ja 2 hiekkistä siivottavana joka päivä..Neuvolan täti sanoi, että on 100% varma, että mulla on tokson vasta-aineet kun kissuja on ollut jo yli 10 vuotta. En pidä hanskoja siivottaessa laatikoita, mutta kauhon nätisti lapiolla ja pesen heti kädet..Ei pitäisi olla mitään vaaraa..=) Toivottavasti veljesi paranee pian![/color]



[color=008B45]Aurora: mikäs karvaturri teillä on kun mun kissutkin painaa enemmän? =)[/color]



[color=27408B]Naukulle tsemppiä tuhrun kanssa! Toivottavasti on ihan vaaratonta![/color]



[color=008B45]Mun naama on täynnä finnejä =( voi näitä hormoneja..Nyt katsomaan gilmoren tytteleitä ja sit aloittelemaan perjantai siivousta..Huh..



Ihanaa päivää kaikille!



t. poppis ja räpätti 13+2

Eläimistä joku kyseli..täältä löytyy kaks koiraa ja pari akvaariota. Koirien suhtautumista olen miettiny enempi ja vähempi, mutta ainahan sitä jotain keksii jos tarvii.

Ajokoira on lellikki, tunkee väkisin syliin vaikka painaakin 30kg..se kuitenkin on äärimmäisen varovainen ja hellä (vaikka onkin uros) mm.koiran pentuja ja pieniä koiria kohtaan, lisäksi hyvin tottelevainen tapaus, en usko että siitä on vaaraa vauvalle. Kahden ei toki uskalla jättää, mutta valvottuna ei luulis tulevan ongelmia.

Lapinkoira on lällykkä - se nauttii maata selällään ihmisen vieressä ja vaatii että sitä kiskotaan karvoista ja rapsutetaan - luulen että tästä tulee vauvan ylin ystävä joka nauttii siitä että sen karvoissa roikutaan :)

Näiden kahden kesken sitten voikin tulla jotain sanomista, selvää on että ihminen, pieni tai iso, on aarvojärjestyksessä AINA ennen koiraa, mutta uroksia kun ovat niin voivat vähän yrittää omia lasta ja nahista siitä...mutta komentamalla tuostakin luulisi selviävän. Näin siis meidän eläinlapset.



Mä olen edelleen oireeton ??!!! vain pientä painon tunnetta alamasussa ja välillä vähän nipistelee, ei muuta. Orastava pahoinvointikin on kadonnut...tyhmää.



Sain varattua ajan lääkäriin, että saan lähetteen gynen polille tarkistuttamaan kystaa ja masuasukkia :) Toivottavasti löydän sieltä jonkun joka kertoo että kivuista ei ole masuasukille vaaraa - kyllä mä sitten noi kivutkin kestän...jos pahenevat niin kestän ne tajuttomana, tähän asti oon selvinny vaan oksentamalla, eli tajuttomuus ei liene kaukana. Joka toinen yö vaivaavat edelleen - kauhulla ensi yötä odotellen.



Eipä mulla oikeestaan muuta olekaan - mietin että pitäiskös munkin alkaa sitten myöhemmin pinnis-projektiin, kun mökin vintillä lojuu kirkkaan keltainen pinnis joka on suvussa aikoja kulkenut...pitäis kai vaan tarkistaa että ne pinnat on nykysääntöjen mukaisin välein ettei vauva voi jäädä päästään kiinni - joissain vanhoissa kun kuulema tuotakin vikaa on ollut.



Tappert rv6+1? miksi ei päivät kulje...

Vai pitäisikö sanoa jo päivää! On perjantai ja viikonloppu edessä, ihanaa:=)



Mulla sama ongelma kuin poppiksella. Nama kukkii kuin murkkuikäisellä. Työkaverikin kysyi multa viime viikolla että " Mikä ihme sun kasvoihin on tullut?" Kun ikinä ei ole ollut näppylän näppylää mulla. Selvitin sit että aurinkonäppylää tulee auringosta mulle. Ja hyvin meni läpi... luulisin:) Tänään menen töiden jälkeen kosmetologille kasvohoitoon, säärikarvojen poistoon ja kulmien värjäykseen. Pakko jo tehdä tolle naamalle jotain!!



Poppis, paljonko teidän kisut painaa? Meillä Toy villakoira, joka ei tosin villakoiralta näytää, vaan trimmailen sen aina lähes " terrierin" näköiseksi. Kokeilen eri staileja aina=) Painaa sellaset 3,9 kg. Mutta hyvä lenkkikaveri on. 8km lenkit menee hyvin, eli pieni mutta pippurinen.



Kohta kipsin tuonne pomon huoneeseen kertomaan. Kun mulla on NIIIN huono omatunto etten ole sille vielä kertonut. Eli kohta on yllärin paljastuksen vuoro. Jännittää...... :( Tulen sit kertomaan miten kävi ja miten otettiin vastaan!



A + törriäinen 8+3

Kyllä se taitaa niin olla, että meidän Suippo on lähtenyt noutamaan Emppuaan! Ei ole ainakaan kuulunut mitään heistä vähään aikaan... :)



Toivottavasti Yedon veli paranee pian eikä mitään vakavampaa vammaa löydy! Kamalia juttuja tuollaiset päävammat. :(



Naukulle tsemppiä jännittäviin alkupäiviin! Ei muakaan otettu neuvolaan kun vasta rv 10+0, kuulemma ihan normaali käytäntö täällä päin. Käytiin yksityisellä ultrassa 6+4 ja silloin näkyi ihan pienen pieni toukka, jonka sydän sykki. Lääkärit kyllä varoitteli ennen ajanvarausta, että pitäisi olla noin viikkoa pidemmällä, että näkyisi melko varmasti (mutta ei silloinkaan varmasti) jotain. Meillä miehen työn takia ei ollut mahdollista mennä myöhemmin, joten otettiin tietoinen " riski" siitä, ettei mitään vielä näkyisi. Jos vaan mahdollista ja pysyt nahoissasi, kannattaisi kuitenkin ehkä odottaa vielä hieman ennen kuin ryntäät yksityiselle ultraan. Se on aika kallista lystiä, ja jos mitään ei näy, huolestut vain turhaan, vaikka kaikki olisikin kunnossa.



Vai tulee Poppiksen pinniksestä maastoversio! :D Meidän sänky on nyt valmis, ja tänään (JIPII!) saan vihdoin laittaa kaikki tilpehöörit ja lakanat paikoilleen! Ensi viikolla tulee kauan odotettu vaatekaappi, ja silloin järjestelen sitten loput vauvan tarvikkeet ja vaatteet valmiiksi. Mies koko ajan vastustaa sairaalakassin pakkausta, mutta itse oon kyllä sitä mieltä, että jotain pitää pakata etukäteen, ehkä viikon parin päästä.



Sain eilen siskolta lainaksi ihanan ison pötkötyynyn, ja kyllä nyt uni maistui viime yönä! Selkään ei sattunut enää yhtään, eikä masukaan tuntunut " vetävän" samalla tavalla kuin ennen. Mulla on nimittäin kyljellään maatessa alkanut vetää tuolta ylhäällä olevasta kyljestä tosi paljon, kun masu on jo niin painava! Muutenkin yöt on ihan tuskaa, kun ravaan n. 5 kertaa yössä vessassa. En tiedä mikä tässä on, mutta musta aina yöllä tuntuu, että onkohan se synnytys lähempänä kuin me arvataankaan... Vessassa käynnin jälkeen tuntuu, että vauvan pää on niin alhaalla, että se putkahtaa hetkenä minä hyvänsä ulos, ja yöllä on nykyään aina kovia menkkakipuja! Tosiaan jänskättää se ensi viikon neuvolalääkäri, kun sitten saa tietää, onko tuolla kohdun suulla jo tapahtunut jotain.



Kivaa, että muutkin Enskat pääsee nauttimaan baby showereista! Tiesin kyllä, että sellaisia järjestetään tuolla Ameriikan maalla, mutta en ollut koskaan kuullut sellaisista Suomessa. :)



Annoin muuten miehelle synttärilahjaksi isyyspakkauksen, jossa oli mm. seuraavia juttuja: Isukki-paita, vauvalle pieni vaaleansininen " Isin poika" -body, Isi-kahvimuki, ÖÖ-pillereitä (karkkia), jotain lemmenpastilleja kiedottuna pienenpieniin stringipikkareihin :D, käsinukke jolla isi voi leikkiä vauvan kanssa, Sisu-pastilleja, Puuha Pete -aski, Fisherman' s Friends -pastilleja (joita voi syödä isin kalakaveria odotellessa), energiajuomaa... Tässä vaan muutamia juttuja vinkiksi, kun joku muukin Enska oli kai suunnittelemassa isyyspakettia miehukselleen.



Mitäs viiville kuuluu? Toivottavasti pahoinvointi ei ole yllättänyt sua, eikä muitakaan vasta plussanneita Enskoja!



Vieläkö Niamey, Mii ja QueenBzz on yhtenä kappaleena???



-Q- ja -q- 35+4

Kävin aamulla YTHS:n puolella terkkarilla, otettiin verenpaine ja verikoe + virtsa. En ollut juonut aamulla juuri mitään, joten olipas työn ja tuskan takana sekin puoli desiä, minkä sain lirutetuksi purkkiin ;)



Mutta ihanat uutiset tuli siinä, että terkkari sääli tätä mun neuvolabreikkiä (viimeksi neuvola 8.6., seuraava 25.8.), ja lupasi varata mulle ajan YTHS:n gynelle, jolla on ultra. Eli ensi viikon tiistaina pääsen ylimääräiseen ultraan, ja saan vihdoin jotain elonmerkkiä pikku-muhkusta! :) Liikkeitä kyllä tunnen lähes joka päivä, mutta ne ovat vielä niin epämääräisiä, etten oikein osaa sanoa mikä osa siellä muksii, vai kuvittelenko vaan koko jutun. Tänään tosin yksi muksaisu tuntui ihan potkulta...



Nyt onkin ihan siedettävä piinailu, kun ensi viikolla ultra, 8.8. rakenneultra, ja tosiaan elokuun loppupuolella se neuvola, missä saan äippärahapaperit kouraan! Näin se aika kuluu :)



Piti kommentoida tuosta ihon kukinnasta: taidan tosiaan olla onnekas odottaja, kun iho on pysynyt tosi hyvänä koko ajan. Jos jotain, suuntaus on ollut parempi. Iho on heleä ja siisti, mitään teini-iän flashbackia en ole joutunut kokemaan. Hiuksetkin ovat tosi hyvässä kunnosa nyt, samoin kynnet. Kiva että näin päin, olin etukäteen ihan varma karseasta aknesta...



Nyt huutonettiin katselemaan vaunujen hintoja! Toivotaan, että suipon nettihiljaisuus olisi nyt sitä itseään :)



Kandi & muhku 17+3

[color=#800000]Ei sitten yhtään huvita aloittaa siivousta! Kämppä tuntuu niin saastaiselta..ÄÄÄH! =)



Aurora: Meidän vanhaneiti Ofelia (14v.) on rampa ja painaa vain 3,5kg, pelokas mammanpoika Hamlet (4v.) painaa 4,4kg ja pieni orpona löydetty rääpäle villikissu, meille 5 viikoisena tullut Kuningas Lear (nyt 9kk) painaa nyt jo 5,1kg! Siitä tulee varmaan aika ihana iso bontsokolli =D Kaikki leikattuja ja onnellisia otuksia ja kovin mamman perään..Hamlet ehkä ' pahiten' ja se tulee varmaan olemaan tosi mustis vauvalle..Noh, senhän näkee sitten =) Toivottavasti pomosi ottaa uutisen hyvin vastaan!



Quieron isyyspakkaus kuulostaa hauskalta! Pitänee munkin laittaa jonkinlainen kyhäys kokoon sitten joskus kun on ajankohtaisempi =)



Hienoa toi kandin ylimääräinen ultra! =)



Hitto, nyt ei auta mikään..Pakko alkaa siivoomaan. Pläh.



Palaillaan,



poppis