Lue keskustelun säännöt.
Lost boys, käyttekö katsomassa?
25.09.2020 |
Inhorealismia ja kuolemaa narkkarien maailmassa. Ei kelvanne valistuselokuvaksi yläluokille. Porttiteoria jne.?
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Olen monta kertaa miettinyt, mitä teimme väärin? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?
Näin jälkiviisaana ja aihepiiriä opiskelleena voisi todeta että pojan elämässä olisi pitänyt olla tiiviimmin mukana, ja valvoa enemmän pojan menemisiä.
Tai ainakin tuossa vaiheessa, kun vahinko oli jo ehtinyt tapahtua, olisi pitänyt jaksaa sinnikkäämmin vaatia ja hakea ulkopuolista apua.
Huumeet on mielestäni ongelma, joihin on perheissä ylipäätään varauduttu kaikista huonoiten...
Monellakin tuntemallani avioparilla on keskinäinen avioehto, mutta kukaan heistä ei ole käynyt keskenään keskustelua: ”Miten toimimme jos Jesse jää kiinni huumeista?”
Siis siitäkään huolimatta, että tämä oma kokemukseni osuu näinkin lähelle heitä.Tämä on toisaalta ymmärrettävää, eihän kukaan suunnittele etukäteen sitäkään, mitä jos salama lyö päähän?
Oman lapsen hairahtuminen huumeisiin tuntuu yhtä epätodennäköiseltä kuin tuo em. salama, ainakin perheissä joissa ei päihteitä käytä aikuisetkaan.
Oma lapseni kokeili aikanaan marihuanaa ja poltteli sitä satunnaisesti pari vuotta. Ei olisi ikinä uskonut hänen luonteensa ja olemuksensa perusteella, kympin tyttö, kiltti rillipää, jota ei koskaan kiinnostanut edes ryypätä. On jo aikuinen, mutta aikoinaan kertoi ihan rehellisesti nämä pilvihommat. En minä ikinä mitään haistanut tai aavistanutkaan, vaikka olin varma että jos oma lapsi joskus polttelee, niin tottahan sen huomaan ja haistan.
No, marihuanaan ei kuole, eikä se ollut hänelle portti vahvempaan kamaan. Sen verran fiksu tyttö, että ei olisi ikinä mitään mennyt mitään vahvempaa kuitenkaan vetämään. Pelkäsi kuulemma aidosti miten huumeet saattaisivat vaikuttaa, että joutuisi psykoosiin tai saisi jonkun taudin. Näistä hänen poltteluistaan on jo aikaa, eikä edelleenkään edes alkoholia juo kuin pari kertaa vuodessa, eikä tykkää olla humalassa.
Osanotot poikasi vuoksi 😢
Se on ihan täysin porukasta kiinni, millaisessa käyttö tapahtuu.
Ei tarvita kuin yksi "hurjapää", eli sellainen hiukan omasta kuolemattomuudestaan liian itsevarma tyyppi joka päättää kovempia aineita kokeilla, tämä sitten ne kovat aineet esittelee porukan aremmille jäsenille :-/
Vaikkei tämä porttiteoria ihan täydellinen ole, uskon siihen siinä mielessä että kokeilun kynnys alentuu, kun sitä on harjoiteltu ensin miedommilla aineilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkääpä muualle vertailemaan noita seksihintoja, muuten koko ketju poistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimman ahdistuksen minulle aiheutti juuri se ympäristö siellä. Siellä ihan kaikki on kaupan ja kaikenmaailman sekopäät voivat siellä rahalla ostaa mitä vaan. Mietin mm. niitä lapsia siellä, naistenkin asema aivan surkea.
Riippuvuus on toki sairaus, mutta kyllä silti näillä suomalaisilla olisi ollut mahdollisuus valita toisinkin.
Samoilla ajatuksilla googlettelin eilen millaista elämä Kambodzassa on ja katselin YouTube -pätkiä. Onhan se meikäläisen silmin ihan kamalaa. Köyhät perheet myyvät tyttärensä prostituoiduiksi, että saisivat edes jostain rahaa, osa jopa 8-9-vuotiaita lapsia. Neitsyt-tyttösestä saa aika hyvät rahat ☹️ Kun tyttö ei sitten enää ole neitsyt, niin ansiotkin laskee.
Ihan pienetkin lapset yrittävät myydä kaikenlaista krääsää turisteille, kun heidän pitäisi olla koulussa. Vanhemmat pitävät mieluummin lapset kadulla tienaamassa edes sen dollarin, kuin koulussa mikä maksaa.
Iltaisin kaduilla pyörii kaikenikäisiä tyttöjä ja naisia huumatut vauvat käsivarsillaan, ja kerjäävät turisteilta että nämä ostaisivat vauvalle äidinmaidonkorviketta. Korvike maksaa noin 20 dollaria, ja kun turisti on ostanut paketin ja hävinnyt näkyvistä, tyttö palauttaa paketin kauppaan ja jakaa kauppiaan kanssa sen 20 dollaria. Vauvat joutuvat olemaan ulkona ja ruoatta 10-12 tuntiakin vuorokaudessa, eikä ne ole edes tyttöjen/naisten omia, vaan jotain vuokravauvoja, joiden perheille illan tienesteistä tilitetään osa. Tästä löytyy englanniksi hakusanoilla baby milk scam cambodia.
Youtubessa näkee turistien kuvaamia videoita, joissa kymmenet eri-ikäiset naiset pyörii vähissä vaatteissa asiakkaita metsästämässä. Prostituutio on kai ainoa työ, jota kaikki osaa ja mihin on helppo ryhtyä.
Tuommoista kurjuutta ja köyhyyttä on lähes mahdoton ymmärtää. Ei ole kyllä mitään intressejä itsellä matkustaa koskaan tuohon maahan.
Siinä on taas netistä luettu ja katsottu shokeeraavia juttuja/videoita ja esitetään Kambodzhan asiantuntijaa ja tietäjää, joka tietää maasta kaiken. Todellisuus on paljon muuta kuin tuo. Käy itse paikan päällä toteamassa jos et usko.
Just joo, esim. Arman näytti ihan samanlaista arkea omassa ohjelmassaan Kambodzasta, eli ihan p*skapuhetta ja feikkejä ne videot ja jutut netissä 🙄 Turisti joka kiertää vain Angkor Watit ja majailee siisteimmillä alueilla puhtaissa hotelleissa ei tuota puolta maasta näe.
Tuon edellisen kirjoittaja.
Minä kierrän poikani kanssa ihan muuta kuin turistialueita. Ollaan mm. viikko oltu Kambodzhan maaseudulla paikallisen perheen vieraana sähköttömässä talossa. Paljon ollaan nähty ja muutakin kuin hotellialueita.
Enimmäkseen ne kaikki ikävimmät ilmiöt ovatkin keskittyneet Phnom Pehniin. Isoimmat kaupungit on aina ne, minne kaikenmaailman petosten tehtailijat ja rosvot suunnistavat. Ei tuota puolta näe missään maaseudulla. Tuo on Kaakkois-Aasian pahin kaupunki.
Viimeinen kommentti ihmetytti, että kuvaaja tavallaan toivoi Janin kuolemaa, sen sijaan, että olisi elänyt narkkarin elämää Rovaniemellä. Toivoa sana vaan tökkää aika pahasti. Toisaalta hän kyllä oikeasti lähti etsimään Jania, eli ei se toive ihan täydestä sydämestä tullut.
Tätä se on, kun koskaan ei ole edes yritetty viisastua. Pelkkää impulssien ja mielihalujen välitöntä tyydyttämistä. Monella varmasti traumoja taustalla todellisuuspakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Olen monta kertaa miettinyt, mitä teimme väärin? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?
Näin jälkiviisaana ja aihepiiriä opiskelleena voisi todeta että pojan elämässä olisi pitänyt olla tiiviimmin mukana, ja valvoa enemmän pojan menemisiä.
Tai ainakin tuossa vaiheessa, kun vahinko oli jo ehtinyt tapahtua, olisi pitänyt jaksaa sinnikkäämmin vaatia ja hakea ulkopuolista apua.
Huumeet on mielestäni ongelma, joihin on perheissä ylipäätään varauduttu kaikista huonoiten...
Monellakin tuntemallani avioparilla on keskinäinen avioehto, mutta kukaan heistä ei ole käynyt keskenään keskustelua: ”Miten toimimme jos Jesse jää kiinni huumeista?”
Siis siitäkään huolimatta, että tämä oma kokemukseni osuu näinkin lähelle heitä.Tämä on toisaalta ymmärrettävää, eihän kukaan suunnittele etukäteen sitäkään, mitä jos salama lyö päähän?
Oman lapsen hairahtuminen huumeisiin tuntuu yhtä epätodennäköiseltä kuin tuo em. salama, ainakin perheissä joissa ei päihteitä käytä aikuisetkaan.
Kaikille lapsensa huumeille menettäneille syvä myötäeläminen ja empatia minulta. Sen sijaan kannabista ei kyllä kannata ylistellä, että onneksi lapseni vain sitä poltteli(joku joka sellaista kommentoi). Tiedän monta ihmistä jotka ovat saaneet paniikkihäiriön tai psykoosin siitä. Huumeet pitää pystyä pitää pois ihmisten ulottuvilta, eikä AINAKAAN tuoda niitä laillisiksi myytäviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Olen monta kertaa miettinyt, mitä teimme väärin? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?
Näin jälkiviisaana ja aihepiiriä opiskelleena voisi todeta että pojan elämässä olisi pitänyt olla tiiviimmin mukana, ja valvoa enemmän pojan menemisiä.
Tai ainakin tuossa vaiheessa, kun vahinko oli jo ehtinyt tapahtua, olisi pitänyt jaksaa sinnikkäämmin vaatia ja hakea ulkopuolista apua.
Huumeet on mielestäni ongelma, joihin on perheissä ylipäätään varauduttu kaikista huonoiten...
Monellakin tuntemallani avioparilla on keskinäinen avioehto, mutta kukaan heistä ei ole käynyt keskenään keskustelua: ”Miten toimimme jos Jesse jää kiinni huumeista?”
Siis siitäkään huolimatta, että tämä oma kokemukseni osuu näinkin lähelle heitä.Tämä on toisaalta ymmärrettävää, eihän kukaan suunnittele etukäteen sitäkään, mitä jos salama lyö päähän?
Oman lapsen hairahtuminen huumeisiin tuntuu yhtä epätodennäköiseltä kuin tuo em. salama, ainakin perheissä joissa ei päihteitä käytä aikuisetkaan.
Kaikille lapsensa huumeille menettäneille syvä myötäeläminen ja empatia minulta. Sen sijaan kannabista ei kyllä kannata ylistellä, että onneksi lapseni vain sitä poltteli(joku joka sellaista kommentoi). Tiedän monta ihmistä jotka ovat saaneet paniikkihäiriön tai psykoosin siitä. Huumeet pitää pystyä pitää pois ihmisten ulottuvilta, eikä AINAKAAN tuoda niitä laillisiksi myytäviksi.
Kyllä näin on. Kaikki alapeukuttelu kertoo vain nistien harmituksesta, eikä niistä kannata välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikävä kyllä totta ja vielä pahempaa
Olen usein miettinyt, miten kävi muille Reindeerspotting-tyypeille. Sen tiedän, että se joulupukin punaposkisen apurin näköinen lääkkeiden makuja dokkarissa vertaillut istui myös vankilassa, oli välillä Ruotsin puolella, palasi Rovaniemelle ja valmistui ammattiin noin vuosi sitten. Tekee nykyään alansa töitä. Hänelle kävi hyvin, on nykyään ihan ok tyyppi. Haudihou-Kimmoa näin usein keskustassa vielä pari vuotta sitten mutta nyt ei ole näkynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katoin pätkiä netistä, Huono oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumia lappalaisia "miehiä" täynnä koko dokkari. Käytännössä poikia.
Mä itse asiassa ajattelin aivan päinvastoin, että nuohan ovat ihan hyvännäköisiä nuoria vaaleita suomalaisia miehiä, tietysti vielä enemmänkin jos pitäisivät itsestään huolta. (Olen keski-ikäinen nainen.)
Antti olisi varmaan ollut ihan kivannäköinen, ellei olisi kakarasta asti vetänyt kaiken maailman sontaa suoniinsa. Eletty elämä näkyi vahvasti piirteissä, ihossa jne.
Janin ulkonäkö oli jotenkin huvittava jo Reindeerspottingin aikaan, mua aina nauratti se sen kyömy pitkä nenä, joka kurtistui ihmeellisesti kun se nauroi, ja ne kusenkeltaiset hampaat, joita ei oltu varmaan ikinä harjattu, hyi. Joissain oikein lähikuvissa näkyi plakkia plakin päällä ja hammasvälit täynnä roinaa. Kuka tuommoista suuta haluaisi suudella 🤮 Voin vain kuvitella millaiset juustot oli alakerrassa ja miltä koko kaveri on haissut...
Nyt meni jo vähän yli tuo kirjoittelu. Ei yhtään kenestäkään puhuta noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumia lappalaisia "miehiä" täynnä koko dokkari. Käytännössä poikia.
Mä itse asiassa ajattelin aivan päinvastoin, että nuohan ovat ihan hyvännäköisiä nuoria vaaleita suomalaisia miehiä, tietysti vielä enemmänkin jos pitäisivät itsestään huolta. (Olen keski-ikäinen nainen.)
Antti olisi varmaan ollut ihan kivannäköinen, ellei olisi kakarasta asti vetänyt kaiken maailman sontaa suoniinsa. Eletty elämä näkyi vahvasti piirteissä, ihossa jne.
Janin ulkonäkö oli jotenkin huvittava jo Reindeerspottingin aikaan, mua aina nauratti se sen kyömy pitkä nenä, joka kurtistui ihmeellisesti kun se nauroi, ja ne kusenkeltaiset hampaat, joita ei oltu varmaan ikinä harjattu, hyi. Joissain oikein lähikuvissa näkyi plakkia plakin päällä ja hammasvälit täynnä roinaa. Kuka tuommoista suuta haluaisi suudella 🤮 Voin vain kuvitella millaiset juustot oli alakerrassa ja miltä koko kaveri on haissut...
Nyt meni jo vähän yli tuo kirjoittelu. Ei yhtään kenestäkään puhuta noin.
Samaa mieltä, ja jos pahin ongelma on hampaiden likaisuus, niin siitä selviää niinkin helposti kuin pesemällä hampaat. Tuossa tapauksessa tosin ongelmat olivat jossain ihan muualla.
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen kommentti ihmetytti, että kuvaaja tavallaan toivoi Janin kuolemaa, sen sijaan, että olisi elänyt narkkarin elämää Rovaniemellä. Toivoa sana vaan tökkää aika pahasti. Toisaalta hän kyllä oikeasti lähti etsimään Jania, eli ei se toive ihan täydestä sydämestä tullut.
Jos miettii narkkarin ankeaa elämää, jossa ei näytä olevan mitään toivoa jäljellä, niin kuolema voi olla vain helpotus. Ehkä siitä se toive.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Olen monta kertaa miettinyt, mitä teimme väärin? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?
Näin jälkiviisaana ja aihepiiriä opiskelleena voisi todeta että pojan elämässä olisi pitänyt olla tiiviimmin mukana, ja valvoa enemmän pojan menemisiä.
Tai ainakin tuossa vaiheessa, kun vahinko oli jo ehtinyt tapahtua, olisi pitänyt jaksaa sinnikkäämmin vaatia ja hakea ulkopuolista apua.
Huumeet on mielestäni ongelma, joihin on perheissä ylipäätään varauduttu kaikista huonoiten...
Monellakin tuntemallani avioparilla on keskinäinen avioehto, mutta kukaan heistä ei ole käynyt keskenään keskustelua: ”Miten toimimme jos Jesse jää kiinni huumeista?”
Siis siitäkään huolimatta, että tämä oma kokemukseni osuu näinkin lähelle heitä.Tämä on toisaalta ymmärrettävää, eihän kukaan suunnittele etukäteen sitäkään, mitä jos salama lyö päähän?
Oman lapsen hairahtuminen huumeisiin tuntuu yhtä epätodennäköiseltä kuin tuo em. salama, ainakin perheissä joissa ei päihteitä käytä aikuisetkaan.
Oma lapseni kokeili aikanaan marihuanaa ja poltteli sitä satunnaisesti pari vuotta. Ei olisi ikinä uskonut hänen luonteensa ja olemuksensa perusteella, kympin tyttö, kiltti rillipää, jota ei koskaan kiinnostanut edes ryypätä. On jo aikuinen, mutta aikoinaan kertoi ihan rehellisesti nämä pilvihommat. En minä ikinä mitään haistanut tai aavistanutkaan, vaikka olin varma että jos oma lapsi joskus polttelee, niin tottahan sen huomaan ja haistan.
No, marihuanaan ei kuole, eikä se ollut hänelle portti vahvempaan kamaan. Sen verran fiksu tyttö, että ei olisi ikinä mitään mennyt mitään vahvempaa kuitenkaan vetämään. Pelkäsi kuulemma aidosti miten huumeet saattaisivat vaikuttaa, että joutuisi psykoosiin tai saisi jonkun taudin. Näistä hänen poltteluistaan on jo aikaa, eikä edelleenkään edes alkoholia juo kuin pari kertaa vuodessa, eikä tykkää olla humalassa.
Osanotot poikasi vuoksi 😢
Se on ihan täysin porukasta kiinni, millaisessa käyttö tapahtuu.
Ei tarvita kuin yksi "hurjapää", eli sellainen hiukan omasta kuolemattomuudestaan liian itsevarma tyyppi joka päättää kovempia aineita kokeilla, tämä sitten ne kovat aineet esittelee porukan aremmille jäsenille :-/
Vaikkei tämä porttiteoria ihan täydellinen ole, uskon siihen siinä mielessä että kokeilun kynnys alentuu, kun sitä on harjoiteltu ensin miedommilla aineilla.
On se porttiteoria varmasti joidenkin kohdalla totta. Kyseessä on kuitenkin paljon moniulotteisempi kokonaisuus, kuka päätyy aineiden käyttäjäksi. Omalta kohdaltani voin todeta, että olen käyttänyt alkoholia viihdekäyttöön 15-vuotiaasta lähtien. Kannabista kokeillut noin 10 kertaa, eikä se toimi itselleni mitenkään erityisen hyvin, enkä kaipaa sitä ollenkaan. Juuri tuollainen hurjapäisempi kaverini on joskus ollut tarjoamassa kovempia aineita kokeillakseni, mutta en ole halunnut, eikä ole tarvetta. Olen nelikymppinen ja hyvässä asemassa työelämässä. Käytän vain alkoholia, kohtuudella. En koskaan mennyt portista, vaikka olisin helposti voinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumia lappalaisia "miehiä" täynnä koko dokkari. Käytännössä poikia.
Mä itse asiassa ajattelin aivan päinvastoin, että nuohan ovat ihan hyvännäköisiä nuoria vaaleita suomalaisia miehiä, tietysti vielä enemmänkin jos pitäisivät itsestään huolta. (Olen keski-ikäinen nainen.)
Antti olisi varmaan ollut ihan kivannäköinen, ellei olisi kakarasta asti vetänyt kaiken maailman sontaa suoniinsa. Eletty elämä näkyi vahvasti piirteissä, ihossa jne.
Janin ulkonäkö oli jotenkin huvittava jo Reindeerspottingin aikaan, mua aina nauratti se sen kyömy pitkä nenä, joka kurtistui ihmeellisesti kun se nauroi, ja ne kusenkeltaiset hampaat, joita ei oltu varmaan ikinä harjattu, hyi. Joissain oikein lähikuvissa näkyi plakkia plakin päällä ja hammasvälit täynnä roinaa. Kuka tuommoista suuta haluaisi suudella 🤮 Voin vain kuvitella millaiset juustot oli alakerrassa ja miltä koko kaveri on haissut...
Nyt meni jo vähän yli tuo kirjoittelu. Ei yhtään kenestäkään puhuta noin.
Täähän oli kommentti siihen, kun joku kommentoi että kivannäköisiä poikia. No ei olleet.
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Olen monta kertaa miettinyt, mitä teimme väärin? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?
Näin jälkiviisaana ja aihepiiriä opiskelleena voisi todeta että pojan elämässä olisi pitänyt olla tiiviimmin mukana, ja valvoa enemmän pojan menemisiä.
Tai ainakin tuossa vaiheessa, kun vahinko oli jo ehtinyt tapahtua, olisi pitänyt jaksaa sinnikkäämmin vaatia ja hakea ulkopuolista apua.
Huumeet on mielestäni ongelma, joihin on perheissä ylipäätään varauduttu kaikista huonoiten...
Monellakin tuntemallani avioparilla on keskinäinen avioehto, mutta kukaan heistä ei ole käynyt keskenään keskustelua: ”Miten toimimme jos Jesse jää kiinni huumeista?”
Siis siitäkään huolimatta, että tämä oma kokemukseni osuu näinkin lähelle heitä.Tämä on toisaalta ymmärrettävää, eihän kukaan suunnittele etukäteen sitäkään, mitä jos salama lyö päähän?
Oman lapsen hairahtuminen huumeisiin tuntuu yhtä epätodennäköiseltä kuin tuo em. salama, ainakin perheissä joissa ei päihteitä käytä aikuisetkaan.
Oma lapseni kokeili aikanaan marihuanaa ja poltteli sitä satunnaisesti pari vuotta. Ei olisi ikinä uskonut hänen luonteensa ja olemuksensa perusteella, kympin tyttö, kiltti rillipää, jota ei koskaan kiinnostanut edes ryypätä. On jo aikuinen, mutta aikoinaan kertoi ihan rehellisesti nämä pilvihommat. En minä ikinä mitään haistanut tai aavistanutkaan, vaikka olin varma että jos oma lapsi joskus polttelee, niin tottahan sen huomaan ja haistan.
No, marihuanaan ei kuole, eikä se ollut hänelle portti vahvempaan kamaan. Sen verran fiksu tyttö, että ei olisi ikinä mitään mennyt mitään vahvempaa kuitenkaan vetämään. Pelkäsi kuulemma aidosti miten huumeet saattaisivat vaikuttaa, että joutuisi psykoosiin tai saisi jonkun taudin. Näistä hänen poltteluistaan on jo aikaa, eikä edelleenkään edes alkoholia juo kuin pari kertaa vuodessa, eikä tykkää olla humalassa.
Osanotot poikasi vuoksi 😢
Se on ihan täysin porukasta kiinni, millaisessa käyttö tapahtuu.
Ei tarvita kuin yksi "hurjapää", eli sellainen hiukan omasta kuolemattomuudestaan liian itsevarma tyyppi joka päättää kovempia aineita kokeilla, tämä sitten ne kovat aineet esittelee porukan aremmille jäsenille :-/
Vaikkei tämä porttiteoria ihan täydellinen ole, uskon siihen siinä mielessä että kokeilun kynnys alentuu, kun sitä on harjoiteltu ensin miedommilla aineilla.
On se porttiteoria varmasti joidenkin kohdalla totta. Kyseessä on kuitenkin paljon moniulotteisempi kokonaisuus, kuka päätyy aineiden käyttäjäksi. Omalta kohdaltani voin todeta, että olen käyttänyt alkoholia viihdekäyttöön 15-vuotiaasta lähtien. Kannabista kokeillut noin 10 kertaa, eikä se toimi itselleni mitenkään erityisen hyvin, enkä kaipaa sitä ollenkaan. Juuri tuollainen hurjapäisempi kaverini on joskus ollut tarjoamassa kovempia aineita kokeillakseni, mutta en ole halunnut, eikä ole tarvetta. Olen nelikymppinen ja hyvässä asemassa työelämässä. Käytän vain alkoholia, kohtuudella. En koskaan mennyt portista, vaikka olisin helposti voinut.
Ihan asiaa puhut kyllä, en voi kiistää.
Tunnen useamman ihmisen joilla on kannabiksen käyttöhistoriaa (siis pelkän kannabiksen).
Mutta tunnen ja tiedän myös paljon ihmisiä jotka ovat portista kulkeneet sinne pimeämmälle puolelle...
Haastehan on juuri siinä, että et voi tietää oman yksilöllisen addiktiotaipumuksesi voimakkuutta ennenkuin kokeilet.
Väitän että kukaan ei ota ensikosketustaan huumeisiin ajatuksella: ”Aion ryhtyä narkomaaniksi, koska se on hienoa se!”
Luulen että käytännössä kaikilla se ajatus on:
”Ei yhdestä kerrasta koukkuun jää, kunhan kokeilen”
Hiukan kokeneemmallakin käyttäjällä se ajatus on: ”Tämä on vaan viihdettä, pystyn lopettamaan koska vaan, en vain halua ihan vielä”
Oma poikanikin kiisti ongelmansa lähes loppuun asti, vasta viimeisten elinkuukausiensa aikana myönsi: ”Olen ihan rapa-nisti, ihan ei ollut tarkoitus tämä, mutta näillä mennään nyt, mahdoton tästä enää suuntaa muuttaa”
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Olen monta kertaa miettinyt, mitä teimme väärin? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?
Näin jälkiviisaana ja aihepiiriä opiskelleena voisi todeta että pojan elämässä olisi pitänyt olla tiiviimmin mukana, ja valvoa enemmän pojan menemisiä.
Tai ainakin tuossa vaiheessa, kun vahinko oli jo ehtinyt tapahtua, olisi pitänyt jaksaa sinnikkäämmin vaatia ja hakea ulkopuolista apua.
Huumeet on mielestäni ongelma, joihin on perheissä ylipäätään varauduttu kaikista huonoiten...
Monellakin tuntemallani avioparilla on keskinäinen avioehto, mutta kukaan heistä ei ole käynyt keskenään keskustelua: ”Miten toimimme jos Jesse jää kiinni huumeista?”
Siis siitäkään huolimatta, että tämä oma kokemukseni osuu näinkin lähelle heitä.Tämä on toisaalta ymmärrettävää, eihän kukaan suunnittele etukäteen sitäkään, mitä jos salama lyö päähän?
Oman lapsen hairahtuminen huumeisiin tuntuu yhtä epätodennäköiseltä kuin tuo em. salama, ainakin perheissä joissa ei päihteitä käytä aikuisetkaan.
Oma lapseni kokeili aikanaan marihuanaa ja poltteli sitä satunnaisesti pari vuotta. Ei olisi ikinä uskonut hänen luonteensa ja olemuksensa perusteella, kympin tyttö, kiltti rillipää, jota ei koskaan kiinnostanut edes ryypätä. On jo aikuinen, mutta aikoinaan kertoi ihan rehellisesti nämä pilvihommat. En minä ikinä mitään haistanut tai aavistanutkaan, vaikka olin varma että jos oma lapsi joskus polttelee, niin tottahan sen huomaan ja haistan.
No, marihuanaan ei kuole, eikä se ollut hänelle portti vahvempaan kamaan. Sen verran fiksu tyttö, että ei olisi ikinä mitään mennyt mitään vahvempaa kuitenkaan vetämään. Pelkäsi kuulemma aidosti miten huumeet saattaisivat vaikuttaa, että joutuisi psykoosiin tai saisi jonkun taudin. Näistä hänen poltteluistaan on jo aikaa, eikä edelleenkään edes alkoholia juo kuin pari kertaa vuodessa, eikä tykkää olla humalassa.
Osanotot poikasi vuoksi 😢
Se on ihan täysin porukasta kiinni, millaisessa käyttö tapahtuu.
Ei tarvita kuin yksi "hurjapää", eli sellainen hiukan omasta kuolemattomuudestaan liian itsevarma tyyppi joka päättää kovempia aineita kokeilla, tämä sitten ne kovat aineet esittelee porukan aremmille jäsenille :-/
Vaikkei tämä porttiteoria ihan täydellinen ole, uskon siihen siinä mielessä että kokeilun kynnys alentuu, kun sitä on harjoiteltu ensin miedommilla aineilla.
On se porttiteoria varmasti joidenkin kohdalla totta. Kyseessä on kuitenkin paljon moniulotteisempi kokonaisuus, kuka päätyy aineiden käyttäjäksi. Omalta kohdaltani voin todeta, että olen käyttänyt alkoholia viihdekäyttöön 15-vuotiaasta lähtien. Kannabista kokeillut noin 10 kertaa, eikä se toimi itselleni mitenkään erityisen hyvin, enkä kaipaa sitä ollenkaan. Juuri tuollainen hurjapäisempi kaverini on joskus ollut tarjoamassa kovempia aineita kokeillakseni, mutta en ole halunnut, eikä ole tarvetta. Olen nelikymppinen ja hyvässä asemassa työelämässä. Käytän vain alkoholia, kohtuudella. En koskaan mennyt portista, vaikka olisin helposti voinut.
Ihan asiaa puhut kyllä, en voi kiistää.
Tunnen useamman ihmisen joilla on kannabiksen käyttöhistoriaa (siis pelkän kannabiksen).Mutta tunnen ja tiedän myös paljon ihmisiä jotka ovat portista kulkeneet sinne pimeämmälle puolelle...
Haastehan on juuri siinä, että et voi tietää oman yksilöllisen addiktiotaipumuksesi voimakkuutta ennenkuin kokeilet.
Väitän että kukaan ei ota ensikosketustaan huumeisiin ajatuksella: ”Aion ryhtyä narkomaaniksi, koska se on hienoa se!”
Luulen että käytännössä kaikilla se ajatus on:
”Ei yhdestä kerrasta koukkuun jää, kunhan kokeilen”Hiukan kokeneemmallakin käyttäjällä se ajatus on: ”Tämä on vaan viihdettä, pystyn lopettamaan koska vaan, en vain halua ihan vielä”
Oma poikanikin kiisti ongelmansa lähes loppuun asti, vasta viimeisten elinkuukausiensa aikana myönsi: ”Olen ihan rapa-nisti, ihan ei ollut tarkoitus tämä, mutta näillä mennään nyt, mahdoton tästä enää suuntaa muuttaa”
Näinhän se on, että addiktiotaipumuksia on eri tasoisia. Kaikkea ei ole kuitenkaan pakko kokeilla. Jos on hirveä tarve päästä kokeilemaan aina uusia aineita, niitä erittäin addiktoiviksi, laittomiksi ja tuhoisiksikin tiedettyjä, niin se kertoo jo aika paljon ihmisen luonteesta ja addiktiotaipumuksesta. Ei piitata vaaroista, ja myös siitä, että taustalla on jotain muutakin, ettei kestä välttämättä todellisuutta ilman päihteitä. Joillain voi elämäntilannekin olla sellainen, että ei nähdä mitään toivoa ja mennään hälläväliä asenteella, jossa päihteiden vaarat eivät kiinnosta tippaakaan, vaan ainoastaan se vaikutus, jolla pääsee pakenemaan todellisuutta.
Sohvaperunoiden reaktiot Lost Boysiin oli just sitä miten normaali-ihmiset suhtautuvat huumeidenkäyttöön. Muistan itsekin miten leffateatterissa ahdisti ihan hirveästi lähikuvat piikittämisestä ja poltteluista. Sain paniikkikohtauksen ja alkoi oksettaa tosi paljon. Käsittämätöntä että tuollainen elämäntapa on joillekin ihan arkea ja normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Olen monta kertaa miettinyt, mitä teimme väärin? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?
Näin jälkiviisaana ja aihepiiriä opiskelleena voisi todeta että pojan elämässä olisi pitänyt olla tiiviimmin mukana, ja valvoa enemmän pojan menemisiä.
Tai ainakin tuossa vaiheessa, kun vahinko oli jo ehtinyt tapahtua, olisi pitänyt jaksaa sinnikkäämmin vaatia ja hakea ulkopuolista apua.
Huumeet on mielestäni ongelma, joihin on perheissä ylipäätään varauduttu kaikista huonoiten...
Monellakin tuntemallani avioparilla on keskinäinen avioehto, mutta kukaan heistä ei ole käynyt keskenään keskustelua: ”Miten toimimme jos Jesse jää kiinni huumeista?”
Siis siitäkään huolimatta, että tämä oma kokemukseni osuu näinkin lähelle heitä.Tämä on toisaalta ymmärrettävää, eihän kukaan suunnittele etukäteen sitäkään, mitä jos salama lyö päähän?
Oman lapsen hairahtuminen huumeisiin tuntuu yhtä epätodennäköiseltä kuin tuo em. salama, ainakin perheissä joissa ei päihteitä käytä aikuisetkaan.
Kaikille lapsensa huumeille menettäneille syvä myötäeläminen ja empatia minulta. Sen sijaan kannabista ei kyllä kannata ylistellä, että onneksi lapseni vain sitä poltteli(joku joka sellaista kommentoi). Tiedän monta ihmistä jotka ovat saaneet paniikkihäiriön tai psykoosin siitä. Huumeet pitää pystyä pitää pois ihmisten ulottuvilta, eikä AINAKAAN tuoda niitä laillisiksi myytäviksi.
En ole kannabista ylistänyt, vaan olen iloinen ja onnellinen, että sen pahempiin kamoihin ei oma lapseni aikoinaan kajonnut. Olisi saanut jättää senkin tekemättä, mutta menneitä ei voi muuttaa.
Antti olisi varmaan ollut ihan kivannäköinen, ellei olisi kakarasta asti vetänyt kaiken maailman sontaa suoniinsa. Eletty elämä näkyi vahvasti piirteissä, ihossa jne.
Janin ulkonäkö oli jotenkin huvittava jo Reindeerspottingin aikaan, mua aina nauratti se sen kyömy pitkä nenä, joka kurtistui ihmeellisesti kun se nauroi, ja ne kusenkeltaiset hampaat, joita ei oltu varmaan ikinä harjattu, hyi. Joissain oikein lähikuvissa näkyi plakkia plakin päällä ja hammasvälit täynnä roinaa. Kuka tuommoista suuta haluaisi suudella 🤮 Voin vain kuvitella millaiset juustot oli alakerrassa ja miltä koko kaveri on haissut...