Mieheni ei kehu ulkonäköäni, ei koskaan sano kauniiksi ja mulla on paha mieli siitä.
Enhän toki mikään kuningatar ole, mutta ihan omastakin mielestä nätti ja kroppakin on hyvä. Toivoisin, että omalle puolisolle olisin parasta, olen tämän myös sanonut että kaipaan hieman huomiota.
Mun mielestä jotenkin erikoista on se, että toiset miehet välillä kehuu, mutta oma ei.
Onko muilla näin? Ja pitäskö tästä vaan olla välittämättä?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Oletko ehkä katsonut liikaa jenkkisarjoja, joissa lässytetään tyhjäpäisesti koko ajan I love you yms. Jos sinulla on niin huono itsetunto, että et pärjää ilman kehuja niin onnea vaan valitsemallasi tiellä!
Oletko vähän yksinkertainen? Siis sen lisäksi, että yrität olla ilkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin siinä käy kun nainen kelpuuttaa vain miehen jonka juuri ja juuri voi saada. Ei siinä ole miehellä kehumista jos joutuu tyytymään matalampitasoiseen naiseen.
Mielestäni tuo on vähän kuin vääntäisi puukkoa haavassa, ensin mies joutuu tyytymään epäviehättävään naiseen ja sitten nainen vielä kerjää kehuja, huh huh..
Nyt oli niin älyvapaa kommentti, että pakko älähtää... Eihän sitä miestä ole kukaan pakottanut siihen suhteeseen. Se on jokaisen ihan oma vapaavalintainen päätös, että alkaako jonkun kanssa suhteeseen vai ei. Jos alkaa, niin on ajateltava sitten vähän muutakin kuin sitä omaa napaansa (tai haaroväliään). En voi sietää mitään tuollaisia suhteissa roikkujia, jotka ovat jonkun kanssa vain siksi, etteivät muutakaan saa. Opetelkaa olemaan yksin!
"opetelkaa olemaan yksin"
Helpommin sanottu kuin tehty.
Kuvittele että sulla on vaihtoehtoina koko elämän ajan:
Tyytyä epäviehättävään naiseen
Olla loppuelämä yksin
Väitän että suurin osa tyytyy naiseen jossa kehuttavaa ei löydy..
Toivoisin kaikkien naisten puolesta, että kukaan ei erehtyisi lykkäämään kouraansa paskaan. En tiedä tarvitseeko kukaan nainen mihinkään tuollaista "miestä".
Ei mielestäni ole mitenkään normaalia elää yksin eikä ihmistä ole luotu miksikään yksineläjäksi. Täytyy olla luonnevikainen ettei pärjää kenenkään kanssa. Suvussani yksin eläjät ovat narsistisia.
Narsismin monet kasvot
Tutkimuksissa on havaittu, että narsistit voidaan jakaa karkeasti seuraavaan kolmeen alatyyppiin:
piittaamaton tyyppi: tyypillisin alatyyppi, mahtaileva, huomionhakuinen, ylemmyydentuntoinen, röyhkeä, sosiaalisesti hurmaava huolimatta siitä, että hän ohittaa muiden tarpeet, ihmissuhteissaan räjähtelevä ja erittäin itsekeskeinen. Yhteys päihteidenkäyttöön ja epäluuloisuuteen on koholla.
haavoittuva tyyppi: levoton, hypersensitiivinen muiden arvostelulle, jatkuvasti kateellinen toisille ja erittäin itsekeskeinen. Omanarvontunne perustuu vertailuun. Pitää itseään salaa ylivertaisena. Ihmissuhteissaan ujo, pinnallisesti vaatimaton ja yliherkkä luokkaantumaan. Yhteys masennukseen ja ahdistuneisuuteen on koholla.
huomionhakuinen tyyppi: itsenäinen, mahtaileva, kilpailullinen, seksuaalisesti provokatiivinen, käyttää narsistisia piirteitään menestymiseen. Harvemmin näyttäytyy ensivaikutelmaltaan narsistisena persoonana. Hyvän toimintakykynsä vuoksi nämä yksilöt tunnistetaan harvemmin.
https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/mielentervey…
Tuo viimeinen huomionhakuinen tyyppi ja kukaan ei jaksa kehuskella sitä tarpeeksi. Äitini on sellainen joka tarvitsi kehumista koko ajan tai ei mikään suhde toiminut. Löytääkö tästä joku oman luonteensa.
Vierailija kirjoitti:
Ei mielestäni ole mitenkään normaalia elää yksin eikä ihmistä ole luotu miksikään yksineläjäksi. Täytyy olla luonnevikainen ettei pärjää kenenkään kanssa. Suvussani yksin eläjät ovat narsistisia.
Narsismin monet kasvot
Tutkimuksissa on havaittu, että narsistit voidaan jakaa karkeasti seuraavaan kolmeen alatyyppiin:
piittaamaton tyyppi: tyypillisin alatyyppi, mahtaileva, huomionhakuinen, ylemmyydentuntoinen, röyhkeä, sosiaalisesti hurmaava huolimatta siitä, että hän ohittaa muiden tarpeet, ihmissuhteissaan räjähtelevä ja erittäin itsekeskeinen. Yhteys päihteidenkäyttöön ja epäluuloisuuteen on koholla.
haavoittuva tyyppi: levoton, hypersensitiivinen muiden arvostelulle, jatkuvasti kateellinen toisille ja erittäin itsekeskeinen. Omanarvontunne perustuu vertailuun. Pitää itseään salaa ylivertaisena. Ihmissuhteissaan ujo, pinnallisesti vaatimaton ja yliherkkä luokkaantumaan. Yhteys masennukseen ja ahdistuneisuuteen on koholla.
huomionhakuinen tyyppi: itsenäinen, mahtaileva, kilpailullinen, seksuaalisesti provokatiivinen, käyttää narsistisia piirteitään menestymiseen. Harvemmin näyttäytyy ensivaikutelmaltaan narsistisena persoonana. Hyvän toimintakykynsä vuoksi nämä yksilöt tunnistetaan harvemmin.
https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/mielentervey…
Tuo viimeinen huomionhakuinen tyyppi ja kukaan ei jaksa kehuskella sitä tarpeeksi. Äitini on sellainen joka tarvitsi kehumista koko ajan tai ei mikään suhde toiminut. Löytääkö tästä joku oman luonteensa.
Narsisteillehan on päinvastoin tyypillistä, että he eivät pysty koskaan elämään yksin, vaan tarvitsevat jonkun, jotka käyttää narsistisena lähteenä. Ihan sama kuka se on, kunhan on aina joku.
Hankala ja vaikea ihminen on ihan eri asia kuin narsisti.
Minun mieheni ei myöskään kehu tai siis kehuu hyvin harvoin. Olemme olleet yhdessä 12v ja muistelisin, että viime vuonna sanoi kerran kauniiksi, tänä vuonna kerran seksikkääksi. Olen sen ajatellut liittyvän hänen persoonaansa, ei muutenkaan kommentoi ihmisten ulkonäköä. Ohimennen puhuessaan toisinaan viittaa, että "kun olet kaunis, niin..." Mutta tuolloin ei sano asiaa kehuna vaan ikäänkuin faktana, joka liittyy keskusteluun. Koulutukseltaan DI, asennoituminen asioihin muutenkin tuntuu olevan aika analyyttista.
Suhteen alkuaikoina kaipasin enemmän kehuja. Olin niitä aiemmissa suhteissa tottunut saamaan päivittäin. Mutta jossain vaiheessa ymmärsin sen, että näillä kehuvilla exillä riitti usein sitä huomiota ja flirttiä suhteen ulkopuolellakin, eli ennemmin näin. Nykyinen mieheni ei muiden kanssa flirttaile (ei varmasti edes osaisi...) Ja ne harvat kerrat kun kehuu, niin todella tiedän hänen sitä tarkoittavan :D
Vierailija kirjoitti:
Ei mielestäni ole mitenkään normaalia elää yksin eikä ihmistä ole luotu miksikään yksineläjäksi. Täytyy olla luonnevikainen ettei pärjää kenenkään kanssa. Suvussani yksin eläjät ovat narsistisia.
Narsismin monet kasvot
Tutkimuksissa on havaittu, että narsistit voidaan jakaa karkeasti seuraavaan kolmeen alatyyppiin:
piittaamaton tyyppi: tyypillisin alatyyppi, mahtaileva, huomionhakuinen, ylemmyydentuntoinen, röyhkeä, sosiaalisesti hurmaava huolimatta siitä, että hän ohittaa muiden tarpeet, ihmissuhteissaan räjähtelevä ja erittäin itsekeskeinen. Yhteys päihteidenkäyttöön ja epäluuloisuuteen on koholla.
haavoittuva tyyppi: levoton, hypersensitiivinen muiden arvostelulle, jatkuvasti kateellinen toisille ja erittäin itsekeskeinen. Omanarvontunne perustuu vertailuun. Pitää itseään salaa ylivertaisena. Ihmissuhteissaan ujo, pinnallisesti vaatimaton ja yliherkkä luokkaantumaan. Yhteys masennukseen ja ahdistuneisuuteen on koholla.
huomionhakuinen tyyppi: itsenäinen, mahtaileva, kilpailullinen, seksuaalisesti provokatiivinen, käyttää narsistisia piirteitään menestymiseen. Harvemmin näyttäytyy ensivaikutelmaltaan narsistisena persoonana. Hyvän toimintakykynsä vuoksi nämä yksilöt tunnistetaan harvemmin.
https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/mielentervey…
Tuo viimeinen huomionhakuinen tyyppi ja kukaan ei jaksa kehuskella sitä tarpeeksi. Äitini on sellainen joka tarvitsi kehumista koko ajan tai ei mikään suhde toiminut. Löytääkö tästä joku oman luonteensa.
No, Suomessa on miljoona yksinelävää, että ollaan vissiin sitten aika kajahtanutta kansaa, jos meillä kaikilla on persoonallisuushäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Italialaiset miehet ovat kovia kehumaan. Suosittelen kaikin tavoin.
Jos kehuista tykkää, niin kannattaa tosiaan ottaa joku gigolo. Saa varmasti kehuja paljon. Ja jos annat miehelle rahaa niin vielä enemmän :)
Surullista, että naisille tärkeintä on kehujen saaminen. Suomalaisiin naisiin uppoaa hyvin kaikki pelimiesten lirkutukset. Jos pesää tekee mieli niin pitää kehua, vaikka naama olis kuin petolinnun per..
Mun mielestä on ihan perusjuttu, että parisuhteessa kehutaan ja sanotaan toiselle kauniisti, ihan joka päivä. Kehutaan, kosketellaan, kerrotaan kuinka ihana / kaunis / haluttava / söpö / komea / upea / jne. toinen on. Mä haluan miehen, joka pitää mua upeana niin fyysisesti kuin luonteeltanikin ja haluan myös kuulla sen. Itse olen myös kova kehumaan ja ylistämään, koska olen hulluna toiseen, haluan myös kertoa sen.
Mulla on ollut mies, joka näytti välittämistä eniten teoillaan, sen jälkeen mies joka jaksoi kehua ja kolmantena mies, jota itse kehuin jatkuvasti, mutta hän harvakseltaan minua. Kyllä tuon nro kakkosen kanssa oli parasta olla.
Ei kehu minunkaan mieheni, ei koskaan suukottele, halaa tai edes hipaise. Seksiä ei ole ollut muutamaan kuukauteen, vuoden sisään on ollut muutaman kerran. Ollaan kun pitkäaikaiset tutut, kohteliaita toisillemme, ei ees riidellä.
Välillä mietin mitä teen tässä suhteessa, elänkö näin vielä 40 vuotta? Ihan ok mies mutta kun edes joskus osoittaisi jotain tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Näin siinä käy kun nainen kelpuuttaa vain miehen jonka juuri ja juuri voi saada. Ei siinä ole miehellä kehumista jos joutuu tyytymään matalampitasoiseen naiseen.
Mielestäni tuo on vähän kuin vääntäisi puukkoa haavassa, ensin mies joutuu tyytymään epäviehättävään naiseen ja sitten nainen vielä kerjää kehuja, huh huh..
Ei se noin mene. Ensimmäinen mieheni oli täydellinen valioyksilö ja kehui minua paljon vuosien saatossa. Toinen mies ei miellyttänyt lainkaan silmääni, mutta seurustelemaan kuitenkin aloimme. Hän ei ole kehunut minua koskaan. t. nuorileski
Mun mieskin on tosi kömpelö kehumaan. Olen itse ihan nätti nainen ja panostan kyllä ulkonäköni joten olisi mukava saada joskus hyvää palautetta. Miestäni kehun kyllä komeaksi ja useinkin...448
Et vissiin ole sitten kaunis.
Olisit tyytyväinen, suhteenne perustuu rehellisyyteen.
Kannattaa varoa.
Tapailin aikanaan miestä joka ei koskaan kehunut ulkonäköäni. Asia vaivasi ja otin sen puheeksi. Alkoi kakistelemaan että eikai se ulkonäkö ole tärkeintä ja "myönsi" ettei pidä minua kauniina.
Pahoitin tuosta mieleni pitkäksi aikaa, mutta jälkikäteen tajusin että mies ei kehunut koska oli itsestään epävarma. Eli typerää logiikkaa, että jos kehuu niin ylpistyn ja lähden esittelemään itseäni muille miehille. Tai sitten ei pitänyt kauniina mutta ei mene mun jakeluun miksi sitten kanssani edes oli. Olisi hankkinut sitten "tasoaan vastaavan" naisen. Ainiin mutta kun ei saanut, niin joutui tyytymään minuun ja varmaan sitäkin purki tuolla tavoin.
Tuo ei tuosta parane. Jos kehut ovat tärkeitä sinulle ja keskustelu asiasta ei auta niin onko mies sinua varten.. ja ei ole "kehuvaa tyyppiä", no ei ehkä mutta mä en enää jaksais :)
Elin pitkän liiton, jossa minut kehumalla alistettiin, alkuun se tietysti oli imartelevaa, mutta vuosien varrella kun oli rättiväsynyt, raivon ja itkun partaalla perheen, kodin ja töiden hoidosta olisi kyllä kaivannut tasavertaista arjenpyörittäjää kuin ihanien rintojen tai vaikka korvien ylistäjåä.
Vierailija kirjoitti:
Kerrot tämän meille, ok, mutta eikö osoite ole väärä? Etkö ole kertonut miehellesi?
Hän ei ehkä tiedä että toivot hänen kehuvan, hän ehkä ajattelee että kun tulee kotiin illalla, nukkuu yöt kotona ja rakastelee sinua niin että siinä on riitävästi jo myönteistä palautetta sinulle että hän pitää sinua hyvän näköisenä.
Miehet eivät ole ajatustenlukijoita.
Miten noin muuten tunne elämän ja muu läheisyys?
Ihanaa kun ei malteta lukea edes aloituksen muutamaa riviä josta tämäkin asia olisi selvinnyt.
Oma eksäni ei koskaan kehunut selvin päin. Kännissä muutaman kerran, mutta eihän se tuntunut samalta. Kävi ilmi muista asioista myöhemmin, ettei häntä oltu kehuttu koskaan lapsena. Voi kuulostaa kliseiseltä, mutta jos oikeasti lasta ei koskaan kehuta, pakkohan sen on heijastua johonkin. Tähän suhteemme ei kuitenkaan kaatunut.
Ainoa missä hän kehui satunnaisesti selvin päin, oli seksi. Tämän ajattelin johtuvan siitä, että on oppinut tavallaan itse aikuisena muodostamaan seksuaali-identiteettinsä, johon ei lapsuuden koti vaikuta. Surullista . Välillä myös mietin miten eksät ovat tähän suhtautuneet, kun oli pitkiä suhteita takana ja käsitin että muillakin sama käyttäytminen jatkunut. Tiedä sitten kumpi oli ensin, mutta häntä on myös jokaisessa suhteessa petetty. Ei mikään oikeutus pettämiselle, mutta lähinnä mietin ovatko eksätkin ajatelleet ettei hän välitä ja pettäneet, koska suhteen tila on ollut epäselvä. Että ei ole koskaan ollut syvällisessä suhteessa, koska kyllä suhteeseen kuuluu tunteiden ilmaisu että voi kiintyä toiseen. Syntymäpäivääni ei myöskään tämä mies muistanut minään vuonna. Tähän jo totuin mutta jälkikäteen mietin että miksi.
Ja ei, tämä mies ei myöskään teoilla tuonut vastapainoa kehumattomuudelle ja ilmaissut välittämistä. Siinä oli yksi syy eroomme. Ei sanallisten kehujen puute, vaan että muutenkin piti itsestään selvänä minua ja suhdettamme. Yksipuolisesti kehuin ja tein niitä arjen pieniä asioita joista sain kyllä kiitosta, mutta en juurikaan mitään takaisin. Eikä myöskään ollut mitään että rakkautemme kieli vain oli erilainen ja en vain nähnyt hänen keinojaan välittää esim olisi auttanut kotitöissä tai vienyt reissuun tai tarjonnut ravintolassa tms. Ei osannut näyttää kuin negatiiviset tunteet ja kritiikin tuoda esiin, kotoa opittua kuulemma. Harvoin teki mitään eteemme, mutta eron hetkellä oli puulla päähän lyöty ja vannoi haluavansa jatkaa ja viihtyvänsä kanssani. Plus ne humalaviestit jälkikäteen kuinka olinkin ihana.
Niinhän sitä sanotaan että suhteeseen pitäisi panostaa juuri sen verran kuin saa takaisin, eikä valittaa jos toinen ei panosta tarpeeksi vaan panostaa itse vähemmän. No minä mieluummin lähdin muiden syiden lisäksi, kuin lopetin panostamasta.
Paljon oli silti hyvääkin :)
Toivottavasti tekstikin jo sen toi ilmi, mutta puhuimme näistä asioista keskenämme myös.
Kehuuko Luigit muitakin kuin omaa vaimoa? Siinä voi suomalaisella Justiinalla alkaa kaulin heilumaan.