Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei kehu ulkonäköäni, ei koskaan sano kauniiksi ja mulla on paha mieli siitä.
Enhän toki mikään kuningatar ole, mutta ihan omastakin mielestä nätti ja kroppakin on hyvä. Toivoisin, että omalle puolisolle olisin parasta, olen tämän myös sanonut että kaipaan hieman huomiota.
Mun mielestä jotenkin erikoista on se, että toiset miehet välillä kehuu, mutta oma ei.
Onko muilla näin? Ja pitäskö tästä vaan olla välittämättä?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuista ihmistä pitäisi kehua?
Miksi ei? Eikö sinusta aikuiselle saa ostaa lahjojakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis joku kehuu päivittäin niin ei ole normaalia. Sehän on vain sananhelinää ja paskanpuhetta. Pelkäätkö että sen ämmän vie joku muu jos et kehu joka päivä. Siinä huokuu epävarmuus ja toisen menettämisen pelko ja kamalaa tuollaisessa pelossa olisi elää joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kehun vaimon ulkonäköä päivittäin. Varmaan liian usein, kun hän ottaa ne sitten arkipäiväisesti vastaan. Tai sitten vähättelee ulkonäköään. Luulempa, että jos joku ulkopuolinen kehuisi, niin saisi paremmat sävärit. Muistakaa naiset: Ulkopuolinen kehuja yrittää saada siten teidät sänkyyn. Voi olla vain kehukin, ilman taka-ajatuksia, mutta niitä on ehkä noin 1% kehuista.
Vaimo taas ei anna kehuja. Ehkä kerran vuodessa kännissä saattaa jotenkin kehua. Joskus huomauttaa isosta mahasta, vaikka itsellään enemmän ylipainoa. En ole siis lihava, vaan aika harteikas, mutta ei ole enää sitä nuoruuden sixpäkkiä. Kyllä tämä miestäkin syö. En ole valtakunnan komein, mutta joskus tekisi mieli katsoa kelpaanko muille, ja katsoa tuleeko vaimo edes mustasukkaiseksi. Kai se on huonoa itsetuntoa. Muuten meillä on mennyt hyvin parikymmentä vuotta yhdessä. Vaimo kyllä kertoo rakastavansa, en ole tämän takia minnekään lähdössä.
Joo, huono itsetunto sinulla on. Ja vielä varoittelet meitä että kaikki kehut ovat yrityksiä päästä sänkyyn. No sinulla onkin kun olet noin innokkaasti suunnittelemassa pettämistä. Et sinä muista miehistä mitään ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
On ihan ymmärrettävää, että sinusta tuntuu pahalta. Ehkä mies ei vain osaa kehua.
Jos ei osaa, niin voi opetella.
Vierailija kirjoitti:
Siis joku kehuu päivittäin niin ei ole normaalia. Sehän on vain sananhelinää ja paskanpuhetta. Pelkäätkö että sen ämmän vie joku muu jos et kehu joka päivä. Siinä huokuu epävarmuus ja toisen menettämisen pelko ja kamalaa tuollaisessa pelossa olisi elää joka päivä.
Ja ihmettelet kun sinulla ei ole kumppania?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se riitä että kerran kehuu kauniiks. Sitten jos rupsahtaa niin ilmoittaa sitten tilanteen muuttuneen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehuks sie häntä koskaan? Oon nimittäin huomannu et yllättävän usein nainen vaatii kehuja muttei itse kehu. Kyllä miehilläkin on tunteet ja haluaa kuulla olevansa kumppanin mielestä vetävä
Jaa meinaatko että miehet kyttääväät kehuuko nainen ja panttaavat omia kehujaan siihen asti että nainen kehuu? Sitten yksi kehu vastalahjaksi ja lisää ei tipu ennen kuin nainen on taas kehunut?
Vai mikä ihme oli pointtisi?
Kyllä, juuri näin. Pidän excel-taulukkoa vaimolta saamistani kehuista kategorioittain ja vastaavastia omia antamiani vastakehuja. Näin meillä toimii tasa-arvon balanssi.
Taulukostasi voit sitten katsoa syynkin kun ero pääsee yllättämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin siinä käy kun nainen kelpuuttaa vain miehen jonka juuri ja juuri voi saada. Ei siinä ole miehellä kehumista jos joutuu tyytymään matalampitasoiseen naiseen.
Mielestäni tuo on vähän kuin vääntäisi puukkoa haavassa, ensin mies joutuu tyytymään epäviehättävään naiseen ja sitten nainen vielä kerjää kehuja, huh huh..
Nyt oli niin älyvapaa kommentti, että pakko älähtää... Eihän sitä miestä ole kukaan pakottanut siihen suhteeseen. Se on jokaisen ihan oma vapaavalintainen päätös, että alkaako jonkun kanssa suhteeseen vai ei. Jos alkaa, niin on ajateltava sitten vähän muutakin kuin sitä omaa napaansa (tai haaroväliään). En voi sietää mitään tuollaisia suhteissa roikkujia, jotka ovat jonkun kanssa vain siksi, etteivät muutakaan saa. Opetelkaa olemaan yksin!
"opetelkaa olemaan yksin"
Helpommin sanottu kuin tehty.
Kuvittele että sulla on vaihtoehtoina koko elämän ajan:
Tyytyä epäviehättävään naiseen
Olla loppuelämä yksin
Väitän että suurin osa tyytyy naiseen jossa kehuttavaa ei löydy..
Ihan helppoa on olla koko loppuelämä yksin. Yksin eläminen tai hirveä mies, on aivan helppo valinta.
Niin kauan kun kumppani näyttää hyvältä niin ei sitä vaihdeta ja muu paskan jauhaminen on ihan turhaa. Oikeastaan parisuhteessa ei vaikuta mitään se ulkonäkö ja katsokaa kuinka kauniitkin eroaa, siis sillä ei yksin suhdetta pidetä yllä. Lenita Airisto sanoi joskus että kauneus on vain lisä arvo eikä takaa mitään muuta onnea.
Väittäisin että jos haluaa yhdessä elää, suhteen onnistumiseen jonkun kanssa niin kaikkein tärkein ykkösenä on samat siisteys arvot jotta toisen epäsiistit tavat ei ala liikaa ärsyttämään. Toisena että pitää olla samanlainen alkoholinkäyttö. Viimeisenä vasta ulkonäkö ja kaikki ulkoiset asiat. Se että yhdessä synkkaa niin on persoonallisuudesta kiinni ja jos tuijotetaan pelkkää ulkonäköä niin luhyeksi jää se suhde. Ulkonäöllä ei pitkälle pötki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua ole missään vaiheessa yksikään minun miehistä kehunut millään tavalla. Ei suhteen alussa eikä missään välissä. Kun näitä lukee niin alkaa miettiä, että miten minä olen ylipäätään joutunut suhteeseen ihmisen kanssa josta en edes tiedä pitääkö se minusta? Varsinkin kun elämässä on oppinut sen, että miehet on parisuhteessa minkä tahansa kanssa kunhan siinä on reikä. Kylläpä on tullut aikaa tuhlattua.
Mulle se ulkonäön arvostelu on turnoff niin hyvässä kuin pahassakin, joten onneksi mieheni ei sitä juurikaan harrasta.
Vähän sama kun turhan usein kertoisi rakastavansa ihan kuin se sanomisen määrä kertoisi mitään rakkaudesta tai edes siitä kauneudesta.
Yhdessä ollaan oltu 15 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan helppoa on olla koko loppuelämä yksin. Yksin eläminen tai hirveä mies, on aivan helppo valinta.[/quote]
Liian helppoa elää yksin. Minä olen ainakin halunnut haasteita enkä halua niin helppoa elämää ettei mitään haasteita ole. Puolison kanssa eläminen lisää ongelmien ratkaisu kykyä ja antaa aivoillekkin enemmän aktiiviteettia. Ei voi olla itsekäs ja pitää ottaa huomioon toisenkin toiveet. Lapsien kanssa voi olla elämä helpompaa kun niitä voi ohjailla omien itsekkäiden tarpeiden mukaisesti mutta aikuisen puolison kanssa se ei onnistu. Aikuisella on oma tahto eikä sitä viedä kuin litran mittaa vain omien tahtojen mukaan.
Aikuiset jotka eivät pysty elämään kenenkään kanssa tasapainoista suhdetta niin on jokin ongelma elämässään. Yksin elävä ihminen ei kasva sosiaalisuuteen valitettavasti. Eikä sellainenkaan jolla on vain lapsia eikä aikuista ihmistä rinnalla. Lapset kasvavat kieroon yksinhuoltaja perheissä. Ei saa perhemallia kotoaan ja sama oli minullakin. En saanut kotoa normaalia perhemallia. Mun piti sitten aikuisena opetella sitä vaikeimman kautta. Onnistuin tai ei niin jääköön arvoitukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuista ihmistä pitäisi kehua?
Aa sä olet yksi näistä joka sanoo, että aikuisen ei pitäisi saada joululahjoja ja aikuista ei saisi kehua ja ylipäätä aikuisella pitäisi olla ankea elämä sun outojen sääntöjen mukaan.
Mutta itse ihmettelen, että miksi ap vaan ei ota miehellä napista kiinni ja ei kysy: miksi et kehu mua? Mä tarvitsen kehuja ja kauneita sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin siinä käy kun nainen kelpuuttaa vain miehen jonka juuri ja juuri voi saada. Ei siinä ole miehellä kehumista jos joutuu tyytymään matalampitasoiseen naiseen.
Mielestäni tuo on vähän kuin vääntäisi puukkoa haavassa, ensin mies joutuu tyytymään epäviehättävään naiseen ja sitten nainen vielä kerjää kehuja, huh huh..
Kuulostat varsinaiselta narsistimulkerolta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin siinä käy kun nainen kelpuuttaa vain miehen jonka juuri ja juuri voi saada. Ei siinä ole miehellä kehumista jos joutuu tyytymään matalampitasoiseen naiseen.
Mielestäni tuo on vähän kuin vääntäisi puukkoa haavassa, ensin mies joutuu tyytymään epäviehättävään naiseen ja sitten nainen vielä kerjää kehuja, huh huh..
Nainen on aina miestä tasokkaampi. Siitä huolimatta moni nainen rakastaa miestään eikä ole 'tyytynyt' mihinkään.
Ja naiset kehuu miehiään ja miehet tykkää siitä mutta eivät älyä antaa samaa naiselle.
Mistä näitä Henrietta Laasasia oikein sikiää?
Vierailija kirjoitti:
Ihan helppoa on olla koko loppuelämä yksin. Yksin eläminen tai hirveä mies, on aivan helppo valinta.
Liian helppoa elää yksin. Minä olen ainakin halunnut haasteita enkä halua niin helppoa elämää ettei mitään haasteita ole. Puolison kanssa eläminen lisää ongelmien ratkaisu kykyä ja antaa aivoillekkin enemmän aktiiviteettia. Ei voi olla itsekäs ja pitää ottaa huomioon toisenkin toiveet. Lapsien kanssa voi olla elämä helpompaa kun niitä voi ohjailla omien itsekkäiden tarpeiden mukaisesti mutta aikuisen puolison kanssa se ei onnistu. Aikuisella on oma tahto eikä sitä viedä kuin litran mittaa vain omien tahtojen mukaan.
Aikuiset jotka eivät pysty elämään kenenkään kanssa tasapainoista suhdetta niin on jokin ongelma elämässään. Yksin elävä ihminen ei kasva sosiaalisuuteen valitettavasti. Eikä sellainenkaan jolla on vain lapsia eikä aikuista ihmistä rinnalla. Lapset kasvavat kieroon yksinhuoltaja perheissä. Ei saa perhemallia kotoaan ja sama oli minullakin. En saanut kotoa normaalia perhemallia. Mun piti sitten aikuisena opetella sitä vaikeimman kautta. Onnistuin tai ei niin jääköön arvoitukseksi.
Minulle on riittänyt ihan riittävästi haasteita entisistä puolisoistani loppuelämän tarpeiksi. Huonokäytöksisiä ja luonnevikaisia miehiä kun riittää loputtomiin. En halua alkaa aikuisen miehen omaishoitajaksi, sosiaalityöntekijäksi, poliisiksi, päihdeterapeutiksi, äidiksi, siskoksi, exäksi, poikaystäväksi enkä ylipäätään kaipaa haasteita. Joskus, edes kerran elämässään kun haluaisi olla onnellinenkin ja se sujuu parhaiten ilman ongelmakimppua.
Tiedän kehumattomasti olevani paras enkä tarvitse mitään ylistys sanoja. Ei minua olisi muuten mieheni valinnutkaan. Ihastuin ihan vääriin tyyppeihin nuorena ja monien pettymysten jälkeen ajattelin että seuraavaksi että otan miehen joka valitsee minut jotten jää koko loppu iäksi yksin. Olin jo lähellä kolmea kymmppistä ja kaikki kaverit olivat jo perheen perustaneet ja eronneet. Kukaan ei enään uskonut että löydän miehen. En luota sellaiseen ihmiseen joka alkaa heti kehumaan ja pidän sellaisia epäluotettavina joilla on jokin taka-ajatus. Vahvan ihmisen ei tarvitse kalastella kehumalla. Arvostuksen saaminen joillain tyhjän paskan jauhamisella, lässyttämisellä, kehumisella ei kiinnosta. Tykkään olla ihan tavallinen ihminen.
Minulle on riittänyt ihan riittävästi haasteita entisistä puolisoistani loppuelämän tarpeiksi. Huonokäytöksisiä ja luonnevikaisia miehiä kun riittää loputtomiin. En halua alkaa aikuisen miehen omaishoitajaksi, sosiaalityöntekijäksi, poliisiksi, päihdeterapeutiksi, äidiksi, siskoksi, exäksi, poikaystäväksi enkä ylipäätään kaipaa haasteita. Joskus, edes kerran elämässään kun haluaisi olla onnellinenkin ja se sujuu parhaiten ilman ongelmakimppua.
Oletko ollut läheisriippuvainen sillä sellainen vetää puoleensa kaikkein pahimmat tyypit. Olet vetänyt puoleesi kaikkein pahimmat roska sakit ilmeisesti. Ja miksi olet ne ottanut? En minullekkaan kelvannut mikään ongelma jäte sakki vaan odotin niin kauan kunnes jotain vähän laadukkaampaa löytyy. Alussa en edes tajunnut minkälaisen timantin löysin ja hän ei vaan pituutensa takia ollut kelvannut muille naisille. Kun ulkonäköön tuijottamisen lopettaa niin voi sielunkumppaninsa löytää.
Italialaiset miehet ovat kovia kehumaan. Suosittelen kaikin tavoin.
Nainen on aina miestä tasokkaampi. Siitä huolimatta moni nainen rakastaa miestään eikä ole 'tyytynyt' mihinkään.
Ja naiset kehuu miehiään ja miehet tykkää siitä mutta eivät älyä antaa samaa naiselle.