Yksi vs. kaksi lasta

Tämä ketju on ollut minulle ikävää luettavaa! Meillä on yksi lapsi eikä ilmeisesti tule sitä toista lasta. Minä haluaisin naisena vielä yrittää. Siihen minua piiskaavat ilmeisesti hormonit. Tiedän, että hedelmällinen aikani pian loppuu (täytän kohta 38). Mieheni ei enää halua toista lasta. Olen ehdottoman varma siitä, että sitä tulevaa pitäisi molempien haluta. Siksi luulen, että meille ei tule enää vauvaa.



Näette kurjana lapseni tulevaisuuden ainoana lapsena. Tuon näkemyksen mukaan meidän viehättävästä tyttärestä tulisi hemmoteltu, itsekeskeinen otus, joka on vanhemmilleen katkera joskus siitä, ettei hänellä ole sisaruksia. Silti väitän, ettei ainut lapsi välttämättä ole se, joka ei osaa ottaa muita huomioon. Tyttö on kaikkien lasten mielestä tosi kiva leikkitoveri ja ilmeisen sosiaalinen luonnoltaan. Itselläni on kolme sisarusta enkä ole kovin läheinen heidän kanssaan. En osaa turvautua sisaruksiini vaikeuksissani. Uskonkin, että ihminen ei tarvitse sukulaisia selvitäkseen tästä elämästä. Entä ne jotka eivät saa enempää lapsia, vaikka tahtoisitte. Monista kommenteista täällä puuttuu empatia ja myötäymmärtämisen kyky.

Ei ainoista lapsista todellakaan aina tule mitään hemmoteltua, vanhemmilleen katkeraa lasta. Ehkä riski tähän on suurempi, mutta todellakin suurin osa kasvaa ihan " normaaleiksi" ihmisiksi.

aika itsekästä tekstiä...lähinnä omaa helpoutta ajateltu..

varmaan olet huomannut joskus kuinka tärkeitä lapsille on toiset lapset..eikä lapselle tee hyvää kasvaa ainostaan vanhempien seurassa.

itselläni on 4 lasta. tytöt 3v ja 2v ja kaksospojat 5kk. ja todella tytöistäni huomaan kuinka tärkeitä he toisilleen ovat.. vaikka välillä tuleekin riitaa mutta tuleehan sitä vanhemmillakin ihmisillä :)

plussat: elämästä ei taatusti puutu säpinää eikä aika käy tylsäksi. Ja varsinkin kun lapset ovat hyvin eri-ikäisiä, talossa on aina yksi pieni paapottava ja isompia, jotka hoitavat pienempiään, joskin kyllä tappelevatkin sitten taas vastaavasti...

Mutta kyllä meidän perheen elämä on nelilapsisena paljon paljon rikkaampaa ja värikkäämpää kuin yksilapsisena (siitäkin on 8 vuoden kokemus ennen näiden muiden syntymää). t. Neljän äiti

tappelemaan keskenään, leski on sekaisin surusta tai molemmat vanhemmat yrittävät vain selvitä tms. Ehdottomasti kaksi lasta, vähintään.

Ja hyvin hyvin itsekkäitä paskiaisia. No, 21 osoitti, että tällainen voi olla myös vaikka olisi sisarus. Itsekkäät paskiaiset eivät pärjää esim. työelämässä hyvin ja eivät tajua, että hölmö käytös johtaa mm. siihen, että he eivät etene urallaan, vaikka olisivat älykkäitäkin.



Mutta veljeni ja siskoni ovat minulle tärkeitä ja olen heidän kanssaan ystävällisissä väleissä. Elämäni olisi ollut ja tulisi olemaan paljon tylsempää ilman heitä. Joten haluan suoda omille lapsilleni saman.

Itseni mukaanlukien tiedän useita, joilla on sisarus/useita, mutta siihen se jää. Ei silti riitoja...

Hän uskoo että jos lapsia oli ollut yksi olisi äiti jättänyt miehen ja elämä olisi hänen kohdalla ollut parempaa.



Mutta jos lapsia olisi ollut vain yksi niin äiti sanoisi että ei voinut jättää ihan samoista syistä.



Ja jos lapsia ei olisi ollut niin äiti ei olisi jättänyt samonlaisista syistä.





Minä tulen 3 lapsisesta perheestä, meillä taas on isot ikäerot.

Ja äiti ei jättänyt koska lapsia oli 2.

Sitten ei jättänyt koska lapsia oli 3

Sitten kun vanhin muutti pois kotoa ei jättänyt

Ja nykyään on vielä samassa liitossa ja ei jätä.



Todella itsekästä kun aikuinen nainen selittää lapsilleen että tuon toisen lapsen takia en voi tehdä mitään.

vanhempien näkökulmasta, ei lapsen.



Koetteko vanhempina jaksavanne toisenkin lapsen, haluatteko hänet ihan todella eikä vain siksi kun se on tapana. Lapsesta tai lapsista tulee helpommin onnellisia ja tasapainoisia kun vanhemmat ovat mitoittaneet lapsiluvun omaan jaksamiseensa.