Yksi vs. kaksi lasta

Yksin siskosi kanssa olisi mennyt loistavasti.

T.21

tärkeämpi lapsista. Sinut olisi joutanut abortoida.

kun taas meillä on aina ollut mielessä, miltä tilanne lapsen silmin näyttää. Esikoisen ollessa ainoa puhuimme siitä, että halusimme hänelle seuraa - jonkun, joka olisi kokenut samat kokemukset ja josta olisi elämänmittainen tuki. Tietenkin on lopulta heidän asiansa, kuinka läheisinä välejään pitävät.



Minusta kahdesta lapsesta on vähemmän vaivaa kuin yhdestä. Esim. ruokaa valmistaa kuitenkin, saman tien sen tekee kahdelle. Aiemmin sitä meni jopa enemmän hukkaan, kun jäi yli.



Samoin on tavaroiden kanssa. Suurimmat hankinnat on tehty jo kerran. Toki täydennystä tarvitaan.



Ainakin meidän lapsillemme on löytynyt hoitopaikka helposti, jos sitä on tarvittu. Mummista on ihanaa katsoa näitä yhdessä ja esim. MLL:n hoitajan palkkaaminen on saman hintaista lapsiluvusta riippumatta. Ostoksilla käynti jne. ei mielestäni eroa mitenkään sen puolesta, onko mukana yksi vai kaksi pientä.



Itse keksin kahdesta lapsesta vain hyviä puolia, sillä hyvänä olen sen alusta saakka kokenut. Jälkikäteen ajatellen olimme perheenä aina jotenkin vajaa ennen kuopustamme. Kuopus tasapainottaa perhettämme aivan mainiosti luonteensakin puolesta. Esikoinen on poika, kuopus tyttö.

jos sinut olisi abortoitu ja hän olisi elänyt yksin siskosi kanssa.

Vierailija:

jos sinut olisi abortoitu ja hän olisi elänyt yksin siskosi kanssa.

Mut kun se ääliö ei edes tajunnut sitä tehdä!

Olis ollut helpompaa myös jos ei olis tarvinnut elää siinä helvetissä sen sisaruksen kanssa. Samapa se.

T.21

jotenkin hyvä, ette ollut se ainoa lapsi...sun luonteesi yhdistettynä ainoana lapsena kasvamiseen (vrt. kaikki mitä kirjoitit jakamattoman huomion keskipisteenä olemisesta jne.) olisi varmaan tuhoisaa...



mutta ehkä sun siskosi olisi pärjännyt paremmin. kunpa äitisi olisi tajunnut, millainen sustakin tulee...

Kahden lapsen kanssa onnistuu liikkuminen, matkustelu ulkomailla ja kotimaassa, autoilu ym. ihan yhtä helposti kuin yhdenkin lapsen kanssa. Lapset mahtuvat takapenkille ei tarvitse siis ostaa mitään tila-autoa. Samoin ulkomailla lomailu on yhtä helppoa. Kaksi lasta mahtuu hyvin hotellihuoneeseen. Itse tunen ainoita lapsia ja suurin osa heistä olisi halunnut sisaruksia. Yksi oli nuorempana aika omistushaluinen (oli saanut kaiken itse, kun ei tarvinnut jakaa kenenkään kanssa). Lisäksi ainoasssa lapsessa on se vaara, että vanhemmat hemmottelevat tämän ihan pilalle. Samoin aina se vaara jos menettää ainoan lapsensa tai jos vanhemmat tai toinen vanhemmista kuolee niin miten käy sitten. Tosiasia on, että jos jää lapsen kuoleman jälkeen edes yksi elossa oleva lapsi niin toipuminen on lähes aina helpompaa, kun on edes lapsi jota varten jatkaa elämäänsä. Samoin jos lapset jäävät puoliorvoiksi/orvoiksi niin sisaruksista on varmasti tukea ja turvaa. Toki on mahdollista menettää kaikki lapset, mutta on huomattavasti todennäköisempää, että menettää yhden lapsen.

koettavat selitellä aina, että " elämä on helpompaa kahden kanssa" tai " kaikki liikkuminen kahden kanssa on aivan yhtä helppoa kuin yhden" . Siis oikeesti :DD



Kyllä kahdessa on aina kaksinverroin työtä!

aina on tukea sisaruksista.

kun oikein kasvattaa, sisarukset oppivat rakastamaan toisiaan

kahden tai useamman lapsen " hankkineiden" ei oikeasti tarvitse selitellä mitään, kai tiedät sen? toisille vain sopii se, että on enemmän hommaa. toiset taas ovat laiskempia ja heidän täytyy selitellä sitä, mikseivät jaksa kuin yhden lapsen ;). kyllä sä saat ihan vapaasti " hankkia" sen yhden lapsen vain. ihan oikeasti. nukun yöni ihan yhtä hyvin. ja siitäkin huolimatta mun elämäni on kahden lapsen kanssa helpompaa kuin yhden, koska olin älyttömän tympääntynyt kotonaoloon vain yhden kanssa, koska HOMMAA ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi.

Siis sietämättömän itsekäs ihminen...uskomatonta jos aikuinen ihminen syyttää sisartaan huonosta lapsuudestaan...kannttaisi tosiaan edes yrittää kasvaa aikuiseksi.

JOs on, niin luulisi sun tietävän, että kahdessa ei todellakaan ole kaksinverroin työtä.

Meillä on 3-v ja kohta 1-v ja jo nyt on mulla paljon iisimpää. kun nuo kaksi leikkivät yhdessä ja viihdyttävät toisiaan. Ruokaa täytyy laittaa joka tapauksessa, se nyt on ihan sama kuinka monelle sitä laittaa. Kuuntelevat saman iltasadun, kulkevat samoissa rattaissa jne. Ulkoilukin paljon helpompaa, kun ei tarvitse koko ajan itse osallistua, vaan jo touhuavat yhdessä.

Mulle sopii useampi lapsi, joillekin vain yksi. Ei kait noita asioita voi edes kylmällä järjellä päättää?

Vierailija:

koettavat selitellä aina, että " elämä on helpompaa kahden kanssa" tai " kaikki liikkuminen kahden kanssa on aivan yhtä helppoa kuin yhden" . Siis oikeesti :DD

Kyllä kahdessa on aina kaksinverroin työtä!

Entä sillä, että ei tule niin helposti hemmoteltua ovat parempitapaisia (osaavat jakaa ja leikkiä yhdessä jne. ). Mulla on kolme sisarusta ja olen (vanhin) ihan piloille hemmoteltu samoin on sisarusparven nuorin. toinen keskimmäisistä ei tajua mitään jakamisesta ja toinen kävi lapsena kaikkien kimppuun jne. Eli ei tosiaankaan ole sisarusten määrästä nämä asiat kiinni :). Kyllä se enemmän on lapsen luonteesta ja kasvatuksesta (joka meillä oli varmaan vielä keskivertoa parempaa koska äitini on " ammattikasvattaja" ja työkseen mm. opasti ongelmalasten kasvatuksessa).



Itse pohdiskelen samaa kkuin ap. Olisi kiva saada lisää kommentteja ja varsinkin näkökulmia asiaan.



Myöskään tuo tuki ja turva ei tunnu ainakaan mieheni osalta toimivan. Hän ja siskonsa eivät tule toimeen keskenään. Minulla ja sisaruksilla sitä vastoin tukiverkko toimii, että meillä sen asian suhteen pisteet 1:1.

...ja toivoo lisää hyviä kommentteja.



Vaikka 21 sai paljon kritiikkiä niin kuitenkin hänen kommenttinsa ovat yhden kaksilapsisen perheen lapsen kokemuksia ko. asiasta.

Vierailija:

...ja toivoo lisää hyviä kommentteja.

Vaikka 21 sai paljon kritiikkiä niin kuitenkin hänen kommenttinsa ovat yhden kaksilapsisen perheen lapsen kokemuksia ko. asiasta.

Se että vihaa sisarustaan on vaiettu aihe, siitä ei sovi puhua. Mutta kun oikeen alkaa puhua ihmisten kanssa aina välillä joku myöntää että vihaa sisaruksiaan ja että hänellä olisi omasta mielestä ollut parempi olla ilman sisarusta.

Kaikkien pitäisi olla onnellisia sisaruksistaan ja tukea heitä ja rakastaa heitäa ja olla paljon yhteyksissä heidän kanssa. Mutta oikeassa elämässä asiat eivät vaan aina ole näin.

T.21

Sen vuoksi halusin, että myös lapsenikin saavat mahdollisesti kokea sisarusten väliset jutut. Missään välissä emme pohtineet asiaa siltä kannalta, että toinen lapsi tuo lisää vaivaa. Mieheni ja minä haluamme ympärillemme rehevän, rikkaan, työntäyteisen ja vaihtelevan arjen, juhlan, koko elämän. Haluamme, että meillä on ympärillämme rakkaita, joille antaa aikaa. Mikäpä sen tärkeämpää onkaan.



Lasten kasvaessa tulemme toivottavasti näkemään paljon uusia elämänvaiheita. Mitä useampi lapsi, sen enemmän. Ehkäpä perheemme kasvaa uusilla jäsenillä: vävyillä, miniöillä, lasten lapsilla. Haluaisin tarjota lapsilleni, heidän rakkailleen lämmintä, kodikasta ja turvallista oloa, keittiöistuntoja ja leelian lepotuoliakin, jos tarpeen.



Surisin, jos lapsilukumme olisi jäänyt vain yhteen.

Ja uskon monen muunkin ajattelevan niin. Ratkaisut tehdään kuitenkin aina perhekohtaisesti ja omien oikeiden kokemusten perusteella.



Meillä on kaksi lasta ja kolmas tulossa. Itse en olisi halunnut olla ainoa lapsi, vaan siskostani oli minulle paljon seuraa ja myös aikuisena on kiva, että on olemassa sisko, jonka kanssa jakaa perheensisäisiä asioita. Emme ole superläheisiä mutta emme etäisiäkään.



Kaksi lastamme ovat erittäin hyviä kavereita keskenään, tappelevat harvemmin. Itse jaksan hyvin ja tykkäämme elää perhekeskeistä elämää. Sopii meille siis.

Oli kyllä aina ajatellut, että haluaisin useamman lapsen kuin yhden, mutta sitten kuitenkin mietin kun eka raskaus ja synnytys oli aika rankkoja. Päädyimme kuitenkin siihen ratkaisuun, että lähdemme vielä mukaan tähän rumbaan. Siinä vaiheessa päätökseeni vaikutti se, että suurin osa tuntemistani ainoista lapsista on aika itsekkäita ja muutenkin sosiaalisesti rajoittuneita. Pelkäsin todellakin, että hemmottelemme lapsen piloille kun kaikki edellytykset (rakkaus ja materia) siihen ovat olemassa. Myös se vaikutti asiaan, että minulla on itselläni sisaruksia, jotka ovat tavaton rikkaus.



Nyt kun lapset ovat jo molemmat syntyneet ja näen heidän keskinäisen suhteen kasvavan ja kuinka he nauttivat toisistaan, ihan naurattaa miksi ihmeessä edes pähkäilin asiaa. Nyt kun näen esikoisen rakastavan pikkusiskoaan niin kovasti, niin oli todellakin sen arvoista. Ja tosiaan, mikään ei ole niin kaunista kun kaksi sisarusta tukka pörrössä hihittelemässä yöunien jälkeen.



Ja muuten, totta meilläkin että kahdessa ei ole tuplatyötä, viihdyttävän niin paljon toisiaan, ettei itse tarvitse olla viihdytysjoukoissa jatkuvasti :)



Ja riitajuttuja ei ole vielä ollut ja toisaalta jo odotan niitä sen vuoksi, että ne mielestäni valmistavat lasta muihin sosiaaliseen suhteisiin. Vaikka onkin vanhemmille " hankalaa" .