Vastavalmistunut ope ja väsynyt vanhempiin...

Sen olen kyllä huomannut, ettei riitä, että opettaja laittaa vanhemmille ihan asiallisen viestin. Helpommalla pääsee, kun kirjoittaa viestit ylisovittelevaan sävyyn, vaikka ei olisi mitään soviteltavaakaan.

Esimerkkinä, jos laitat vanhemmille, että toivon, että jokainen vanhempi juttelee asiasta lapsen kanssa kotona, niin tuohon saa vastaukseksi juuri sitä, että opettajan pitää hoitaa kouluhommat itse koulussa eikä sysätä vastuuta vanhemmille, opettaja taitaa olla epäpätevä.

Jos taas kirjoitat viestin, että olisi varmaankin ehkä ihan hyvä, jos mahdollisimman moni viitsisi jossain välissä vähän jutella asiasta lapsen kanssa kotona. Tuollainen anteeksipyytelevä sävy ei herätä intohimoja. Osa sitten juttelee ja osa ei, mutta opettajan ei tarvi vastaanottaa palauteryöppyä.

Kollektiivirangaistukset ovat kiellettyjä.

Peruskoulussa on juuri se vika, että siellä käyvät myös niiden kaikkien sekoboltsien pennut. Lukiossa suurin osa sekoboltsianhempien sekoboltsikakaroista on jo karsiutunut ja yliopistossa on opettajilla jo kissanpäivät. Yliopistossa peruskouluajat unohtaneet opiskelijat sitten katselevat opetusta sen 7 vuotta ja ajattelevat, että ah, kuinka helppoa tuo opettajan homma, kunnes joutuvat sinne peruskouluun sekoboltsivanhempien höykytettäviksi. Itselläni on onneksi hyvä muisti, joten opettajan ammatti on täysin poissuljettu. Mieluummin vaikka jaan loppuikäni postia.

Hyvä pointti tuo, että opettajaksi opiskeleva on jo siinä lukion ja yliopiston varrella unohtanut peruskoulun todellisuuden. Minä olin vielä peruskoulussa ja lukiossakin (kun vielä ilmeisesti muistin) sitä mieltä, että ei ainakaan opettajaksi. Lähdin sitten opiskelemaan ainetta tarkoituksena suuntautua muuhun kuin opettamiseen. Ja niin suuntauduinkin. Mutta opiskelujen jälkeen ajauduin kuitenkin opettajaksi ja tein sitten pedagogiset opinnotkin.

Nyt kymmenen vuoden opetuskokemuksen myötä olen jälleen sitä mieltä kuin olin koulussa ollessanikin, että ei opetushomma välttämättä ole mulle paras valinta. Nyt olenkin suuntautunut yhä enemmän yksityisopetukseen. Siinä hommassa asiakkaat ovat tyytyväisiä eikä mun tarvi vaihtaa alaa, kun opettaminen on kuitenkin sitä mitä osaan tehdä.

Meidän lapsilla on ollut neljä eri luokanopettajaa. Näistä yksi oli ensimmäistä vuottaan opettajana ja (anteeksi nyt) kyllä häntä välillä kävi sääliksi. Pätevä opettaja hän kyllä oli, mutta auktoriteettia ei ollenkaan. Olisi tehnyt mieli ravistaa ja todeta että "Sinähän täällä asioista päätät!"

Toivon todella että hän pärjäsi seuraavan luokan kanssa paremmin. Ja tämä lapsenikin luokka pärjäsi seuraavana vuonna paremmin toisen opettajan kanssa. Mm. yksi häirikköoppilas ei aiheuttanut enää ongelmia jne...

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 23:04"]

 EHkä minun pitäisi tosiaan uskaltaa sanoa niille itseäni 20 vuotta vanhemmille vanhemmille että tässä on, näillä mennään, ota tai jätä.

[/quote]

Eiks se ole just sun duuni? Päättää miten sun luokassa tehdään ja olla siinä jämäkkä.

Eikö ole yhtään opettajaa, joka olisi työhönsä tyytyväinen.

Yllättävää, kuinka paljon opettajat inhoavat työtään. Olisi luullut, että edes joku tykkäisi ammatistaa, kun on ihan itse pyrkinyt sitä lukemaan.

Ammatinvalintaa kannattaa ihan oikeasti harkita tarkoin. Jos työ on noin raskasta, siitä kärsii sinä itse, lapset ja sitä kautta vanhemmat.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 22:58"]

Just näin!

Tiukka ja johdonmukainen kuri.

Esim, jos oppilaat ei ole luokassa hiljaa, niin ilmoita, että aina, kun kuulet jonkun äänen luokassa, kun pitäisi olla hiljaa, et sano mitään. Laitat vaan nimen taululle. Jos päivän/tunnin aikana tulee sama nimi 3 x taululle, niin KOKO LUOKKA istuu koulun jälkeen 10 min tai vartin jälkkärin - jokaista tällaista tyyppiä kohden.

Jos jonkun nimi on 3xtaululla useammin kuin 2 x viikossa, yhteys vanhempiin ja vaadit heidät koululle keskustelemaan. Elleivät tule, yhteys koulukuraattoriin/lastensuojeluun.

Ei tarvi tuota kauaa tehdä, kun oppilaat alkaa itse luokassa pitämään toisilleen kuria. Kun Jartsapertsa metelöi, viisi muuta luokalla sanoo sSSSSHHHH! Me ei haluta istua koulun jälkeen!

[/quote]

Jep. Muuten hyvä, mutta ei ole läheskään kaikissa kouluissa sallittua! Tuossahan rangaistaan myös niitä, jotka ovat käyttäytyneet hyvin, eikä niin saa tehdä. Tuota voi kokeilla, että nimi tauluun ja kolmannen kerran jälkeen istumista sille, jonka nimi siellä taululla komeilee.

Tälläkin metodilla on vain rajoitteensa. Aivan pienille koululaisille noin ei voi tehdä siitä yksinkertaisesta syystä, että noin "pienestä" rikkomuksesta ei vielä jätetä ykkös-kakkosluokilla jälkkään, jos ollenkaan. Isommat taas, ainakin jos yläkoulusta puhutaan, ei välitä vaikka miten istuisivat jälkässä. Osa oikein tuntuu kerjäävän rangaistuksia ja virnuilee päin naamaa, kun ei tunnu missään, eikä välttämättä sinne jälkkäänkään ilmestytä.

Se on se yleinen kurin ja kunnioituksen puute! Ihan tavallinen fraasi nykypäivän vanhemmilta sekä oppilailta on, että "Opettajan pitää ensin ansaita kunnioitus." Siis mitä? Eikö päinvastoin pitäisi olla itsestään selvää, että luokassa itse kunnioitetaan muita, niin oppilaita kuin opettajia käyttäytymällä asiallisesti. Opettajasta ei tarvitse pitää, mutta opetusrauha puuttuu nykyisellään täysin.

Onko tää ap sun eka vuosi opettajana? Open sijaisuuksia tehneenä voin sanoa, että alku aina hankalin. Vieläpä niin, että joka kerta kun vaihtaa koulua, onkin hiukan eri toimintatavat, joihin on tottuminen. Aika ja rutiini. Ne taitaa olla niitä avainsanoja. Ekan vuoden kun jaksaa suunnitella tarkkaan, toinen menee jo enemmän vanhan kaavan mukaan.

Hankaluudeksi jää vain se millaisen ensivaikutelman onnistuu oppilaisiin tekemään. Jos alku menee läskiksi, sitä on vaikea korjata.

En jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta kommentoin:

Ensimmäinen vuosi on opettajan työssä rankin, koska joudut oppimaan itsekin paljon uutta. Työyhteisön tavat, luokassa oleminen, vuorovaikutus lasten ja vanhempien kanssa, tuntien valmistelu, kokeiden laatiminen, arvioinnin perusteiden miettiminen, arvioiminen jne. Vaikka opettajankoulutus antaakin eväitä kaikkeen tähän, niin käytännön työssä sitä todella vasta ymmärtää, mitä on linjakas opetus ja arviointi, miten on mielekästä opettaa, miten alakoulussa osa oppimistavoitteista ei olekaan akateemisia vaan lasten opettamista koulun tavoille jne. Eli hellitä hyvä ihminen omista vaatimuksistasi itseäsi kohtaan ja anna armoa: vaikka sinulla on tähän koulutus, et ole vielä täysinoppinut, vaan tulet työssäsi oppimaan ja kasvamaan niihin opettajan kenkiin. Kaikkea et opi edes ensimmäisen vuoden aikana, mutta silti olet riittävän hyvä opettaja. Keskitä voimasi ja energiasi niihin asioihin, mitkä ovat tärkeitä (vaikkapa työrauha luokassa), ja jätä muita asioita vähemmälle.   

Toiseksi pidä vuorovaikutus vanhempiin mahdollisimman ystävällisenä ja avoimena mutta napakkana. Useimmat vanhemmat haluavat kyllä lapsensa parasta, vaikka sun näkökulmasta ei ehkä siltä näytä. Mutkalle ei tarvitse taipua, mutta mihinkään poteroonkaan ei tarvitse itseään aseistettuna juntata. Ne vanhemmat eivät aina välttämättä halua hyökätä kimppuusi, he ovat vain kiinnostuneita lapsensa oppimisesta. Ja kyllä jotkut haluavat hyökätä kimppuusi, opi siis nopeasti erottamaan ne vanhemmat, jotka ovat kiinnostuneita lapsensa oppimisesta ja haluavat olla koulun kanssa yhteistyössä nistä vanhemmista, jotka ovat kiinnostuneita vain lapsensa hyvistä arvosanoista ja sinulle rähjäämisestä. Yritä silti pitää mielesi avoimena, ja uskalla luottaa, että kriittinenkin vanhempi saattaa arvostaa sinua silti opettajana, vaikka näkeekin parannettavaa toiminnassasi. Joskus nämä vanhemmat ovat oikeassa, joskus väärässä, ajanoloon tulet oppimaan erottamaan, kummasta on kyse.

Opettajaksi kasvaminen on ollut itselleni pitkä oppimäärä itsetuntemuksesta. Nyt kun oppimäärää on 15 vuotta takana, tiedän missä olen hyvä ja missä voin kehittyä ja kehitynkin. Ja sitten on asiat, joissa tulen luultavasti aina olemaan keskinkertainen. Itselleni suurin opittava asia on ollut se, että opettajan työ ei ole pelkkää substanssin opettamista vaan paljon paljon muuta. Se kannattaa hyväksyä aika nopeasti, niin oppimisprosessi opettajuuteen on kivuttomampi.

(Jos luokassa olisi vain ideaalioppijoita eikä ollenkaan vanhempia, opettaminen  olisi nii-iin paljon helpompaa. Mutta luokassa on kaikenlaisia oppijoita kaikenlaisilla taustoilla ja vanhemmat siihen kaupan päälle. Tämän realiteetin hyväksyminen mahd. pian auttaa jo pitkälle.)

Yksi vanhempi kyselee: No kuinka usein ne vanhemmat tulevat ns. lankoja pitkin? Ja tulevatko kaikki vanhemmat vai vain aktiivisimmat? Jääkö mieleen vain ne kaikkein kovaäänisimmät?

Esim. meidän lasten koulu alkaa nykyään aina kymmenen yli, koska kuulemma useat vanhemmat ovat tällaista aikataulua vaatineet. Olen tähän mennessä kuullut tasan yhdestä vanhemmasta, joka on vaatimalla vaatinut tällaista aikataulua, mutta hän on ilmeisesti ollut niin ponteva, että on onnistunut saamaan tahtonsa läpi. Omasta mielestäni koko uusi aikataulu on ihan turha, ja ihmettelen, miksi koulu on suostunut tällaiseen. Mutta samaan aikaan ajattelen, että ihan sama meille, alkaako lasten koulupäivä 8.00 vai 8.10. Ehkä se on koulullekin se ja sama, eivätkä ole jaksaneet kuunnella asiasta vänkäämistä. Mutta siis kovaäänisimmät vanhemmat luovat sen kuvan, millaisia vanhemmat keskimäärin opettajien mielikuvissa ovat - ja me tyytyväiset, mutta hiljaiset emme tule sanoneeksi, että hyvin menee, jatkakaa samaan malliin.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 16:22"]

ja me tyytyväiset, mutta hiljaiset emme tule sanoneeksi, että hyvin menee, jatkakaa samaan malliin.

[/quote]

Ehkä kannattaisi sanoa...?

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 16:31"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 16:22"]

ja me tyytyväiset, mutta hiljaiset emme tule sanoneeksi, että hyvin menee, jatkakaa samaan malliin.

[/quote]

Ehkä kannattaisi sanoa...?

[/quote]

Toki toki, mutta se maan tapa.

Ei sentäs, oon mä välillä kehaissut lapseni opettajaa, että hyvin sä osaat tuota meidän vilkasta tapaustamme käsitellä, jatka samaan malliin. Oli selvästi hyvillään mutta myös hämmästynyt. Siitä päättelin, että ei taida olla jokapäiväistä herkkua kiva palaute vanhemmilta.

Tuo 10min juttu olisi muuten ihan ok mutta oppilaita ei saa pitää koulupäivän jälkeen ilman että on vanhempien kanssa on sovittu. Jos jälki istunnon haluaa pitää, täytyy ensin soittaa vanhemmille ja eipä varmaan ole kellään aikaa yrittää tavoittaa puhelimella kaikkien 20 lapsen vanhempia

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 15:58"]

Opettajaksi kasvaminen on ollut itselleni pitkä oppimäärä itsetuntemuksesta. Nyt kun oppimäärää on 15 vuotta takana, tiedän missä olen hyvä ja missä voin kehittyä ja kehitynkin. Ja sitten on asiat, joissa tulen luultavasti aina olemaan keskinkertainen. Itselleni suurin opittava asia on ollut se, että opettajan työ ei ole pelkkää substanssin opettamista vaan paljon paljon muuta. Se kannattaa hyväksyä aika nopeasti, niin oppimisprosessi opettajuuteen on kivuttomampi.

(Jos luokassa olisi vain ideaalioppijoita eikä ollenkaan vanhempia, opettaminen  olisi nii-iin paljon helpompaa. Mutta luokassa on kaikenlaisia oppijoita kaikenlaisilla taustoilla ja vanhemmat siihen kaupan päälle. Tämän realiteetin hyväksyminen mahd. pian auttaa jo pitkälle.)

[/quote]

Niinpä. Kirjoitat asiaa. Valitettavasti vain tänä päivänä kilpailu on kovaa. Ap ei kerro, onko kyseessä vakinainen työ vai vasta vuoden tai jopa lyhyempi sijaisuus. Pitäisi osata heti. Ei jää sitä aikaa kasvaa rauhassa. Työrauhan ylläpito on merkittävimpiä asioita koulussa, mutta pitääkö sekin heti osata? Tuntuu, ettei opettajalle anneta mahdollisuutta oppia. Jos alkuun sattuu kiltti ja helppo luokka, ehtii kehittyä. Jos taas sattuu paljon erityishuomiota vaativia ensimmäisenä vuonna, ja opettajalla on parannettavaa, on paljon mahdollista, että ensi vuonna paikka annetaan jolle kulle toiselle.

Lisäksi näitä vuoden sijaistavia verrataan kaiken aikaan omaan opettajaan. Näin tekevät vanhemmat ja näin tekevät oppilaat. Jos opetat eri tyylillä, voi lisäksi vakinainen opettajakin olla tyytymätön. Männä vuosina oli mahdollista saada jo valmistumisen jälkeen vakinainen paikka, jos hyvin kävi. Tai ainakin muodollinen pätevyys riitti, jotta sai sen sijaisuuden. Nyt sijaisuudetkin menevät niille, joilla on jo useamman vuoden opetuskokemus. Muut jäävät nuolemaan näppejään.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 16:31"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 16:22"]

ja me tyytyväiset, mutta hiljaiset emme tule sanoneeksi, että hyvin menee, jatkakaa samaan malliin.

[/quote]

Ehkä kannattaisi sanoa...?

[/quote]

Ja jos menee sanomaan, opettaja on heti valittamassa, että taas vaativat vanhemmat ovat vaatimassa jotain.

Itse en enää uskalla pitää mitään yhteyttä kouluun. Siellä hurskastellaan kodin ja koulun yhteistyöstä. Ja jos jotain kysyy, niin taatusti saa kuulla, kun opettajat huokailee, että voi voi, kun vanhemmat on niin raskaita ja ovat koko ajan kimpussa.

Vanhemmille ohjeeksi. Ole hajuton, mauton, älä ota yhteyttä. Vanhempainvartissa käväise pikaisesti, äläkä missään nimessä kysy jotain. Sano lapsellesi, että yritä olla huomaamaton, kun opettajan työ on niin raskasta, ettei se kestä teitä lapsia.

Ollaan hiljaa hipihiljaa.