Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hölmöin lasten paapominen, mitä olet todistanut?
24.09.2020 |
Minulla oli ehkä pari vuotta sitten istuessani z-junassa. Samassa loosissa oli ehkä 60v mummo päiväkoti-ikäisten lastenlastensa kanssa. Olin ostanut junaevääksi muutaman kappaleen suklaakuorrutetun parapähkinän. Kaivoin laukustani paperipussin, jossa pähkinät olivat ja rapistelin pussin auki. Lapset seurasivat uteliaan kiinnostuneena, mummo kulmiaan kutristellen. Mietin, katsooko mummo sen takia pahasti jos jollain heistä on vakava, hengitysilmasta jo tarttuva pähkinäallergia. Ajattelin kuitenkin, että jos on allergiaa, niin kai mummo saa suun auki ja kertoo siitä. Mutustelin muutaman pähinän välillä Helsinki - Kerava. Sitten laitoin lähes tyhjän pussin takaisin käsilaukkuun. Mummo seurasi paheksuva ilme kasvoillaan. Vähän ennen Lahtea mummo puhui kännykkään ja kuulin, miten muka ääntään madaltaen puhui minusta tyyliin "ja syönyt koko matkan karkkia lasten edessä, miten kehtaa, tulee paha mieli lapsille, ei ole edes myyntikärryä tässä junassa mistä ostaa lapsille herkut". Ja koko ajan lapset touhusivat tyytyväisenä ipadillä omia juttujaan! Se mummo oli se, joka kyttäsi karkin syömistäni!
Kommentit (163)
Ruoan pilkkominen, leipien voitelu ja maidon kaataminen 8-vuotiaalle, terveelle lapselle.
Kun äiti ei ole lähettyvillä, lapsi käyttäytyy ikäisensä tavoin. Mutta kun esim. äiti tulee hakemaan lastaan kylästä, alkaa lapsi lässyttää ja taantuu päiväkoti-ikäisen tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko tämä totta vai legendaa, mutta pahin paapominen lienee vanhempi, joka otti Afrikan tähdestä kaikki rosvo-kiekot pois, ettei lapselle tulisi pelatessa paha mieli.
Mitä sä korppi mummottelet vieraita naisia?
Tyttäreni kertoi, että oli majoittunut rippileirillä samassa tuvassa sellaisen tytön kanssa, jolle äiti oli soittanut aamuin illoin. Tyttären mukaan tuo toinen tyttö oli kovin nololta vaikuttanut ja yrittänyt pitää puhelut mahdollisimman lyhyinä. Nykypäivänä on kuitenkin Whatsappit ja muut, ja riparilla oli vierailupäiväkin kaikille vanhemmille... Vähän kireältä napanuoralta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Ruoan pilkkominen, leipien voitelu ja maidon kaataminen 8-vuotiaalle, terveelle lapselle.
Kun äiti ei ole lähettyvillä, lapsi käyttäytyy ikäisensä tavoin. Mutta kun esim. äiti tulee hakemaan lastaan kylästä, alkaa lapsi lässyttää ja taantuu päiväkoti-ikäisen tasolle.
Mun siskoni tekee tätä miehelleen. Siis aikuistenoikeasti annostelee ruoan ja voitelee leivän. Mies on 45-vuotias arkkitehti.
Ja sisko räyhää minulle, kun minä en passaa lapsiani tarpeeksi. Hän yrittää aina kirjaimellisesti syöttää kuusivuotiastani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa ap:n jutussa se mummo varmasti tiesi, että ap kuuli. Oli vain passiivis-aggressiivinen. Todella typerä mummo. Elää varmaan lastenlastensa kautta.
Ei nyt tule mieleen mitään tämän kummempaa, vaikka varmasti olen todistanut sellaista. Mutta ihan normaalina toimintana ilmeisesti nykyään pidetään sitä, että synttäreille tullessa tuodaan lahjat myös sankarin sisaruksille, ettei vaan tule paha mieli. Tätä harrastavat etenkin lasten isovanhemmat, mutta myös nuoremmat sukulaiset. Mielestäni sisarusten on hyvä oppia, että jokaisella on omalla vuorollaan juhlapäivä ja jokainen saa lahjoja omalla vuorollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt tule mieleen mitään tämän kummempaa, vaikka varmasti olen todistanut sellaista. Mutta ihan normaalina toimintana ilmeisesti nykyään pidetään sitä, että synttäreille tullessa tuodaan lahjat myös sankarin sisaruksille, ettei vaan tule paha mieli. Tätä harrastavat etenkin lasten isovanhemmat, mutta myös nuoremmat sukulaiset. Mielestäni sisarusten on hyvä oppia, että jokaisella on omalla vuorollaan juhlapäivä ja jokainen saa lahjoja omalla vuorollaan.
Meillä tätä tehdään aina.
Ymmärtäisin jonkni pienen muistamisen jos harvoin nähdään jolloin se olisi kuin tuliainen mutta tuovat aina tismalleen samankokoisne jne.
Mun oma äitini. Jos kerron Whatsapissa tai puhelimessa lähteväni esim. lenkille, kauppaan tms., hän sanoo "Älä sitten kompastele!"
Olen yli 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoan pilkkominen, leipien voitelu ja maidon kaataminen 8-vuotiaalle, terveelle lapselle.
Kun äiti ei ole lähettyvillä, lapsi käyttäytyy ikäisensä tavoin. Mutta kun esim. äiti tulee hakemaan lastaan kylästä, alkaa lapsi lässyttää ja taantuu päiväkoti-ikäisen tasolle.
Mun siskoni tekee tätä miehelleen. Siis aikuistenoikeasti annostelee ruoan ja voitelee leivän. Mies on 45-vuotias arkkitehti.
Ja sisko räyhää minulle, kun minä en passaa lapsiani tarpeeksi. Hän yrittää aina kirjaimellisesti syöttää kuusivuotiastani!
Mun äiti on tällainen. Hän kantaa isälle valmiit annokset nojatuoliin telkkarin ääreen. Isä on eläkkeellä, äiti ei. Äiti oikeasti tulee kotiin lounastauolla tekemään ruokaa isälle... Ja joo, syöttää myös 6-vuotiastani, jos hän kiukuttelee ruuasta.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ap:n jutussa se mummo varmasti tiesi, että ap kuuli. Oli vain passiivis-aggressiivinen. Todella typerä mummo. Elää varmaan lastenlastensa kautta.
No ihanko totta? Eiköhän se ollut ap:n pointtikin, että juuri näin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt tule mieleen mitään tämän kummempaa, vaikka varmasti olen todistanut sellaista. Mutta ihan normaalina toimintana ilmeisesti nykyään pidetään sitä, että synttäreille tullessa tuodaan lahjat myös sankarin sisaruksille, ettei vaan tule paha mieli. Tätä harrastavat etenkin lasten isovanhemmat, mutta myös nuoremmat sukulaiset. Mielestäni sisarusten on hyvä oppia, että jokaisella on omalla vuorollaan juhlapäivä ja jokainen saa lahjoja omalla vuorollaan.
Meillä harrastettiin myös tätä lohdutuslahjojen antamista ihan hetken aikaa.:-D Lisäksi meillä oli tapana että äiti kävi ostamassa meille tilipäivinään eli joka tietty perjantai Mäkkärin lelut ja lopulta aikamoiset säkit niistä meijän kolmen lapsen (2 tyttöä ja 1 poika) leluista lopulta muodostui.:-D Lopulta suurin osa niistä leluista päätyi kirpputorin kautta lahjoituksena jonnekin venäläiseen lastenkotiin. Ollaan me toki myös tehty töitä lelujemme eteen lapsina eli ollaan jouduttu haravoimaan meijän lapsuudenkodin isoin piha-alue (ns. alapiha eli meijän talon mäen takapuolinen piha-alue joka rajautuu metsään ja pururataan) parina syksynä kolmeen pekkaan, joten ihan onneks lellipenskoja ei olla oltu luojan kiitos.
Mutta joo, omasta mielestä turhin on ehkä nää nimipäivälahjat, joita ollaan saatu isovanhemmiltamme vuosien mittaan, joita on ollut yleensä suklaalevy, villasukat tai joku 20 euron seteli. Äidin puolen mummo on jatkanut samaa perinnettä myös nyt meijän toiseksi nuorimmaisen serkun 14-vuotiaan tytön kanssa. Ja sama perinne on jatkunut viime vuosina vielä meille vanhimmillekin lapsenlapsille, vaikka oon kieltäynyt muutaman kerran niistä.
T: M26
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan ”perhepikkujouluissa” arvottiin erään työntekijän Itse tekemä piparkakkutalo paikalla olleiden lasten kesken. Työkaverin noin 4-vuotias lapsi sai kamalan pettymys-kiukkukohtauksen ikäiselleen tyypilliseen tapaan kun arpaonni ei häntä suosinut.
Sen sijaan että äitinsä olisi lohduttanut ja auttanut sietämään pettymystä hän totesi: ”Älä kulta sure. Äiti pyytää että xx (talon leipoja) tekee meille uuden ja ihan samanlaisen talon. Äiti ostaa sulle sellaisen.” Oma lapseni oli silloin vasta vauva, joten muistan miettineeni, että onko tämä toimintatapa, joka kenties itsestänikin tuntuu järkevältä sitten kun äitiyttä on kauemmin plakkarissa ja lapsi isompi. Että se siinä hetkessä vain tuntui minusta uskomattoman typerältä tavalta hoitaa vanhempana tilanne.
No nyt lapseni on jo teini, ja edelleen välillä palaa mieleen tuo curling-vanhemmuuden paraatiesimerkki. Samoin mietin onko vastaava pettymyksen kokemusten totaalinen deletointi kyseisen lapsen elämässä jatkunut aikuisuuteen asti (emme ole olleet vuosiin samassa työpaikassa) ja jos on, niin millainen nuori aikuinen tästä lapsesta on kehittynyt. Vai oliko niin, että tuo oli yksittäinen paniikkiratkaisu äidiltä eikä kuvaa laajemmin hänen kasvatusfilosofiaansa.
Voisin toimia samoin kun tuo curling-äiti jos tuollaiset raivarit ei olisi normaaleja ja itsekin olisin kyseisen piparkakkutalon halunnut ja suunnitellut hankkivani sen joka tapauksessa. En ehkä noilla sanoilla kun tuo äiti mutta tyyliin leivotaan meillekin tuollainen.
Minullakin vanhin lapsi jo 16-vuotias. Olen oppinut valitsemaan taisteluni. Onneksi lapsillani ei ole ollut julkisia raivareita kun kerran kaupassa kun en ostanut jotain mitä olisi halunnut. Eikä auttanut raivari tahdon läpi saamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruoan pilkkominen, leipien voitelu ja maidon kaataminen 8-vuotiaalle, terveelle lapselle.
Kun äiti ei ole lähettyvillä, lapsi käyttäytyy ikäisensä tavoin. Mutta kun esim. äiti tulee hakemaan lastaan kylästä, alkaa lapsi lässyttää ja taantuu päiväkoti-ikäisen tasolle.
Mun äiti antaa mulle välillä ruuan eteeni edelleen ja olen 38-vuotias, äiti itsekin 😅 Ja minäkin passaan omia lapsiani ja varmaan tulen niin aina tekemään kuten äitini tekee minulle. Ihan omatoiminen silti olen, samoin kun omat lapseni. Joten ei kai tuo niin vaarallista ole? Pieni rakkauden teko.
8-vuotias on aika pieni vielä. Omani jo lähes täysi-ikäisiä niin siltä kantilta katsottuna vielä pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoan pilkkominen, leipien voitelu ja maidon kaataminen 8-vuotiaalle, terveelle lapselle.
Kun äiti ei ole lähettyvillä, lapsi käyttäytyy ikäisensä tavoin. Mutta kun esim. äiti tulee hakemaan lastaan kylästä, alkaa lapsi lässyttää ja taantuu päiväkoti-ikäisen tasolle.
Mun äiti antaa mulle välillä ruuan eteeni edelleen ja olen 38-vuotias, äiti itsekin 😅 Ja minäkin passaan omia lapsiani ja varmaan tulen niin aina tekemään kuten äitini tekee minulle. Ihan omatoiminen silti olen, samoin kun omat lapseni. Joten ei kai tuo niin vaarallista ole? Pieni rakkauden teko.
8-vuotias on aika pieni vielä. Omani jo lähes täysi-ikäisiä niin siltä kantilta katsottuna vielä pieni.
Millä tavoun tuo on rakkautta?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä totta vai legendaa, mutta pahin paapominen lienee vanhempi, joka otti Afrikan tähdestä kaikki rosvo-kiekot pois, ettei lapselle tulisi pelatessa paha mieli.
Ne vanhat rosvonapit oli minusta lapsena hurjat ja pelottavat eli hyvin voin ymmärtää niiden poiston jos jonkun lapsi niitä pelkäsi. Ei välttämättä siis siksi, ettei pettyisi vaan ettei huutokirkuisi öitä ja pissaisi sänkyyn painajaisia nähtyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt tule mieleen mitään tämän kummempaa, vaikka varmasti olen todistanut sellaista. Mutta ihan normaalina toimintana ilmeisesti nykyään pidetään sitä, että synttäreille tullessa tuodaan lahjat myös sankarin sisaruksille, ettei vaan tule paha mieli. Tätä harrastavat etenkin lasten isovanhemmat, mutta myös nuoremmat sukulaiset. Mielestäni sisarusten on hyvä oppia, että jokaisella on omalla vuorollaan juhlapäivä ja jokainen saa lahjoja omalla vuorollaan.
Meillä harrastettiin myös tätä lohdutuslahjojen antamista ihan hetken aikaa.:-D Lisäksi meillä oli tapana että äiti kävi ostamassa meille tilipäivinään eli joka tietty perjantai Mäkkärin lelut ja lopulta aikamoiset säkit niistä meijän kolmen lapsen (2 tyttöä ja 1 poika) leluista lopulta muodostui.:-D Lopulta suurin osa niistä leluista päätyi kirpputorin kautta lahjoituksena jonnekin venäläiseen lastenkotiin. Ollaan me toki myös tehty töitä lelujemme eteen lapsina eli ollaan jouduttu haravoimaan meijän lapsuudenkodin isoin piha-alue (ns. alapiha eli meijän talon mäen takapuolinen piha-alue joka rajautuu metsään ja pururataan) parina syksynä kolmeen pekkaan, joten ihan onneks lellipenskoja ei olla oltu luojan kiitos.
Mutta joo, omasta mielestä turhin on ehkä nää nimipäivälahjat, joita ollaan saatu isovanhemmiltamme vuosien mittaan, joita on ollut yleensä suklaalevy, villasukat tai joku 20 euron seteli. Äidin puolen mummo on jatkanut samaa perinnettä myös nyt meijän toiseksi nuorimmaisen serkun 14-vuotiaan tytön kanssa. Ja sama perinne on jatkunut viime vuosina vielä meille vanhimmillekin lapsenlapsille, vaikka oon kieltäynyt muutaman kerran niistä.
T: M26
Minusta nimipäivälahjat olisi kiva ele, sellainen muistaminen. Suklaaleyv olisi minusta kiva saada, ja 20 euron seteliä olisin arvostanut todella. No, villasukkia taas tykkään kovasti neuloa, joten sellaisia en tarvitse. Mielelläni niitä annan muille, mutta yleensä tiedustelen hyvissä ajoin etukäteen, onko tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoan pilkkominen, leipien voitelu ja maidon kaataminen 8-vuotiaalle, terveelle lapselle.
Kun äiti ei ole lähettyvillä, lapsi käyttäytyy ikäisensä tavoin. Mutta kun esim. äiti tulee hakemaan lastaan kylästä, alkaa lapsi lässyttää ja taantuu päiväkoti-ikäisen tasolle.
Mun äiti antaa mulle välillä ruuan eteeni edelleen ja olen 38-vuotias, äiti itsekin 😅 Ja minäkin passaan omia lapsiani ja varmaan tulen niin aina tekemään kuten äitini tekee minulle. Ihan omatoiminen silti olen, samoin kun omat lapseni. Joten ei kai tuo niin vaarallista ole? Pieni rakkauden teko.
8-vuotias on aika pieni vielä. Omani jo lähes täysi-ikäisiä niin siltä kantilta katsottuna vielä pieni.
Millä tavoun tuo on rakkautta?
Hemmottelee ja näkee vaivaa arvostamansa ihmisen eteen, vaikka ihminen ei varsinaisesti tarvitsisikaan apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoan pilkkominen, leipien voitelu ja maidon kaataminen 8-vuotiaalle, terveelle lapselle.
Kun äiti ei ole lähettyvillä, lapsi käyttäytyy ikäisensä tavoin. Mutta kun esim. äiti tulee hakemaan lastaan kylästä, alkaa lapsi lässyttää ja taantuu päiväkoti-ikäisen tasolle.
Mun äiti antaa mulle välillä ruuan eteeni edelleen ja olen 38-vuotias, äiti itsekin 😅 Ja minäkin passaan omia lapsiani ja varmaan tulen niin aina tekemään kuten äitini tekee minulle. Ihan omatoiminen silti olen, samoin kun omat lapseni. Joten ei kai tuo niin vaarallista ole? Pieni rakkauden teko.
8-vuotias on aika pieni vielä. Omani jo lähes täysi-ikäisiä niin siltä kantilta katsottuna vielä pieni.
Millä tavoun tuo on rakkautta?
Sillä tavoin että välittää toisesta. Valmiin annoksen antaminen hymyn kera. Sinulle ei ilmeisesti ole näin tehty?
Alue: Aihe vapaa
Työpaikan ”perhepikkujouluissa” arvottiin erään työntekijän Itse tekemä piparkakkutalo paikalla olleiden lasten kesken. Työkaverin noin 4-vuotias lapsi sai kamalan pettymys-kiukkukohtauksen ikäiselleen tyypilliseen tapaan kun arpaonni ei häntä suosinut.
Sen sijaan että äitinsä olisi lohduttanut ja auttanut sietämään pettymystä hän totesi: ”Älä kulta sure. Äiti pyytää että xx (talon leipoja) tekee meille uuden ja ihan samanlaisen talon. Äiti ostaa sulle sellaisen.” Oma lapseni oli silloin vasta vauva, joten muistan miettineeni, että onko tämä toimintatapa, joka kenties itsestänikin tuntuu järkevältä sitten kun äitiyttä on kauemmin plakkarissa ja lapsi isompi. Että se siinä hetkessä vain tuntui minusta uskomattoman typerältä tavalta hoitaa vanhempana tilanne.
No nyt lapseni on jo teini, ja edelleen välillä palaa mieleen tuo curling-vanhemmuuden paraatiesimerkki. Samoin mietin onko vastaava pettymyksen kokemusten totaalinen deletointi kyseisen lapsen elämässä jatkunut aikuisuuteen asti (emme ole olleet vuosiin samassa työpaikassa) ja jos on, niin millainen nuori aikuinen tästä lapsesta on kehittynyt. Vai oliko niin, että tuo oli yksittäinen paniikkiratkaisu äidiltä eikä kuvaa laajemmin hänen kasvatusfilosofiaansa.