Asiantuntija kertoo yhden keinon, jolla somessa kiusaavan lapsen voi saada kuriin: "Hänelle alkaa itselleen tulla hyvin nopeasti itku"

Vierailija kirjoitti:

Näissä kiusaamisjutuissa minua häiritsee se, että tilanteet pyritään näkemään mustavalkoisina. Aina on kiusaaja ja uhri. Usein tilanteet on paljon mutkikkaampia. Ja usein molemmin puolisia.

Ja lasten väliset riidat on yleisiä. Niitä ei ratkaista päättämällä että toinen on uhri ja toinen kiusaaja . Ja kaikki ei ole kiusaamista!

On toki olemassa oikeaa kiusaamista. Sitten on erilaisia riitoja tai erimielisyyksiä. Ja sitten on ihan väärintulkintoja.

Ja jotkut lapset ovat taipuvaisia syyttämään toisia helposti kiusaamisesta, silloinkin kun kyse on lähinnä siitä että toinen oli eri mieltä tai ei tehnyt niinkuin toinen haluaa. Tai itse ensin käyttäytyy ikävästi ja kun toinen laitaa vastaan syytetään kiusaamisesta . Tämä menee silloin hankalaksi, jos vanhemmat myös lähtevät tähän mukaan.

Olen itse esim. selvittänyt tapausta , jossa kahden perheen vanhemmat syyttelivät lapsia kiusaamisesta. Ja lapset myös oppineet puhetavan. Todellisuudessa kyse oli tavanomaisista lasten riidoista ym, jotka aina koulussa helposti saatiin selvitettyä. Ja siten että kummatkin olivat tyytyväisiä. Ja sitten oli mukavaa taas yhdessä. Mitään varsinaista kiusaamista ei ollut. Vanhempien käyttäytyminen valitettavasti lietsoi ongelmia ja nimenomaan lisäsi riitoja. Ilman vanhempia lasten kaveruus olisi hyvin jatkunut. Riitoja varmasti olisi ajoittain tullut, mutta varmasti niistä olisi aina selvitty. Nyt vanhempien asenne haittasi lasten kaveruutta. Lapset vaadittiin myös eri luokille. Lasten kannalta olisi ollut hyödyllisempää olla samalla luokalla ja harjoitella ristiriidan selvittelyn taitoja. En voi olla ajattelematta , että toistuessaan tuo malli heikentää lapsen kykyä oppia selviytymään erimielisyyksistä.

Tällaiset lopetetaan kovilla keinoilla kiusaaminen kampanjat ei juuri hyödytä.

Enemmän hyödyttäisi aktiivinen lasten ohjaaminen ja opettaminen sosiaalisissa taidoissa . Ja kaikkien riitojen ym. rauhallinen ja tasapuolinen selvittäminen.

Kouluissa pitäisi laittaa paljon enemmän aikaa tällaiseen. Siihen voisi sisältyä myös paljon erilaisia tehtäviä ja myös mukavaa tekemistä siten, että lapsia ohjatusti laitetaan toimimaan eri lapsien kanssa.

Joissain kouluissa kiusaamista on vähän. Niissä usein ihan eri tavalla panostetaan asiaan. Ja erityisesti ihan ketään leimaamatta ohjataan ja puututaan. Joissain kouluissa vähät välitetään eikä riitoja tai alkavaa kiusaamista selvitetä.

Tällä en halua vähätellä oikeaa kiusaamista. Sitäkin on ja valitettavasti myös kokemusta.

Kuitenkin tuo mustavalkoinen malli myös haittaa siihenkin puuttumista ja hämärtää myös asiaa. Ja vaikeuttaa asioita puhumista ja ratkaisujen keksimistä.

Siinä vaiheessa kun neljä potkii yhtä asia on musta-valkoinen, tosin kysymys ei olekaan kiusaamisesta vaan väkivallasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä kiusaamisjutuissa minua häiritsee se, että tilanteet pyritään näkemään mustavalkoisina. Aina on kiusaaja ja uhri. Usein tilanteet on paljon mutkikkaampia. Ja usein molemmin puolisia.

Ja lasten väliset riidat on yleisiä. Niitä ei ratkaista päättämällä että toinen on uhri ja toinen kiusaaja . Ja kaikki ei ole kiusaamista!

On toki olemassa oikeaa kiusaamista. Sitten on erilaisia riitoja tai erimielisyyksiä. Ja sitten on ihan väärintulkintoja.

Ja jotkut lapset ovat taipuvaisia syyttämään toisia helposti kiusaamisesta, silloinkin kun kyse on lähinnä siitä että toinen oli eri mieltä tai ei tehnyt niinkuin toinen haluaa. Tai itse ensin käyttäytyy ikävästi ja kun toinen laitaa vastaan syytetään kiusaamisesta . Tämä menee silloin hankalaksi, jos vanhemmat myös lähtevät tähän mukaan.

Olen itse esim. selvittänyt tapausta , jossa kahden perheen vanhemmat syyttelivät lapsia kiusaamisesta. Ja lapset myös oppineet puhetavan. Todellisuudessa kyse oli tavanomaisista lasten riidoista ym, jotka aina koulussa helposti saatiin selvitettyä. Ja siten että kummatkin olivat tyytyväisiä. Ja sitten oli mukavaa taas yhdessä. Mitään varsinaista kiusaamista ei ollut. Vanhempien käyttäytyminen valitettavasti lietsoi ongelmia ja nimenomaan lisäsi riitoja. Ilman vanhempia lasten kaveruus olisi hyvin jatkunut. Riitoja varmasti olisi ajoittain tullut, mutta varmasti niistä olisi aina selvitty. Nyt vanhempien asenne haittasi lasten kaveruutta. Lapset vaadittiin myös eri luokille. Lasten kannalta olisi ollut hyödyllisempää olla samalla luokalla ja harjoitella ristiriidan selvittelyn taitoja. En voi olla ajattelematta , että toistuessaan tuo malli heikentää lapsen kykyä oppia selviytymään erimielisyyksistä.

Tällaiset lopetetaan kovilla keinoilla kiusaaminen kampanjat ei juuri hyödytä.

Enemmän hyödyttäisi aktiivinen lasten ohjaaminen ja opettaminen sosiaalisissa taidoissa . Ja kaikkien riitojen ym. rauhallinen ja tasapuolinen selvittäminen.

Kouluissa pitäisi laittaa paljon enemmän aikaa tällaiseen. Siihen voisi sisältyä myös paljon erilaisia tehtäviä ja myös mukavaa tekemistä siten, että lapsia ohjatusti laitetaan toimimaan eri lapsien kanssa.

Joissain kouluissa kiusaamista on vähän. Niissä usein ihan eri tavalla panostetaan asiaan. Ja erityisesti ihan ketään leimaamatta ohjataan ja puututaan. Joissain kouluissa vähät välitetään eikä riitoja tai alkavaa kiusaamista selvitetä.

Tällä en halua vähätellä oikeaa kiusaamista. Sitäkin on ja valitettavasti myös kokemusta.

Kuitenkin tuo mustavalkoinen malli myös haittaa siihenkin puuttumista ja hämärtää myös asiaa. Ja vaikeuttaa asioita puhumista ja ratkaisujen keksimistä.

Siinä vaiheessa kun neljä potkii yhtä asia on musta-valkoinen, tosin kysymys ei olekaan kiusaamisesta vaan väkivallasta.

Usein tilanne on kyllä ihan selkeä henkisessäkin kiusaamisessa. Yhtä uhria kiusaajajoukko kiusaa nimittelemällä, pilkkaamalla, eristämällä jne ilman että kiusattu on tehnyt yhtään mitään provosoidakseen kiusaajia. Karvani nousevat pystyy kun aletaan puhumaan kuinka asiat eivät ole mustavalkoisia, kyse riidoista ja nahinoista jne. Toki niitäkin on, mutta suuri osa kiusaamisista on ihan sitä itseään.

Vierailija kirjoitti:

Aamunavaukseen lausumaan 20 kertaa Minä olen kiusaaja anteeksi

Nöyryyttäminen ei opeta tälle henkilölle yhtään mitään. Samaten toi muukin takaisinkiusaaminen esim. eristämällä on aivan älytön idea. 

Toi että latelee vanhempien edessä ne samat hommat mitä uhrille on hyvä, samoin sen vanhemman ottaminen koulupäivään. Jos tämä ei onnistu, niin joku koulunkäyntiavustaja sitten, joka on läsnä koulupäivän alusta loppuun kotiovelta asti ja etenkin välitunneilla. Myös terapiakäyntejä sekä uhrille, että kiusaajalle, mahdollisesti perheterapiaa myös etenkin tekijän kohdalla. Käsitellään ihan oikeasti mikä siellä kotona on vinossa kun kasvatus on mennyt niin metsään. Jos nämä ei auta, niin sitten kiusaaja on joko siirrettävä muualle, tai otettava huostaan, koska vanhemmilla ei selkeästi riitä taidot sen yksilön kanssa. Tämän vaihtoehdon olemassaolo saattais motivoida myös vanhempia tarttumaan topakammin näihin kiusaajiensa toimintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä kiusaamisjutuissa minua häiritsee se, että tilanteet pyritään näkemään mustavalkoisina. Aina on kiusaaja ja uhri. Usein tilanteet on paljon mutkikkaampia. Ja usein molemmin puolisia.

Ja lasten väliset riidat on yleisiä. Niitä ei ratkaista päättämällä että toinen on uhri ja toinen kiusaaja . Ja kaikki ei ole kiusaamista!

On toki olemassa oikeaa kiusaamista. Sitten on erilaisia riitoja tai erimielisyyksiä. Ja sitten on ihan väärintulkintoja.

Ja jotkut lapset ovat taipuvaisia syyttämään toisia helposti kiusaamisesta, silloinkin kun kyse on lähinnä siitä että toinen oli eri mieltä tai ei tehnyt niinkuin toinen haluaa. Tai itse ensin käyttäytyy ikävästi ja kun toinen laitaa vastaan syytetään kiusaamisesta . Tämä menee silloin hankalaksi, jos vanhemmat myös lähtevät tähän mukaan.

Olen itse esim. selvittänyt tapausta , jossa kahden perheen vanhemmat syyttelivät lapsia kiusaamisesta. Ja lapset myös oppineet puhetavan. Todellisuudessa kyse oli tavanomaisista lasten riidoista ym, jotka aina koulussa helposti saatiin selvitettyä. Ja siten että kummatkin olivat tyytyväisiä. Ja sitten oli mukavaa taas yhdessä. Mitään varsinaista kiusaamista ei ollut. Vanhempien käyttäytyminen valitettavasti lietsoi ongelmia ja nimenomaan lisäsi riitoja. Ilman vanhempia lasten kaveruus olisi hyvin jatkunut. Riitoja varmasti olisi ajoittain tullut, mutta varmasti niistä olisi aina selvitty. Nyt vanhempien asenne haittasi lasten kaveruutta. Lapset vaadittiin myös eri luokille. Lasten kannalta olisi ollut hyödyllisempää olla samalla luokalla ja harjoitella ristiriidan selvittelyn taitoja. En voi olla ajattelematta , että toistuessaan tuo malli heikentää lapsen kykyä oppia selviytymään erimielisyyksistä.

Tällaiset lopetetaan kovilla keinoilla kiusaaminen kampanjat ei juuri hyödytä.

Enemmän hyödyttäisi aktiivinen lasten ohjaaminen ja opettaminen sosiaalisissa taidoissa . Ja kaikkien riitojen ym. rauhallinen ja tasapuolinen selvittäminen.

Kouluissa pitäisi laittaa paljon enemmän aikaa tällaiseen. Siihen voisi sisältyä myös paljon erilaisia tehtäviä ja myös mukavaa tekemistä siten, että lapsia ohjatusti laitetaan toimimaan eri lapsien kanssa.

Joissain kouluissa kiusaamista on vähän. Niissä usein ihan eri tavalla panostetaan asiaan. Ja erityisesti ihan ketään leimaamatta ohjataan ja puututaan. Joissain kouluissa vähät välitetään eikä riitoja tai alkavaa kiusaamista selvitetä.

Tällä en halua vähätellä oikeaa kiusaamista. Sitäkin on ja valitettavasti myös kokemusta.

Kuitenkin tuo mustavalkoinen malli myös haittaa siihenkin puuttumista ja hämärtää myös asiaa. Ja vaikeuttaa asioita puhumista ja ratkaisujen keksimistä.

Siinä vaiheessa kun neljä potkii yhtä asia on musta-valkoinen, tosin kysymys ei olekaan kiusaamisesta vaan väkivallasta.

Usein tilanne on kyllä ihan selkeä henkisessäkin kiusaamisessa. Yhtä uhria kiusaajajoukko kiusaa nimittelemällä, pilkkaamalla, eristämällä jne ilman että kiusattu on tehnyt yhtään mitään provosoidakseen kiusaajia. Karvani nousevat pystyy kun aletaan puhumaan kuinka asiat eivät ole mustavalkoisia, kyse riidoista ja nahinoista jne. Toki niitäkin on, mutta suuri osa kiusaamisista on ihan sitä itseään.

Joo, harvoinpa sitä on vain se yksi aktiivinen kiusaaja vaan kyllä siinä on muut jollain tasolla mukana sen yhden ajojahdissa ja tässä vaiheessa on aika turhaa sössöttää mitään "tangoon tarvitaan kaksi"-juttua, jos uhrin "osallistuminen" on sitä tasoa, että syyksi on riittänyt rillit ja on koettanut muutaman kerran sanoa tälle kiusaajalle takaisin ja siellä sitten joku kansankynttilä vääntelee asioita niin päin, että kyllähän sinäkin. Jos on vähänkään tiedossa mitä tollainen kiusaaminen tekee hermostolle ja toimintakyvylle ja reaktioille muutenkin, niin siinä on se taistele, pakene, tai lamaannu-reaktio jolloin näemmä osan mielestä se taistelu, eli sanoo kerrankin takaisin on sitten ihan samantasoista kiusaamista. Täähän on samaa kuin syyteltäisiin aikuisia väkivallan uhreja että yrittivät puolustautua ja hyökkääjään tuli naarmu.

Miksi ammattikasvattajatkin yhä pitää lapsia jotenkin ei-ihmisinä? Pitää sietää sitä kiusaamista ja väkivaltaa vaikka ammattilaiset hyvin tietää mitä koulussa tapahtuu. Pakotetaan noihin sovitteluihin, jotka toteutetaan aivan eri tavalla kuin toteutettaisiin aikuisten kohdalla jne. Aikuistenhan ei ole mikään pakko suostua sovitteluun eikä sinne lätkäistä tekijää mitenkään ennalta valmistelematta ilman asian työstämistä.

Luulisi ettei ole kovin vaikea pohtia noita metodejaan niistä lähtökohdista että suosittaisiko aikuisille samaa.