Asiantuntija kertoo yhden keinon, jolla somessa kiusaavan lapsen voi saada kuriin: "Hänelle alkaa itselleen tulla hyvin nopeasti itku"

Näissä kiusaamisjutuissa minua häiritsee se, että tilanteet pyritään näkemään mustavalkoisina. Aina on kiusaaja ja uhri. Usein tilanteet on paljon mutkikkaampia. Ja usein molemmin puolisia.

Ja lasten väliset riidat on yleisiä. Niitä ei ratkaista päättämällä että toinen on uhri ja toinen kiusaaja . Ja kaikki ei ole kiusaamista!

On toki olemassa oikeaa kiusaamista. Sitten on erilaisia riitoja tai erimielisyyksiä. Ja sitten on ihan väärintulkintoja.

Ja jotkut lapset ovat taipuvaisia syyttämään toisia helposti kiusaamisesta, silloinkin kun kyse on lähinnä siitä että toinen oli eri mieltä tai ei tehnyt niinkuin toinen haluaa. Tai itse ensin käyttäytyy ikävästi ja kun toinen laitaa vastaan syytetään kiusaamisesta . Tämä menee silloin hankalaksi, jos vanhemmat myös lähtevät tähän mukaan.

Olen itse esim. selvittänyt tapausta , jossa kahden perheen vanhemmat syyttelivät lapsia kiusaamisesta. Ja lapset myös oppineet puhetavan. Todellisuudessa kyse oli tavanomaisista lasten riidoista ym, jotka aina koulussa helposti saatiin selvitettyä. Ja siten että kummatkin olivat tyytyväisiä. Ja sitten oli mukavaa taas yhdessä. Mitään varsinaista kiusaamista ei ollut. Vanhempien käyttäytyminen valitettavasti lietsoi ongelmia ja nimenomaan lisäsi riitoja. Ilman vanhempia lasten kaveruus olisi hyvin jatkunut. Riitoja varmasti olisi ajoittain tullut, mutta varmasti niistä olisi aina selvitty. Nyt vanhempien asenne haittasi lasten kaveruutta. Lapset vaadittiin myös eri luokille. Lasten kannalta olisi ollut hyödyllisempää olla samalla luokalla ja harjoitella ristiriidan selvittelyn taitoja. En voi olla ajattelematta , että toistuessaan tuo malli heikentää lapsen kykyä oppia selviytymään erimielisyyksistä.

Tällaiset lopetetaan kovilla keinoilla kiusaaminen kampanjat ei juuri hyödytä.

Enemmän hyödyttäisi aktiivinen lasten ohjaaminen ja opettaminen sosiaalisissa taidoissa . Ja kaikkien riitojen ym. rauhallinen ja tasapuolinen selvittäminen.

Kouluissa pitäisi laittaa paljon enemmän aikaa tällaiseen. Siihen voisi sisältyä myös paljon erilaisia tehtäviä ja myös mukavaa tekemistä siten, että lapsia ohjatusti laitetaan toimimaan eri lapsien kanssa.

Joissain kouluissa kiusaamista on vähän. Niissä usein ihan eri tavalla panostetaan asiaan. Ja erityisesti ihan ketään leimaamatta ohjataan ja puututaan. Joissain kouluissa vähät välitetään eikä riitoja tai alkavaa kiusaamista selvitetä.

Tällä en halua vähätellä oikeaa kiusaamista. Sitäkin on ja valitettavasti myös kokemusta.

Kuitenkin tuo mustavalkoinen malli myös haittaa siihenkin puuttumista ja hämärtää myös asiaa. Ja vaikeuttaa asioita puhumista ja ratkaisujen keksimistä.

Vierailija kirjoitti:

Minäpä kerron jotakin, joka saattaa ahdistaa. Kiusaajien vanhemmat pitävät lapsensa kiusaamia uhreja reppanoina ja ovat salaa hyvillään, että oma poika ei ole sellainen. Tai tyttö. Heillä voi olla kova arvomaailma, jossa otetaan mutta ei anneta. Erilaiset mentaliteetit syntyvät lapsena: niitä on voittajamentaliteetti ja uhrimentaliteetti. Ne, jotka eivät samaistu esim elokuvissa heikompaan osapuoleen, ovat voittajia. Ne, jotka taas samaistuvat siihen altavastaajaan, ovat uhrimentaliteetin omia. Valitettavasti. Vanhemmat haluavat, että oma lapsi saisi voittajamentaliteetin, he ovat valmiit hyväksymään että siinä rapatessa ns. roiskuu. Ja katso: hyvin moni suuri johtaja on entinen kiusaaja, joten eivät vanhemmat väärässä ole.

Vai että voittajamentaliteetti ja suuri johtaja.. ai niinku Hitler? On kyllä aika mustavalkoista jaottelua sinulla. Jos elokuvissa samaistuu ”pahiksiin” eikä ”hyviksiin” niin kyllä silloin saa olla kyseisen samaistujan empatiakyvystä huolissaan. Oikeassa varmaan olet että joku vanhempi saattaa noin yksioikoisesti ajatella, mutta väärässä olet siinä, että ne elämässä menestyjät olisivat niitä heikon emptiakyvyn omaavia, joita kutsut ”voittajamentaliteetin” muodostajiksi. Kyllä parhaiten ihmisyhteisössä menestyy ihminen, jolla on tunnetaidot ja empatiakyky kunnossa. Taloudellisesti voi menestyä toki ja saada titteleitä, mutta se on aivan eri asia kuin menestys ihmissuhteissa (ja usein ihmissuhteiden laatu määrittää onnellisuuden) ja siihen tarvitaan nimenomaan empatiakykyjä, tunnetaitoja ja hyvät vuorovaikutustaidot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulkaas mammat, viekää lapsenne itsepuolustukseen, niin luonto hoitaa ajallaan loput ja kiusaaminen loppuu. Neuvo, jonka itse sain 80-luvulla ja se lopetti kiusaamisen. Kun kiusaaja yhtäkkiä tajuaa, että tuohan veti potkun mahaan tai nyrkin nenään, loppuu se kiusaamisenhalua ja he siirtyvät toiseen. Se on sitten sen toisen ongelma, mutta itse saa olla rauhassa. Olen pahoillani, mutta näin se menee.

Eli jos kukaan ei tervehdi sua tai suostu istumaan vieressäsi, vedät kaikille potkun mahaan?

Ei, vaan jos joku alkoi tönimään ja alistamaan välitunnilla, alistin sen. Sen jälkeen sana kulki, sain olla rauhassa ja minun seuraani uskallettiin tulla, kun ei ollut kiusatun leima karkottamassa kavereita.

Jostain syystä minä oikeasti kiusattuna en osta tätä tarinaa.

No usko mitä haluat, mutta näin aikanaan kävi. Ja olen siis mies.

Nainen tässä. Omaa kokemusta on tilanteesta v ä k i v a l t a lopettaa v i t t u i l u n, usko tai älä. Joskus se kiltillä ja kiusatulla loppuu pinna eikä mikään muu auta.

Lapsille pitäisi saada ymmärrystä hyvistä sosiaalisista taidoista ja siitä, että kiusaaminen on merkki kiusaajan heikoista sosiaalisista taidoista ja huonosta itsetunnosta ja halusta ylentää itseään toista kiusaamalla, toisin sanoen kiusaaja haluaa peitellä omia heikkouksiaan ja nostaa huomion keskipisteeksi kiusaamansa henkilön heikkoudet (todelliset tai ei todelliset). Jos lapsille puhuttaisiin näistä asioista koulussa niin, että he ymmärtäisivät, että kiusaaminen on kiusaajan omaa heikkoutta ja ”kehittymättömyyttä” niin he eivät ihailisi sitä vaan pitäisivät sitä hävettävänä asiana eli silloin kukaan ei haluaisi olla kiusaaja, koska sittenhän toiset tajuavat että minulla on huonot sosiaaliset taidot. Lapset haluaa oppia pyöräilemään, luistelemaan jne, miksi ei sitten haluaisi oppia hyviä sosiaalisia taitoja eli esimerkiksi sitä, että ei kiusaa toista vaan huomioi toisen tunteet. Jo päiväkoti-ikäisille pitäisi puhua siitä, että kiusaaminen kertoo, että kiusaaja ei osaa vielä huomioida muiden tunteita ja että on huonot sosiaaliset taidot. Kuka lapsi haluaa olla julkisesti huono sosiaalisista taidoiltaan ja kiusata muita? Näille asioille pitää saada oikeat nimet ja termit ja nämä mekanismit pitää saada lasten tietoon.

Vierailija kirjoitti:

"asiaa päästään vihdoin käsittelemään"

 

Joo ikävä on kuulla varmasti asia uudelleen mutta jos homman pointti on että se juttu saadaan siitä liikkeelle ja käsiteltyä niin eikö se ole sen arvoista? Jos saa kiusaajan ymmärtämään käytöksensä ja lopettamaan kiusaamisen ja kiusattu saa anteeksipyynnön ja tulee kuulluksi. Minusta ainakin tuo lainaamani oli aloitusvistin oleellisin kohta. Ei se, että se viesti luetaan uudestaan.

Jos mennään vaikka pariterapiaan niin varmaan sielläkin sanotaan ohjattuna uudelleen ne asiat, mitä on töräytetty toisen silmille ja näin päästään käsiksi asiaan että mikä meni pieleen äsken sanotussa ja miten siitä eteenpäin.

Ehdottakaa toki parempia ja rakentavampia ehdotuksia jos teillä on.

Pariterapiaan? Kiusattua ei minusta pitäisi enää vetää tällaisiin tilaisuuksiin, jossa joutuu elämään nöyryytyksen uudelleen. Tämähän muistuttaa yhä enemmän raiskausta, ja sitä kun raiskattua syyllistetään ja laitetaan elämään tilanne uudelleen. Tärkeintä olisi nostaa kiusattu keskiöön ja varmistaa, ettei hänelle tullut vakavia traumoja. Jos tuli, pitää hoitaa niitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulkaas mammat, viekää lapsenne itsepuolustukseen, niin luonto hoitaa ajallaan loput ja kiusaaminen loppuu. Neuvo, jonka itse sain 80-luvulla ja se lopetti kiusaamisen. Kun kiusaaja yhtäkkiä tajuaa, että tuohan veti potkun mahaan tai nyrkin nenään, loppuu se kiusaamisenhalua ja he siirtyvät toiseen. Se on sitten sen toisen ongelma, mutta itse saa olla rauhassa. Olen pahoillani, mutta näin se menee.

Noin se meni ennen. Lakimuutoksen jälkeen jota nyt vihdoin lähdetään ajamaan, vie kiusaajan ensin toiseen kouluun, jos jatkaa, niin koulukotiin, kuten espanjassa tehdään. Lakimuutos on jo vireillä.

...onhan? Kansalaisaloite espanjan mallin tuomiseksi suomeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulkaas mammat, viekää lapsenne itsepuolustukseen, niin luonto hoitaa ajallaan loput ja kiusaaminen loppuu. Neuvo, jonka itse sain 80-luvulla ja se lopetti kiusaamisen. Kun kiusaaja yhtäkkiä tajuaa, että tuohan veti potkun mahaan tai nyrkin nenään, loppuu se kiusaamisenhalua ja he siirtyvät toiseen. Se on sitten sen toisen ongelma, mutta itse saa olla rauhassa. Olen pahoillani, mutta näin se menee.

Lisätään vielä että itsepuolustustaitojen ohella kunto ja itsekuri kasvaa, ei hassumpia juttuja nekään.

Lisäksi itsepuolustusseurasta lentää pihalle kuin leppäkeihäs, kun käy kerrankin potkimassa mahaan ketään.

Ei lennä, jos se on itsepuolustusta ja kertoo tämän rehellisesti seurassa. Kokemusta on. Sain jatkaa.

Kyllä se näin on. Aika usein valmentajat tietävät mistä on kyse, kun vaikkapa se ylipainoinen rillipää tulee tunneille. Hyvä valmentaja ei toki kannusta väkivaltaan, mutta hän kyllä haluaa että oppilas kehittyy niin, että ongelma poistuu asiallisesti. Jos ja kun kiusaaminen on usein fyysistä, ei ole vaikea arvata että itsepuolustuksen treenaaminen auttaa.

Itse olin ujo ja ylipainoinen poika, kun aloitin erään kamppailulajin. Ensimmäinen hyöty: paino alkoi tippua. Toinen hyöty: salilla oli koviakin poikia, jotka kohtelivat minua treenikaverina, ei läskinä uhrina. Kolmas ja paras: jossakin vaiheessa tajusin, että lyönnin voi blokata, vastustajan kaataa maahan ja sitoa se helposti niin, että se ei voi kuin ähkiä ja odottaa, että vapautan sen. Sparraaminen opetti kontaktia, kaikkea kosketusta ei tarvitse pelätä. Ja lopulta se merkittävin havainto: varsin usein kiusaajat eivät osaa yhtään tapella. Heidät saa hallintaotteeseen naurettavan helposti. He alkavat pelkäämään naurettavan helposti. Kuten itse ennen. Sellaista se on. Lopulta treenasin 13 vuotta, hienoja aikoja. Se pelasti.

Minusta ne kiusaajat voisi laittaa yksin pimeään koppiin ja sitten jollain kauhuleffaäänillä kaiuttimista kuuluisi kiusaajan omat sanat kiusatulle. Tiedättekö, vähän kuiskausta johonkin väliin ja samalla kylmää ilmavirtaa, sitten kovaa huutoa ja kummitusjunamaisia efektejä, ehkä joku hipaisee kättä. Ehkä heijastaa parit kuvat väkivallan uhreista (jos on väkivaltaa ollut). Ja niin edespäin. Katumusharjoitus voidaan toistaa joka koulupäivän alussa ja kun kiusattu tulee huoneesta (riittäisikö tunti?), loppuluokka odottaa ovella taputtaen ja vihellellen. Loppuisikohan toisten kiusaaminen?

Vierailija kirjoitti:

Kuulkaas mammat, viekää lapsenne itsepuolustukseen, niin luonto hoitaa ajallaan loput ja kiusaaminen loppuu. Neuvo, jonka itse sain 80-luvulla ja se lopetti kiusaamisen. Kun kiusaaja yhtäkkiä tajuaa, että tuohan veti potkun mahaan tai nyrkin nenään, loppuu se kiusaamisenhalua ja he siirtyvät toiseen. Se on sitten sen toisen ongelma, mutta itse saa olla rauhassa. Olen pahoillani, mutta näin se menee.

Komppaan. Olin 14, kun ikäluokan häirikkö otti silmätikuksi, aukoi päätään ja koitti provosoida muutaman viikon, kunnes multa paloi käämit huolella. Nappasin kauluksesta kiinni, nostin vähän ylös ja kopautin päätä muutaman kerran betoniseinään. Oli jonkin aikaa koviksella naama mustelmilla ja useamman kuukauden hiljaista poikaa. Meillä oli siitä hyvät opettajat, että eivät puuttuneet, jos kiusaaja sai omaa lääkettään. Yksi toinen näytti sitten samaiselle häirikölle myöhemmin puukkoa, kun ei meinannut kiusaaminen loppua. Loppui siihen kiusaaminen.

Osa on vain niin vinoon kasvaneita, että niille pitää näyttää kaapin paikka. Vanhaan hyvään aikaan 80-luvun maalaiskoulussa oli tarkkailuluokka ja lisäksi muutama miesopettaja, jotka pahimpia vatipäitä pistivät tarvittaessa kovakouraisestikin ojennukseen. Tämä loi turvallisuutta kouluun, koska tiedettiin että paskiainen saa opelta kuria jos kiusaa muita liikaa. Nykyajan paapomisyhteiskunnassa tämä arvokas toiminta on valitettavasti kriminalisoitu ja seuraus on luettavissa lööpeistä.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan. Olen samaa mieltä, eli kiusaamiseen pitää vastata kiusaamalla. Silmä silmästä ja hammas hampaasta.

Väkivallaton vastarinta ei ole kiusaamista.

Jonkun eristäminen porukasta on kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä kerron jotakin, joka saattaa ahdistaa. Kiusaajien vanhemmat pitävät lapsensa kiusaamia uhreja reppanoina ja ovat salaa hyvillään, että oma poika ei ole sellainen. Tai tyttö. Heillä voi olla kova arvomaailma, jossa otetaan mutta ei anneta. Erilaiset mentaliteetit syntyvät lapsena: niitä on voittajamentaliteetti ja uhrimentaliteetti. Ne, jotka eivät samaistu esim elokuvissa heikompaan osapuoleen, ovat voittajia. Ne, jotka taas samaistuvat siihen altavastaajaan, ovat uhrimentaliteetin omia. Valitettavasti. Vanhemmat haluavat, että oma lapsi saisi voittajamentaliteetin, he ovat valmiit hyväksymään että siinä rapatessa ns. roiskuu. Ja katso: hyvin moni suuri johtaja on entinen kiusaaja, joten eivät vanhemmat väärässä ole.

Vai että voittajamentaliteetti ja suuri johtaja.. ai niinku Hitler? On kyllä aika mustavalkoista jaottelua sinulla. Jos elokuvissa samaistuu ”pahiksiin” eikä ”hyviksiin” niin kyllä silloin saa olla kyseisen samaistujan empatiakyvystä huolissaan. Oikeassa varmaan olet että joku vanhempi saattaa noin yksioikoisesti ajatella, mutta väärässä olet siinä, että ne elämässä menestyjät olisivat niitä heikon emptiakyvyn omaavia, joita kutsut ”voittajamentaliteetin” muodostajiksi. Kyllä parhaiten ihmisyhteisössä menestyy ihminen, jolla on tunnetaidot ja empatiakyky kunnossa. Taloudellisesti voi menestyä toki ja saada titteleitä, mutta se on aivan eri asia kuin menestys ihmissuhteissa (ja usein ihmissuhteiden laatu määrittää onnellisuuden) ja siihen tarvitaan nimenomaan empatiakykyjä, tunnetaitoja ja hyvät vuorovaikutustaidot.

Empatiakyky ymmärretään usein väärin. Sadistisilla kiusaajilla on usein erinomainen empatiakyky, eli he pystyvät samaistumaan

kiusaamansa henkilön tunteisiin. Juuri sen vuoksi, että heillä on hyvä empatiakyky he jatkavat kiusaamista. He nimittäin saavat siitä nautintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä kerron jotakin, joka saattaa ahdistaa. Kiusaajien vanhemmat pitävät lapsensa kiusaamia uhreja reppanoina ja ovat salaa hyvillään, että oma poika ei ole sellainen. Tai tyttö. Heillä voi olla kova arvomaailma, jossa otetaan mutta ei anneta. Erilaiset mentaliteetit syntyvät lapsena: niitä on voittajamentaliteetti ja uhrimentaliteetti. Ne, jotka eivät samaistu esim elokuvissa heikompaan osapuoleen, ovat voittajia. Ne, jotka taas samaistuvat siihen altavastaajaan, ovat uhrimentaliteetin omia. Valitettavasti. Vanhemmat haluavat, että oma lapsi saisi voittajamentaliteetin, he ovat valmiit hyväksymään että siinä rapatessa ns. roiskuu. Ja katso: hyvin moni suuri johtaja on entinen kiusaaja, joten eivät vanhemmat väärässä ole.

Vai että voittajamentaliteetti ja suuri johtaja.. ai niinku Hitler? On kyllä aika mustavalkoista jaottelua sinulla. Jos elokuvissa samaistuu ”pahiksiin” eikä ”hyviksiin” niin kyllä silloin saa olla kyseisen samaistujan empatiakyvystä huolissaan. Oikeassa varmaan olet että joku vanhempi saattaa noin yksioikoisesti ajatella, mutta väärässä olet siinä, että ne elämässä menestyjät olisivat niitä heikon emptiakyvyn omaavia, joita kutsut ”voittajamentaliteetin” muodostajiksi. Kyllä parhaiten ihmisyhteisössä menestyy ihminen, jolla on tunnetaidot ja empatiakyky kunnossa. Taloudellisesti voi menestyä toki ja saada titteleitä, mutta se on aivan eri asia kuin menestys ihmissuhteissa (ja usein ihmissuhteiden laatu määrittää onnellisuuden) ja siihen tarvitaan nimenomaan empatiakykyjä, tunnetaitoja ja hyvät vuorovaikutustaidot.

Empatiakyky ymmärretään usein väärin. Sadistisilla kiusaajilla on usein erinomainen empatiakyky, eli he pystyvät samaistumaan

kiusaamansa henkilön tunteisiin. Juuri sen vuoksi, että heillä on hyvä empatiakyky he jatkavat kiusaamista. He nimittäin saavat siitä nautintoa.

On muuten vaarallinen yhdistelmä: hyvä empatiakyky ja sadismi. Siinähän näitä pikkulintujen potkijia syntyy.

Aamunavaukseen lausumaan 20 kertaa Minä olen kiusaaja anteeksi

Niuvassa on osasto näille pikku paateille.

Vierailija kirjoitti:

Tein vähän aika sijaisuuksia. Itse luin saman vinkin, mutta sovelsin niin, että oppilas luki sen omille vanhemmilleen.

Kun oppilas jäi kiinni kiusaamisesta, soitin vanhemmille tulkaa koululle hakemaan lapsi pois.

Kun tulivat, sai lapsi lukea viestin omille vanhemmille ja sanoin koska en pysty kieltämään lastanne tekemättä hölmöyksiä, odotan jompi kumpi tulee huomenna kouluun lapsenne kanssa.

Yksi äiti oli viikon. Yllättävän monen kiusaajan toinen vanhempi tai kummatkin, on kotona työttömänä.

Erinomaista! Sovellut alalle, sinunlaisiaisi lisää!

Vierailija kirjoitti:

Jonkun eristäminen porukasta on kiusaamista.

Ei ole. Se on sitä, että kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä.

Haluaisitko itse esim. työpaikalla olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka on hakannut sinut? Ihan vaan olla normaalisti, kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Kaffepulla kirjoitti:

Kaikkien sen koulun lasten pitäisi lakata puhumasta kiusaajille. Ei yhtään sanaa, pelkkä hiljaisuus.

Ei moikata, ei katsota silmiin.

Vaihdetaan paikkaa jos tulee istumaan viereen.

Väkivallaton vastarinta. Kiusaajat on jätettävä yksin.

No mutta näinhän ei tosielämässä käy. Koska useimmat ihmiset ovat yleensä sen kiusaajan puolella ja vihaavat kiusattua. Sen takiahan se kiusaaja kiusaa, hän on se suurisuu, joka kanavoi yleisen mielipiteen.

Kiusaajat pitäisi hakata joukolla aivan paskaksi. Sitä ennen varoitus, että jos kiusaaminen ei lopu niin tulee turpaan niin että tukka lähtee.

Ei se nyt ihan noinkaan mene.

Jos joku on niin sairas päästään, että hakkaa ihmisiä, niin kyllä siinä vaiheessa ihmiset ottavat etäisyyttä.

Itse ohjeistaisin oman lapseni niin, että jos joku käyttäytyy ikävästi, hänet jätetään huomiotta täysin.

Ei ketään voi velvoittaa olemaan hullun kaveri. En ymmärrä ollenkaan näitä ”ollaan kaikkien kaveri” -puheita.

Varmaan pienelle osalle ja etenkin ns. kiusaajan hännystelijöille tuollainen tepsiikin. Mutta en pääkiusaajat vain nauraa mielessään tuollaiselle. Hehän saavat nautintoa kiusatun nöyryyttämisestä ja tuhoamisesta. Usein ongelmana on se, että tuollaiset naiivit kukkahattutädit ei ymmärrä, että kouluikäinenkin voi olla narsisti ja psykopaatin alku ja ainoa tepsivä keino heille on tuntuvat rangaistukset.