Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on rakastunut =/
28.11.2013 |
Valitettavasti ei minuun. 19 avioliittovuoden jälkeen löysi uuden rakkauden. Kuulin tämän ilouutisen eilen.
Mutta olenkohan jotenkin tunnevammainen kun olen ihan turta, ajattelen ettei minun kanssani ole pakko olla "väkisin" enkä todellakaan aio "taistella" miehestäni. Menköön jos on mennäkseen.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pysy rauhallisena.
mulle kävi noin, mutta olin se, joka kymmenen vuoden jälkeen rakastui toiseen. mieheni otti asian rauhallisesti, ei painostanut mihinkään ja sanoi, että saan tehdä itse ratkaisuni, koska itse tiedän, mikä minut tekee onnelliseksi.
muutaman kuukauden sitä hurmosta kesti. sitten tajusin, että olen luopumassa kuitenkin hyvästä liitosta ja luotettavasta puolisosta jonkun uuden ihmisen takia. kun seksin ja rakkauden huuma alkoi haihtua, tulin vähitellen järkiini. mieheni ei syyllistänyt eikä tuominnut, sanoi, että noin voi käydä.
lopulta palasi oman mieheni luo ja nyt lähinnä ihmettelen, miten olen voinut seota noin. ystävien yritykset puhua minulle järkeä eivät auttaneet, lähinnä saivat vain enemmän yrittämään pysyä siinä hurmostilassa.
voi tietenkin olla, että miehesi on rakastunut niin vakavasti, että haluaa erota, mutta sen aika näyttää. olet viisas, kun annat hänen olla ja tehdä itse ratkaisunsa. kun itse joutuu miettimään ratkaisujaan ilman painostusta, alkaa asiat näyttää erilaisilta. voi olla että miehesi rakkauden kohde painostaa häntä, mutta se on lopulta vain sinun etusi. jos liittonne on ollut hyvä, on todennäköistä, etyä miehesi myös tajuaa sen.
voimia sinulle, kävi miten kävi.
Meillä minä menin ja rakastuin :-/ En haluaisi. Rakkauteni kohde on mies menneisyydestä, joka tuli virtuaalimaailmassa takaisin elämääni.
Mieheni tietää tilanteen ja sietää sitä käsittämättömän hyvin. Rakastan miestäni, vaikka nyt olenkin "hullaantunut" tästä toisesta. En aio tavata tätä toista tyyppiä livenä ollenkaan enkä ole tälle toiselle kertonut tunteistani, vaikka hän kertoo omistaan vuolaasti.
Minä luultavasti ajattelisin noin, vaikka en varmaan turta olisikaan ja se tuntuisi pahalta. Kyllä yhdessäolon vaikeinakin aikoina pitää perustua siihen, että molemmat haluavat sitä.
Noin minunkin mieheni sanoi, eräänä jouluaattoiltana, kun kysyin, miksi hän on ollut niin vaisu. Hän itkien tunnusti rakastuneensa naapurinrouvaan, ja olivat tapailleetkin. Minä sitten siihen samaan syssyyn avauduin omasta ihastuksestani parin vuoden takaa, joka ei johtanut kuitenkaan mihinkään. Miehen itku loppui kuin seinään ja tuli raivo tilalle. Hän lähti saman tien menemään. Jäin suu auki katsomaan perään. Erohan siitä tuli, mies meni naapuriin, minä jäin kotitilalle maksettuani miehen ulos. Nyt minulla on uusi, kiva mies, ex lähti naapurista viime vuonna kerrostaloyksiöön alkoholisoitumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 13:01"]
No eiköhän tuo sun reaktio kerro kaiken teidän parisuhteen tilasta? Ja vaikka tuo todella typerä ja lapsellinen temppu mieheltäsi olikin, ehkä kerrankin kyse sitten oli siitä, että teidän juttu on kuollut.
[/quote]
No en mä ainakaan vetäisi noin hätäisiä johtopäätöksiä. Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa, ja melkein koko ensimmäinen kuukausi meni tuollaisessa shokkisumussa. Itku, suru, viha, raivo, pakokauhu jne tulivat vasta myöhemmin.
Enpä tajua, miten sitä voisi taistella. Ei toista voi pakottaa eikä omistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tussut jakoon, rakkaus on ikuista mutta kohde vaihtuu.
Ois kiva jos peukkujen lisäksi ois myös kysymysmerkki. Sitä painaisin nyt kympin kommenttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mitä miehesi itse ajattelee..? Ehkä hän ei haluaisi olla rakastunut. t. 6
Ei siinä saata...nat ym.auta jos toinen tahtoo mennä ja tunteet muualla. Sen kun pakaat vielä tavaroitakin ja toivotat onnea. Hänhän toivoo että haukkuisit, koska huono omatunto/häpeä painaa kuitenkin, ja näin saisi sinutkin näyttämään syylliseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on totta, minkä 13 kirjoitti: rakastunut melkein toivoo, että saisi haukkuja ja pakotettaisiin muuttamaan. usein ne suurimmatkaan hurmiksen tunteet eivät ole tarpeeksi painava syy lähteä itse.
kun puoliso sitten onkin tyyni ja sanoo, että ei tarvitse muuttaa kiireella, alkaa uusi elämä näyttää aika pelottavalta huomiota vaativan uuden rakkauden kanssa, joka saattaa vielä painostaa tekemään nopeita päätöksiä.
näin tilanteissa on parasta pitää aina pää kylmänä. routa porsaan kotiin ajaa, varsinkin jos vastassa on tuttu ja luotettava, hyvä puoliso.
ei ole kiva tilanne, mutta niin kovin inhimillistä, että tällaisia ihastuksia tulee vastaan pitkissä liitoissa. saattaa liittyä esimerkiksi ikäkriisiin tai muuhun elämän kriisii. mun kohdalla ihastus tuli sen jälkeen kun menetin läheisen ihmisen. hain olkapäätä ja jotain vastapainoa surun tunteille.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 16:43"]
se on totta, minkä 13 kirjoitti: rakastunut melkein toivoo, että saisi haukkuja ja pakotettaisiin muuttamaan. usein ne suurimmatkaan hurmiksen tunteet eivät ole tarpeeksi painava syy lähteä itse.
kun puoliso sitten onkin tyyni ja sanoo, että ei tarvitse muuttaa kiireella, alkaa uusi elämä näyttää aika pelottavalta huomiota vaativan uuden rakkauden kanssa, joka saattaa vielä painostaa tekemään nopeita päätöksiä.
näin tilanteissa on parasta pitää aina pää kylmänä. routa porsaan kotiin ajaa, varsinkin jos vastassa on tuttu ja luotettava, hyvä puoliso.
ei ole kiva tilanne, mutta niin kovin inhimillistä, että tällaisia ihastuksia tulee vastaan pitkissä liitoissa. saattaa liittyä esimerkiksi ikäkriisiin tai muuhun elämän kriisii. mun kohdalla ihastus tuli sen jälkeen kun menetin läheisen ihmisen. hain olkapäätä ja jotain vastapainoa surun tunteille.
[/quote]
Mutta se vaatii omaa päätöstä ja aktiivisuutta, että tällainen ihastus etenee yhtään mihinkään. Sitä voi ihastua, ja antaa se tunteen olla, tekemättä mitään asioiden edistämiseksi: ei ruoki niitä tunteita, eikä vello niissä, eikä anna periksi lyhytnäköisille haluilleen. Sitä juuri on sitoutuminen omaan kumppaniin. Ihastumiselle tunteena ei mitään voi, mutta sille voi mitä tekee. On aivan eriasia ihastua ja antaa tunteen hiipua kuin alkaa suhteeseen ihastuksen kohteen kanssa, loukaten omaa puolisoaan. Sitä paitsi alussa, jos toista ei edes kunnolla tunne, on ihastunut omaan kaunisteltuun mielikuvaan siitä toisesta ihmisestä.
Sinä varmaan ymmärrät sitten jos miehellesi käy samoin? Jos vaikka on käynytkin jo ja siksi on niin ymmärtäväinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 17:05"]
Sitä voi ihastua, ja antaa se tunteen olla, tekemättä mitään asioiden edistämiseksi: ei ruoki niitä tunteita, eikä vello niissä, eikä anna periksi lyhytnäköisille haluilleen. Sitä juuri on sitoutuminen omaan kumppaniin. Ihastumiselle tunteena ei mitään voi, mutta sille voi mitä tekee. On aivan eriasia ihastua ja antaa tunteen hiipua kuin alkaa suhteeseen ihastuksen kohteen kanssa, loukaten omaa puolisoaan.
[/quote]
Te jotkut elätte ihmeellisessä standardimaailmassa. Oletus ilmeisesti on, että jokainen NYT olemassaoleva parisuhde on hyvä, säilyttämisen arvoinen ja ilman muuta onnellinen. Mitä jos ei ole? Mitä, jos ei ole koskaan oikein rakastanut puolisoaan kovasti? Mitä, jos on vain jotenkin ajauduttu pitkään suhteeseen? Mitä, jos on itse onneton, saatika MITÄ, JOS LÖYTÄÄ PAREMMAN?
Aivan, eihän sellaista olekaan. Ei se kuulkaa mammat vaihtamalla parane! Ei koskaan! Pitäydy nykyisessä suhteessasi, anna ihastusten laimeta, koska olet onnellinen kotona nalkuttavan, ylimustasukkaisen tai kaksinkertaiseksi lihoneen puolisosi kynsissä. Olet, kunhan vain sen muistat. Ei ole tämän parempaa, eikä teillä edes riidellä kuin joka toinen päivä. Et saa jättää puolisoasi, etkä varsinkaan vaihtaa uuteen. Se on maailman väärin temppu, hirveä synti, paha PAHA asia joka tapauksessa ja kaduttaa aina hirveästi jälkikäteen.
Ei ole hyvä päästää puolisoa etsimään itselleen uutta onnea, jos itse rakastuu upeaan ihmiseen keski-iässä, eikä koskaan vaihtaa ikinä milloinkaan kesken elämänpituisen avioliiton. Eikä kukaan niin teekään, koska ihminen on useimmiten erittäin onnellinen parikymppisenä löytämänsä puolison kanssa koko ikänsä hautaan saakka.
Ymmärrän. Kyyneleitähän siitä tulee, kun ero kolkuttaa ovella tai toinen löytää uuden. Mutta niistä pääsee yli, jos on normaali ihminen. Joskus elämässä vain pitää kasailla itseään hetken aikaa, mutta siitä selviää kyllä.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 13:09"]
Meillä minä menin ja rakastuin :-/ En haluaisi. Rakkauteni kohde on mies menneisyydestä, joka tuli virtuaalimaailmassa takaisin elämääni.
Mieheni tietää tilanteen ja sietää sitä käsittämättömän hyvin. Rakastan miestäni, vaikka nyt olenkin "hullaantunut" tästä toisesta. En aio tavata tätä toista tyyppiä livenä ollenkaan enkä ole tälle toiselle kertonut tunteistani, vaikka hän kertoo omistaan vuolaasti.
[/quote]
Mulla sama, mies menneisyydestä, tosin livenä, sattuman kautta törmättiin ja pam, rakastuin, enkä tosiaankaan olisi toivonut. Mies myös ymmärtää. En tiedä, miksikä tämä muuttuu, kaipuu on välillä ihan sietämätön, silti en ole tavannut häntä.
Tavallaan käsitän tämän omaan kasvuuni liittyvänä, huomasin tämän myötä, että olen todella tyytymätön liittooni, vaikka elin ikään kuin tyytyväisyyden unessa. Mutta liitossamme ei ole mitään sellaista huonoa, joka ajaisi siitä pois, joten mietin sitäkin, että tämä oli wake up call siihen, että parannan elämääni tässä ja nyt niin, että olisin tyytyväinen. Ja tämän kokemuksen kautta tiedän vähän paremmin, MITÄ haluan.
Seiskalle, on mielenkiintoista että mies kyllä menee ja pettää mutta kun kuulee vaimonsa tehneen samoin niin raivostuu totaalisesti. Luulis että olis helpompi hyväksyä toisen pettäminen kun on kerran itsekin mokaillut (pettänyt siis) eikä ole täydellinen.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 13:01"]
No eiköhän tuo sun reaktio kerro kaiken teidän parisuhteen tilasta? Ja vaikka tuo todella typerä ja lapsellinen temppu mieheltäsi olikin, ehkä kerrankin kyse sitten oli siitä, että teidän juttu on kuollut.
[/quote]
No ei kai rakastuminen sentään mikään "temppu" ole?
Jos minun mieheni ilmoittaisi rakastuneensa toiseen, olisin kyllä järkyttynyt ja todella surullinen, elämä menisi varmaan ihan murskaksi hetkellisesti. Mutta todellakin olen sitä mieltä, että menkööt jos haluaa ja kokee sen oikeaksi valinnaksi. En siis mitenkään katkerana olisi, vaan todella tarkottaisin sitä. En minä haluaisi, että mieheni jää olemaan kanssani jos ei ole kanssani onnellinen. Rakkaus ei rajoita, aito rakkaus antaa toiselle myös tilaa mennä, jos siltä tuntuu. Rakkaus tarkoittaa myös sitä, että haluan toisen olevan onnellinen, vaikka sitten ilman minua. Ripustautuminen ja riippuvaisuus, jota tällaisissa tilanteissa usein jätettävän osapuolen toimesta näkee, ei ole rakkautta.
Mutta ei, et ole tunneköyhä. Shokissa varmaan olet.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 13:05"]
pysy rauhallisena.
mulle kävi noin, mutta olin se, joka kymmenen vuoden jälkeen rakastui toiseen. mieheni otti asian rauhallisesti, ei painostanut mihinkään ja sanoi, että saan tehdä itse ratkaisuni, koska itse tiedän, mikä minut tekee onnelliseksi.
muutaman kuukauden sitä hurmosta kesti. sitten tajusin, että olen luopumassa kuitenkin hyvästä liitosta ja luotettavasta puolisosta jonkun uuden ihmisen takia. kun seksin ja rakkauden huuma alkoi haihtua, tulin vähitellen järkiini. mieheni ei syyllistänyt eikä tuominnut, sanoi, että noin voi käydä.
lopulta palasi oman mieheni luo ja nyt lähinnä ihmettelen, miten olen voinut seota noin. ystävien yritykset puhua minulle järkeä eivät auttaneet, lähinnä saivat vain enemmän yrittämään pysyä siinä hurmostilassa.
voi tietenkin olla, että miehesi on rakastunut niin vakavasti, että haluaa erota, mutta sen aika näyttää. olet viisas, kun annat hänen olla ja tehdä itse ratkaisunsa. kun itse joutuu miettimään ratkaisujaan ilman painostusta, alkaa asiat näyttää erilaisilta. voi olla että miehesi rakkauden kohde painostaa häntä, mutta se on lopulta vain sinun etusi. jos liittonne on ollut hyvä, on todennäköistä, etyä miehesi myös tajuaa sen.
voimia sinulle, kävi miten kävi.
[/quote]
Annoitko pilluva tuolle toiselle miehelle? Taisitpa antaa. Sitten aisurimiehesi otti vielä sinut takaisin... Huhhuh. Rappiomoraalia.
No eiköhän tuo sun reaktio kerro kaiken teidän parisuhteen tilasta? Ja vaikka tuo todella typerä ja lapsellinen temppu mieheltäsi olikin, ehkä kerrankin kyse sitten oli siitä, että teidän juttu on kuollut.