Mieheni on rakastunut =/

mahtavaa, että moraalin vartijat ovat löytäneet tiensä ketjuun. 

yrittäkää nyt kuitenkin vain elää sen tiedon kanssa, että ihmiset voivat ihastua muihin ja jotkut eroavat sen takia, jotkut taas palaavat takaisin yhteen. 

ei kaikkien ihmisten pahin painajainen ole se, että puoliso ihastuu toiseen. laajentakaa maailmankuvaanne hieman.

t. se, joka rakastui 10 vuoden liiton jälkeen, mutta palasi miehensä luo

ai niin ja vastauksena kysymykseen: tietenkin yrittäisin suhtautua samalla tavalla siihen, jos mieheni ihastuisi toiseen, kuin hän teki mun kohdalla

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 17:17"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 17:05"]

Sitä voi ihastua, ja antaa se tunteen olla, tekemättä mitään asioiden edistämiseksi: ei ruoki niitä tunteita, eikä vello niissä, eikä anna periksi lyhytnäköisille haluilleen. Sitä juuri on sitoutuminen omaan kumppaniin. Ihastumiselle tunteena ei mitään voi, mutta sille voi mitä tekee. On aivan eriasia ihastua ja antaa tunteen hiipua kuin alkaa suhteeseen ihastuksen kohteen kanssa, loukaten omaa puolisoaan. 

[/quote]

Te jotkut elätte ihmeellisessä standardimaailmassa. Oletus ilmeisesti on, että jokainen NYT olemassaoleva parisuhde on hyvä, säilyttämisen arvoinen ja ilman muuta onnellinen. Mitä jos ei ole? Mitä, jos ei ole koskaan oikein rakastanut puolisoaan kovasti? Mitä, jos on vain jotenkin ajauduttu pitkään suhteeseen? Mitä, jos on itse onneton, saatika MITÄ, JOS LÖYTÄÄ PAREMMAN?

Aivan, eihän sellaista olekaan. Ei se kuulkaa mammat vaihtamalla parane! Ei koskaan! Pitäydy nykyisessä suhteessasi, anna ihastusten laimeta, koska olet onnellinen kotona nalkuttavan, ylimustasukkaisen tai kaksinkertaiseksi lihoneen puolisosi kynsissä. Olet, kunhan vain sen muistat. Ei ole tämän parempaa, eikä teillä edes riidellä kuin joka toinen päivä. Et saa jättää puolisoasi, etkä varsinkaan vaihtaa uuteen. Se on maailman väärin temppu, hirveä synti, paha PAHA asia joka tapauksessa ja kaduttaa aina hirveästi jälkikäteen. 

Ei ole hyvä päästää puolisoa etsimään itselleen uutta onnea, jos itse rakastuu upeaan ihmiseen keski-iässä, eikä koskaan vaihtaa ikinä milloinkaan kesken elämänpituisen avioliiton. Eikä kukaan niin teekään, koska ihminen on useimmiten erittäin onnellinen parikymppisenä löytämänsä puolison kanssa koko ikänsä hautaan saakka.

Ymmärrän. Kyyneleitähän siitä tulee, kun ero kolkuttaa ovella tai toinen löytää uuden. Mutta niistä pääsee yli, jos on normaali ihminen. Joskus elämässä vain pitää kasailla itseään hetken aikaa, mutta siitä selviää kyllä.

[/quote]

Aikamoista tykitystä :) Katkeruutta ilmassa ja puhutko kenties itsestäsi?