Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on rakastunut =/
28.11.2013 |
Valitettavasti ei minuun. 19 avioliittovuoden jälkeen löysi uuden rakkauden. Kuulin tämän ilouutisen eilen.
Mutta olenkohan jotenkin tunnevammainen kun olen ihan turta, ajattelen ettei minun kanssani ole pakko olla "väkisin" enkä todellakaan aio "taistella" miehestäni. Menköön jos on mennäkseen.
Kommentit (42)
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 17:37"]
mahtavaa, että moraalin vartijat ovat löytäneet tiensä ketjuun.
yrittäkää nyt kuitenkin vain elää sen tiedon kanssa, että ihmiset voivat ihastua muihin ja jotkut eroavat sen takia, jotkut taas palaavat takaisin yhteen.
ei kaikkien ihmisten pahin painajainen ole se, että puoliso ihastuu toiseen. laajentakaa maailmankuvaanne hieman.
t. se, joka rakastui 10 vuoden liiton jälkeen, mutta palasi miehensä luo
ai niin ja vastauksena kysymykseen: tietenkin yrittäisin suhtautua samalla tavalla siihen, jos mieheni ihastuisi toiseen, kuin hän teki mun kohdalla
[/quote]
Petitkö vai teitkö miehellesi selväksi, että olet ihastunut toiseen ja jätät hänet ennen kuin teit mitään konkreettista eli varsinaisesti aloitit suhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 17:37"]
mahtavaa, että moraalin vartijat ovat löytäneet tiensä ketjuun.
yrittäkää nyt kuitenkin vain elää sen tiedon kanssa, että ihmiset voivat ihastua muihin ja jotkut eroavat sen takia, jotkut taas palaavat takaisin yhteen.
ei kaikkien ihmisten pahin painajainen ole se, että puoliso ihastuu toiseen. laajentakaa maailmankuvaanne hieman.
t. se, joka rakastui 10 vuoden liiton jälkeen, mutta palasi miehensä luo
ai niin ja vastauksena kysymykseen: tietenkin yrittäisin suhtautua samalla tavalla siihen, jos mieheni ihastuisi toiseen, kuin hän teki mun kohdalla
[/quote]
Eli miehelläsi on nyt "lupa" käydä kokeilemassa suhdetta jonkun toisen kanssa, jos hän ihastuu?
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 19:11"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 17:37"]
mahtavaa, että moraalin vartijat ovat löytäneet tiensä ketjuun.
yrittäkää nyt kuitenkin vain elää sen tiedon kanssa, että ihmiset voivat ihastua muihin ja jotkut eroavat sen takia, jotkut taas palaavat takaisin yhteen.
ei kaikkien ihmisten pahin painajainen ole se, että puoliso ihastuu toiseen. laajentakaa maailmankuvaanne hieman.
t. se, joka rakastui 10 vuoden liiton jälkeen, mutta palasi miehensä luo
ai niin ja vastauksena kysymykseen: tietenkin yrittäisin suhtautua samalla tavalla siihen, jos mieheni ihastuisi toiseen, kuin hän teki mun kohdalla
[/quote]
Eli miehelläsi on nyt "lupa" käydä kokeilemassa suhdetta jonkun toisen kanssa, jos hän ihastuu?
[/quote]
me ajatellaan niin eri tavalla, että en tiedä onko hyötyä vastata kysymykseesi. jos mieheni kokee tarpeelliseksi olla jonkun muun kanssa, hän voi niin tehdä. en omista toista ihmistä tai voi määrätä hänen tekemisistään.
ei mieheni ole tyyppi, joka kokee tarpeelliseksi kokeilla jotain, koska olen tehnyt niin. emme pyytele toistemme lupia tehdä asioita myöskään. ihmissuhteita on erilaisia, niin se vaan on.
Minäkin rakastuin 10 v sitten ja erosin. En ole katunut.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 19:46"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 19:11"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 17:37"]
mahtavaa, että moraalin vartijat ovat löytäneet tiensä ketjuun.
yrittäkää nyt kuitenkin vain elää sen tiedon kanssa, että ihmiset voivat ihastua muihin ja jotkut eroavat sen takia, jotkut taas palaavat takaisin yhteen.
ei kaikkien ihmisten pahin painajainen ole se, että puoliso ihastuu toiseen. laajentakaa maailmankuvaanne hieman.
t. se, joka rakastui 10 vuoden liiton jälkeen, mutta palasi miehensä luo
ai niin ja vastauksena kysymykseen: tietenkin yrittäisin suhtautua samalla tavalla siihen, jos mieheni ihastuisi toiseen, kuin hän teki mun kohdalla
[/quote]
Eli miehelläsi on nyt "lupa" käydä kokeilemassa suhdetta jonkun toisen kanssa, jos hän ihastuu?
[/quote]
me ajatellaan niin eri tavalla, että en tiedä onko hyötyä vastata kysymykseesi. jos mieheni kokee tarpeelliseksi olla jonkun muun kanssa, hän voi niin tehdä. en omista toista ihmistä tai voi määrätä hänen tekemisistään.
ei mieheni ole tyyppi, joka kokee tarpeelliseksi kokeilla jotain, koska olen tehnyt niin. emme pyytele toistemme lupia tehdä asioita myöskään. ihmissuhteita on erilaisia, niin se vaan on.
[/quote]
Eli siis on ok, että miehesi ihastuu toiseen ja käy kokeilemassa, jos se ihastuksen kohde olisikin hänelle sopivampi. Eikä siis kyse ollut siitä, että hän tekisi sen vain kostaakseen, vaan jos aidosti ihastuu. Vai onko teillä siis avoin sihde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 17:05"]
Sitä voi ihastua, ja antaa se tunteen olla, tekemättä mitään asioiden edistämiseksi: ei ruoki niitä tunteita, eikä vello niissä, eikä anna periksi lyhytnäköisille haluilleen. Sitä juuri on sitoutuminen omaan kumppaniin. Ihastumiselle tunteena ei mitään voi, mutta sille voi mitä tekee. On aivan eriasia ihastua ja antaa tunteen hiipua kuin alkaa suhteeseen ihastuksen kohteen kanssa, loukaten omaa puolisoaan.
[/quote]
Te jotkut elätte ihmeellisessä standardimaailmassa. Oletus ilmeisesti on, että jokainen NYT olemassaoleva parisuhde on hyvä, säilyttämisen arvoinen ja ilman muuta onnellinen. Mitä jos ei ole? Mitä, jos ei ole koskaan oikein rakastanut puolisoaan kovasti? Mitä, jos on vain jotenkin ajauduttu pitkään suhteeseen? Mitä, jos on itse onneton, saatika MITÄ, JOS LÖYTÄÄ PAREMMAN?
Aivan, eihän sellaista olekaan. Ei se kuulkaa mammat vaihtamalla parane! Ei koskaan! Pitäydy nykyisessä suhteessasi, anna ihastusten laimeta, koska olet onnellinen kotona nalkuttavan, ylimustasukkaisen tai kaksinkertaiseksi lihoneen puolisosi kynsissä. Olet, kunhan vain sen muistat. Ei ole tämän parempaa, eikä teillä edes riidellä kuin joka toinen päivä. Et saa jättää puolisoasi, etkä varsinkaan vaihtaa uuteen. Se on maailman väärin temppu, hirveä synti, paha PAHA asia joka tapauksessa ja kaduttaa aina hirveästi jälkikäteen.
Ei ole hyvä päästää puolisoa etsimään itselleen uutta onnea, jos itse rakastuu upeaan ihmiseen keski-iässä, eikä koskaan vaihtaa ikinä milloinkaan kesken elämänpituisen avioliiton. Eikä kukaan niin teekään, koska ihminen on useimmiten erittäin onnellinen parikymppisenä löytämänsä puolison kanssa koko ikänsä hautaan saakka.
Ymmärrän. Kyyneleitähän siitä tulee, kun ero kolkuttaa ovella tai toinen löytää uuden. Mutta niistä pääsee yli, jos on normaali ihminen. Joskus elämässä vain pitää kasailla itseään hetken aikaa, mutta siitä selviää kyllä.
[/quote]
Epätoivoiselta kakkoselta unohtui kaksinkertaiseksi lihoneen ylimustasukkaisen MIELENTERVEYSONGELMAT. DDDDDDDDDD
ps. rakkaus voittaa aina!
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 13:01"]
No eiköhän tuo sun reaktio kerro kaiken teidän parisuhteen tilasta? Ja vaikka tuo todella typerä ja lapsellinen temppu mieheltäsi olikin, ehkä kerrankin kyse sitten oli siitä, että teidän juttu on kuollut.
[/quote]Miten niin "temppu"? Minkä ihminen sille itse voi, jos rakastuu? Ei tunteilleen vaan voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 18:14"]
Aikamoista tykitystä :) Katkeruutta ilmassa ja puhutko kenties itsestäsi?
[/quote]
Puhun kaikkien niiden ihmisten äänellä, jotka ovat eläneet huonossa parisuhteessa ja kuulleet ja lukeneet riittävästi mustavalkoisessa maailmassa eläneiden ihmisten tarinoita ja opetuksia siitä, kuinka koko elämän kestävä parisuhde asia, jonka säilyttämiseksi on uhrattava itsensä ja lähes kuoltava. Oli parisuhde millainen hyvänsä.
Oletko sinä kenties vahingoniloinen, koska sellaiselta kuulostat? Miksi?
voi taivas tuota moraalijankuttajaa tässä ketjussa: "mut siis saako miehesi pettää kanssa? siis mitä jos miehesi ihastuu toiseen? siis onko teillä joku avoin suhde? annatko miehellesi "luvan" pettää kans.."
onko siellä pään sisällä vähän ahtaat oltavat? ahdistavaa varmaan miettiä noita potentiaalisia pettämisen kauhuja.
yritä ymmärtää, että ihmiset ajattelevat ja elävät eri tavoin. on olemassa ihmissuhteita, joissa on muutakin sisältöä kuin toisen kyttääminen ja puhelimen ratsaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 20:16"]
ps. rakkaus voittaa aina!
[/quote]
Rakkaus voittaa.
ps. kaikissa liitoissa ei rakkautta ole. Onko ap:n ja hänen miehensä välillä rakkautta ja kumpaan suuntaan?
Antaa mennä, ei ole sen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 20:38"]
voi taivas tuota moraalijankuttajaa tässä ketjussa: "mut siis saako miehesi pettää kanssa? siis mitä jos miehesi ihastuu toiseen? siis onko teillä joku avoin suhde? annatko miehellesi "luvan" pettää kans.."
onko siellä pään sisällä vähän ahtaat oltavat? ahdistavaa varmaan miettiä noita potentiaalisia pettämisen kauhuja.
yritä ymmärtää, että ihmiset ajattelevat ja elävät eri tavoin. on olemassa ihmissuhteita, joissa on muutakin sisältöä kuin toisen kyttääminen ja puhelimen ratsaaminen.
[/quote]
Ei siihen mitään moralisointia tarvita, riittää ettei halua satuttaa toista ja tuhota suhdetta. Eikä ole pään sisällä ahdasta, tässähän yritetään ymmärtää erilaista ajatusmaailmaa. Koska usein tuntuu olevan tilanne se, että se mikä sallitaan itselle, ei kuitenkaan loppujen lopuksi sallita sille suhteen toiselle osapuolelle.
Niin oliko tässä myös pettämisestä kysymys, sitähän ei ole kerrottu.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 18:14"]
Aikamoista tykitystä :) Katkeruutta ilmassa ja puhutko kenties itsestäsi?
[/quote]
Puhun kaikkien niiden ihmisten äänellä, jotka ovat eläneet huonossa parisuhteessa ja kuulleet ja lukeneet riittävästi mustavalkoisessa maailmassa eläneiden ihmisten tarinoita ja opetuksia siitä, kuinka koko elämän kestävä parisuhde asia, jonka säilyttämiseksi on uhrattava itsensä ja lähes kuoltava. Oli parisuhde millainen hyvänsä.
Oletko sinä kenties vahingoniloinen, koska sellaiselta kuulostat? Miksi?
[/quote]
Miksi siihen parisuhteeseen on itsensä uhrattava? Jos siltä, niin suhde pitää tietysti lopettaa. Parempi yksin kuin tuollaisessa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et huomioi mistä, niin onko väärin että hän hakee huomion muulata?
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 18:14"]
Aikamoista tykitystä :) Katkeruutta ilmassa ja puhutko kenties itsestäsi?
[/quote]
Puhun kaikkien niiden ihmisten äänellä, jotka ovat eläneet huonossa parisuhteessa ja kuulleet ja lukeneet riittävästi mustavalkoisessa maailmassa eläneiden ihmisten tarinoita ja opetuksia siitä, kuinka koko elämän kestävä parisuhde asia, jonka säilyttämiseksi on uhrattava itsensä ja lähes kuoltava. Oli parisuhde millainen hyvänsä.
Oletko sinä kenties vahingoniloinen, koska sellaiselta kuulostat? Miksi?
[/quote]
Miksi olisin vahingoniloinen? Mikä oman suhteesi tilanne?
Mää en sanois ap:n reaktion pohjalta mitään suhteen tilasta. Olet shokissa. Pari vuotta sitten koin yhden karmean tapahtuman ja olo oli juuri tuollainen ei-tunnu-miltään. Olisi pitänyt itkeä, muttei itkettänyt. Katselin maailmaa ikään kuin ulkopuolelta, tyynenä.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 13:01"]
No eiköhän tuo sun reaktio kerro kaiken teidän parisuhteen tilasta? Ja vaikka tuo todella typerä ja lapsellinen temppu mieheltäsi olikin, ehkä kerrankin kyse sitten oli siitä, että teidän juttu on kuollut.
[/quote]
Huhhuh millaisia eukkoja täällä vastailee. Shokkihan ap:lla on. Hylätyksi tulemisen tunne tuolla tavalla on kauhea. Ja samalla tajuaa että jos toinen on todella rakastunut, siinä on aika vähän tehtävissä. Rakkaudesta ei voi taistella. Voimia ap. Jonakin päivänä kaikki kamala on muisto vain. Muista purkaa tunteitasi, surua ja vihaa, etteivät ne jää pilaamaan loppuelämääsi.
Jokaisen suhde on erilainen ja niiden sisältö hyvinkin erilainen. Kun taas ajatellaan syytä miksi ollaan yhdessä, se voisi helpottaa jo kummasti. Jos suhteen kumpi osapuoli tahansa haikailee aidan toisella puolella olevaa vihreämpää ruohoa, onko siellä aidan sisällä jotain korjattavaa?
Ihastumisille ja rakastumisille ei vaan voi mitään, sitä sattuu silloin tällöin, mutta siihen leikkiin mukaanlahtö on päätös antaa sille tuntemukselle valtaa. Kertooko se mahdollisesti nykyisen suhteen tyhjyydestä, on autot, talot, lapset, harrastukset jne. mutta sieltä puuttuu se yhdistävä tunneside?
Omalla kohdallani olen kokenut myös tämän kumppanini rakastumisen, hän vastasi siihen omaan uuteen tunteeseensa ja meillä loppui sen hetkinen yhteiselämä siihen. Vuosien varrella meillä oli varmasti ne väkevimmät tunteet kadonneet arjen taakse, tai ainakin jääneet piilon molemmilta. Syytä oli varmasti molemmissa, mutta kumppanini etsimällä etsi itselleen uutta ihastusta, löysi sen ja hyväksyin asian. Koska omassa elämässä ei enää ollut kipinää ja muutos oli vain ajan kysymys, niin ratkaisu oli ihan oikea ja hyvä, varsinkin näin jälkeenpäin ajatellen.
Silloiselle kumppanilleni ei vaan se onnela löytynytkään sieltä ihastuksesta, tämä rakkauden kohde kun ei ollut kiinnostunut mistään suuremmasta.
Luonnosllisestihan tuolloin se paluu, katuvana ja niin rakastava vaimona exäni olisi palannut luokseni, siihen samaan tyhjyyteen.
En edes ajatellut ryhtyväni siihen enää, kunnioitan itseäni kuitenkin niin paljon miehenä, että en suostunut, enkä suostuisi kyllä nytkään, ottamaan häntä takaisin eläämääni. En ole mikään hätävara kenellekään jos siivet eivät kannakaan. Uusi juttu olisi tullut varmasti jossakin vaiheessa ja taas sama ruljanssi.
Jos joku haluaa olla toiselle vaan varalla, vaikka itselleen uskottelsi muuta, niin siitä vaan. Olette kuitenkin siinä mielessä luusereita, että ette pysty kunnioittamaan edes itseänne jos annatte kohdella omaa minäänne miten tahtoo.
Jokainen suhde on erilainen, mutta luuserit yleensä puolustelee ainakin itselleen.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 17:05"]
Sitä voi ihastua, ja antaa se tunteen olla, tekemättä mitään asioiden edistämiseksi: ei ruoki niitä tunteita, eikä vello niissä, eikä anna periksi lyhytnäköisille haluilleen. Sitä juuri on sitoutuminen omaan kumppaniin. Ihastumiselle tunteena ei mitään voi, mutta sille voi mitä tekee. On aivan eriasia ihastua ja antaa tunteen hiipua kuin alkaa suhteeseen ihastuksen kohteen kanssa, loukaten omaa puolisoaan.
[/quote]
Te jotkut elätte ihmeellisessä standardimaailmassa. Oletus ilmeisesti on, että jokainen NYT olemassaoleva parisuhde on hyvä, säilyttämisen arvoinen ja ilman muuta onnellinen. Mitä jos ei ole? Mitä, jos ei ole koskaan oikein rakastanut puolisoaan kovasti? Mitä, jos on vain jotenkin ajauduttu pitkään suhteeseen? Mitä, jos on itse onneton, saatika MITÄ, JOS LÖYTÄÄ PAREMMAN?
Aivan, eihän sellaista olekaan. Ei se kuulkaa mammat vaihtamalla parane! Ei koskaan! Pitäydy nykyisessä suhteessasi, anna ihastusten laimeta, koska olet onnellinen kotona nalkuttavan, ylimustasukkaisen tai kaksinkertaiseksi lihoneen puolisosi kynsissä. Olet, kunhan vain sen muistat. Ei ole tämän parempaa, eikä teillä edes riidellä kuin joka toinen päivä. Et saa jättää puolisoasi, etkä varsinkaan vaihtaa uuteen. Se on maailman väärin temppu, hirveä synti, paha PAHA asia joka tapauksessa ja kaduttaa aina hirveästi jälkikäteen.
Ei ole hyvä päästää puolisoa etsimään itselleen uutta onnea, jos itse rakastuu upeaan ihmiseen keski-iässä, eikä koskaan vaihtaa ikinä milloinkaan kesken elämänpituisen avioliiton. Eikä kukaan niin teekään, koska ihminen on useimmiten erittäin onnellinen parikymppisenä löytämänsä puolison kanssa koko ikänsä hautaan saakka.
Ymmärrän. Kyyneleitähän siitä tulee, kun ero kolkuttaa ovella tai toinen löytää uuden. Mutta niistä pääsee yli, jos on normaali ihminen. Joskus elämässä vain pitää kasailla itseään hetken aikaa, mutta siitä selviää kyllä.
[/quote]
Miten ajaudutaan vaan jotenkin suhteeseen ihmisen kanssa, jota ei rakasta? Jos nykyinen suhde ei tyydytä ja on huono, niin sen voi lopettaa ja erota. Ei siihen mitään muihin ihastumisia tarvita. En minä ainakaan roikkuisi suhteessa asenteella "kunhan on joku". Yksin jäämistäkö pelätään? Jos puoliso haluaa lähteä, hän on ihan vapaa sen tekemään.