Lue keskustelun säännöt.
Kumman pelastaisit? OMAN miehesi vai TOISEN lapsen?
26.11.2013 |
Tässä on ensimmäinen oikeasti kimurantti kysymys. (minusta) Muut on olleet itsestäänselviä.
Kumman pelastaisit tulipalosta jos vain toisen voisit pelastaa: oman miehesi (tai vaimosi) vai toisen lapsen?
En pysty vielä itse vastaamaan kun mietin mitä vastaisin. Haluaisin vastata toisen lapsen. Mutta sitten tekisin omille lapsilleni pahimman mahdollisen asian mitä he voisivat kokea, menettäisivät oman isänsä. Olisiko omien lasteni suru vähemmän vai enemmän paha kuin toisen lapsen vanhempien suru? Toisaalta minusta lapsi pitäisi aina pelastaa ensin....lapsella on kaikki elämässä vielä edessä.
Palaan vastaamaan tähän myöhemmin itse, en vielä tiedä...
Kommentit (101)
Jos esim. tulipalossa pystyisin pelastamaan lapsen kuolemalla itse tekisin sen silmää räpäyttämättä mutta jos vaimo pelastaisi vieraan lapsen ennen minua selviytyisin vaikka väkisin että saisin heittää akan liekkeihin ja huutaa sitä saa mitä tilaa :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen! Tää kuulostaa ehkä ihan kauheelta, mutta utilitaristiselta kannalta sanoisin että mulla on ainakin niin ihana mies että jo yhteiskunnalliselta kannalta se kannattais pelastaa koska se jo varmasti osoittanut hyödyllisyytensä monelle. Se käy töissä, tekee vapaaehtoistyötä ja on tärkeä hirveän monelle ihmiselle koska se on yksilönä niin hieno (pus hani <3). Vähän niinku 19kin sanoi, niin lapsen potentiaali ei vielä ole selvillä ja sen menettäminen on enemmän vain henkilökohtainen tragedia niille toisille vanhemmille, mikä sekin on tietty ikävää.. :(
En voi tietysti miettii pitemmälle tällä ajatustavalla kun tulis ihan muita ongelmia (jos mun mies ois vaikka tositosi vanha tai se lapsi tosi lahjakas jossain), mutta intuitiolla näin. Ja uskon että siinä tilanteessakin sitä nappais mieluummin sen oman rakkaan kuin jonkun aivan tuntemattoman, ihan sama onko lapsi vai aikuinen. Jännä, jotenkin otsikon luettuani olin heti varman että näin, mutta oonki näköjään vähemmistössä :/
Aina lapsen ja se olisi miehenikin tahto.
Jos miehen tahto olisi toinen, hän ei olisi Mies vaan jotain muuta, jollaisen kanssa en ikinä suostuisi elämään yhdessä.
Vastaavasti toivoisin mieheni ennen minua pelastavan lapsen, oli se lapsi sitten kenen vain. Eikä kuulemma mieskään tahtoisi elää yhdessä sellaisen kuvotuksen kanssa joka asettaisi oman henkensä jonkun pelastettavissa olevan lapsen hengen edelle.
Tietysti pelastaisin mieheni. Jos antaisin hänen kuolla, kuolisin itse perässä surusta.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 15:01"]
Mihin on hävinnyt se ajattelutapa, että lapset ja naiset ensin? Miksi tällaisia pitää edes miettiä?
[/quote]
Sitä kutsutaan Länsimaisen yhteiskunnan rappioksi.
Monille av-mammoillekin moraali on vieras käsite.
Minä Itse on tärkein asia elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiähän me kaikki ollaan, ei lapsen henki sinänsä sen arvokkaampi ole kuin aikuisen. Kaikki on jonkun lapsia, joten järkeeenkäyvintä mun mielestä olisi pelastaa se oma läheinen. Toisen henkeä en mieheni puolesta veisi (esim. tappaisi ketään saadakseni sydämen tai keuhkot luovutettavaksi sairaalle miehelleni), mutta tässä tapauksessa se lapsi olisi lähinnä "collateral damage" enkä jäisi sitä sen enempää suremaan jos en todella sitä olisi voinut pelastaa!
Riippuu fiiliksestä. Jos ukko sattu sinä päivänä ottamaan päähän, niin palakoon perkele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heittäisin oman mieheni takaisin liekkeihin jos se ei tulisi palosta pois sen lapsen kanssa.
Oman mieheni, ellei hän kykenesi pelastautumaan 100% varmuudella itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossahan voisi miettiä sitäkin, että jos pelastaa lapsen, niin aikuiset (lapsen vanhemmat) joutuvat kärsimään, ja jos miehen, niin lapset (sinun ja miehesi lapset, jos niitä on) kärsivät. Eli ne, jotka ehdottomasti pelastaisivat lapsen, koska eivät halua lasten kärsivän ja koska heillä on elämä edessään, miten omien lastenne kärsimys ja se edessä oleva elämä ilman isää?
Toki jos ajatellaan käytännön tasolla ja joko lasta tai miestä kohtaa tuskallinen kuolema, juttu voi olla taas eri.
Mieheni tietysti. Toisen lapsea en pelastaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äkkiseltään pakko vastata,että toisen lapsen.Mies painaa varmaan 100kg,eli ei mitään toivoa kantaa esim. palavasta talosta ulos.Ei ole helppo ratkaisu,mutta kuoltaisiin sitten yhdessä,jos yrittäisin miestä ulos.Ja jäis lapsille ainakin äiti,jos pelastan lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä, jos se lapsi olisikin 15- vuotias ärsyttävä finninaamainen murrosikäinen poika, joka tapaa kaahata kotinne kulmilla viritetyllä mopollaan?
[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 15:11"]
Mieheni on kuuden lapsen isä ja heille kaikille todella tärkeä.. Joku perustelee että pelastaisi lapsen koska hänellä vielä elämä edessä, mutta toisaalta on miehenikin ollut lapsi jolla elämä edessä ja nyt siis saavuttanut nämä kaikki lapset joista suuri vastuu ja toivoisin lapsille hyvää isää jatkossakin. Siinä olisi iso perhe melko ihmeissään kun isä kuolisi. Lapsestahan ei tiedä mitä saavuttaa vai saavuttaako yhtään mitään, pilaako elämänsä sitten myöhemmin, eli pitäisin miestäni kyllä ehkä hieman "tärkeämpänä" pelastettavana. Voisi kyllä olla että naisena ja äidinvaistolla pelastaisin lapsen loppujenlopuksi..
[/quote]
Minun mieheni kuoli aikoinaan äkillisesti 39-vuotiaana kun nuorin lapsistamme (seitsemästä) oli kolmivuotias. Isä oli rakastettu ja osalla melkein palvottukin ihminen elämässään eli menetys oli kaikille meille valtava.
Kun testautin tätä ajatusta lapsilla (osa nyt jo aikuisia), niin jokainen vastasi, että ensin tietenkin pelastetaan lapsi.
Ovat siis isäänsä tulleita eli hyviä ihmisiä...
Toisenlainen vastaus olisi saanut minut häpeämään ja miehen kääntymään haudassaan.
Ja nämä lapset todella tietävät, mistä puhuvat.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 15:34"]
Aina lapsen ja se olisi miehenikin tahto.
Jos miehen tahto olisi toinen, hän ei olisi Mies vaan jotain muuta, jollaisen kanssa en ikinä suostuisi elämään yhdessä.
Vastaavasti toivoisin mieheni ennen minua pelastavan lapsen, oli se lapsi sitten kenen vain. Eikä kuulemma mieskään tahtoisi elää yhdessä sellaisen kuvotuksen kanssa joka asettaisi oman henkensä jonkun pelastettavissa olevan lapsen hengen edelle.
[/quote]
mitä kertoo nykyisistä av palstalaisista, että tätä oli peukutettu useasti alaspäin ja vain alaspäin. Tää palsta on nykyään ihan sekopäistä väkeä täynnä. Onkin "tosi huono" asia, ajatella pienen lapsen etua ennen omaansa.
Lapsen tietysti. Minä olen sitä mieltä että miehen kuolemasta voin selvitä ja selviäisinkin mutta omien lasten kuolema jättäisi minut loppuiäkseni henkisesti rammaksi joten osaan kuvitella toisen ihmisen tuskan tässä asiassa.
Toisin kuin enemmistö, olen rehellinen ja vastaan oman mieheni. Kyllähän sitä haluaa olla hyvä ihminen ja sanoa, että toisen lapsen, mutta en ole ollenkaan varma, että tosi tilanteessa niin tekisin.
Enkä ole lainkaan vakuuttunut, että palstamammat pelastaisivat minun lapseni.
Oman mieheni, tottakai!!