Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kuinka jaatte asumiskulut?

Vierailija
25.11.2013 |

Olemme lapseton pari ja suunnittelemme yhteen muuttoa miehen omistusasuntoon. Mies haluaa minulta "kohtuullista" vuokraa, joka on mielestäni liikaa.

 

Kuinka te muut lapsettomat avoparit olette ratkaisseet asumisjärjestelyt? Kaipaan kommenttelja ja argumentteja puolesta ja vastaan.

Kommentit (57)

Vierailija
41/57 |
26.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun mielestäni jos palkkanne ovat suunnilleen samansuuruiset niin reilua olisi, että sähkö, vesi ym. puoliksi ja lisäksi maksaisit puolet vastikkeesta ja koroista.

 

Jos toinen tienaa huomattavasti vähemmän, esim. palkkojen suhde 80/20, niin noiden yllämainittujen summa jaetaan tulojen suhteessa.

Vierailija
42/57 |
26.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies joka alkaa pyytää vuokraa tällaisessa tilanteessa on luultavasti pihi kiskuri myöhemminkin..... yhtiövastikkeeseen voit osallistua mutta älä ala lainankuluihin j remonttimaksuihin ottamaan osaa. Jos miehelle ei käy tämä, sano että laittaa asuntonsa myyntiin ja muutatte sitten vuokralle jonnekin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/57 |
26.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen aikanaan muuttanut avoliittoon miehen omistamaan asuntoon. Meille olis selvää, että aiomme mennä naimisiin ja suunnittelimme alusta alkaen yhteistä elämää. Selvää oli  myös, että tulemme jossain vaiheessa ostamaan yhdessä isomman asunnon.

 

Mies hoiti asuntoon liittyvät maksut (lainan lyhennys ja vastike). Minä laitoin joka kuukausi säästöön aika paljon, kun omat asumiskustannukset jäi pois. Kun mentiin naimisiin ja ostettiin yhdessä isompi asunto, oli mulla säästössä jo aika mukava pesämuna. Mitään vuokraa en maksanut miehelleni. Sittemmin kaikki rahat ovat perheessämme olleet yhteisiä.

Vierailija
44/57 |
26.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olispa tiennyt naisten maksuhalukkuuden, itse rakensin omakotitalon poikamiehenä just ennen kun tapasin nykyisen vaimon ja oon itsestäänselvänä maksanut kaikki kulut asumisesta koko ajan. Täytyykin ottaa puheeksi :)

Vierailija
45/57 |
26.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvä, että olette puhuneet raha-asioista ennen yhteenmuuttoa. Tällä kokemuksella sanoisin että tuo mies tulee käyttämään "hänen asuntoaan" vielä muutenkin lyömäaseena.

 

Et tietenkään maksa hänelle vuokraa, ainakaan ilman vuokrasopimusta. Ja tietenkin, jos vielä päädytte yhteenmuuttoon, osallistut asumiskustannuksiin.

 

Jos mies omistaa asunnon, hän saa sen myös pitää jos ero tulee. Eikä sun tarvitse tapella tai itkeä niitä rahojasi joilla olet kartuttanut miehen omaisuutta. Tietty itsekkyys kuuluu myös parisuhteeseen, mutta myös reiluus. 

 

Joo, mies mahdollistaa sinun halvemman asumisen ja oman omaisuuden kartuttamisen (tai opinnot tai hoitovapaalla olemisen) mutta sinä mahdollistat hänelle myös jakamalla näitä arjen kustannuksia.

 

Yhteenmuutto on joka tapauksessa taloudellinen voitto molemmille, koska kaksi asuu halvemmin kuin yksi. Puhukaa, jakakaa vastuut ja velvollisuudet. Ja tärkeintä: sopikaa, että ne sovitaan vuodeksi kerrallaan.

 

 

Vierailija
46/57 |
26.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei olla kylläkään lapseton, vaan  lapsellinen naimisissa oleva pari. Lapset jo murkkuja ja yhteistä omaisuuttakin kertynyt. Tähän saakka on maksettu asumismenot ja laina puoliksi, kun on ollut melko samanlainen tulotaso, mutta pari vuotta sitten sain parempipalkkaisen viran ja tienaan nykyisin tonnin enemmän kuin mieheni. Ollaan muuttamassa kolmiosta viiden makkarin asuntoon, ja on sovittu niin, että mies maksaa vastikkeen ja sähkön, minä uuden lainan.

 

Minä en ap suostuisi mihinkään kohtuuttomaan vuokraan, varsinkin jos kyseessä on avoliitto. Ihan reilua on maksaa asumisesta, mutta ei se, että susta tulisi miehelle rahasampo, talouspiika ja vakipano. Noin puolet asumiskuluista on ihan reilua, mutta jos tulotasonne on kovin erilainen, niin sitten tulojen suhteessa. Sekin sinun pitää ottaa huomioon, mitä maksaisit esim. yksiön vuokraa, jos asuisit sinkkuna. Koittakaa löytää kompromissi, joka on reilu molemmille. Älä sinä kuppaa häntä, mutta älä suostu olemaan kupattavanakaan.

 

Miten menetellään tilanteissa, joissa toinen ei pystykään osallistumaan menoihin kuten ennen (äitiyslomat, sairaudet, tapaturmat)? Oletteko keskustelleet siitä?

 

(Ja sanonpa vaan, että lapsia älä tee, ennenkuin olette naimisissa. Joskus on hyvä olla kaukaa viisas, varsinkin kun lukee tältä palstalta avoliittoparien eroista).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/57 |
26.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

nämä pitää jokatapauksessa keskustella ennenkuin muutetaan yhteen: miten käytetään rahaa, mitä asuminen maksaa, KUKA sen maksaa, yritetään saada lapsia ja kuinka monta..

 

ei voi olettaa asuvansa ilmaiseksi, olkoot se sitten vaikka "vuokra" nimellä mutta ainahan asuminen maksaa, asuit sitten yksin tai miehen kanssa.

 

miehen kommentti tuntunee tylyltä mutta jotenkinhan se kissa on nostettava pöydälle.

Vierailija
48/57 |
26.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko ap siis niin, että osallistuisit ruokakuluihin, ja kaikkiin noihin juokseviin asumiskustannuksiin (vedet, sähkö, lämpö, netti jne.) ja näiden lisäksi mies vielä vaatii sitä vuokraa? Vai tarkoittaako tuo vuokra siis sitä, että mies maksaa nuo lämmöt ja vedet ja sitten vaan haluaa tasata sinun osuuden? 

Jälkimmäinen vaihtoehto on ihan ok, jos tuo vuokran suuruus siis vastaa sinusta aiheutuvia korotuksia asumismenoissa. Hyvin tökerösti tosin mies ilmaissut asian. Ensimmäinen taas ei, että tulisit miehen luokse vain joksikin alivuokralaiseksi ja kerryttäisit miehen omaisuutta.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/57 |
26.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse muutin mieheni vuokrasuntoon suhteemme alussa enkä minä maksanut mitään... hän maksoi koko vuokran eikä nähnyt tarpeelliseksi pyytää minulta mitään. Minä olin tosin siinä vaiheessa vähätuloinen opiskelija. Nykyasuntomme vuokran maksamme "puoliksi" palkaan suhteutettuna... eli minä suurempi tuloisena maksan enemmän kuin mieheni. Muut kulumme menevät sitten miten menevät eikä me niistä mitään kirjaa pidetä eikä me olla toisillemme "velkaa". Emme ole naimisissa.

Vierailija
50/57 |
26.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me ollaan kihlapari ja meillä on omien palkkatilien lisäksi yhteinen tavoite/lainanhoitotili, jolle mä talletan joka kuukausi 500 €. Sen lisäksi mä maksan ruoka- ja talousmenot sekä puhelinlaskuni.

Miehellä parempi palkka, niin hän laittaa tuonne yhteiselle tilille joka kuukausi  1500 €, sekä maksaa kaikki muut laskut, kuten yhtiövastikkeen, sähkön, vakuutukset, autokulut, lehti/nettiinmaksut ja mitä niitä nyt onkaan.

Musta on oikeudenmukaista, että molemmat osallistuu kaikkiin kuluihin tulojensa mukaan prosentuaalisesti. Meillä mies tienaa paremmin, joten hän kantaa kuluista suurimman euromääräisen vastuun ja silti hänelle jää vielä ylimääräistä, jotka laitetaan säästöön pahanpäivän varalle.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/57 |
26.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kulut puoliksi, se on reilua. Niin meillä. En voisi kuvitella asuvani ilmaiseksi jonkun asunnossa, no nyt on lainakin maksettu mutta edelleen maksetaan menot puoliksi.

Ap taisi olla nainen mutta jos käännetään asia niin ottaisitteko te naiset jonkun miehen luoksenne asumaan, siis siipeilemään ilman muitään vastinetta, tasa-arvoisiahan me ollaan oli mies tai nainen.

Vierailija
52/57 |
26.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä mies tienaa 3 kertaa enemmän kuin minä ja asuntolaina on hänen nimissään ja itse maksaa lainan. Minä maksan sitten muista menoista puolet. Itse olen ajatellut hankkia sijoitusasunnon sekä minulle jää kyllä perintömetsää ja talo sitten myöhemmin, joten mitenkään varattomana ei tästä tarvitse lähteä jos niikseen kävisi. En edes halua mieheltä mitään jos meille ero tulisi. Hyvin menee näillä eävin, on mennyt 15v.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/57 |
26.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies muutti minun omistamaani asuntoon, olemme avopari. Sähkö, vesi, vakuutukset, autopaikka, saunavuoro, netti ym. molempia hyödyttävät kulut maksetaan puoliksi. Vastikkeesta mies maksaa 60%, tuo pieni "extra" on "vuokra ja asunnon kuluminen". Minulla ei ole ollut lainaa yhteiselon aikana, joten sitä ei ole tarvinnut miettiä.

 

Minä tienaan nettona n. 800e enemmän kuin mies, joten minulla on käytössä enemmän rahaa. Molemmat tienaamme suht ok, eli kyse ei ole siitä, että meillä olisi jotenkin eri elintaso. En todellakaan suostu mihinkään %-osuuksiin, jossa enemmän tienaava maksaa enemmän eikä mies ole sitä vaatinutkaan. Olen kouluni käynyt, teen vaativaa työtä ja ansaitsen palkkani. Lapsia meillä ei ole eikä tule ja jos jotain sattuu niin asioista neuvotellaan yhdessä. Olemme menossa keväällä naimisiin ja avioehto tehdään, minun vaatimuksestani.

Vierailija
54/57 |
28.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 06:56"]

Minä olen ajatellut asiaa niin että kun mennään yhteen, niin tuloista ja menoista tulee yhtä yhteisiä kuin kaikesta muustakin, vapaa-ajasta kaukosäätimen herruuteen. Ja tämähän ei tarkoita silti sitä etteikö voisi olla omaa aikaa ja omaa rahaa yms.

Parempi pysytelä eri osotteissa jos ei kerran kyknen jakamaan.

[/quote]

Kuulostaa kamalalta - tosiasiassa sä ajattelet että kun parisuhteeseen aletaan, on kaikki oma elämä mennyttä. Tai no, varmaan monella tuo ajattelu toimii (onhan täällä tää sama keskustelu varmaan joka toinen pv) mutta mulla ja meillä ei toimi.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/57 |
28.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä menee niin, että minä maksan asumiskulut (laina, vastike ja vesi) kokonaan, mies ei maksa senttiäkään. Minun asuntoni, minun lainani, minun huoleni!

 

En edes ajattele, että eron hetkellä olisin tyytyväinen kun asuntoni on omani, vaan tämä järjestely on ihan puhtaasti siksi, että mieheni on raha-asioissa aivan onneton.

Vierailija
56/57 |
28.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko tuo sen arvoista? En ole ikinä ymmärtänyt mitä te saatte niistä miehistä joiden kanssa pitää arpoa ja säätää minun ja sinun rahoja ja miettiä miten jakaa kulut. Itse en alkaisi avoliittoon enkä sellaiseen avioliittoon jossa rahat eivät ole yhteisiä. Meillä molemmat tienaavat suurin piirtein saman verran ja yhdessä kulutetaan ja yhteiselle tilille säästetään. Eikä koskaan voi tietää jos toinen sairastuu tai joutuu työttömäksi, siinä tilanteessa molemmat tinkivät elintasostaan. 

 

 

Tulevalla miehelläni on luottotiedot mennyt ja hän on työtön. Olemme molemmat 50v ikäisiä ja minulla on osake, mökki ja auto. Rakastan miestäni niin paljon, että yhteen muuton jälkeen kaikki on yhteistä!

Vierailija
57/57 |
28.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkään en tajua näitä ihmisiä, jotka alkavat laskeskella ennen yhteenmuuttoa että kuka maksaa ja mitä. Meillä asia meni näin: Mies muutti minun äskettäin ostamaani vanhaan omakotitaloon, josta en siis käytännössä ollut vielä yhtään ehtinyt lyhentää lainaa. Oltaisiin voitu lisätä hänen nimensä lainapapereihin mutta ei jaksettu sitä säätämistä joten jätettiin tekemättä. Rahat alkoivat heti mennä suoraan yhteiselle tilille, josta maksettiin kaikki ja molemmilla kortit siihen tiliin. 10 vuotta myöhemmin myin tuon talon hyvällä voitolla kun päätimme muuttaa keskustaan. Talosta saadut rahat käytettiin kokonaisuudessaan uuteen asuntoon ja kuitattiin velkakin pois. Uusi asunto on puoliksi molempien nimissä.

Kumpikin on tyytyväinen. Meillä on kiva velaton koti, eikä kumpaakaan harmita että toinen olisi jotenkin nyt hyötynyt enemmän kuin toinen. Jos ero joskus tulisi, kamppeet puoliksi ja that's it. Turha tässä on lähteä laskeskelemaan mitään kulumisia ja myyntivoittoja ja vastikkeita ja plaa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kolme yksi