Kuinka jaatte asumiskulut?
Olemme lapseton pari ja suunnittelemme yhteen muuttoa miehen omistusasuntoon. Mies haluaa minulta "kohtuullista" vuokraa, joka on mielestäni liikaa.
Kuinka te muut lapsettomat avoparit olette ratkaisseet asumisjärjestelyt? Kaipaan kommenttelja ja argumentteja puolesta ja vastaan.
Kommentit (57)
Miksi haluat asua ilmaiseksi? Oletko joku siipeilijä vai?
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 22:14"]
Olemme lapseton pari ja suunnittelemme yhteen muuttoa miehen omistusasuntoon. Mies haluaa minulta "kohtuullista" vuokraa, joka on mielestäni liikaa.
Kuinka te muut lapsettomat avoparit olette ratkaisseet asumisjärjestelyt? Kaipaan kommenttelja ja argumentteja puolesta ja vastaan.
[/quote]
Ei kannata muuttaa, jos miehen asenne on toi.
Jos teillä on samansuuruiset tulot, niin jotenkin kohtuullista on, että asumisesta tulevat kulut maksetaan puoliksi: sähkö, vesi, jätemaksu, kiinteistövero, vakuutus.. Mutta ei todellakaan mitään lainanhoitokuluja tai remppakuluja, koska ne kerryttää vain miehen omaisuutta.
Sun ap kannattaisi ostaa ehkä joku sijoitusasunto, jotta voit myös kerryttää omaisuutta.
Sulle tulee vielä tosi kusiset paikat, jos alat lisääntymään ton ääliön kanssa...
Ja jos tilanne olisi toisin päin niin ääni kellossa olisi kyllä ihan eri.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 22:26"]
Ja jos tilanne olisi toisin päin niin ääni kellossa olisi kyllä ihan eri.
[/quote]
En mä ainakaan kehtaisi läheiseltä alkaa mitään rahaa nyhtämään siitä, että ollaan yhdessä.
Mulla on omistusasunto, enkä ajattele, että siitä kuuluu toisen maksaa, avoliitossa jos ollaan. Sitäpaitsi sen verran pitää toista rakastaa, että ei ajattele avopuolisonsa kuluttavan asuntoaan, että ottaisi kulukorvausta! Eri asia on kaikki juoksevat asumiseen liittyvät kulut; sähkö, vesi, lämmitys, jne. Mutta ei edes ikkunaremontit, ne nostavat asunnon arvoa vain omistajalle ja niiden kulut leivotaan usein yhtiövastikkeen kylkeen.
Eli yhtiövastike esille, mikä on asumiskulujen osuus, se puoliksi, sähköt jne puoliksi.
En alkaisi rahoittaa kenenkään asunnonostohaaveita, saati sellaisenkaan, jolla jo asunto on.
Lukematta tuota aiempaa ketjua niin sanoisin että minä maksaisin puolet vastikkeesta, sähkölaskusta sekä muista kuluista. Mahdollisesti voisin maksaa jotain pientä vuokraakin, koska jos en asuisi miehen luona joutuisin joka tapauksessa maksamaan isoa vuokraa. Toisaalta taas mies on itse hankkinut asuntonsa ja on ollut itse valmis hoitamaan lainansa itse, joten sen puoleen hän ei tarvitse vuokraani. Tämä nyt on hypoteesia, kun en tällaisessa tilanteessa ole ollut, mutta jonkinlaiseen kompromissiin toivottavasti pääsisimme, ja toivon että mies ei tuossa tilanteessa mitään markkinahintaista vuokraa kuitenkaan pyytäisi, vaan esim. maksimissaan puolet siitä. Yksi mahdollisuus olisi tietysti sekin, että en maksaisi kulujen lisäksi varsinaista vuokraa, vaan laittaisin summan säästöön, ja voisimme miehen kanssa hankkia jossain vaiheessa isomman asunnon niin että saamme molemmat siihen lainaa.
Emme jaa niitä, vaan minä omistan asunnon ja maksan kaiken. Emme jaa myöskään ruokakuluja, vaan mies maksaa kaiken. Ai niin, mies maksaa myös sähkön, koska haluaa välttämättä pitää suurta määrää laitteitaan päällä vuorokauden ympäri.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 22:14"]
Olemme lapseton pari ja suunnittelemme yhteen muuttoa miehen omistusasuntoon. Mies haluaa minulta "kohtuullista" vuokraa, joka on mielestäni liikaa.
Kuinka te muut lapsettomat avoparit olette ratkaisseet asumisjärjestelyt? Kaipaan kommenttelja ja argumentteja puolesta ja vastaan.
[/quote]
Vastikkeesta voit maksaa puolet, ja tietty sähkö- ja ruokalaskusta jne. Jos mies vaatii sinulta vuokraa, vaadit sinä tietenkin omistusosuutta asunnosta.
Käypä korvaus on kämpän nykyiselle arvolle laskettu noin 6% nettovuokratuotto jaettuna kahtia. Eli esim. miehen 400k€ kämpässä vuokralainen maksaa 1000€/kk ja puolet kuluista (hoitovastike, sähkö, vesi, netti, lehdet jne). 200k€ boksissa tietenkin siitä puolet. Ei kannata lähteä siipeilemään, jos haluat pitää taloudellisen itsenäisyytesi. Markkinahintaa alempi vuokra on sama kuin tukku seteleitä käteen.
Se maksaa, jolla on tilillä sillä hetkellä rahaa.
Se ei ole siipeilyä, jos maksaa asumiskuluista puolet. Toinen kerää omaisuutta hankkimalla asunnon, mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Sen voi vaan unohtaa, "että jos me asuttais tässä vuokralla, niin se olis niin ja niin paljon". Niin, mutta kun ette asu. Tilanne on aivan erilainen. Jos mä maksaisin osan lainasta tai sen koroista, niin vaatisin joko vuokrasopimuksen (ei häätöä kun omistajaa sattuu huvittamaan, vaan irtisanomisaika) tai osaa omistuksesta.
Kummasti ei "vuokranantajaomistajaa" yhtäkkiä kiinnostakaan...
Onko miehellä lainaa asunnosta? Lainaosuutensa hän hoitaa itse, sinä voit maksaa puolet vastikkeesta. Siitä voitte keskustella, onko lainanhoitokulut eli korot mielestänne osumiskuluja.
Asumiseen liittyvät laskut, kuten lämmitys ja vesi puoliksi.
samaa mieltä, jos lainanhoitokuluihin osallistuu saamatta osuutta, niin puolet koroista voisi olla ok "lisäkorvaus" - se kun on tavallaan ylimääräistä kulua, itse lainanlyhennys on omaisuuden kerryttämistä. Eli puolet koroista, vastikkeesta, sähköstä ymym on esim n 300e. On hieman edullisempaa kuin vuokralla, mutta onhan miehenkin elo edullisempaa kun sinä jaat juoksevia kuluja. On se helposti parisataa kuussa lisää maksuvaraa lainalle ja se on aika paljon se.
jos mies vaatii kohtuullista vuokraa, niin kai hän siitä verottajallekin ilmoittaa... ;)
Juoksevat kulut puoliksi, meillä siis omakotitalossa öljy- ja sähkölasku, muihin en osallistu (esim.vakuutukset). Miehellä on talosta vielä lainaa jonka maksuun en tietenkään osallistu.
Remontti tehtiin ennekuin muutin, se meni tietty myös puoliksi.
Ollaan siis lapseton aviopari.
Otatte yhteisen vuokra-asunnon ja maksatten sen puoliksi, mies vuokratkoon tai myyköön oman asunonsa.
Itse en ainakaan alkaisi maksamaan puolisolle vuokraa. Jos asuminen hinnoitellaan, niin hinnoitellaanko myös kotityöt ja seksi?
Reiluuden nimissä asumiskulut tietysti jaetaan.
mun avo oli sitä mieltä että vastike on "vuokra" eikä tajunnut että minä maksamalla asuntolainaa otan myös koko ajan riskin ja maksan ylimääräistä. mikä riski? no se että asuntojen hinnat saattaakin laskea, remontteihin menee rahaa, yhtiövelka nousee jne. no, onneksi korot on vielä matalalla. muista laskuista ei tullut kinaa, se maksoi kellä oli rahaa.
tää on niipal helpompaa kun on persaukisia 2kpl :D
Meillä asunto on miehen ja yhtiövastike on 130e. Minä maksan sen joka kuu ja sitten kaikki muut kustannukset jaetaan tasan, ruuat, netit, sähköt, vakuutukset jne. tämän lisäksi omistan auton yksin jonka kuluihin menee kuukaudessa n.700euroa.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 06:18"]
Onko tuo sen arvoista? En ole ikinä ymmärtänyt mitä te saatte niistä miehistä joiden kanssa pitää arpoa ja säätää minun ja sinun rahoja ja miettiä miten jakaa kulut. Itse en alkaisi avoliittoon enkä sellaiseen avioliittoon jossa rahat eivät ole yhteisiä. Meillä molemmat tienaavat suurin piirtein saman verran ja yhdessä kulutetaan ja yhteiselle tilille säästetään. Eikä koskaan voi tietää jos toinen sairastuu tai joutuu työttömäksi, siinä tilanteessa molemmat tinkivät elintasostaan.
[/quote]
No nyt menee omaisuus ja rahat sekaisin. Jos osallistut siihen, että maksat toisen nimissä olevaa asuntoa, niin mahdollisen eron tullessa et saa sitä rahaa takaisin, mutta toisella on maksettu asunto!
Ja kyllä mun mielestä pitää puhua asiasta vaikka kerran vuoteen. Jos molempien rahankäyttötottumukset käyvät yksiin, niin hyvä, keskustelu on lyhyt. Mutta silloinkin voi pohtia jotain tavoitteellisuutta: perheemme kulut ovat tällaiset, tulot tällaiset, pitäisikö jossain säästää tai pitäisikö johonkin satsata?
Mutta jos tulotasot ovat erilaiset, arvostukset erilaiset, rahankäyttötavat erilaiset - hyvä se on asiasta jutella. Jos ollaan liian erilaisia, se syö suhdetta. Tai sitten voidaan keskustelulla saada aikaan sellainen yhteisymmärrys, joka rakentaa suhdetta.
Omaisuus ja tulot on kaksi eri asiaa. Kun ollaan rakastuneita, arjessa ei välttämättä näy että toinen on oikeasti persaukinen, kun raha menee arkeen. Saako sanoa, kun olen ollut tilanteessa ja ollut TYHMÄ.