Lue keskustelun säännöt.
Miehen työn perässä muutto pohjoiseen
25.11.2013 |
Mulla kauhea ahdistus päällä... Mieheni sai erittäin hyvän työtarjouksen toiselle puolelle Suomea (pääsisi yrityksen uuden toimipisteen johtajaksi) ja nyt pitäisi päättää muutammeko vai emme. Olemme molemmat kotoisin pk-seudulta, täällä molempien vanhemmat, sukulaiset ja ystävät. Mulla hyvä alan duuni, meillä kiva asunto (oma), lapset (3v. ja 6v.) viihtyvät päiväkodissa ym. Mies haluaisi tietysti ottaa paikan vastaan (saisi osakkuuden firmassa) ja haaveilee jo omakotitalosta järven rannalla, mutta ymmärtää myös kantani asiaan. Itse en osaa suhtautua asiaan millään muotoa positiivisesti..... Pelkään, että minusta tulee katkeroitunut, yksinäinen kotiäiti.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Myisittekö kämpän, irtisanoisitte duunistanne ja muuttaisitte toiselle puolelle Suomea? Mitä muita vaihtoehtoja meillä voisi olla?
Kommentit (85)
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 14:31"]
Mä oon mieheeni rakastuessani 8v sitten jo ilmoittanut, että muuttaisin hänen perässään vaikka Turkuun! Ihan mieluusti myös Lappiin. Olis kyllä syytä löytyä mullekin sitten hyviä töitä, mutta kun samalla alalla ollaan, niin luulis onnistuvan. Me ollaan molemmat muualta pääkaupunkiseudulle muuttaneita ja kumpaakin houkuttaa maalle muutto eläkepäivinä viimeistään. Iso lottovoitto voisi edesauttaa haaveen toteutumisessa jo aikaisemmin. Miehen aikuiset lapset on kyllä täällä pääkaupunkiseudulla syntyneitä, eivätkä varmaan osaisi itse ajatella muualla asuvansa.
[/quote]
:D tätä on tosirakkaus :D "vaikka Turkuun"
[/quote]
Oikeesti, meille Turku on epäpaikka - ja pahin sellainen. Suuremmin en voi rakkauttani miehelleni kuvata. :) En itsekään viihdy Helsingissä, käyn siellä 2-4 kertaa vuodessa tapaamassa ystäviä tai sukulaisia, vaikka matkaa Helsingin keskustaan on meiltä Espoon landelta alle 20km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina se kotiseudultaan muutto ahdistaa. Itse olen muuttanut pohjoisesta Tukholmaan. Kaupunki on ihana ja kaunis ja sieltä on helppo matkustaa kauemmas. Mutta silti jäi ikävä pohjoiseen ja palasin takaisin 10 vuoden kuluttua.
Joten en muuttaisi kotipaikkakunnaltani mihinkään. Surullista, että niin moni joutuu muuttamaan Helsinkiin töiden perässä, vaikka ei haluaisi.
koti on koti. Ei se pohjoisen puolustelu saa toisen rakastamaa kaupunki elämää kakkossijalle.
Pidän pohjoisesta mutta ymmärrän että joku pitää pk-seudusta. Onhan se iso muutos.
Muuttaisitko sinä lapista helsinkiin?
Me muutimme Rovaniemelle, ja jos olisin ap, en ikinä muuttaisi. Täällä voi olla melko yksinäistä jos ei ole sukua ja ystäviä ennestään. Isoissa kaupungeissa on aina paljon porukkaa, jolla on tarvetta uusille ystäville, pienemmissä kaupungeissa tilanne on vähän toinen. Ei välttämättä ole helppoa saada ystäviä pääkaupunkiseudulta muuttaneena, jos ei sitten löydä toisia isoista kaupungeista muuttaneita..
Minun on hirveän vaikea suhtautua tähän kaamokseen ja lyhyeen sääskiä täynnä olevaan kesään. Ja siihen ettei ole merta....onhan täällä paljon hyviä puolia, mutta ikinä en tänne olisi muuttanut, jos ei olisi ollut pakko.
Me ei kyllä varmaan muutettaisi, useammasta syystä.
-Jos kummallakin on töitä ja toisella vielä tosi mieluisa vakiduuni, tykätty asunto ja vielä kummankin sosiaaliset verkostot pk-seudulla niin tuntuisi siltä menetettävää olisi liian paljon
-Meistä kumpikaan ei tykkää talvesta, jo täällä eteläisessä Suomessa tuntuu liian pitkältä saati sitten Lapissa. Ja joo joo, lumi siellä valaisee jne. mutta kun kumpikaan meistä ei pidä talviurheilusta, lumesta (saati lumitöistä) tai kylmästä niin tuskin siihen pidempään talveen yhtäkkiä rakastuisi
-Rovaniemi on pieni kaupunki, ja me viihdymme paremmin isommilla paikkakunnilla.
En siis sano että Rovaniemi (tai mikään muukaan pohjoisempi paikka) olisi absoluuttisesti huono paikka asua. Meidän tapauksessa vaan miinuksia olisi luultavasti enemmän kuin plussia ja jäisimme pk-seudulle.