Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut ikisinkut olette hyväksyneet ajatuksen että evoluutio on karsinut teidät pois geenipoolista?
23.09.2020 |
Evoluutiostahan tässä on kyse. Ikisinkut ovat evoluution ulkopuolelle jääneet.
Heidän tehtävänsä on karsiutua, kuolla pois, kadota.
Miten olette hyväksyneet tämän ajatuksen?
Pystyttekö enää toimimaan täysivaltaisena yhteiskunnan jäsenenä?
Minä en pysty, ja olen syrjäytynyt sekä erakoitunut
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se välillä mietityttää, että ihmiskunnan aamunkoitosta asti jokainen esiäitini on jossain vaiheessa tullut raskaaksi, saanut lapsen, ja tuo lapsi on säilynyt hengissä ja saanut omia lapsia. Ja nyt se loppuu minuun.
Tokikaan en kadehdi noita menneisyyden naisia mitenkään muuten, varmasti ollut rankka ja lyhyt elämä, eikä raskaudetkaan mitenkään rakkaudesta syntyneitä. Siihen nähden ole ensimmäinen todella vapaa nainen, äitini oli siinä rajoilla, mutta silti koki painetta mennä nuorena naimisiin ja saada heti lapsia.
Mutta on se silti outo ajatus - että maailman miljardeista miehistä ei löytynyt yhtäkään ikävuosinani 18-40, joka olisi halunnut edes lyhyen ajan viettää kanssani, saati sitten perhettä perustaa. En varmaan olisi hyvä äiti ollutkaan, joten kaipa näin oli tarkoitettu (vaikken kohtaloon uskokaan).
Jokainen kelpaa tässä maailmassa jollekin. Se on eri asia, kelpaavatko he meille. Siinä ei ole mitään väärää, että valitsee sinkkuuden vaikka se tarkoittaisi lapsettomuutta. Lapsetkin ovat ihmisten ilona vain vähän aikaa.
Minä ihan oikeasti en ole kelvannut kenellekään. 20 vuotta jaksoin yrittää aktiivisesti, mutta sitten tuli stoppi. Olen hyväksynyt sinkkuuden, mutten valinnut sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen väliä geenipoolilla on ikisinkun kannalta?
Toisaalta kyllähän sinkutkin naivat minkä ehtivät.
Vierailija kirjoitti:
Nojaa. Minä olen ikisinkku, jolla on kaksi lasta. Evoluutio ei näemmä karsinut minua.
Taas joku "ikisinkku" nainen
"Yhyy olin 10v parisuhtees mut nyt ei oo kahteen vuoteen ollu mitään säpinää"
On nää niin nähty kun nainen luulee olevansa ikisinkku sanan todellisessa merkityksessä
Kaks lasta ja ikisinkku, joopa jo...
Perimä muuttuu eikä välity sukupolvien ketjussa samana.
Siihen minkälainen ihmisestä kehittyy vaikuttaa myös ympäristö. Erilaisilla asioilla ja ajatuksilla vaikuttaa parhaimmillaan miljoonien, jopa miljardien ihmisten elämään, kasvuun ja kehittymiseen. Oman perimän jalanjälki on tässä mielessä pikkuriikkistä ja sukupolvien mittaan massaan katoavaa.
Vierailija kirjoitti:
Monimurhaaja Mika Murasella on lapsi, siinä ei evoluutio mennyt oikein.
Naiset tunnetusti suosivat juuri monimurhaajan ominaisuuksia miehessä.
On se todistettu niin monesti jo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa. Minä olen ikisinkku, jolla on kaksi lasta. Evoluutio ei näemmä karsinut minua.
Taas joku "ikisinkku" nainen
"Yhyy olin 10v parisuhtees mut nyt ei oo kahteen vuoteen ollu mitään säpinää"
On nää niin nähty kun nainen luulee olevansa ikisinkku sanan todellisessa merkityksessä
Kaks lasta ja ikisinkku, joopa jo...
Juu, mutta muistetaan että oikeita ikisinkkuja on myös naisissa. T. ei ikinä koskaan mitään, N38v
Joo, minun jälkeläisettömyyteni on varmaan menetys ihmiskunnalle, tiedän sen. Mutta minulla on varmaan sata lähisukulaista, joten eiköhän minunkin geenini ole aika hyvin edustettuina tulevissa sukupolvissa. Tietty se mix, jonka olisin muodostanut jonkun ihanan miehen kanssa, jäi syntymättä. Olen miettinyt, minkämaalainen mies olisi ollut ihanin. Ehkä intialainen, italialainen, japanilainen. Meidän lapsemme, ihana tumma nappisilmä. Olisi pitänyt miettiä nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
• Anna toisten miesten vaikuttaa sinun suhtautumiseen naisiin, varsinkin internetissä
• Omaa persoonallisuushäiriö jota et itse vielä tunnusta
• Ole traumatisoitunut naisten saralla, mutta korvaa terapia keskioluella
• Kuvittele olevasi liian kiltti, vaikka olet narsistinen
"Kyllä, evoluutio on nähtävästi karsinut minut geenipoolista ja nyt harmittaa."
Aina samat tarinat teillä
Olen ikisinkkuudesta huolimatta monesti pannut ja saanut lapsenkin.
Niin on myös monet ihmiset, jotka ovat aivan luusereita monella elämänalueella ja ulkoisesti rumia.
Aloitus kaipaisi ehkä vähän termien hiomista, ei oikein tavoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovutin mun munasoluja kasamäärin niitä tarvitseville. Jännä nähdä, kuinka moni mun lapsista ottaa minuun yhteyttä sitten vanhempana:)
Hyvin pärjään, en halua lapsia joten asialla ei minulle ole väliä. Mä tykkään elämästäni ja koen sen oikein mielekkääksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat geenini ovat niin huonot että ei väliäkään että tämä sairauksien täyttämä geneettinen jakauma jatkaisi elämää tällä planeetalla
Veljelläni on lapsia, joten suvun geenit on siirretty eteenpäin.
Ei siis itkua tästäkään aiheesta täällä suunnalla :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan halunnut lapsia ja jo ennen kuin minusta on tullut ikisinkku, olen ajatellut ettei geenejäni kannata jatkaa. En ole missään asiassa erityisen lahjakas, on ylipainoa enkä ole millään mittapuulla kaunis. Suvussa on mielenterveysongelmia ja alzheimeria ja syöpää. Eipä jää maailma mistään paitsi vaikka minä en ole lisääntynyt.
Tänään ajattelen että ihan helvetin hyvä. Ainakaan ei ole saanut aikaiseksi Vantaan koulukiusaajien tyyppisiä häiriintyneitä jälkeläisiä. Ylipäänsä ihmisissä esiintyy niin paljon mulk..ja että aika monen muunkin olisi ollut hyvä olla lisääntymättä.
Ei kuule vois vähempää kiinnostaa. Mun geenit ei ole mitenkään jumalalliset että niitä tarttis erityisesti viljellä. Parin tuhannen vuoden kuluttua ei kuitenkaan ole ku pskaa jäljellä jos sitäkään.
Se on geenipoolin tappio, sillä olen älykäs ja kaunis. Mutta yhteiskunta on rappiolla ja ihmislaji on kovaa vauhtia sinkoamassa itseään jyrkänteeltä alas, joten aivan sama se mulle on.
Minua ei haittaa yhtään. En ole täällä sukua jatkamassa, vaan elämässä omaa elämääni. Jätän jälkeni maailmaan toisilla tavoilla, tai olen jättämättä. Jokainen kuolee ja unohtuu aikanaan.
Olen uskonnollisesta perheestä, joten perheelle ja lapsen hankkimiselle on asetettu aina tietynlaista "arvoa". Äitini on puhunut siitä, että "sitten kun sinulla on lapsia..." ja kun sanoin teini-ikäisenä, etten halua lapsia, niin kommentoitiin vain, että kyllä se mieli vielä muuttuu.
Toisaalta oli aika hilkulla, ettei äitinikään olisi koskaan mennyt naimisiin ja (iän puolesta) saanut lasta. Arvostan kyllä omaa elämääni jonkinlaisena itseisarvona, joten varmaankin hypoteettinen lapsenikin arvostaisi omaansa. Toisaalta en ole kokenut halua lapsen saamiseen, tai onnistunut löytämään parisuhdetta. Äitini sitten toisaalta aikoinaan halusi minut, mikä on mielestäni ainoa järkevä peruste lapsen hankkimiseen.
Läheisiä sukulais- tai ystävälapsia minulla ei ole, joten sitä kautta en voi "auttaa elämän säilyttämisessä". Läheisimmät ovat serkkujen lapsia, enkä tunne heitä lainkaan. No, isovanhempieni geenit ainakin sitten sitä kautta jatkuvat.
Ristiriitainen suhtautuminen, koska se puoli sukua joka lisääntyy huonosti on juuri se jota voisi pitää hyvägeenisenä. Lahjakkaita, terveitä ja pitkäikäisiä ihmisiä. Evoluutio ei mene kohti paremmuutta vaan sitä mikä sattuu missäkin ympäristössä toimimaan.