Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset elokuvat on niin luokattoman huonoja?
23.09.2020 |
Heräsi myötähäpeä kun katsoin trailerin uudesta Tove-elokuvasta, jossa on jättibudjetti.
Ainoastaan Aki Kaurismäen elokuvat on hyviä. Siihen se jää.
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Hyvistä suomalaisista elokuvista tulee mieleen vain Häijyt, Rööperi, Talvisota ja Minä ja Morrison, kaikkia yhdistää Samuli Edelmann. Siinä on mies joka osaa valita hyvät elokuvat. Muuten suomalaiset elokuvat aika luokattomia.
Katsoin Talvisodan uudestaan nyt hiljan, niin kyllä oli huono elokuva. Näyttelijät olivat ihan ok, mutta tarina aika hentoinen ja taistelukohtaukset todella epäuskottavia. Melkein aina päättyi siihen, että vihollinen oli juuri pääsemässä läpi ja asemiin, kunnes sitten äkkiä perääntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten elokuviwn suurin heikkous on dialogi. Se on niin teennäistä! ARRGH. Ja huomaa myös kuinka suomalaisissa elokuviss yritetään huutamalla ja hiljaa olemalla päästä pois dialogin kirjoittamisesta. Katsokaa vaikka suomalaisia trailereita, niissä ei muuta tehdä kuin huudeta. Joku Juoppohullun päiväkirja tai mikä tahansa elokuva missä on Aku Hirviniemi
Viha on vaikea tunne näytellä. Huutaminen voi kuulua siihen, muttei yksin riitä. Monet näyttelijät eivät ole tunteillaan mitenkään mukana, joten sellaiseksi epäuskottavaksi riekkumiseksihan ne rainatkin menee. Suomalaiset toisekseen aniharvoin huutavat muuten kuin umpihumalassa, joten elokuvissa harrastettu melskaaminen tekee niistä entistäkin epäaidomman tuntuisia.
Se on vähän eri asia kun joku ammattilainen suuttuu kameroiden edessä. Tulee mieleen esim. Christian Bale, DDL, Ray Winstone, Tom Hardy, jumatsuikka jopa Jamie Dornan on aidosti pelottava halutessaan. Suomessa meillä on muutama vähän yksinkertaiselta vaikuttava huutaja. Onneksi en ole suomalainen ohjaaja.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten elokuviwn suurin heikkous on dialogi. Se on niin teennäistä! ARRGH. Ja huomaa myös kuinka suomalaisissa elokuviss yritetään huutamalla ja hiljaa olemalla päästä pois dialogin kirjoittamisesta. Katsokaa vaikka suomalaisia trailereita, niissä ei muuta tehdä kuin huudeta. Joku Juoppohullun päiväkirja tai mikä tahansa elokuva missä on Aku Hirviniemi
Tuli jostain syystä mieleen tämä kohtaus. Hyvä näyttelijä voi joskus välittää valtavasti tunteita vaikka huutaa koko ajan kuin raivohullu.
Mun mielestä suomalainen komediakaan ei ole hyvää. Tai jotkut sarjat, esim. Siskon peti tai Modernit miehet on ihan hauskoja, mutta sanokaa joku hyvä suomalainen komediaelokuva, joka olisi tällä vuosikymmenellä tehty.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä suomalainen komediakaan ei ole hyvää. Tai jotkut sarjat, esim. Siskon peti tai Modernit miehet on ihan hauskoja, mutta sanokaa joku hyvä suomalainen komediaelokuva, joka olisi tällä vuosikymmenellä tehty.
Komedia pitää tehdä nuorten eikä kaltaistesi boomereiden ehdoilla. Toki olisi hyvä tehdä kehittynyttä huumoria, mutta tuo kohderyhmä on liian laiskaa käymään elokuvissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä suomalainen komediakaan ei ole hyvää. Tai jotkut sarjat, esim. Siskon peti tai Modernit miehet on ihan hauskoja, mutta sanokaa joku hyvä suomalainen komediaelokuva, joka olisi tällä vuosikymmenellä tehty.
Komedia pitää tehdä nuorten eikä kaltaistesi boomereiden ehdoilla. Toki olisi hyvä tehdä kehittynyttä huumoria, mutta tuo kohderyhmä on liian laiskaa käymään elokuvissa
Öö, olen alle 30. Ja ne nykyiset Luokkakokoukset sun muut paskat on nimenomaan tehty boomereille.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut tähän mennessä näkemäni suomalaiset leffat tosi tönkköinä ja teennäisinä (enkä niitä rehellisyyden nimissä viime vuosina ole juuri katsonutkaan). Nyt kävin kuitenkin kehuja kuultuani katsomassa Seurapelin, ja sehän oli todella positiivinen yllätys! Hahmot tuntuivat aidoilta, dialogi tuntui aidolta, tapahtumat tuntuivat aidoilta. Tätä en ole aiemmin suomalaisessa elokuvassa kokenut. Virkistävä yllätys, ja loi uskoa mennä toistekin kokeilemaan suomalaista elokuvataidetta.
Traileri ja synopsis eivät herättäneet mitään mielenkiintoa. Lisäksi trailerissakin musiikki oli järkyttävän kovalla muutamaan replaan verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomalaiset nyt vaan ovat lahjattomia ja typeryksiä. maailman tyhmempiä ihmisiä.
Mun on pakko kertoa aivan kauheasta suomalaisesta elokuvasta jonka näin lauantaina. Tai se oli joku helvatan pan-eurooppalainen yhteistyö.
Siinä suomalainen karismasta-täysin-vapaa, kahden ilmeen dj Jaakko (oikeasti mulla kesti kauan tajuta että hän on oikeasti tän leffan heartthrob airut) ottaa hotellihuoneeseensa ranskalaisen bisnesnaisen.
Juoni: nainen rakastuu Jaakkoon, kun näkee tämän skypettämässä tyttärensä kanssa. He käyvät vaivaannuttavan syvällisen keskustelun joka oli itkettävän hirveä itsestäänselvyys.
Elokuvassa on kolme vitsiä. Ne kaikki koskevat sitä että tää nainen on Jaakkoa vanhempi. Esimerkiksi: "olen kuullut että vanhemmat naiset ovat himokkaita koska eivät välitä siitä että kroppa on rupsahtanut"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut tähän mennessä näkemäni suomalaiset leffat tosi tönkköinä ja teennäisinä (enkä niitä rehellisyyden nimissä viime vuosina ole juuri katsonutkaan). Nyt kävin kuitenkin kehuja kuultuani katsomassa Seurapelin, ja sehän oli todella positiivinen yllätys! Hahmot tuntuivat aidoilta, dialogi tuntui aidolta, tapahtumat tuntuivat aidoilta. Tätä en ole aiemmin suomalaisessa elokuvassa kokenut. Virkistävä yllätys, ja loi uskoa mennä toistekin kokeilemaan suomalaista elokuvataidetta.
Kai sitä voisi antaa femakoillekin mahdollisuuden kun ei nuo setämiesten tekeleet ole viime aikoina kummoisia olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten pääkoppa soveltuu paremmin ämpäreiden jonotukseen. Elokuvan teossa pitäisi olla näkemystä, taiteellista silmää ja taitoa yhdistellä erilaisia tekijöitä yhteen sulavalla otteella. Meidän geeniperimäämme on kasaantunut etupäässä auktoriteettiuskovaista lammasmentaliteettiä, itsenäiseen ajatteluun kykenee harva, suuri osa vain odottaa että kaikki sanellaan ulkopäin. Elokuvasta tulee kökköä jätettä kun kyetään vaan vajavaisesti matkimaan muiden tekeleitä ja omat visiot on banaanikärpäsen asteella. Kun muuta ei keksitä niin tehdään loputtomasti talvisotagenreä.
:D
Tuo matkiminen on muuten totta! Esim. mainiosta ruotsalaisesta Solsidan-sarjasta tehtiin vaivaannuttava suomalaisversio Onnela, samoin the Office-sarjasta tehtiin kotimainen versio. Ääh. Miksei voida edes yrittää tehdä mitään omaa!
Ihmisten Puolue oli omaperäinen. Se oli sekä sketsikomedia hahmoilla, että ajankohtainen poliittinen parodia. Ja ihme kyllä hauska. Onhan siitä tosin aikaa jo 10 vuotta.
Ja kumma kyllä, ajankohtainen edelleen. Tosi hyvä. Yksi toinen onnistunut sarja on Luottomies. Laatukamaa joka suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleinen karismavaje vaivaa Suomessa. Jopa näyttelijät ovat vähän sellaisia tiimityöläisiä ja hillityn tylsiä, vaikka ei tarvitsisi olla.
Katsoin lapsen kanssa Tatun ja Patun elokuvana, ja olipa huono. Itse poikia lukuunottamatta KAIKKI muut hahmot olivat naama norsunv*tulla, riitelivät ja olivat koko ajan pahantuulisia. Veera karkaili äidiltään keskellä öistä Helsinkiä ja puhui tälle takaisin kuin mikäkin kaikkitietävä teini, äiti taas lässytti ja huusi samanaikaisesti. Huoh. Kotona Veeran toinen äiti paistaa väkisin "täydellistä" piparia ja äksyilee. Tatu ja Patu seikkailevat Helsingin keskustassa ja jokainen aikuinen on pahantuulinen, jopa Stockan vartija on vittumainen näitä kohtaan eikä joulupukistakaan mitään positiivista kuvaa jää.
Kuka näitä ohjaa ja miksi hahmot ovat tuollaisia??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
suomalaiset nyt vaan ovat lahjattomia ja typeryksiä. maailman tyhmempiä ihmisiä.
Mikäs se sinun kotimaasi sitten on?
Arvaan että joku synkkääkin synkempi prsereikä varustettuna rupuväellä. Löytyy Afrikasta tahi Lähi-idästä?
Koska suomalaisessa elokuvassa on lähes aina liikaa "taidetta". Niihin koitetaan hakea jotain helevetin syvällisempää sisältöä ja se nyt ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, kuin sitä marginaalia taideporukkaa. Yleisö haluaa viihdettä.
No vaikka esimerkkinä Tie Pohjoiseen. Elokuva voitti jotain palkintojakin, mutta mites se juoni menikään: isä ja poika ajaa autolla lappiin ja puhuvat elämästä. Siis WTF?! Vautsi miten mielenkiintoista.
Kohuleffa Levottomat sitten: nuoret sekoilee, riitelee ja paneskelee. Kerta kaikkisen mahtava juoni, ihan kuin BB-talon sekoiluja katselisi.
No vielä vaikka Napapiirin sankarit: pohjat pohjoisesta lähtevät hakemaan digiboxia ja sekoilevat tietenkin matkan varrella. Huoh... kuolen aivan jännityksestä. Mahtavaa!
Ja tätä se on: suomalainen elokuva. Sitten kun otetaan randomisti joku oikeasti hyvä leffa, vaikkapa Brad Pittin tähdittämä Fight Club. Se juonen rakentaminen, tarinan kerronta, katsojan yllättäminen lopulta jne. Sen jälkeen jää ajattelemaan, että näinkö tämä menikin ja olipas hyvin rakennettu draamaan kaari.
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko kertoa aivan kauheasta suomalaisesta elokuvasta jonka näin lauantaina. Tai se oli joku helvatan pan-eurooppalainen yhteistyö.
Siinä suomalainen karismasta-täysin-vapaa, kahden ilmeen dj Jaakko (oikeasti mulla kesti kauan tajuta että hän on oikeasti tän leffan heartthrob airut) ottaa hotellihuoneeseensa ranskalaisen bisnesnaisen.
Juoni: nainen rakastuu Jaakkoon, kun näkee tämän skypettämässä tyttärensä kanssa. He käyvät vaivaannuttavan syvällisen keskustelun joka oli itkettävän hirveä itsestäänselvyys.
Elokuvassa on kolme vitsiä. Ne kaikki koskevat sitä että tää nainen on Jaakkoa vanhempi. Esimerkiksi: "olen kuullut että vanhemmat naiset ovat himokkaita koska eivät välitä siitä että kroppa on rupsahtanut"
Näin käy kun rupsahtanut setämies päästetään käsikirjoittamaan elokuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suomalaisten itsetunto on niin heikko, me ei osata mitään ja kaikki mitä teemme on pas...
Miksi suomalaisilla on niin heikko itsetunto, että oman maan tekeleitä ei saa arvostella?
Tämä kertaa 1000. Ikinä mikään ei parane, kun jotkut ovat niin herkkänahkaisia, että eivät kestä kritiikkiä.
Suurin ongelma minusta on suomalaisissa elokuvissa syvyyden puute. Vaikka olisi kyseessä juuri kasvudraama tai muu henkinen viritys, näytteleminen ja ohjaus on aina täysin ulkokohtaista ja pönöttävää. Ikinä ei tule tunne, että näkisi mitä hahmon päässä tapahtuu. Näyttelinjäntyö (ja ohjaus) yleensä kammottavan hätäistä, epäseksikästä ja latteaa. Samoin tarinat tylsiä.
Hyvin sanottu tuo syvyyden puute. Lisäksi suurin osa suomalaisista näyttelijöistä ei uskalla heittäytyä rooliinsa, ikään kuin he pelkäisivät naurunalaiseksi joutumista. Jos joku heittäytyykin, niin se on teatterityylistä ylinäyttelemistä. Yksi harvoista positiivisista poikkeuksista on ollut Kielletty hedelmä -elokuvan pääosanäyttelijä Marjut Maristo. Ironista, että nimenomaan hän ei edes halunnut näyttelijäksi.
Maailman parhaat elokuvat nyt kuitenkin tulevat Suomesta. Muualla ollaan kaukana Suomen parhaimmiston tasosta. Toki Suomessa tehdään hirveää Janne Kataja-kuraakin melkoisia määriä, mutta muistellaan nyt sellaisia klassikoita kuin Uuno Epsanjassa, Pekka ja Pätkä puistotäteinä ja Raakel Liekki: Mun leffa.
Suomen jäyhä ja tunnekielteinen ilmapiiri ei anna hyviä eväitä näyttelijöille. Näyttelijän on osattava kokea tunteita, ilman niitä roolisuoritus ei onnistu. Täällä myös ihaillaan liikaa kovanaamaisuutta ja yksitotisuutta, monotonisuus ja aneemisuus ovat hyveitä ja vakavasti otettavan aikuisen merkkejä. Ei täällä silti tarvitse ruveta apinoimaan esim. slaaveja tai latinoita. Pieni vivahteikkuus tunneilmaisussa ja siihen kannustaminen olisi kuitenkin hyvästä.
Suomalaisten elokuviwn suurin heikkous on dialogi. Se on niin teennäistä! ARRGH. Ja huomaa myös kuinka suomalaisissa elokuviss yritetään huutamalla ja hiljaa olemalla päästä pois dialogin kirjoittamisesta. Katsokaa vaikka suomalaisia trailereita, niissä ei muuta tehdä kuin huudeta. Joku Juoppohullun päiväkirja tai mikä tahansa elokuva missä on Aku Hirviniemi