Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset elokuvat on niin luokattoman huonoja?
23.09.2020 |
Heräsi myötähäpeä kun katsoin trailerin uudesta Tove-elokuvasta, jossa on jättibudjetti.
Ainoastaan Aki Kaurismäen elokuvat on hyviä. Siihen se jää.
Kommentit (184)
Täältä löytyi ihmisiä, jotka ovat katsoneet Pekon ja Luokkakokouksen, ja sitten joku vielä väittää, että meiltä puuttuu yritystä ymmärtää kotimaista elokuvaa. Tämän enempää ei voi mielestäni ihmiseltä vaatia... Pekko...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa selvää suomalaisten elokuvien puheesta. Pihinää ja sössötystä, vaikka äänet olisi isolla.
Suomalainen ohjaaja ei koskaan jätä käyttämättä tilaisuutta näyttää päähenkilön valkoisena paistavaa takapuolta heilumassa 'rakastelu' kohtauksessa. Se ajattelee että siinä on sitä seksiä joka sitten myy. Poikkeuksena taas Kaurismäki. Millähän se on niinkin menestynyt?
Ehkä eniten kaikessa suomalaisessa tuotannossa häiritsee se, että puhutaan kirjakieltä ilman murteita tai vivahteita. Eihän niin puhu kukaan muutenkaan normaalisti, edes poliitikot tai presidentti.
Kaivakaa jostain 90-luvun alun helmi täällä pojat tähden alla.
Vaivannäkö palkitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnioitan Krista Kososta, mutta eikö nyt ketään muuta olisi löytynyt Vivica Bandlerin rooliin? Joku lyhyempi, pyöreämpi lesbompi. Tove-leffaa tarkoitan. Positiivisesti joku outo naama esittää Tovea. Sukunimi on kylläkin Pöysti, joten nepotismia ei tarvitse kovin kaukaa hakea.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä eniten kaikessa suomalaisessa tuotannossa häiritsee se, että puhutaan kirjakieltä ilman murteita tai vivahteita. Eihän niin puhu kukaan muutenkaan normaalisti, edes poliitikot tai presidentti.
Tai sitten puhutaan niin lyhenneltyä pötköön puhuttua puhekieltä, ettei saa mitään selvää.
”Otaksmukaatonmunskeban?”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitan Krista Kososta, mutta eikö nyt ketään muuta olisi löytynyt Vivica Bandlerin rooliin? Joku lyhyempi, pyöreämpi lesbompi. Tove-leffaa tarkoitan. Positiivisesti joku outo naama esittää Tovea. Sukunimi on kylläkin Pöysti, joten nepotismia ei tarvitse kovin kaukaa hakea.
Tämä. Sillä on se sukunimi, se osaa näytellä. Ja tuo myy, laitetaan se rooliin. Taas.
Minusta tuo uusi Metsäjätti oli varsin hyvä elokuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen ohjaaja ei koskaan jätä käyttämättä tilaisuutta näyttää päähenkilön valkoisena paistavaa takapuolta heilumassa 'rakastelu' kohtauksessa. Se ajattelee että siinä on sitä seksiä joka sitten myy. Poikkeuksena taas Kaurismäki. Millähän se on niinkin menestynyt?
Niinpä. Eroottisuus ja jännitteiden rakentaminen on täysi mahdottomuus näille elokuvantekijöille ymmärtää, mutta onneksi on aina pomppivat-pakarat-vaihtoehto. Uuh kun on kuumaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo uusi Metsäjätti oli varsin hyvä elokuva.
Katsoin siitä pätkän, jossa oli joku tuntematon naama, joka näytteli luonnollisesti ja sympaattisesti. Ilmeisesti jaksaa kannatella stooria, koska elokuvaa on kovasti kehuttu. Hyvä hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ihmetellyt samaa kun muissa pohjoismaissa tehdään ihan päteviä elokuvia etenkin Ruotsissa ja näistä maista tulee myös a-luokan näyttelijöitä Hollywoodiin. Suomalaiset elokuvat on pelkkää ryyppäämistä ja näyttelijät sellaisia joita ei voi englanninkieliseen puherooliin laittaa aksentin takia.
Muistan jonkun viimeisen suomalaisen elokuvan, jota yritin katsoa, siinä oli vain paljon mt-ongelmaista kiljumista ja jotain ihmeellisiä läiskiviä harmaita panokohtauksia rumilla ihmisillä humalassa, siis ihan järkyttävää, eikä mitään ideaa missään.
En jaksa enää edes yrittää katsoa suomalaisia tuotantoja.
Voitaisiin tehdä Hollywood tyylillä samanlaisia leffoja.
- Nisti-Jokella sixpäk ja suussa laminaatit. Köyhyyttä symboloi vuoden vanha iPhone.
- Tyttöystävä joku nuorelta Irina Börkjundilta näyttävä täytehuuli.
- Lähiökapakasta löytyy Arska joka on ryypännyt elämänsä mutta silti täysin virheetön hymy hänelläkin. Arska on Joken isä joka hakataan kuoliaaksi Skinien toimesta. Skinien johtaja on Raaka-Kake joka on lyhyt ruma mies mukä kuvastaakin hänen pahuuttaan.
Jokke joutuu ottamaan yhteyttä Supon agenttina toimivaan veljeensä joka nuorempana käänsi selkänsä perheelleen äidin kuoltua. Elokuvan lopussa veljekset löytävät toisensa ja lopussa Jokke kävelee tyttöystävänsä kanssa pähdehoitolaan mikä näyttää kartanolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ihmetellyt samaa kun muissa pohjoismaissa tehdään ihan päteviä elokuvia etenkin Ruotsissa ja näistä maista tulee myös a-luokan näyttelijöitä Hollywoodiin. Suomalaiset elokuvat on pelkkää ryyppäämistä ja näyttelijät sellaisia joita ei voi englanninkieliseen puherooliin laittaa aksentin takia.
Muistan jonkun viimeisen suomalaisen elokuvan, jota yritin katsoa, siinä oli vain paljon mt-ongelmaista kiljumista ja jotain ihmeellisiä läiskiviä harmaita panokohtauksia rumilla ihmisillä humalassa, siis ihan järkyttävää, eikä mitään ideaa missään.
En jaksa enää edes yrittää katsoa suomalaisia tuotantoja.
Voitaisiin tehdä Hollywood tyylillä samanlaisia leffoja.
- Nisti-Jokella sixpäk ja suussa laminaatit. Köyhyyttä symboloi vuoden vanha iPhone.
- Tyttöystävä joku nuorelta Irina Börkjundilta näyttävä täytehuuli.
- Lähiökapakasta löytyy Arska joka on ryypännyt elämänsä mutta silti täysin virheetön hymy hänelläkin. Arska on Joken isä joka hakataan kuoliaaksi Skinien toimesta. Skinien johtaja on Raaka-Kake joka on lyhyt ruma mies mukä kuvastaakin hänen pahuuttaan.
Jokke joutuu ottamaan yhteyttä Supon agenttina toimivaan veljeensä joka nuorempana käänsi selkänsä perheelleen äidin kuoltua. Elokuvan lopussa veljekset löytävät toisensa ja lopussa Jokke kävelee tyttöystävänsä kanssa pähdehoitolaan mikä näyttää kartanolta.
Arska on btw pelannut nuorena NHL:ssä, mutta ei ehtinyt rikastua ennen kuin polvivamma lopetti uran. Hammasrivin virheettömyys korostuu entisestään. Perheen autotallista löytyy valtava kaitafilmikokoelma (ihan tosi, Arska on jo kolmannen polven kaitafilmikonkari), ja välillä nähdään koskettavia flashbäkkejä Nisti-Joken lapsuudesta, joista käy selväksi, että koko suvulla on karskin pinnan alla sydän kultaa ja vahva keskinäinen lojaliteetti, vaikka Arska välillä vähän heitteleekin perheen pienimpiä.
Supon agentti tietenkin häpeää perhettään, mutta kaitafilmit paljastavat totuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen ohjaaja ei koskaan jätä käyttämättä tilaisuutta näyttää päähenkilön valkoisena paistavaa takapuolta heilumassa 'rakastelu' kohtauksessa. Se ajattelee että siinä on sitä seksiä joka sitten myy. Poikkeuksena taas Kaurismäki. Millähän se on niinkin menestynyt?
Kaurismäki on ainoa suomalainen ohjaaja joka on ns kansainvälistä tasoa.
Suomessa ja ulkomailla katsojien piirissä arvostettu mutta täällä meillä snobit + muu teatteriväki ilmeisesti ei tykkää herran tuotoksista niissä kun ei ole pakollista sauna sekä seksikohtauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ihmetellyt samaa kun muissa pohjoismaissa tehdään ihan päteviä elokuvia etenkin Ruotsissa ja näistä maista tulee myös a-luokan näyttelijöitä Hollywoodiin. Suomalaiset elokuvat on pelkkää ryyppäämistä ja näyttelijät sellaisia joita ei voi englanninkieliseen puherooliin laittaa aksentin takia.
Muistan jonkun viimeisen suomalaisen elokuvan, jota yritin katsoa, siinä oli vain paljon mt-ongelmaista kiljumista ja jotain ihmeellisiä läiskiviä harmaita panokohtauksia rumilla ihmisillä humalassa, siis ihan järkyttävää, eikä mitään ideaa missään.
En jaksa enää edes yrittää katsoa suomalaisia tuotantoja.
Voitaisiin tehdä Hollywood tyylillä samanlaisia leffoja.
- Nisti-Jokella sixpäk ja suussa laminaatit. Köyhyyttä symboloi vuoden vanha iPhone.
- Tyttöystävä joku nuorelta Irina Börkjundilta näyttävä täytehuuli.
- Lähiökapakasta löytyy Arska joka on ryypännyt elämänsä mutta silti täysin virheetön hymy hänelläkin. Arska on Joken isä joka hakataan kuoliaaksi Skinien toimesta. Skinien johtaja on Raaka-Kake joka on lyhyt ruma mies mukä kuvastaakin hänen pahuuttaan.
Jokke joutuu ottamaan yhteyttä Supon agenttina toimivaan veljeensä joka nuorempana käänsi selkänsä perheelleen äidin kuoltua. Elokuvan lopussa veljekset löytävät toisensa ja lopussa Jokke kävelee tyttöystävänsä kanssa pähdehoitolaan mikä näyttää kartanolta.
Arska on btw pelannut nuorena NHL:ssä, mutta ei ehtinyt rikastua ennen kuin polvivamma lopetti uran. Hammasrivin virheettömyys korostuu entisestään. Perheen autotallista löytyy valtava kaitafilmikokoelma (ihan tosi, Arska on jo kolmannen polven kaitafilmikonkari), ja välillä nähdään koskettavia flashbäkkejä Nisti-Joken lapsuudesta, joista käy selväksi, että koko suvulla on karskin pinnan alla sydän kultaa ja vahva keskinäinen lojaliteetti, vaikka Arska välillä vähän heitteleekin perheen pienimpiä.
Supon agentti tietenkin häpeää perhettään, mutta kaitafilmit paljastavat totuuden.
Nisti-Jokke taas näkee samat kaitafilmipätkät mustavalkoisina ja täynnä jotain demoneita. Nämä flashbackit yllättävät hänet aina kun hän yrittää kliinata aktinsa. Siinä ei auta edes töröhuuli-Irinan omistautunut rakkaus.
Se vähään riippuu mitä pitää hyvänä tai huonona. Totttakai kun budjetiit on peniä niin niissä joutuu mittimään paljonkin varmastikiin enemmän sitä tuttua ja turvalllista suomalaista identiteeettiä kuin etttä uudistaisi johonkin usvaiseeen suuntaan jotain ihme ideoita isolla rahallla ja ne menisi kankkulankaivooon siinä misssä elokuvantekijän mainekkkin.
Olen kokenut tähän mennessä näkemäni suomalaiset leffat tosi tönkköinä ja teennäisinä (enkä niitä rehellisyyden nimissä viime vuosina ole juuri katsonutkaan). Nyt kävin kuitenkin kehuja kuultuani katsomassa Seurapelin, ja sehän oli todella positiivinen yllätys! Hahmot tuntuivat aidoilta, dialogi tuntui aidolta, tapahtumat tuntuivat aidoilta. Tätä en ole aiemmin suomalaisessa elokuvassa kokenut. Virkistävä yllätys, ja loi uskoa mennä toistekin kokeilemaan suomalaista elokuvataidetta.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut tähän mennessä näkemäni suomalaiset leffat tosi tönkköinä ja teennäisinä (enkä niitä rehellisyyden nimissä viime vuosina ole juuri katsonutkaan). Nyt kävin kuitenkin kehuja kuultuani katsomassa Seurapelin, ja sehän oli todella positiivinen yllätys! Hahmot tuntuivat aidoilta, dialogi tuntui aidolta, tapahtumat tuntuivat aidoilta. Tätä en ole aiemmin suomalaisessa elokuvassa kokenut. Virkistävä yllätys, ja loi uskoa mennä toistekin kokeilemaan suomalaista elokuvataidetta.
Tätä on moni kehunut, mutta en aio silti katsoa, koska kolmekymppisten suhdesekoilut nyt eivät voisi vähempää kiinnostaa, vaikka niitä käsiteltäisiin ensimmäisessä hyvässä kotimaisessa elokuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jenkeissäkin tehdään 100 huonoa elokuvaa jokaista hyvää kohti, ne huonot vaan ei koskaan kantaudu tänne asti ja siellä tehdään "pikkuisen" enemmän elokuvia...
Tilatkaa vaikka Amazon Prime missä valtava määrä jenkkituotantoa, kyllä niitä huonojakin löytyy ihan liikaa.
Amazon Primessa juuri ne huonot elokuvat on, ja harvoin siellä hyviä elokuvia on katsottavana.
Mä sain päänsäryn Luokkakokouksesta.