Mitkä ihmeen ruuhkavuodet?

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:56"]

Onko se oma valinta, jos vaikka toisilla paikkakunnilla asuville vanhemmille ja appivanhemmille tulee sairauksia ja muita vaivoja, joiden takia he ovat säännöllisen apunne varassa? Ilmoitatko tähän lääkkeeksi, että muutatte tietenkin samalle paikkakunnalle tai otatte heidät asumaan teille ja joko sinä tai miehesi jättää työnsä hoitaakseen vanhempaa ikäpolvea? Pitääkö se perheen tarpeisiin sopiva talo jättää rakentamatta tai remppaamatta? Pitääkö lapsille lyödä hsl.fi ja kaukoliikennebussien aikataulut käteen ja neuvoa että tuolla menet tuonne, vaihdat tuossa ja tuossa ja kävelet 2 km ja olet treeneissä, toivottavasti ajoissa? Jos kodin, päiväkodin ja työpaikan välinen juoksu rasittaa, jätä työsi ja ala harrastaa enkeliterapiaa, feng shuita ja reikiterapiaa?

[/quote]

kaikki mainitsemas asiat olivat omia valintoja, paitsi sairaudet (ainakaan yleensä). vanhan talon remppa/kaukoliikenteen varassa korvessa asuminen/pitkät etäisyydet päiväkotiin ym ovat juuri niitä omia valintoja :o) työssäkäyvän perheellisen on mahdotonta ajella pitkiä matkoja päivittäin sairaiden vanhempien luokse sehän on kaikille itsestäänselvää, joten on tehtävä jokin muu ratkaisu, esim sairaan vanhemman muutto samalle paikkakunnalle ja/tai kotiavun hommaaminen hänelle.

"AH mitä viisastelua ja kauheeta shaissea! Viisivuotias tosiaan varmaan joo sanoo että kotona on niin ihana olla kun on carpe diem ilmapiiri! Eiköhän se ole niin että vanhemmat hokee sitä toisilleen ja lapsi onkii sen sieltä omaan puheeseensa, koska tietää että vanhemmat tykkää."

Kyllä meillä poika tämän on ihan "keksinyt" ja sanoo sitä aina välillä ihan muuten vain kun tekee tai tehdään yhdessä jotain tosi kivaa kotona, viimeksi kun hain hänet päiväkodista niin kävelymatkalla sanoi tämän, ihan viime viikolla taisi olla. Ja oli muistaakseni reilusti alle neljän vanhan kun ekaa kertaa sanoi näin. Miksi ihmeessä lapsi ei voisi näin sanoa ja tuntea jos kotona on kerran hyvä olla? Meillä poika laukoo muutenkin paljon ihan omia ajatuksiaan, ja esim tämä "kotona on ihana olla" oli sellainen, mikä jotenkin oikein pysäytti minut, koska en ollut itse ajatuksen tasolla koskaan sitä oikein ajatellut. Ikävää, jos jokun mielestä lapsi ei voi ymmärtää ja tuntea kiirettömän kotona olemisen ihanuutta, varmaan jos ei ole koskaan sitä kokenut kunnolla. :(

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 10:54"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 10:42"]

[/quote]

Mä en ole ap, meillä ei rakenneta. Ja miten 10-vuotiaalle urheilulliselle pojalle sanotaan, että urheilu loppuu nyt...? Ei noita treenejä ollu 5*viikossa 4-6-vuotiaana kun aloitti. Ja ihan oikeasti, mua kyllä säälittää ne lapset, jotka ei saa harrastaa, kun vanhemmat ei jaksa kuskata. Mutta siis minä EN valuttanut, totesin vaan että ei ole vapaa-ajan ongelmia ;) 

[/quote]

Aivan, sinä et ole ap. Minä kommentoin aapeelle. :) Ihan vinkiksi, jos lapset ei harrasta viittä kertaa viikossa niin se ei tarkoita ettei harrastuksia voisi olla. Pikkulapsiaikana on jostain tingittävä, suurin osa ei halua tinkiä rahasta, joten silloin tingitään jostain muusta. Kuten omista harrastuksista, jos siitä elämästä on pakko tehdä niin aikaa vievä. 

[/quote]

Jos kommentoit ap:lle,  miksi lainasit mun tekstiä? :) Yleensä lainataan sitä, jolle kommentoidaan, siten keskustelu on sujuvaa.

:) :) :)

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:56"]

Onko se oma valinta, jos vaikka toisilla paikkakunnilla asuville vanhemmille ja appivanhemmille tulee sairauksia ja muita vaivoja, joiden takia he ovat säännöllisen apunne varassa? Ilmoitatko tähän lääkkeeksi, että muutatte tietenkin samalle paikkakunnalle tai otatte heidät asumaan teille ja joko sinä tai miehesi jättää työnsä hoitaakseen vanhempaa ikäpolvea? Pitääkö se perheen tarpeisiin sopiva talo jättää rakentamatta tai remppaamatta? Pitääkö lapsille lyödä hsl.fi ja kaukoliikennebussien aikataulut käteen ja neuvoa että tuolla menet tuonne, vaihdat tuossa ja tuossa ja kävelet 2 km ja olet treeneissä, toivottavasti ajoissa? Jos kodin, päiväkodin ja työpaikan välinen juoksu rasittaa, jätä työsi ja ala harrastaa enkeliterapiaa, feng shuita ja reikiterapiaa?

[/quote]

Ensimmäinen ei ole oma valinta, kaikki muu on. Mutta kuten sanoin, todella monella loppujen lopuksi tärkein on raha. Eikä siinä ole mitään pahaa, mutta kun itse on ne tietyt valinnat itse tehnyt niin onhan se hassua että sitten valitetaan miten "kamalaa" elämä on. Ja miksi kaikki pitää vetää aina äärimmäisyyksiin?

[/quote]'

Raha on tärkeää, ei siitä pääse mihinkään. Kaikki maksaa. Pariskuntien ja perheiden ylivoimaisesti suurin erimielisyyksien aihe on raha ja siihen liittyvät ongelmat. Jos downshiftaat, tilaat itsellesi rahaongelmia. Jos sen takia tingit asumisesta ja jopa toivomastasi perhekoosta, kuristat elämääsi vielä lisää. Moni mieluummin näkee parempana vaihtoehtona sen, että taloudellista pelivaraa on enemmän, saa perheelle tilaa asumiseen, voi kustantaa pari lasta enemmän,  harrastuksia, matkoja ja muuta ja ehtii varautua yllättäviä rahavaikeuksia vastaan  ja vastaavasti joutuu elämään kiireen kanssa kuin sen, että asuu ahtaasti, jättää lapset hankkimatta ja monenlainen epävarmuus kiusaa jatkuvasti.

Helpottaa paljon, kun asioista voi puhua jonkun sellaisen kanssa, jolle tilanne on itselleenkin tuttu. Ikävä kyllä silloin nuo "me elämmekin hetkessä ja Kirmo-Kyynel ja Vilkas-Volmeri voivat kävellä harrastuksiinsa naapuriin aivan itse jo eskari-iässä   : )" -vinkit eivät ns. kosketa.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:39"]

Kauhea sana tuo ruuhkavuodet! Kuulostaa siltä kuin elämä valuisi hukkaan siltä ajalta. :( Onneksi meillä ei ole eikä tule tuollaista omien valintojemme ansiosta. 

Meillä eletään ihan vaan hetkessä ja tehdään asioita yhdessä rauhassa. Poika 5-vuotta ja toinen lapsi tulossa ihan lähiaikoina, joten lastenkaan kanssa ikäeron takia ei tule tilannetta "pari ekaa vuotta sumussa enkä muista mitään". Harrastuksiin viedään joko vuorotellen tai molemmat yhdessä, välissä saatetaan käydä kaupassa tai muualla mihin on tarvis. Kun poika kasvaa, pääsee hän harrastuksiin ihan omatoimisestikin, koska olemme valinneet helpon ja mukavan asumisen kaikkien palvelujen ja harrastusmahdollisuuksien keskeltä, ja tietysti hyvän julkisen liikenteen alueelta. Myös kaverit samalla pihalla ja lähiympäristössä. Ruokaa tehdään ja kotia hoidetaan miehen kanssa yhdessä eikä sekään tunnu vastenmieliseltä tai "pakolliselta" vaan normaalilta kiirettömältä elämältä. Poika ollaan saatu kasvatettua hyvin mistä olen itsekin ylpeä), ei ole koskaan ollut ongelmia missään asioissa hänen kanssaan ja vietetään illat suurimmaksi osaksi rauhassa kotona kaikki yhdessä omia tai yhteisiä juttuja puuhaillen. Harrastusillat ovat ainoat "pakolliset menot", muuten hän saa olla kotona ja tehdä mitä itse haluaa. Poika sanookin usein, että "äiti meillä on ihana koti ja täällä on ihanaa olla". Kiireestä ja ruuhkavuosista ei tietoakaan ja silti kaikki tarvittava saadaan hoidettua. Nyt jään taas kotiin muutamaksi vuodeksi ja pääsemme koko perhe keskittymään uuteen elämään rauhassa pikkuisen syntymän johdosta. Ai niin, ehkä auto pitää jossain vaiheessa hommata, kun tähän asti ei ole sille ollut tarvetta edes, kiitos omien asumisvalintojemme. "ruuhkavuosia" ei kiitos meille ikinä. :)

[/quote]

AH mitä viisastelua ja kauheeta shaissea! Viisivuotias tosiaan varmaan joo sanoo että kotona on niin ihana olla kun on carpe diem ilmapiiri! Eiköhän se ole niin että vanhemmat hokee sitä toisilleen ja lapsi onkii sen sieltä omaan puheeseensa, koska tietää että vanhemmat tykkää.

[/quote]

tosiaan hirveän riitaisan ja v*ttuuntuneen oloisia ihmisiä nämä jotkut ruuhkavuosikahlaajat. lukekaa oikeesti itse näitä tekstejänne ja miettikää elättekö nyt sitä ihanaa unelmaanne. itse ainakaan en noin agressiivisesti tunne muiden tekstejä kohtaan koska minun on hyvä olla :o)

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:56"]

Onko se oma valinta, jos vaikka toisilla paikkakunnilla asuville vanhemmille ja appivanhemmille tulee sairauksia ja muita vaivoja, joiden takia he ovat säännöllisen apunne varassa? Ilmoitatko tähän lääkkeeksi, että muutatte tietenkin samalle paikkakunnalle tai otatte heidät asumaan teille ja joko sinä tai miehesi jättää työnsä hoitaakseen vanhempaa ikäpolvea? Pitääkö se perheen tarpeisiin sopiva talo jättää rakentamatta tai remppaamatta? Pitääkö lapsille lyödä hsl.fi ja kaukoliikennebussien aikataulut käteen ja neuvoa että tuolla menet tuonne, vaihdat tuossa ja tuossa ja kävelet 2 km ja olet treeneissä, toivottavasti ajoissa? Jos kodin, päiväkodin ja työpaikan välinen juoksu rasittaa, jätä työsi ja ala harrastaa enkeliterapiaa, feng shuita ja reikiterapiaa?

[/quote]

kaikki mainitsemas asiat olivat omia valintoja, paitsi sairaudet (ainakaan yleensä). vanhan talon remppa/kaukoliikenteen varassa korvessa asuminen/pitkät etäisyydet päiväkotiin ym ovat juuri niitä omia valintoja :o) työssäkäyvän perheellisen on mahdotonta ajella pitkiä matkoja päivittäin sairaiden vanhempien luokse sehän on kaikille itsestäänselvää, joten on tehtävä jokin muu ratkaisu, esim sairaan vanhemman muutto samalle paikkakunnalle ja/tai kotiavun hommaaminen hänelle.

[/quote]

Otetaan yksiöön asumaan muistihäiriöiset appivanhemmat ja katsotaan, miten siivet kantaa :D

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:24"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 09:59"]

Kaikki ei voi tehdä osa-aikatyötä. Eikä halua. Minä teen 80% työaikaa ja samoin mies, silti on kiire koko ajan!  10-vuotias harrastaa 5 kertaa viikossa,  7-vuotias 3 kertaa viikossa. Pelit päälle.  Lisäksi on taaperoikäinen. Omat harrastukset,  miehen harrastukset. Työ, kotityöt. Ei tarvi miettiä, mihin aikansa käyttää. 

[/quote]

Jos ei halua niin sitten on varmaan turha valittaakaan :) Ja itsehän te olette valinneet sen, että lapset harrastaa tosi paljon jne. Ja tuohon syssyyn kun vielä aletaan rakentamaan niin varmaan järkikin sanoo jo, että aika ja rahat ovat lujilla. 

[/quote]

juu ja sinunlaiset vois jo vihdoin vetää vitun päähän.

ärsyttää, kun tällaisten vuoksi joka helvetin keju menee vänkäämiseksi, kun näissä vois joskus hyvässä hengessä vaihtaa kokemuksia ja purkaa mieltään

[/quote]

muuhun kantaa ottamatta...onko tuollainen "vedä vittu päähän" rakentavaa keskustelua hyvässä hengessä?

-ohis-

[/quote]

En ole tuo siteeraamaasi sanontaa vaalinut, mutta tässä tapauksessa ja muutamassa muussakin ymmärrän kyllä sen käytön. Keskusteluissa tulee usein paikalle pätemään ne, jotka viisastelevat vastaavalla tavalla ja korostavat, miten heillä on vain yksi lapsi ja eletään käpyjä keräten landella mitään harrastamatta äiti kotona kunnes lapsi on abi, kun se on kaikkien etu. Normaalit ihmiset käyvät töissä ja haluavat elää ilman taloudellisia ongelmia ja haluavat tarjota perheelleen tilavaa asumista, terveellistä ruokaa, vaatetta, matkoja ja harrastuksia. Jotkut jopa nauttivat työstään . Kun kaiken tämän yhdistää, niin kyllähän siinä kiirettä piisaa ja pitää suunnitella ajankäyttöä. Siihen kun tulee sitten joku pajujenpunoja hymiöilemään, että elämä on, niin eipä ihme, että stressatulla sielulla on alatyylinen sanavalinta kielen päällä.

Itse kannattaisin arjen huolellista suunnittelua, kimppakyytejä, ostopalveluita sekä kaiken turhan tekemisen karsimista. Kyllä se arki sillä pyörii ja kriittisimmät vuodet ovat loppujen lopuksi aika nopeaan ohi.

[/quote]

Kaksi alaspäin peukutusta.

Voisiko joku avata, että minkähän takia?

Kylläpä täällä näkyy joillain olevan hermot piukalla.

:) 

Kyllä ne ruuhkavuodet on monille ihan todellinen paikka, osittain varmasti omien valintojen tulosta, osittain sitten taas monen sellaisen asian, joihin itse ei oikein voi vaikuttaa, summa.

Parhaitenhan ruuhkavuosisumassa pärjäävät ne, jotka joko a) ovat sen verran varoissaan ja delegointikykyisiä, että voivat tosiaan suunnitella sujuvan triangelin työpaikan, kodin ja päiväkodin väliltä. Arkea voidaan helpottaa ostamalla palveluita yms. Tai sitten toinen vanhempi voi jäädä kotiin useammaksi vuodeksi tai b) perheitä, joiden tulotaso ja menotaso on alun alkaenkin pieni ja epävarma. Silloin ne ruuhkavuodet ei kosketa, kun on ihan sama onko toinen vanhemmista kotona tai ei (taloudellisesti voi jopa saada enemmän rahaa kuin että molemmat olisi töissä) eikä ole varaa harrastaa, eikä töistäkään tule todellisia paineita (aivot narinkkaan töitä).

Aika kovilla on moni tuntemistani keskiluokkaisista perheistä, joissa molemmat vanhemmat ovat töissä, varsinkin jos ovat yhtään epävarmoissa töissä, joissa täytyy koko ajan todistaa oma markkina-arvonsa. Todella moni perhe ei voi myöskään pk-seudulla tällä hetkellä valita asuinpaikkaa sen mukaan, missä kulloinenkin työpaikka sattuu sijaitsemaan. Niin että se triangeli olisi sopiva. Välimatkoihin voi kulua päivittäin paljon aikaa, vaikka kuinka ahtaasti asuttaisiin pk-seudulla.

Ja todella, todella paljon vaikuttaa myös se, kuinka paljon isovanhemmat osallistuvat vai osallistuvatko lainkaan.

- Tällä hetkellä ei pahimmassa ruuhkavuosisumassa, mutta ei se tarkoita, etteikö moni muu olisi.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 12:03"]

Niin, pitää jättää lapset tekemättä ja talo rakentamatta ja asua yksiössä loppu elämä,  ettei joudu kamppailemaan kiirevuosien kanssa...

[/quote]

Me olemme miehen kanssa keränneet jo parin vuoden ajan "lapsirahastoa" eli sijoitamme joka kuukausi sellaisen summan, jonka lapsen elättämiseen menisi keskimäärin. Nykyisellä tuotto-odotuksella meillä on yli 200 000 euroa siinä vaiheessa, kun lapsi muuttaisi pois kotoa. Ei siis tarvitse asia yksiössä, nykyinen kaksio keskustassa riittää ihan hyvin. -34

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:35"]

Ehkä voisit opetella esittämään asiat hieman toisenlaisessa sävyssä ja jättämään tosiaan ne hymiöt vähän vähemmälle?  Ne nimittäin ovat aika ärsyttäviä.

[/quote]

:)))))))))))

:DDDDDDDD

Mutta elämä on todellakin valintoja. Saat olla hoitovapaalla, kun lapset ovat 3v. Ja kuka käskee tehdä lapsia niin vanhana,että omat vanhemmat dementoituu. Olisit tehnyt lapset 22-25v, kuten minä, niin omista vanhemmista on apua.

On omia valintoja, jos ei hommaa ammattia ja tekee lapset mummoäitinä päälle 40v ja sitten ruikuttaa ja itkee, että on ruuhkavuodet, kun on niin paska palkka ja isi ja äiti ja appi ja anoppi tarvitse hoitoapua, voi voi...

Elämä on valintoja :)))))))))))))))))))))))))))))

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:58"]

Parasta terapiaa ruuhkavuosissa kärvistelevälle sielulle on samassa jamassa olevan vertaistuki, sarkastinen huumori ja naurun räkätys, eikä mitäsläksitkikkeliskokkelis :D :D :D :) :)-viestit. 

[/quote]

Jos ottaa noin koville omat huonot valinnat, ei ihme, jos mieskin jättää

:))))))))))))))))))))))

Mä en tiedä, onko tämä hymiöitä kylvävä yksi ja sama tyyppi, mutta ärsyttävä hän ainakin on :) 

Meillä on kolme lasta. Kiirettä riittää. Arkea helpotetaan kimppakyydeillä lasten harrastuksiin, tekemällä isoja ruoka-annoksia ja kestämällä kodin kaaosta. Omasta elämästäni en enää suostu tinkimään, mutta kyllä lapsetkin saa mennä ja harrastaa. Rakastan työtäni,  en halua tehdä osa-akkaista. Rakastan myös harrastuksiani ja omaa aikaani. En valita :) 

Mulla ruuhkavuodet tarkoitti 4 lasta, kaksi ammattia, omakotitalo, parisuhde ja pari koiraa ja tämä kaikki sisällytettynä kymmenen vuoden haarukkaan. Minun ainoa harrastukseni oli töissä käynti. Minä elän unelmaani! (ihan oikeasti)

Miehelle paras lahja on tehdä vain yksi lapsi tai jättää jopa se tekemättä. Elämä on paljon leppoisampaa, kun tekee vain yhden lapsen. Rahaa jää paljon enemmän ja miehelle on enemmän aikaa.

Ruuhkavuosia ei tarvitse yhden lapsen kanssa kärsiä, koska voimme asua keskustassa pienessä kolmiossa ja lapsi pääsee itse harrastuksiin-

Ja tosiaan, olemme tehneet lapsen niin nuorina, että isovanhemmat vuorotellen hoitaa sitä ja saamme parisuhdeaikaa. 

Valinta on vapaa. Jos vääntää monta lasta ja muuttaa korpeen, niin silloin on elämä kamalaa. Mies väsyy naisen vaatimuksiin ja lapsiin ja lähtee kävelemään. Ja sitten taas etsitään vertaistukea, kun ollaan kiirevuosia elävä yh.

Ei rahan perässä kannata juosta. Elämme vain kerran. Elämykset ja parisuhde on paljon tärkeämpää. Ette te mitään hautaan saa

;O)

Millainen tästäkin ketjusta olisi tullut, jos hymiötyyppi ei olisi tullut heti alussa valaisemaan, kuinka te kiirevuosia elävät teette vääriä valintoja.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 09:59"]

Kaikki ei voi tehdä osa-aikatyötä. Eikä halua. Minä teen 80% työaikaa ja samoin mies, silti on kiire koko ajan!  10-vuotias harrastaa 5 kertaa viikossa,  7-vuotias 3 kertaa viikossa. Pelit päälle.  Lisäksi on taaperoikäinen. Omat harrastukset,  miehen harrastukset. Työ, kotityöt. Ei tarvi miettiä, mihin aikansa käyttää. 

[/quote]

Jos ei halua niin sitten on varmaan turha valittaakaan :) Ja itsehän te olette valinneet sen, että lapset harrastaa tosi paljon jne. Ja tuohon syssyyn kun vielä aletaan rakentamaan niin varmaan järkikin sanoo jo, että aika ja rahat ovat lujilla. 

[/quote]

Mielestäni tuo vastaaja ei mitään valittanut. Hän kertoi omalta osaltaan miten ruuhkavuodet näkyy heidän perheessään.

Meillä alkaa ihan pikkuhiljaa vähän helpottamaan, kun lapset on 5, 8 ja 10-vuotiaat. Me myös olemme molemmat vaativissa töissä, ja talokin on rakennettu. Ei raaskita sanoa lapsille, että ette saa harrastaa, kun intohimoa löytyy, joten kuskataan heitä. Eikähän tuolla 10-v:llä jo viimeistään viiden vuoden päästä ole joku moottoriajoneuvo, jolla voi mennä treeneihinsä itse : ) Ehkä jo mopoautolla kuskata veljiäänkin sitten. 

Mutta joo. Arki-iltaisin ei ehdi tehdä mitään. Ei mitään, ikinä. Onneksi meillä käy siivooja kahdesti kuussa se on aivan valtava pelastus tässä puristuksessa.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 12:42"]

Miehelle paras lahja on tehdä vain yksi lapsi tai jättää jopa se tekemättä. Elämä on paljon leppoisampaa, kun tekee vain yhden lapsen. Rahaa jää paljon enemmän ja miehelle on enemmän aikaa.

Ruuhkavuosia ei tarvitse yhden lapsen kanssa kärsiä, koska voimme asua keskustassa pienessä kolmiossa ja lapsi pääsee itse harrastuksiin-

Ja tosiaan, olemme tehneet lapsen niin nuorina, että isovanhemmat vuorotellen hoitaa sitä ja saamme parisuhdeaikaa. 

Valinta on vapaa. Jos vääntää monta lasta ja muuttaa korpeen, niin silloin on elämä kamalaa. Mies väsyy naisen vaatimuksiin ja lapsiin ja lähtee kävelemään. Ja sitten taas etsitään vertaistukea, kun ollaan kiirevuosia elävä yh.

Ei rahan perässä kannata juosta. Elämme vain kerran. Elämykset ja parisuhde on paljon tärkeämpää. Ette te mitään hautaan saa

;O)

[/quote]

Onneksi mun mieheni ei ole lapsi, vaan ihan tasavertainen kumppani, joka osaa kyllä itse kertoa mitä haluaa ja mistä tykkää ja osallistua perhesuunnitteluun. Mun ei tarvitse paapoa häntä kuin vauvelia, eikä pelätä, että hän sitten marttyyrina lähtee vieraisiin, kun puoliso ei leikkinytkään hänen äitiään.

Ihmeellistä lällättelyä. Koko ajan pitää korostaa omaa paremmuuttaan, omien valintojen ylivertaisuutta ja päälle kummastella, miksi niitä ei oteta ihailulla ja kiitollisuudella vastaan. Koko ketju on pilalla pätemistarpeisten ihmisten ylimielisten kommenttien takia. Ap haki vertaistukea. Ehkä jotain vinkkiä arjen sujuvuuteen mutta tuskin pilkkaa, ivaa tai omituisia kommentteja siitä, miten jonkun 5v palvoo kotiaan. Me ihmiset olemme erilaisia ja lapset ovat erilaisia.  Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Tuo 5v:n äiti voi olla ruuhkavuosista eri mieltä 4 vuoden päästä, kun esikoisella alkaa olla omia menoja, ja kuopusta kuskataan päiväkotiin ja työssäkin ehkä omat vaatimuksensa.

Minäkin muistan elämän esikoisen kanssa toisenlaisena. Hänellä oli yksi harrastus maanantaisin ja muuten puuhailtiin kotona. Ehdittiin kyläillä, sisustaa, askarrella ja minullakin oli harrastusaikaa pari kertaa viikossa. Lapsen kasvaminen kouluikään ja toisen pienen hoito moninkertaistaa kiireen ja aikatauluttaa elämää uudella tavalla. Kahden eri ikäisen tarpeet ovat hyvin erilaiset. Muistan hötkyilleeni jopa esikoisen kaverisynttäreistä, kun pieni vauva kainalossa yritin paimentaa 12 pikkupoikaa miehen kuvatessa. Ihania muistoja mutta siitä se kiire alkoi.

Aina ei ole auvoisaa ja ihanaa. Miksi näihin elämän rankkoihin hetkiin ei saa tukea ja myötätuntoa vaan pelkkää besserwisseröintiä ja omakehua. Minä olen elämäni valinnut ja nautin siitä kyllä mutta on siinä nurjatkin puolensa. Juuri nyt on kiire, kuskaamista ja lasten tarpeiden ykköseksi laittamista. Meillä ei harrastuskertoja vähennetä siksi, kun aikuisia ei kuskaaminen huvita vaan ykkösenä on lasten tarpeet. Muutaman vuoden päästä ykkösenä voi olla jokin muu. Saan hurjasti iloa siitä, kun näen lasteni innostuksen hakiessani heitä harrastuksista. Saan kai silti sanoa, ettei se haku ole suurinta herkkuani.

26 tai 27

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 12:03"]

Niin, pitää jättää lapset tekemättä ja talo rakentamatta ja asua yksiössä loppu elämä,  ettei joudu kamppailemaan kiirevuosien kanssa...

[/quote]

Mitä minä sanoin niistä äärimmäisyyksiin menosta? Luojan kiitos, on muitakin valintoja kuin yksiö tai tupaten täyteen ahdettu elämä! :)