Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitkä ihmeen ruuhkavuodet?
24.11.2013 |
Onko se nyt tätä, kun aika ei tunnu riittävän työn, perheen ja parisuhteen välillä ja vielä pitäisi löytää aikaa itsellekin? Pitäisi jaksaa käydä töissä, rakentaa taloa, nähdä ystäviä, kuskata lapsia hoitoon/harrastuksiin yms. Tämä ainainen riittämättömyyden tunne.
Kommentit (145)
Näihin on vaikea ottaa kantaa varsinkaan jos vastaukseksi ei käy se, että ainahan voi keventää tahtia niissä asioissa joissa sitä voi keventää. Vaikka lapset haluaisivatkin harrastaa 5 kertaa viikossa, niin jos vanhempien aika ja jaksaminen ei riitä kuskaamiseen niin kyllähän vanhemmalla on silloin oikeus rajoittaa harrastuksia. Ei laste tarvitse aina saada kaikkea mitä he haluavat. Kotihommissakin saattaisi olla monilla loysäämisen varaa, tai sitten niihin voi odottaa lastenkin osallistuvan osaamisensa rajoissa. On tosi ikävää, että monissa perheissä eläminen tuntuu olevan niin kovasti asioiden suorittamista. Itse olemme vähentäneet lapsille harrastukset pariin iltaan viikossa, loppuaika ulkoillaan ja vietetään aikaa ystävien kanssa. Toimii meillä, ja kaikki, niin lapset kuin vanhemmatkin, ovat paaaljon tyytyväisempiä kuin silloin, kun joka ikinen ilta oli jollain jotain menoa. Vaikka se klisee onkin, niin elämä on kuitenkin suuressa määrin valintoja. On hyvä jos jää paukkuja yli sen verran että kun tulee tilanne, jossa ei ole valinnan varaa (esim. läheisen sairastuminen), siitäkin selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos elämä on valintoja niin sitten minä valitsen ettei minun äitini olisi sairastanut syöpään ja kuollut ja valitsen myös että anoppi on terve eikä muistisairas hömppä joka asuu yksin kotona.
Juu ja äitiäni auttoi kotisairaanhoito ja anopilla on ostopalveluina ruoka ja lääkehoito mutta ei se arki toimi jos omaiset vain istuu perseellään ja kuvittelee että rahalla saa ja itse ei tarvitse tehdä mitään.
Pelkästää se paperirumba ENNEN kuin saa mitään osto ym palveluita kunnalta on raskas ja monimutkainen.
Ja kuka nyt voi hylätä läheisen pelkästään ostopalvelujen varaan???
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 10:42"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 09:59"]
Kaikki ei voi tehdä osa-aikatyötä. Eikä halua. Minä teen 80% työaikaa ja samoin mies, silti on kiire koko ajan! 10-vuotias harrastaa 5 kertaa viikossa, 7-vuotias 3 kertaa viikossa. Pelit päälle. Lisäksi on taaperoikäinen. Omat harrastukset, miehen harrastukset. Työ, kotityöt. Ei tarvi miettiä, mihin aikansa käyttää.
[/quote]
Jos ei halua niin sitten on varmaan turha valittaakaan :) Ja itsehän te olette valinneet sen, että lapset harrastaa tosi paljon jne. Ja tuohon syssyyn kun vielä aletaan rakentamaan niin varmaan järkikin sanoo jo, että aika ja rahat ovat lujilla.
[/quote]
Mä en ole ap, meillä ei rakenneta. Ja miten 10-vuotiaalle urheilulliselle pojalle sanotaan, että urheilu loppuu nyt...? Ei noita treenejä ollu 5*viikossa 4-6-vuotiaana kun aloitti. Ja ihan oikeasti, mua kyllä säälittää ne lapset, jotka ei saa harrastaa, kun vanhemmat ei jaksa kuskata. Mutta siis minä EN valuttanut, totesin vaan että ei ole vapaa-ajan ongelmia ;)
[/quote]
Kun lapsilla on treenejä paljon, oletan että harrastuksessa on kuitenkin muitakin lapsia. Jos lapset eivät voi mennä treeneihin itsenäisesti, vanhemmat voisi tehdä kimppakuskauksia treeneihin, jolloin 2-4 lapsen kuskaus vie vain yhden vanhemman ajan kerrallaan. Samalla tutustuu paremmin lapsen treenikavereiden vanhempiin, jos ovat muuten vieraampia. Yksi valinta tämäkin. :)
Miksi ei saisi valittaa ja huokailla ilman että aletaan lällätellä lasten lukumäärästä ja väärästä työpaikasta? Suurin osa hakee ältä palstalta vertaistukea. Niin minäkin.
Olem itse valinnut lasteni lukumäärän, heitä on kaksi, koska kahteen oli varaa. Enemmän olisi haluttu mutta ei näillä tuloilla.
Itse olen valinnut työni. Viihdyn työssäni. Työkaverini ovat ihania. Työni on myös ajoittain rankkaa. Meillä ei 80% työaika onnistinut. Käytänmössä tein yhtä paljon töitä pienemmällä palkalla ja tiivistetyllä työtahdilla. Onneksi työajat joustavat.
Itse.olen antanut lapseni harrastaa. Isommalla on harrastuksia viitenä päivänä viikossa, pienemmällä kolmena. Lapset rakastavat urheilua ja lisäksi on kausikortit laskettelemaan ja uimaan. Itse sohvaperunana teen kaikkeni, että lapsilla on mahdollisuus liikkua.
Taloa emme rakenna mutta omakotitalon hoito on yllättävän työlästä. Remonttilista on loputon...
Yhden isovanhemman olemme saattohoitaneet, joten mitään uutta se ei ole. Elämäni rankin kokemus tosin. Onneksi muut ovat toistaiseksi terveitä
Tämä kaikki on meidän arkea, en vaihtaisi sitä pois mutta mielestäni saan sanoa, että on rankkaa ja kiireistä..Omiin harrastuksiin ei ole aikaa mutta onneksi lapset kasvavat, joten tilanteetkin vaihtuvat. Kaikesta huolimatta oli kiva lukea vastaavista tilanteista. Olisin toivonut, että ne omien valintojen korostajat olisivat pysyneet omissa ketjuissa...
T. Ohis
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 09:59"]
Kaikki ei voi tehdä osa-aikatyötä. Eikä halua. Minä teen 80% työaikaa ja samoin mies, silti on kiire koko ajan! 10-vuotias harrastaa 5 kertaa viikossa, 7-vuotias 3 kertaa viikossa. Pelit päälle. Lisäksi on taaperoikäinen. Omat harrastukset, miehen harrastukset. Työ, kotityöt. Ei tarvi miettiä, mihin aikansa käyttää.
[/quote]
Jos ei halua niin sitten on varmaan turha valittaakaan :) Ja itsehän te olette valinneet sen, että lapset harrastaa tosi paljon jne. Ja tuohon syssyyn kun vielä aletaan rakentamaan niin varmaan järkikin sanoo jo, että aika ja rahat ovat lujilla.
[/quote]
juu ja sinunlaiset vois jo vihdoin vetää vitun päähän.
ärsyttää, kun tällaisten vuoksi joka helvetin keju menee vänkäämiseksi, kun näissä vois joskus hyvässä hengessä vaihtaa kokemuksia ja purkaa mieltään
[/quote]
muuhun kantaa ottamatta...onko tuollainen "vedä vittu päähän" rakentavaa keskustelua hyvässä hengessä?
-ohis-
[/quote]
En ole tuo siteeraamaasi sanontaa vaalinut, mutta tässä tapauksessa ja muutamassa muussakin ymmärrän kyllä sen käytön. Keskusteluissa tulee usein paikalle pätemään ne, jotka viisastelevat vastaavalla tavalla ja korostavat, miten heillä on vain yksi lapsi ja eletään käpyjä keräten landella mitään harrastamatta äiti kotona kunnes lapsi on abi, kun se on kaikkien etu. Normaalit ihmiset käyvät töissä ja haluavat elää ilman taloudellisia ongelmia ja haluavat tarjota perheelleen tilavaa asumista, terveellistä ruokaa, vaatetta, matkoja ja harrastuksia. Jotkut jopa nauttivat työstään . Kun kaiken tämän yhdistää, niin kyllähän siinä kiirettä piisaa ja pitää suunnitella ajankäyttöä. Siihen kun tulee sitten joku pajujenpunoja hymiöilemään, että elämä on, niin eipä ihme, että stressatulla sielulla on alatyylinen sanavalinta kielen päällä.
Itse kannattaisin arjen huolellista suunnittelua, kimppakyytejä, ostopalveluita sekä kaiken turhan tekemisen karsimista. Kyllä se arki sillä pyörii ja kriittisimmät vuodet ovat loppujen lopuksi aika nopeaan ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:18"]
Näihin on vaikea ottaa kantaa varsinkaan jos vastaukseksi ei käy se, että ainahan voi keventää tahtia niissä asioissa joissa sitä voi keventää. Vaikka lapset haluaisivatkin harrastaa 5 kertaa viikossa, niin jos vanhempien aika ja jaksaminen ei riitä kuskaamiseen niin kyllähän vanhemmalla on silloin oikeus rajoittaa harrastuksia. Ei laste tarvitse aina saada kaikkea mitä he haluavat. Kotihommissakin saattaisi olla monilla loysäämisen varaa, tai sitten niihin voi odottaa lastenkin osallistuvan osaamisensa rajoissa. On tosi ikävää, että monissa perheissä eläminen tuntuu olevan niin kovasti asioiden suorittamista. Itse olemme vähentäneet lapsille harrastukset pariin iltaan viikossa, loppuaika ulkoillaan ja vietetään aikaa ystävien kanssa. Toimii meillä, ja kaikki, niin lapset kuin vanhemmatkin, ovat paaaljon tyytyväisempiä kuin silloin, kun joka ikinen ilta oli jollain jotain menoa. Vaikka se klisee onkin, niin elämä on kuitenkin suuressa määrin valintoja. On hyvä jos jää paukkuja yli sen verran että kun tulee tilanne, jossa ei ole valinnan varaa (esim. läheisen sairastuminen), siitäkin selviää.
[/quote]
Juuri näin! :) Ja vaikka tämäkin on klisee niin tässä ketjussa taitaa korostua vanha tuttu se koira jne...
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:24"]
En ole tuo siteeraamaasi sanontaa vaalinut, mutta tässä tapauksessa ja muutamassa muussakin ymmärrän kyllä sen käytön. Keskusteluissa tulee usein paikalle pätemään ne, jotka viisastelevat vastaavalla tavalla ja korostavat, miten heillä on vain yksi lapsi ja eletään käpyjä keräten landella mitään harrastamatta äiti kotona kunnes lapsi on abi, kun se on kaikkien etu. Normaalit ihmiset käyvät töissä ja haluavat elää ilman taloudellisia ongelmia ja haluavat tarjota perheelleen tilavaa asumista, terveellistä ruokaa, vaatetta, matkoja ja harrastuksia. Jotkut jopa nauttivat työstään . Kun kaiken tämän yhdistää, niin kyllähän siinä kiirettä piisaa ja pitää suunnitella ajankäyttöä. Siihen kun tulee sitten joku pajujenpunoja hymiöilemään, että elämä on, niin eipä ihme, että stressatulla sielulla on alatyylinen sanavalinta kielen päällä.
[/quote]
Sä luit tuon kaiken todella rivien välistä ja aivan pieleen. Tarkoitukseni ei ollut päteä, mutta faktahan se on, että te itse teette ne valinnat, jotka pakottavat elämään tuollaista suorituskeskeistä elämää. Miksi hermostutte sille, joka elää toisin? Onko se syyllisyyttä, joka verhotaan sitten viestintuojan syyllistämiseen? No, kuitenkin. Meillä on 2 lasta, koululainen ja eskarilainen. Me emme kerää käpyjä emmekä asu landella. Meillä ei ole taloudellisia ongelmia. Meillä syödään hyvin, mutta se on totta, että meillä on "vaan" 113 neliöinen uusi omakotitalo. Tarpeen mukaan on vaatetta, mutta olen opetellut hamstrauksesta pois. Sekin on totta, että emme matkusta kolmea kertaa vuodessa ulkomaille vaan tyydymme edullisiin kylpylälomiin, huvipuistoihin jne. Lapset saa harrastaa mitä haluavat, mutta ovat valinneet edulliset harrastukset enkä heitä kilpaurheiluun pakota, kun ei kiinnosta. Minä nautin työstäni, olen aina nauttinut mutta se ei mene lasten ja oman ajan edelle. Sitten joskus, kun lapset ovat isoja tai ehkei koskaan, en tiedä :) En ole koskaan ajatellut, että olisin epänormaali, kun en "tuhlaa" elämääni ja lasten ensivuosia kokoaikatyössä, mutta aina oppii aaveelta uutta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä voisit opetella esittämään asiat hieman toisenlaisessa sävyssä ja jättämään tosiaan ne hymiöt vähän vähemmälle? Ne nimittäin ovat aika ärsyttäviä.
Kauhea sana tuo ruuhkavuodet! Kuulostaa siltä kuin elämä valuisi hukkaan siltä ajalta. :( Onneksi meillä ei ole eikä tule tuollaista omien valintojemme ansiosta.
Meillä eletään ihan vaan hetkessä ja tehdään asioita yhdessä rauhassa. Poika 5-vuotta ja toinen lapsi tulossa ihan lähiaikoina, joten lastenkaan kanssa ikäeron takia ei tule tilannetta "pari ekaa vuotta sumussa enkä muista mitään". Harrastuksiin viedään joko vuorotellen tai molemmat yhdessä, välissä saatetaan käydä kaupassa tai muualla mihin on tarvis. Kun poika kasvaa, pääsee hän harrastuksiin ihan omatoimisestikin, koska olemme valinneet helpon ja mukavan asumisen kaikkien palvelujen ja harrastusmahdollisuuksien keskeltä, ja tietysti hyvän julkisen liikenteen alueelta. Myös kaverit samalla pihalla ja lähiympäristössä. Ruokaa tehdään ja kotia hoidetaan miehen kanssa yhdessä eikä sekään tunnu vastenmieliseltä tai "pakolliselta" vaan normaalilta kiirettömältä elämältä. Poika ollaan saatu kasvatettua hyvin mistä olen itsekin ylpeä), ei ole koskaan ollut ongelmia missään asioissa hänen kanssaan ja vietetään illat suurimmaksi osaksi rauhassa kotona kaikki yhdessä omia tai yhteisiä juttuja puuhaillen. Harrastusillat ovat ainoat "pakolliset menot", muuten hän saa olla kotona ja tehdä mitä itse haluaa. Poika sanookin usein, että "äiti meillä on ihana koti ja täällä on ihanaa olla". Kiireestä ja ruuhkavuosista ei tietoakaan ja silti kaikki tarvittava saadaan hoidettua. Nyt jään taas kotiin muutamaksi vuodeksi ja pääsemme koko perhe keskittymään uuteen elämään rauhassa pikkuisen syntymän johdosta. Ai niin, ehkä auto pitää jossain vaiheessa hommata, kun tähän asti ei ole sille ollut tarvetta edes, kiitos omien asumisvalintojemme. "ruuhkavuosia" ei kiitos meille ikinä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 09:59"]
Kaikki ei voi tehdä osa-aikatyötä. Eikä halua. Minä teen 80% työaikaa ja samoin mies, silti on kiire koko ajan! 10-vuotias harrastaa 5 kertaa viikossa, 7-vuotias 3 kertaa viikossa. Pelit päälle. Lisäksi on taaperoikäinen. Omat harrastukset, miehen harrastukset. Työ, kotityöt. Ei tarvi miettiä, mihin aikansa käyttää.
[/quote]
Jos ei halua niin sitten on varmaan turha valittaakaan :) Ja itsehän te olette valinneet sen, että lapset harrastaa tosi paljon jne. Ja tuohon syssyyn kun vielä aletaan rakentamaan niin varmaan järkikin sanoo jo, että aika ja rahat ovat lujilla.
[/quote]
juu ja sinunlaiset vois jo vihdoin vetää vitun päähän.
ärsyttää, kun tällaisten vuoksi joka helvetin keju menee vänkäämiseksi, kun näissä vois joskus hyvässä hengessä vaihtaa kokemuksia ja purkaa mieltään
[/quote]
taitaa ne ruuhkavuodet aika koville teidän perheessä ottaa kun noin kauheaa kieltä täytyy toisiin keskustelijoihin käyttää.. eipä käy kyl kateeksi, täytyy sanoa. meilläkään ei tunneta käsitettä ruuhkavuodet ihan omasta valinnastamme, sillä omista valinnoistahan ne ruuhkikset johtuu AINA :o)
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:35"]
Ehkä voisit opetella esittämään asiat hieman toisenlaisessa sävyssä ja jättämään tosiaan ne hymiöt vähän vähemmälle? Ne nimittäin ovat aika ärsyttäviä.
[/quote]
Minä käytän hymyilyhymiöitä sen takia, että kuulijalle jäisi se kuva, että kaikesta huolimatta vastailen hyvällä. Jos sinua ärsyttää se(kin) niin aika vaikea taitaa olla kaltaistasi miellyttää mitenkään. Olen koko ajan peräänkuuluttanut yksilön valintoja, en haukkunut ketään henkilökohtaisesti tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo tavattoman raskaalta vaikuttaa, mitä ystävien arkea seuraa sivusta. Ihan hullun hommaa tuollainen on minusta. Jätin lapset tekemättä, ja ruuhkavuosien sijaan elän nyt itseni toteuttamisen ja koko ajan kasvavan tyytyväisyyden ja mielenrauhan vuosia. Suosittelen lapsettomuutta kaikille, jotka eivät välttämättä halua lisääntyä.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:39"]
Kauhea sana tuo ruuhkavuodet! Kuulostaa siltä kuin elämä valuisi hukkaan siltä ajalta. :( Onneksi meillä ei ole eikä tule tuollaista omien valintojemme ansiosta.
Meillä eletään ihan vaan hetkessä ja tehdään asioita yhdessä rauhassa. Poika 5-vuotta ja toinen lapsi tulossa ihan lähiaikoina, joten lastenkaan kanssa ikäeron takia ei tule tilannetta "pari ekaa vuotta sumussa enkä muista mitään". Harrastuksiin viedään joko vuorotellen tai molemmat yhdessä, välissä saatetaan käydä kaupassa tai muualla mihin on tarvis. Kun poika kasvaa, pääsee hän harrastuksiin ihan omatoimisestikin, koska olemme valinneet helpon ja mukavan asumisen kaikkien palvelujen ja harrastusmahdollisuuksien keskeltä, ja tietysti hyvän julkisen liikenteen alueelta. Myös kaverit samalla pihalla ja lähiympäristössä. Ruokaa tehdään ja kotia hoidetaan miehen kanssa yhdessä eikä sekään tunnu vastenmieliseltä tai "pakolliselta" vaan normaalilta kiirettömältä elämältä. Poika ollaan saatu kasvatettua hyvin mistä olen itsekin ylpeä), ei ole koskaan ollut ongelmia missään asioissa hänen kanssaan ja vietetään illat suurimmaksi osaksi rauhassa kotona kaikki yhdessä omia tai yhteisiä juttuja puuhaillen. Harrastusillat ovat ainoat "pakolliset menot", muuten hän saa olla kotona ja tehdä mitä itse haluaa. Poika sanookin usein, että "äiti meillä on ihana koti ja täällä on ihanaa olla". Kiireestä ja ruuhkavuosista ei tietoakaan ja silti kaikki tarvittava saadaan hoidettua. Nyt jään taas kotiin muutamaksi vuodeksi ja pääsemme koko perhe keskittymään uuteen elämään rauhassa pikkuisen syntymän johdosta. Ai niin, ehkä auto pitää jossain vaiheessa hommata, kun tähän asti ei ole sille ollut tarvetta edes, kiitos omien asumisvalintojemme. "ruuhkavuosia" ei kiitos meille ikinä. :)
[/quote]
Kuulostaa ihanalta! Tätä lisää :) Ja teilläkään tuskin käpyjä kerätään ja syödään pelkkää makaronia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:35"]
Ehkä voisit opetella esittämään asiat hieman toisenlaisessa sävyssä ja jättämään tosiaan ne hymiöt vähän vähemmälle? Ne nimittäin ovat aika ärsyttäviä.
[/quote]
Minä käytän hymyilyhymiöitä sen takia, että kuulijalle jäisi se kuva, että kaikesta huolimatta vastailen hyvällä. Jos sinua ärsyttää se(kin) niin aika vaikea taitaa olla kaltaistasi miellyttää mitenkään. Olen koko ajan peräänkuuluttanut yksilön valintoja, en haukkunut ketään henkilökohtaisesti tms.
[/quote]
näköjään noita ruuhkavuosia läpikahlaavia saattaa ärsyttää mikä thansa ihan ennakoimatonkin asia, koville elämä ottaa, mutta minkäs teet kun itse ovat itsensä siihen jamaan laittaneet vapaaehtoisesti.
terv. ei-ruuhkavuosinen perheellinen hymiöitä myöskin käyttävä äiti :o)
Onko se oma valinta, jos vaikka toisilla paikkakunnilla asuville vanhemmille ja appivanhemmille tulee sairauksia ja muita vaivoja, joiden takia he ovat säännöllisen apunne varassa? Ilmoitatko tähän lääkkeeksi, että muutatte tietenkin samalle paikkakunnalle tai otatte heidät asumaan teille ja joko sinä tai miehesi jättää työnsä hoitaakseen vanhempaa ikäpolvea? Pitääkö se perheen tarpeisiin sopiva talo jättää rakentamatta tai remppaamatta? Pitääkö lapsille lyödä hsl.fi ja kaukoliikennebussien aikataulut käteen ja neuvoa että tuolla menet tuonne, vaihdat tuossa ja tuossa ja kävelet 2 km ja olet treeneissä, toivottavasti ajoissa? Jos kodin, päiväkodin ja työpaikan välinen juoksu rasittaa, jätä työsi ja ala harrastaa enkeliterapiaa, feng shuita ja reikiterapiaa?
Parasta terapiaa ruuhkavuosissa kärvistelevälle sielulle on samassa jamassa olevan vertaistuki, sarkastinen huumori ja naurun räkätys, eikä mitäsläksitkikkeliskokkelis :D :D :D :) :)-viestit.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:56"]
Onko se oma valinta, jos vaikka toisilla paikkakunnilla asuville vanhemmille ja appivanhemmille tulee sairauksia ja muita vaivoja, joiden takia he ovat säännöllisen apunne varassa? Ilmoitatko tähän lääkkeeksi, että muutatte tietenkin samalle paikkakunnalle tai otatte heidät asumaan teille ja joko sinä tai miehesi jättää työnsä hoitaakseen vanhempaa ikäpolvea? Pitääkö se perheen tarpeisiin sopiva talo jättää rakentamatta tai remppaamatta? Pitääkö lapsille lyödä hsl.fi ja kaukoliikennebussien aikataulut käteen ja neuvoa että tuolla menet tuonne, vaihdat tuossa ja tuossa ja kävelet 2 km ja olet treeneissä, toivottavasti ajoissa? Jos kodin, päiväkodin ja työpaikan välinen juoksu rasittaa, jätä työsi ja ala harrastaa enkeliterapiaa, feng shuita ja reikiterapiaa?
[/quote]
Ensimmäinen ei ole oma valinta, kaikki muu on. Mutta kuten sanoin, todella monella loppujen lopuksi tärkein on raha. Eikä siinä ole mitään pahaa, mutta kun itse on ne tietyt valinnat itse tehnyt niin onhan se hassua että sitten valitetaan miten "kamalaa" elämä on. Ja miksi kaikki pitää vetää aina äärimmäisyyksiin?
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:39"]
Kauhea sana tuo ruuhkavuodet! Kuulostaa siltä kuin elämä valuisi hukkaan siltä ajalta. :( Onneksi meillä ei ole eikä tule tuollaista omien valintojemme ansiosta.
Meillä eletään ihan vaan hetkessä ja tehdään asioita yhdessä rauhassa. Poika 5-vuotta ja toinen lapsi tulossa ihan lähiaikoina, joten lastenkaan kanssa ikäeron takia ei tule tilannetta "pari ekaa vuotta sumussa enkä muista mitään". Harrastuksiin viedään joko vuorotellen tai molemmat yhdessä, välissä saatetaan käydä kaupassa tai muualla mihin on tarvis. Kun poika kasvaa, pääsee hän harrastuksiin ihan omatoimisestikin, koska olemme valinneet helpon ja mukavan asumisen kaikkien palvelujen ja harrastusmahdollisuuksien keskeltä, ja tietysti hyvän julkisen liikenteen alueelta. Myös kaverit samalla pihalla ja lähiympäristössä. Ruokaa tehdään ja kotia hoidetaan miehen kanssa yhdessä eikä sekään tunnu vastenmieliseltä tai "pakolliselta" vaan normaalilta kiirettömältä elämältä. Poika ollaan saatu kasvatettua hyvin mistä olen itsekin ylpeä), ei ole koskaan ollut ongelmia missään asioissa hänen kanssaan ja vietetään illat suurimmaksi osaksi rauhassa kotona kaikki yhdessä omia tai yhteisiä juttuja puuhaillen. Harrastusillat ovat ainoat "pakolliset menot", muuten hän saa olla kotona ja tehdä mitä itse haluaa. Poika sanookin usein, että "äiti meillä on ihana koti ja täällä on ihanaa olla". Kiireestä ja ruuhkavuosista ei tietoakaan ja silti kaikki tarvittava saadaan hoidettua. Nyt jään taas kotiin muutamaksi vuodeksi ja pääsemme koko perhe keskittymään uuteen elämään rauhassa pikkuisen syntymän johdosta. Ai niin, ehkä auto pitää jossain vaiheessa hommata, kun tähän asti ei ole sille ollut tarvetta edes, kiitos omien asumisvalintojemme. "ruuhkavuosia" ei kiitos meille ikinä. :)
[/quote]
AH mitä viisastelua ja kauheeta shaissea! Viisivuotias tosiaan varmaan joo sanoo että kotona on niin ihana olla kun on carpe diem ilmapiiri! Eiköhän se ole niin että vanhemmat hokee sitä toisilleen ja lapsi onkii sen sieltä omaan puheeseensa, koska tietää että vanhemmat tykkää.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:56"]
Onko se oma valinta, jos vaikka toisilla paikkakunnilla asuville vanhemmille ja appivanhemmille tulee sairauksia ja muita vaivoja, joiden takia he ovat säännöllisen apunne varassa? Ilmoitatko tähän lääkkeeksi, että muutatte tietenkin samalle paikkakunnalle tai otatte heidät asumaan teille ja joko sinä tai miehesi jättää työnsä hoitaakseen vanhempaa ikäpolvea? Pitääkö se perheen tarpeisiin sopiva talo jättää rakentamatta tai remppaamatta? Pitääkö lapsille lyödä hsl.fi ja kaukoliikennebussien aikataulut käteen ja neuvoa että tuolla menet tuonne, vaihdat tuossa ja tuossa ja kävelet 2 km ja olet treeneissä, toivottavasti ajoissa? Jos kodin, päiväkodin ja työpaikan välinen juoksu rasittaa, jätä työsi ja ala harrastaa enkeliterapiaa, feng shuita ja reikiterapiaa?
[/quote]
Ensimmäinen ei ole oma valinta, kaikki muu on. Mutta kuten sanoin, todella monella loppujen lopuksi tärkein on raha. Eikä siinä ole mitään pahaa, mutta kun itse on ne tietyt valinnat itse tehnyt niin onhan se hassua että sitten valitetaan miten "kamalaa" elämä on. Ja miksi kaikki pitää vetää aina äärimmäisyyksiin?
[/quote]
Niin, pitää jättää lapset tekemättä ja talo rakentamatta ja asua yksiössä loppu elämä, ettei joudu kamppailemaan kiirevuosien kanssa...
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 10:59"]
Ei kannata tehdä lapsia, jos on niin köyhä, että ei voi jäädä osa-aikaiseksi.
Hiukan valintoja, eikä aukaista niitä haaroja niin useasti.
Vain yksi lapsi, voi olla kotona ja ei tarvitse elää ruuhkavuosia. Miehen voi myös valita sen mukaan, että sillä on hyvät tulot.
[/quote]
Mutta joskus sen miehen kanssa meneekin sukset ristiin ja erotaan (mies voi vaikka kyllästyä siihen kotona oleskelevaan vaimoonsa!), tai se mies jääkin työttömäksi tai se lapsi sairastuu vakavasti tai tai tai..... Tai alunerinkin rakastuu oihmiseen, joka ei ole rikas tai huippuhyvätuloinen. Elämää ei voi aina suunnitella.