Onko yleistäkin, että aikuinen ihminen joutuu miettimään kumpi on oikea ja kumpi vasen?

Jos aikuinen ihminen joutuu miettimään, kumpi on oikea tai vasen, kyse ei ole tiedon puutteesta, vaan neurologisesta asiasta, asian hahmottamisen häiriöstä. En osaa sanoa, miten yleistä on (esim. prosentteina), mutta voi olla, että Googlella löytyy vastaus tähän kysymykseen.

Mulla on ollut tuo aina. Se on joku ihmeellinen vamma.

tämä vaikeus on yhteydessä lukihäiriöön

Itseni lisäksi tunnen muutamia, joille oikea ja vasen ei hahmotu aina automaattisesti. Mulle kyllä riittää vilkaisu käsiin, niin tiedän kummasta puolesta on kyse.

Kyllä mä joudun miettimään, tosin muistan aika nopeasti (kummalla kädellä kirjoitan? 😄) mutta ei se tule mitenkään automaattisesti. Ei ole luki- tai muutakaan häiriötä.

Mulla menee sekaisin sanat "oikea" ja "vasen". Ymmärrän suunnat kyllä täysin, mutta sanat saattaa mennä väärin päin. Toimii "hienosti" esim. silloin, kun toimin kartanlukijana. Onneksi mieheni ainakin on oppinut katsomaan käsiäni, kun saatan näyttää vasemmalle ja käskeä kääntymään oikealle.

Täällä yksi.

Siis millä tavalla miettimään? Eiköhän jokainen sen jollain tavalla joudu hahmottamaan.

Minun on vaikea sanoa yhtäkkiä oikea tai vasen, jos siis minulta vaikka kysytään reittiä vaikka just ennen T-risteystä. Jos käteni heiluu suunnan merkiksi, niin se näyttää aina sinne minne pitää. Opin esimerkiksi tanssiliikkeet ja muuvit tosi nopeasti, eli joku kehollinen hahmottaminen on selvästi helpompaa minulle :)

Vierailija kirjoitti:

Siis millä tavalla miettimään? Eiköhän jokainen sen jollain tavalla joudu hahmottamaan.

Kyllä nämä yleensä automatisoituu jo lapsena, ettei tarvitse enää miettiä asiaa.

Vasurina joudun välillä pysähtymään. Koska maailma on minulle nurinkurinen.

Mieti kummalla kädellä tarraat kynään.

Kyllä mä jouduin muinoin autokoulussa inssille sanomaan, että näytä kädellä. En todellakaan ”lennosta” osaa kääntyä oikein. Tyttärelläni on lukihäiriö, itselläni tämä hahmottamisen vaikeus rajoittuu vain näihin suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Mieti kummalla kädellä tarraat kynään.

Totta kai tällä tavalla ne sanat löytyvät, mutta siinä on aina jonkinmoinen viive. Oletin, että AP tarkoitti sitä, että sanat oikea ja vasen tulisivat "selkärangasta" tarvitsematta miettiä kummalla kädellä kirjoittaa.

-6

Mä esim. autossa tietä neuvoessa näytän mieluummin kädellä mihin suuntaan pitää mennä, koska saatan vahingossa sanoa väärin. Tai jos joku nevoo, että käänny vasempaan, vilkasen ensin kättäni varmistaakseni kumpaan suuntaan pitää mennä. Ei tuo ole kyllä hankaloittanut ikinä elämääni mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Siis millä tavalla miettimään? Eiköhän jokainen sen jollain tavalla joudu hahmottamaan.

No eipä tarvitse ei. Kärsin kyllä hahmotushäiriöistä joissain asioissa, mutta tuossa ei ole ollut ikinä ongelmaa.

Minä joudun aina miettimään. Ei ole lukihäiriötä, mutta olen kasvosokea ja suuntavaistoton.

täällä myös yksi, jolla ei ole lukihäiriöitä eikä muitakaan. omalta osaltani arvelen, että näiden oppimisessa on jokin herkkyyskausi vähän kuin pyörälläajossa tai ainakin, että ne lapset, joiden vanhemmat aktiivisesti opettavat suunnat ja joille lapsi saa "esiintyä" näiden asioiden suhteen ja jotka saavat harjoitella vanhempiensa kanssa niiden käyttöä jne., oppivat ne selkäranka-asteelle saakka. minut jätettiin kaiken sellaisen suhteen heitteille ja nyt aikuisenakin olen hyvin epävarma vasemman ja oikean lisäksi monista muistakin asioista, joissa vanhempien olisi ollut syytä ajoissa vähän jumppauttaa jälkikaskuvaan, kuten nyt ilmansuunnissa ja jopa sosiaalisuudessa, yhdenlaista suunnistamista sekin

Ap ei ole ilmeisesti käynyt lukiota, siellähän tämä psykan tunnilla käytiin läpi.

Kyllä minullakin välillä pätkii ja menee ristiin. Sanallisella tasolla enemmän, sanon toisen kun tarkoitan toista.