Onko yleistäkin, että aikuinen ihminen joutuu miettimään kumpi on oikea ja kumpi vasen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole ilmeisesti käynyt lukiota, siellähän tämä psykan tunnilla käytiin läpi.

Psykologia ei ainakaan minun lukioaikanani ollut pakollinen aina. En kylläkään ole ap.

90-luvun alkupuolella jo oli yksi kurssi pakollisena, itse aloitin lukion v. 1991 ja olen sen yhden pakollisen opiskellut.

-ohis

Aloitin lukion 1990, eikä mulla psykologiaa ollut aineena. Valinnaisena olisi saanut ottaa, mutta ei mahtunut. 

Kiva huomata, etten ole ainoa, jolla ne menee sekaisin. Omalla kohdalla liittyy kai vähän itse suomen sanoihin. Olen vasenkätinen, joten mulle vasen tuntuu "oikealta" ja luonnolliselta, mutta oikea onkin se "väärä" puoli.

Useimmat tietävät ainakin sen  ,että sydän on vasemmalla puolella.

Minulla nuo asiat menevät ihan automaattisesti. Sitten taas äitini 79 v. joutuu aina palaamaan lapsuuskotinsa pirtinpöydän ääreen istumaan ja siinä mielikuvassa hoksaa kumpi on oikea ja kumpi vasen :) Toisella lapsellani on mielestäni jotain samaa. Se, mikä heitä yhdistää on synnynnäinen vasenkätisyys, joka on kääntynyt oikeakätisyydeksi joko pakon edessä (äitini) tai vapaaehtoisesti (lapseni). He ovat käytännössä aika molempikätisiä. Mietin, voisiko sekaannuksen aiheuttaa se, ettei ole selvästi vahvaa puolta vaan puolet ovat aika tasaväkisiä. Itse taas olen niin umpioikeakätinen kuin voi olla.

On se yleistä, minulla ja useammalla ystävälläni on samaa. Ei lukihäiriöitä tai muutakaan häikkää, ainoastaan suuntien hahmottamisen vaikeus. Itse olen vielä hyvä suunnistamaankin, mutta oikeaa ja vasenta pitää silti aina hetki miettiä. Paitsi autolla ajaessa, silloin tulee itsestään. Mutten ikinä voisi ajaa maassa jossa on vasemmanpuoleinen liikenne, kääntyisin varmasti aina väärään suuntaan :D

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, että voisiko tämän kanssa olla jotain sellaista, että kun on ensimmäisen kerran opetettu suunnat niin siinä tilanteessa on ollut jotain sekavaa. Esim. että vanhempi on ollut kasvotusten lasta kohden ja sanonut että "tämä on VASEN, ei kun, sinun näkökulmasta tämä on OIKEA, odotas minä tulen sinun viereen, niin katsopas nyt että TÄMÄ onkin VASEN" ja lapsi tarkkaavaisena muistaa kaiken tämän. Ja sitten vanhemmallakin iällä se oikean ja vasemman nimeäminen tapahtuu tuollaisen eikun-eikun-ketjun päätteeksi.

Itselläni oikea ja vasen ovat täysin kiveen hakatut, en usko että voisin koskaan sekoittaa niitä. Mutta itä ja länsi menevät koko ajan sekaisin, niin että pitää joka kerta kuvitella mielessään maailman kartta siihen tyyliin, että "Japani on idässä, eli itä on tuolla". Nämä ovat kuitenkin aika samanlaiset asiat, hahmotuskyvystä en usko olevan kyse.

Tämä on tullut mieleen eläinten kouluttamisen kautta. Sehän on aika tavallinen ongelma, että koiralle tai hevoselle on opetettu asia lopulliseen tarkoitukseen sopimattomalla tavalla ja se pyrkii tekemään asian siihen tyyliin sitten loppuikänsä. Tyyliin että esteen yli hypätään niin, että ensin pysähdytään esteen eteen, sitten hypätään ja sitten vielä pysähdytään saamaan palkinto. Vaatisi ihan erilaista ajattelua juosta täydestä vauhdista esteelle ja jatkaa matkaa hypyn jälkeen. Voiko olla, että ihminenkin voi oppia ajattelemaan, että oikea ja vasen eivät "ole olemassa" jatkuvasti, vaan ne pitää aina ennen käyttöä etsiä paikoilleen?

Mietin vaan. Lukihäiriöitähän on ilman muuta sitten lisäksi olemassa myös tottakai.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat tietävät ainakin sen  ,että sydän on vasemmalla puolella.

Nyt sulta kyllä menee koko pointti ohi.

Minä olen muunkätinen.

Mulla on tää. Ei liity just lukihäiriöön, muuhun saattaa liittyä. Esim. minulla ADHD.

Minullakin menee oikea ja vasen sekaisin, jos pitää toimia nopeasti neuvoja antaessa tai kuunnellessa. Hävetti optikollakin näöntarkastuksessa, kun oikea ja vasen meni sekaisin joka kerta. Muuten olen hyvä lukemaan karttaa, eikä ole mitään suurempia vaikeuksia hahmottamisessa. Olen kyllä surkea hahmottamaan niitä testejä, joissa pitää päätellä seuraava kuvio.

Vierailija kirjoitti:

Minulla nuo asiat menevät ihan automaattisesti. Sitten taas äitini 79 v. joutuu aina palaamaan lapsuuskotinsa pirtinpöydän ääreen istumaan ja siinä mielikuvassa hoksaa kumpi on oikea ja kumpi vasen :) Toisella lapsellani on mielestäni jotain samaa. Se, mikä heitä yhdistää on synnynnäinen vasenkätisyys, joka on kääntynyt oikeakätisyydeksi joko pakon edessä (äitini) tai vapaaehtoisesti (lapseni). He ovat käytännössä aika molempikätisiä. Mietin, voisiko sekaannuksen aiheuttaa se, ettei ole selvästi vahvaa puolta vaan puolet ovat aika tasaväkisiä. Itse taas olen niin umpioikeakätinen kuin voi olla.

Uskon myös, että tuolla ”vahvan puolen” puuttumisella on oma osuutensa asiaan meillä molempikätisillä. Kätisyys liittyy yllättävän moneen asiaan ja sekoittaa helposti omaa pakkaa, jos on järjestelmän kanssa ns. yhteensopimaton. Itselläni meinaa nyrjähtää aivot aina, kun joku kysyy kummalla kädellä kirjoitan tai kummassa pidän saksia. Joskus väsyneenä pitää ottaa kynä oikeasti käteen, ennen kuin osaan sanoa kumpaan käteen se istuu luontevammin. Olen siis kuten äitisi, alun perin vasenkätinen jota yritettiin väkisin opettaa oikeakätiseksi.

Minulla on ongelmia hahmottaa oikea ja vasen, etenkin jos pitää neuvoa jotakuta muuta ja ajatella nopeasti. Samaten minulla on isäni kaltoin ongelma hahmottaa miten d ja b -kirjaimet kirjoitetaan käsin. Toisinaan pitää kirjoittaa kirjain ensin ennen kuin hahmottaa, kumpi tuli kirjoitettua.