Onko yleistäkin, että aikuinen ihminen joutuu miettimään kumpi on oikea ja kumpi vasen?

Minulla on sama, siis tiedän toki kumpi on kumpi, mutta pitää miettiä. Joskus voi mennä väärin, jos annan sanan tulla vaan automaattisesti. Luin joskus, että yleisin ihmisillä sekaisin menevä asia olisi juuri oikea ja vasen.

Suomalaisilla vähän samalla tavalla sekaisin voi mennä he ja she.

Itselläni on melko hyvä suuntavaisto ja avaruudellinen hahmotuskyky eikä minkäänlaista viitettäkään lukihäiriöstä, mutta jostain syystä niin vasen ja oikea kuin itä ja länsikin pitää joka kerta aina erikseen "varmistaa", muuten osumistodennäköisyys on 50:50. Mutta tuo varmistaminen on kuitenkin sen verran nopea ajatusprosessi, ettei siihen yleensä mene sekuntiakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole ilmeisesti käynyt lukiota, siellähän tämä psykan tunnilla käytiin läpi.

Psykologia ei ainakaan minun lukioaikanani ollut pakollinen aina. En kylläkään ole ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole ilmeisesti käynyt lukiota, siellähän tämä psykan tunnilla käytiin läpi.

Psykologia ei ainakaan minun lukioaikanani ollut pakollinen aina. En kylläkään ole ap.

siis ei aina vaan aine

Minulla menee oikea ja vasen jatkuvasti sekaisin, ei lukihäiriötä. Olematon suuntavaisto. Ei auta sen miettiminen, millä kädellä kirjoitan, sillä olen molempikätinen. Joku joskus neuvoi ajattelemaan Volvon logoa, se onneksi auttaa.

Vasen ja oikea menee suuntina sekaisin, itä ja länsi samoin, liikeratoja on kauhean vaikea oppia mallista seuraamalla. Suuntavaisto on aika heikko. Pohjoinen ja etelä ei koskaan sekoitu. Kai se joku neurologinen vaiva on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole ilmeisesti käynyt lukiota, siellähän tämä psykan tunnilla käytiin läpi.

Psykologia ei ainakaan minun lukioaikanani ollut pakollinen aina. En kylläkään ole ap.

90-luvun alkupuolella jo oli yksi kurssi pakollisena, itse aloitin lukion v. 1991 ja olen sen yhden pakollisen opiskellut.

-ohis

Hauska aihe, kun olen itsekin tätä miettinyt! Mulla siis niin, että jos vain mietin joissain tilanteissa ihan äkkiä että kumpi on oikea ja vasen niin en aina rutiininomaisesti voi vannoa että menisi oikein. Pystyn kyllä nopeasti sanomaan, mutta yleensä riittää että puristan oikeaa kättäni kun mietin kumpi on oikea tai vasen jotta varmistun asiasta :D

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole ilmeisesti käynyt lukiota, siellähän tämä psykan tunnilla käytiin läpi.

No selipä sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole ilmeisesti käynyt lukiota, siellähän tämä psykan tunnilla käytiin läpi.

Psykologia ei ainakaan minun lukioaikanani ollut pakollinen aina. En kylläkään ole ap.

90-luvun alkupuolella jo oli yksi kurssi pakollisena, itse aloitin lukion v. 1991 ja olen sen yhden pakollisen opiskellut.

-ohis

Mä kirjoitin 1996, eikä ollut psykologia pakollinen. -eri

Mutta itse aiheeseen, mun miehellä menee noi sekaisin joskus. Hän on vasenkätinen ja hänellä myös lukihäiriö. Tosin lukihäiriö on itse diagnosoitu, hän kävi peruskoulua 1977-1986. siihen aikaan ei tuollaisista tiedetty/välitetty.

Joskus saatan sanoa vahingossa väärin vaikka ajattelen oikein. Suuntavaistoni on vielä surkeampi.

Viimeksi tänään pyörin ympyrää kaupungilla kun yritin etsiä kasarmitorin postia punavuoressa. Kun ne tiet ei vaan mene suoraan, niin olin ihan eksyksissä siellä :D eikä se tori näy mistään avoimelta isolta tieltä. Harvemmin kuljen tuolla niin en vaan muista missä on mikäkin talo. Ja se penteleen google maps ei näytä oikein gps. Kun lähdetn kävelemään suuntaan mihin se osoittaa, olenkin oikeasti kulkenut eri suuntaan. Eli siitäkään ei ole apua. Katujen nimiä en vaan muista. Kävelin sitten randomilla johonkin kunnes tunnistin jonkun talon ja sieltä osasin eteenpäin kun tunsin paikat.

En myöskään meinaa muistaa ilmansuuntien nimiä suomeksi. Joskus myös sekoilen vaihtorahoissa, ja välttelen tuollaisia paineen alla tehtäviä laskutoimituksia. Ehkä sosiaalisen ahdistuksen piikkiinkin menee osittain? Mutta olen kyllä käynyt yliopiston, etten tyhmä ole. Tässä joku voi nönnöttää että voitpa olla. No oikeasti en, kyllä ne opinnot kaikilla aloilla vaatii sellaista tajunnan tasoa ettei hyvin arvosanoin läpäise jos on heikkolahjainen. Tuo on joku neurologinen juttu.

Minulla menee myös sanoina oikea ja vasen ristiin, kun esimerkiksi neuvon kuskia. Osoitan vasemmalle, mutta sanon oikealle. Menee muutama sekunti ennen kuin saan kaivrttua oikean sanan sille tarkoittamalleni kädelle. Nykyisin teenkin niin, että osoitan vain kädellä ja sanon "tuonne".

.

Minulla ei ole mitään neurologista vaikeutta (lukihäiriö tai esimerkiksi vaikeus hahmottaa pyörimissuuntia tai geometrisia kuviotestejä, joita vaikka Mensan testissä on), eivätkä minulta koskaan esimerkiksi katoa sanat muistista, vaan päin vastoin osaan puhua useita kieliä luontevasti. En siis tiedä, mikä tuo suuntajuttu on, mutta se nyt vain on minulle vaikeaa, vaikka kuinka siihen kiinnittäisin huomiota.

Olen miettinyt, että voisiko tämän kanssa olla jotain sellaista, että kun on ensimmäisen kerran opetettu suunnat niin siinä tilanteessa on ollut jotain sekavaa. Esim. että vanhempi on ollut kasvotusten lasta kohden ja sanonut että "tämä on VASEN, ei kun, sinun näkökulmasta tämä on OIKEA, odotas minä tulen sinun viereen, niin katsopas nyt että TÄMÄ onkin VASEN" ja lapsi tarkkaavaisena muistaa kaiken tämän. Ja sitten vanhemmallakin iällä se oikean ja vasemman nimeäminen tapahtuu tuollaisen eikun-eikun-ketjun päätteeksi.

Itselläni oikea ja vasen ovat täysin kiveen hakatut, en usko että voisin koskaan sekoittaa niitä. Mutta itä ja länsi menevät koko ajan sekaisin, niin että pitää joka kerta kuvitella mielessään maailman kartta siihen tyyliin, että "Japani on idässä, eli itä on tuolla". Nämä ovat kuitenkin aika samanlaiset asiat, hahmotuskyvystä en usko olevan kyse.

Vierailija kirjoitti:

tämä vaikeus on yhteydessä lukihäiriöön

Ai tätä en tienny, mut osuu ja uppoaa ainakin minuun. Laaja-alainen luki ja kirjoitusvaikeus ja vasen ja oikea aina sekaisin.

Inssissä luki kämmenissä oikea ja vasen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee sekaisin sanat "oikea" ja "vasen". Ymmärrän suunnat kyllä täysin, mutta sanat saattaa mennä väärin päin. Toimii "hienosti" esim. silloin, kun toimin kartanlukijana. Onneksi mieheni ainakin on oppinut katsomaan käsiäni, kun saatan näyttää vasemmalle ja käskeä kääntymään oikealle.

Minulla on juuri tämä sana! Ei jotenkin viesti kulje aivoissa perille kun kuulen "oikea" tai "vasen". Kuitenkin suuntavaisto mulla on tosi hyvä, harrastan tanssia, ei ole lukihäiriötä tai muitakaan häiriöitä :D Kartturina ollessani kannattaa tosiaan katsoa mun käsiä, eikä kuunnella kun yritän muistaa kumpi sana se olikaan.. "Tästä oikealle. Eikun öööö vasemmalle.. Tai siis äh, minun puolelle!!"

Minun täytyy aina muistella kumpi onkaan oikea/vasen. Lukihäiriötä ei ole, mutta täysin olematon

suuntavaisto. Onnistun eksymään tutussakin ympäristössä jos tulen kohteeseen eri suunnasta kuin

yleensä. Eipä ole elämää haitannut tämä puutteeni.

Minulla on, toki ne tiedän, mutta aina pitää hiukan miettiä, ikäänkuin piuhat olisivat hetken sekaisin kun pitää määrittää oikea tai vasen. Minulle myös kielten opiskelu oli erittäin vaikeaa, lievä lukihäiriö on tutkimuksissa todettu.

37 jatkaa, suuntavaisto on myös olematon minullakin.

On todettu hahmotushäiriö ja tuo oikean ja vasemman sekoittaminen on kyllä tuttu juttu. Sekaisin menevät myös myötä- ja vastapäivä. Olen se, joka jumppatunneilla toimii aina vähän sinnepäin. En ole oppinut koskaan esimerkiksi mitään tansseja enkä osaa ajaa autoa. Erilaiset lomakkeet tuottavat ongelmia eikä suuntavaisto ole kehuttava.

Minä olen myös tommoinen että autossa jos opastan käsi näyttää oikeaan ja suu sanoo vasempaan😁