Lue keskustelun säännöt.
Koulussa on yhä enemmän oppilaita, jotka eivät pysty keskittymään edes puolen sivun tekstin lukemiseen
22.09.2020 |
Muotakin ongelmia on pilvin pimein.Kyse on alunperin Suomesta kotoisin olevista. Tilanne huononee vuosi vuodelta ja yhä useammalle peruskoulun opetussuunnitelman mukaan opiskeleminen on täysin ylivoimaista. Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (223)
Tämän lisääntyneen levottomuuden huomaa myös ulkona. Nuoret pojat keulivat ja sähläävät ja ajavat melkein päälle. Yhtään eivät kato eteensä. On tätä ollut ennenkin, mutta on lisääntynyt.
Aion jatkossa ottaa kuvan kännykällä (olen ottavinani), ja sanon, että jos näen niiden vielä ter ro risoivan liikenteessä samalla tavalla, näytän poliisille.
Sama on riehuvat mopopojat, ajaminen jopa aggressiivista.
Onkohan niillä korona, senhän on sanottu aiheuttavan aggressiivisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikien mielissä opiskelu ja lukeminen on tyttömäistä.
Omassa kotikunnassani ei asu yhtään kirjailijamiestä. Oppilaat näkevät lähinnä vain vanhusten lukevan.
Huono ravitsemus kaiken muun lisäksi.
Viljat, sokeri, huonot rasvat ja energiajuomat mäkeen ruokavaliosta. Vitamiineja tilalle.
Kaikista huolestuttavinta on se että lapselle ei kehity kärsivällisyyttä mikä on mielestäni tärkeimpiä taitoja elämässä ns. pitkäjänteisyys, sekä se että mielikuvitus ei kehity kun kaikki tarjotaan ikäänkuin valmiina. Kuka sanoikaan että mielikuvitus on korkeinta älykkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli sivua on osalle jo pitkä teksti. Ja ihan kotimaisia ysiluokkalaisia pellavapäitä ovat.
Suurin osa heikon lukutaidon omaavista on poikia. He kokevat lukemisen olevan akkojen juttu, koska he eivät näe miesten koskaan lukevan tai tekevän mitään kirjallisia juttuja. He arvelevat pärjäävänsä ihan hyvin elämässään, vaikka lukutaito on erittäin heikko. Toisella asteella realiteetit tulevat vastaan ja suurella osalla opinnot keskeytyvät. Toisealla asteella ei ole riittävän tuettua opiskelua heille.
Jatkossa näitä nuoria on yhä enemmän. Ehdotetut päättöarvioinnin viitosen kriteerit tulevat olemaan niin alhaiset, että osa kehitysvammaisistakin selvittää peruskoulun ihan normi oppilaana! Tämä voi vaikeuttaa heidän pääsyään erityisammattikouluihin.
Ei pidä paikkaansa. Ei lukeminen ole mikään akkojen juttu. Sellaista ilmiötä ei ole olemassa. Lukevia ja kirjoittavia miehen malleja on pojille pilvin pimein. Parhaimmat Syyt ovat muualla. Poikien koulumenestys on kauttaaltaan tyttöjä huonompi. Koulumaailma on kovin feminiininen ja suosii tytöille paremmin sopivia tapoja oppia.
P.S Parhaimmat kirjailijat ovat luonnollisesti meihiä lähes kaikki. Tottakai, mies kun on kuitenkin se älykkäämpi ja osaavampi osapuoli. Maailma on osaavien miesten.
Tuo on ihan höpöä ja vastuun siirtelemistä muille. Kyllä se iso syy on ihan siinä poika/mieskulttuurissa jossa on perinteisesti menty koulu läpi "löysin rantein". Ainoa ero on se että ennen vanhaan miehet tästä huolimatta pääsivät hyvin asemiin työelämässä koska heidät sinne kuitenkin nostettiin kun vähän sitten jossain vaihessa ryhdistäytyivät. Nykyään sellaista automaattia ei enää ole ja poikien pitäisi pärjätä ihan omilla ansioillaan. Se ei sitten enää kaikille pojille maistukaan.
Minulla on itselläni kaksi poikaa eikä heitä ole koskaa koulussa syrjitty millään "tyttöjen tavalla oppia". Molemmat todella tavallisia urheilullisia poikia mutta meillä on pidetty kotona huolta että molemmat ymmärtävät koulutuksen ja opiskelun tärkeyden. Helposti tuli molemmille ysiltä yli ysin keskiarvot eikä tarvinnut olla mikään nero sen saadakseen. Kunhan teki vähän töitä ja seurasi maailmassa muutakin kuin somea. Meillä keskusteltiin kotona maailman tapahtumista ja päivän politiikasta sekä muutenkin asioista laajemmin. Ihan vain tällä pojat ovat jatkuvasti ihmetelleen kavereitaan jotka eivät tunnu tietävän oikein mitään ja yhteiskunnan asita ovat ihan vieraita. Vain ihan todella perustiedoilla peittoaa valtaosan ikätovereistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opin lukemaan vuonna 1986 ja sen jälkeen olen ollut nenä kiinni kirjassa aina kun mahdollista. Ja tätähän meillä kotona paheksuttiin suureen ääneen: "Etkö keksi muuta tekemistä?!" "Ylös nyt siitä makaamasta!" "Nyt se kirja pois!"
Voitteko kuvitella?
Ei minusta hyvästä lukutaidosta huolimatta tullut mitään kummoista, ei edes korkeastikoulutettua.
Omat lapseni eivät ole lukutoukkia, vaikka olen lukenut heille paljon ja koko ajan kannustan lukemiseen. Välillä innostuvat, välillä on pitkiä aikoja etteivät lue läksyjä enempää.
Nykyään lapsilla on vain niin paljon muuta mielenkiintoista tekemistä, että aikaa lukemiselle jää vähemmän. Monipuolisempia, aktiivisempia ja paremmin koulussa pärjääviä omat lapseni silti ovat kuin itse tuon ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun nuoruudessa paheksuttiin kirjojen lukemista. Se pitkä aika (jopa kuusikin tuntia lukemista) oli pois työnteosta ja työntekoa arvostettiin ennen paljon enemmän. Nykyään valitetaan jos työpäivä on lähemmäs 12h, ennen se oli ihan normi.
Työtä tehtiin kotonakin eikä pelkästään töissä.
Kirjat olivat laiskureille ja työn välttelijöille.
Kirjojen lukemiseen liitettiin piilojuopottelu, itsensä saastuttaminen yms. paheet joita tehdään piilossa muilta.
Elit nuoruutesi 1920-luvun Koilismaalla? Siellä missä Kalle Päätalokin? Kirjat olivat joutavia mölläreitä.
Mun sukulaisen kirjaston kirjojen. lukemista paheksuttiin ihan Tampereella 1920-luvulla.
Paheksuja oli opettaja. Sukulainen oli työläisperheestä.
Onneksi on menty tuosta asennekieroutumasta eroon, toivottavasti! Halpatyöt ja alhaista koulutusta vaativat työt katoavat nopeasti laman tai taantuman aikana. Joka ei kannusta ja auta lastaan hyvään lukutaitoon, vihaa lastaan.
Ennen halveksuttiin kirjoja, nykyään älypuhelimia ja videoviestintää ja meemikuvia.
Tulevaisuudessa todetaan että hyvä vaan että porukka näpläsi älynäyttöä ja jätti lukemisen vähemmälle.
Jokainen kirja on kuin haittaohjelma. Luettuaan kirjan, lukijan päässä käynnistyy tiedostamaton prosessi.
Hän on täysin altis sisäänajetun tiedon muutoksille.
Jokainen lukija ottaa itse vastuun siitä mitä silmäilee.
Nuoret ovat viisaita. Ei ihme että aivopesty vanhempi väki on huolissaan nuorista joilla tietoisuus on ihan uudenlainen. Lähempänä alkuperäistä ihmistä kuin kirjaa lukevalla ikäpolvella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä opin lukemaan vuonna 1986 ja sen jälkeen olen ollut nenä kiinni kirjassa aina kun mahdollista. Ja tätähän meillä kotona paheksuttiin suureen ääneen: "Etkö keksi muuta tekemistä?!" "Ylös nyt siitä makaamasta!" "Nyt se kirja pois!"
Voitteko kuvitella?
Ei minusta hyvästä lukutaidosta huolimatta tullut mitään kummoista, ei edes korkeastikoulutettua.
Omat lapseni eivät ole lukutoukkia, vaikka olen lukenut heille paljon ja koko ajan kannustan lukemiseen. Välillä innostuvat, välillä on pitkiä aikoja etteivät lue läksyjä enempää.
Nykyään lapsilla on vain niin paljon muuta mielenkiintoista tekemistä, että aikaa lukemiselle jää vähemmän. Monipuolisempia, aktiivisempia ja paremmin koulussa pärjääviä omat lapseni silti ovat kuin itse tuon ikäisenä.
Aivan. Tässä ketjussa on joku henkisesti rillipäinen ja etutukkainen (elokuvasta dumb and dumber) porukka, joka levittää mielikuvaa kirjojen lukemisen autuaaksi tekevästä voimasta.
Kirjat on tuote ja viihdettä siinä missä videopelit, musiikki, elokuvat, sarjakuvat ovat.
Pelkkää viihdettä.
Jos siitä haluaa väkisillä tehdä jotain muuta kuin viihdettä tai taidetta, niin siitä vaan.
Saa vapaasti luoda sitä mielikuvaa. Kaikki ei vaan osta sitä. Vaikka henkilö on ostanut ajatuksen ja opettaa ehkä näin, niin ei hän silti saa myytyä tätä mielikuvaa kaikille.
Koska se ei pidä paikkansa. Lukeminen on lukemista.
Ei se tee kenestäkään älykkäämpää tai tuota mitään erityistä persoonalle.
Korkeintaan henkilö menettää elämässään nuoruuden vuodet lukemiselle, kun voisi tehdä oikeasti jotain villiä ja vapaata.
Vanhemmat olivat oikeassa. Mene ulos vapauteen. Älä tuhlaa elämääsi sisällä pölyisten kirjojen parissa.
Sitä kerkeää tehdä eläkkeelläkin.
Tuskin nuo kaikki ovat mitään pellavapäitä. Pojan luokalla oli 80% muun taustan omaavia, moni niistä ei 3. luokallakaan osanneet muuta kuin heitellä muita pikkuautoilla. Luokassa...
Ei siinä tavallinen lapsi pystynyt opiskelemaan. Onneksi oma poika lukee paljon kun nämä muut enemmän kunnostautuvat lähikaupasta näpistelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itä-Suomen pojat ovat heikoimpia lukioita ja ihan pellavapäitä.
Nämä pojat eivät lue kirjoja, eivät sarjakuvia, he eivät pelaa vaativia pelejä eivätkä he katso elokuvia. Kaikki edellä lueteltu on heille vaikeaa heikkojen taitojen vuoksi.
eläkeläisten ja köyhien harrastus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opin lukemaan vuonna 1986 ja sen jälkeen olen ollut nenä kiinni kirjassa aina kun mahdollista. Ja tätähän meillä kotona paheksuttiin suureen ääneen: "Etkö keksi muuta tekemistä?!" "Ylös nyt siitä makaamasta!" "Nyt se kirja pois!"
Voitteko kuvitella?
Ei minusta hyvästä lukutaidosta huolimatta tullut mitään kummoista, ei edes korkeastikoulutettua.
Omat lapseni eivät ole lukutoukkia, vaikka olen lukenut heille paljon ja koko ajan kannustan lukemiseen. Välillä innostuvat, välillä on pitkiä aikoja etteivät lue läksyjä enempää.
Nykyään lapsilla on vain niin paljon muuta mielenkiintoista tekemistä, että aikaa lukemiselle jää vähemmän. Monipuolisempia, aktiivisempia ja paremmin koulussa pärjääviä omat lapseni silti ovat kuin itse tuon ikäisenä.
Aivan. Tässä ketjussa on joku henkisesti rillipäinen ja etutukkainen (elokuvasta dumb and dumber) porukka, joka levittää mielikuvaa kirjojen lukemisen autuaaksi tekevästä voimasta.
Kirjat on tuote ja viihdettä siinä missä videopelit, musiikki, elokuvat, sarjakuvat ovat.
Pelkkää viihdettä.
Jos siitä haluaa väkisillä tehdä jotain muuta kuin viihdettä tai taidetta, niin siitä vaan.
Saa vapaasti luoda sitä mielikuvaa. Kaikki ei vaan osta sitä. Vaikka henkilö on ostanut ajatuksen ja opettaa ehkä näin, niin ei hän silti saa myytyä tätä mielikuvaa kaikille.
Koska se ei pidä paikkansa. Lukeminen on lukemista.
Ei se tee kenestäkään älykkäämpää tai tuota mitään erityistä persoonalle.
Korkeintaan henkilö menettää elämässään nuoruuden vuodet lukemiselle, kun voisi tehdä oikeasti jotain villiä ja vapaata.
Vanhemmat olivat oikeassa. Mene ulos vapauteen. Älä tuhlaa elämääsi sisällä pölyisten kirjojen parissa.
Sitä kerkeää tehdä eläkkeelläkin.
Kyse on juuri asenteesta. Kirjojen lukeminen liittyy samaan ajattelumaailmaan jossa ollaan kiinnostuneita maailmasta vähän laajemmin kuin sen jokapäiväsen viihteen tasolla. Ja jaksetaan omaksua ja etsiä tietoa silloinkin kun se edellyttää lukemiseen keskittymistä ja paneutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikista huolestuttavinta on se että lapselle ei kehity kärsivällisyyttä mikä on mielestäni tärkeimpiä taitoja elämässä ns. pitkäjänteisyys, sekä se että mielikuvitus ei kehity kun kaikki tarjotaan ikäänkuin valmiina. Kuka sanoikaan että mielikuvitus on korkeinta älykkyyttä.
Olen huomannut saman. Myös liikunnassa sisukkuus ja pitkäjänteisyys on kadonnut tyystin.
Kaikista sitkeintä porukkaa oli lama-aikana.
Kun karate treeneissä pistin porukan seisomaan syvässä hevosseisonnassa, niin nämä lama-ajan nuoret jaksoivat ja ottivat haasteen vastaan.
Enimmät jaksoivat koko treenin ajan seistä syvässä asennossa 1.5h . Keskiarvo oli puolisen tuntia.
Ei ihme että meillä on nyt nuoria jotka tekee monen ihmisen työtuloksen ja elättää laajaa työttömien joukkiota hyvin halvalla.
Sitten kun nyt laittaa nuoret seisomaan leveässä haara-asennossa minuutinkin, niin se on liikaa.
Itse olen syntynyt 70 ja ei minun sukupolvi ole samaa tekoa kuin lama-ajan nuoret.
Ne jotka lamasta selvisivät ovat kovaa tekoa.
Heidän ansiosta hyvinvointiyhteiskunta pelaa vielä. Ihan kauhistuttaa se että kuinka pitkään tämä lamasta kärsinyt porukka jaksaa. Heidän ystävät menhtyivät, heidän vanhemmat alkoholisoituivat, se ikäluokka koki kovempia kuin sodista selvinnyt koko.
He ovat sankareita.
Sama porukka ei koskaan käyttänyt aikaa lukemiseen, vaan suuntasi pitkäjänteisen katseen työelämään. Kohti mahdottomia haasteita. Ei nykyään työtätekevällä ole aikaa lukuharrastukseen.
Nekin konkarit joiden kanssa vietin parhaimmat treenivuosikymmenet, ei ne työelämältä kerkeä edes viikonloppuisin lauantain treeneihin pariksi tunniksi. Harmittelevat että ottivat kuntoclubin jäsenyyden, mutta ei aika riitä ja sanomalehtikin tuli tilattua turhaan. Jää ovelle kasaantumaan.
Heillä ei ole yksinkertaisesti vapaa-aikaa.
Entä nyt nuorilla?
Onko vapaa-aikaa riittävästi lukemiseen, harrastuksiin?
Vaaditaanko koulussa vähän liikaa kuten työelämässäkin vanhemmilta?
Kyllä niitä pelejä ja kännyköitä oli jo 2000-luvun alussakin. Kyllä tuo lukutaidon romahtaminen johtuu siitä, että koulussa vaatimukset ovat pienentyneet ihan olemattomiksi. Jos oppilas ei opi mitään, niin silti ei jää nykyisin luokalleen. Opettajat myös nöyristelevät liikaa vanhempia ja tekevät liian helppoja kokeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret eivät enää lue mitään. Ei sarjakuvia, ei lehtiä, ei kirjoja eikä edes tekstityksiä telkkarista. Ne joilla on heikot taidot, eivät myöskään pelaa sellaisia pelejä, jotka kehittäisivät aivojen toimintaa niillä alueilla, joita käytetään lukemiseen.
Jos nuoret lukisivat edes sarjakuvia, olisi tilanne paljon parempi.
Vierailija kirjoitti:
Minä opin lukemaan vuonna 1986 ja sen jälkeen olen ollut nenä kiinni kirjassa aina kun mahdollista. Ja tätähän meillä kotona paheksuttiin suureen ääneen: "Etkö keksi muuta tekemistä?!" "Ylös nyt siitä makaamasta!" "Nyt se kirja pois!"
Voitteko kuvitella?
Ei minusta hyvästä lukutaidosta huolimatta tullut mitään kummoista, ei edes korkeastikoulutettua.
Omat lapseni eivät ole lukutoukkia, vaikka olen lukenut heille paljon ja koko ajan kannustan lukemiseen. Välillä innostuvat, välillä on pitkiä aikoja etteivät lue läksyjä enempää.
Nykyään lapsilla on vain niin paljon muuta mielenkiintoista tekemistä, että aikaa lukemiselle jää vähemmän. Monipuolisempia, aktiivisempia ja paremmin koulussa pärjääviä omat lapseni silti ovat kuin itse tuon ikäisenä.
Voin hyvin kuvitella. Olet elänyt tyypillisessä duunarikulttuurin perheessä jossa ei ole arvostettu lukemista. Ei edes silloin kun sitä on kyllä muualla yhteiskunnassa arvostettu kovastikin. Ja koska koulutus periytyy Suomessa voimakkaasti, sinäkään et ole kouluttautunut vaikka osoititkin kiinnostusta lukemiseen. Mutta sinua ei kannustettu (päinvastoin) joten se ei aiheuttanut positiivisia muutoksia sinun elämääsi.
Tässä on juuri se pointti. Lukemiseen kannustus korreloi edelleen korkeammin koulutetun perhetaustan kanssa ja liittyy siihen elämänasenteeseen jossa tietoa ja koulutusta arvostetaan. Eli vaikutus elämään ei tule varsinaisesti siitä lukemisesta vaan siitä perheen tuesta joka taas saa nuoren sitten aikanaan suhtautumaan opiskeluun vakavammin ja menestymään siinä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä pelejä ja kännyköitä oli jo 2000-luvun alussakin. Kyllä tuo lukutaidon romahtaminen johtuu siitä, että koulussa vaatimukset ovat pienentyneet ihan olemattomiksi. Jos oppilas ei opi mitään, niin silti ei jää nykyisin luokalleen. Opettajat myös nöyristelevät liikaa vanhempia ja tekevät liian helppoja kokeita.
Opetuksen taso on heikentynyt.
Lapsia päästetään luokalta heppoisesti. Myöhemmin kun pitää kirjoittaa novelli, niin on sormi suussa ja on liian vaikeaa.
Liikaa säästetty koulutuksesta. Pitäisi verottaa kovemmin.
Sitä saa mitä kasvattaa. Parivuotiaalle älylaite kouraan, kun äiti ja iskä eivät nyt jaksa seurustella lapsen kanssa. Sitten ruvetaan vääntelemään käsiä, että mitenkähän tuon lukiolaisen saisi lukemaan jonkin kirjan.
Lukevaa esittävät hipsteripierut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aikuisetkaan lue. Todella harvojen kanssa pystyy keskustelemaan mistään kirjasta.
Joku tässä ketjussa kuvaili hyvin sitä miten lukemisesta on tullut kuin tupakointia. Menneen talven lumia.
Ei kukaan enää tässä ajassa lue, ellei halua korostaa sillä omaa egoaan.
Naurettavimpia ovat ne jotka kantavat jotain kirjaa näyttävästi julkisissa ja lukevat muka kirjaa.
Jokainen aito lukija tietää ettei julkisissa kulkuyhteyksissä kykene kukaan keskittymään lukemiseen. On niin rauhatonta menoa. Lukuelämys on rauhallinen paikka kuten kirjasto. Sen tietää jokainen linnakundikin.
Turha esittää lukijaa. Todelliset lukijat viettää sisätiloissa eristyksessä suurimman osan ajasta.
Työssäkäyvää ei lukeminen käytännön syistä onnista.
Korkeintaan työttömänä sitten.
Nykyään on muodikkaampaa kuunnella äänikirjoja ja vapottaa nikotiinihöyryjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä pelejä ja kännyköitä oli jo 2000-luvun alussakin. Kyllä tuo lukutaidon romahtaminen johtuu siitä, että koulussa vaatimukset ovat pienentyneet ihan olemattomiksi. Jos oppilas ei opi mitään, niin silti ei jää nykyisin luokalleen. Opettajat myös nöyristelevät liikaa vanhempia ja tekevät liian helppoja kokeita.
Opetuksen taso on heikentynyt.
Lapsia päästetään luokalta heppoisesti. Myöhemmin kun pitää kirjoittaa novelli, niin on sormi suussa ja on liian vaikeaa.
Liikaa säästetty koulutuksesta. Pitäisi verottaa kovemmin.
Tämä pätee peruskoulussa. Mutta heti kun mennään lukioon niin meno on ihan erilaista. Kun katson nyt omien lapsieni lukiokursseja ja ylppärikysymyksiä niin vaatimustaso on monin paikoin noussut melkoisesti aikaisemmasta eli siitä kun itse kävin lukiota. Kurssit on nykyään tungettu hirvittävän täyteen asiaa ja monet tehtävät vaativat sellaisen tason soveltamista ja analyysikykyä jota ei aikanaan vaadittu lainkaan lukiossa. Ennen äidinkielestä sai laudaturin jos osasi kirjoittaa näppärän aineen, nykyään pitää osata analysoida mainoksen kuvakerronnan keinoja leikkauksen rytmityksen näkökulmasta vaikka koko asiaa ei ole edes kurssissa opetettu.
Ei pidä paikkaansa. Ei lukeminen ole mikään akkojen juttu. Sellaista ilmiötä ei ole olemassa. Lukevia ja kirjoittavia miehen malleja on pojille pilvin pimein. Parhaimmat Syyt ovat muualla. Poikien koulumenestys on kauttaaltaan tyttöjä huonompi. Koulumaailma on kovin feminiininen ja suosii tytöille paremmin sopivia tapoja oppia.
P.S Parhaimmat kirjailijat ovat luonnollisesti meihiä lähes kaikki. Tottakai, mies kun on kuitenkin se älykkäämpi ja osaavampi osapuoli. Maailma on osaavien miesten.