Lue keskustelun säännöt.
Koulussa on yhä enemmän oppilaita, jotka eivät pysty keskittymään edes puolen sivun tekstin lukemiseen
22.09.2020 |
Muotakin ongelmia on pilvin pimein.Kyse on alunperin Suomesta kotoisin olevista. Tilanne huononee vuosi vuodelta ja yhä useammalle peruskoulun opetussuunnitelman mukaan opiskeleminen on täysin ylivoimaista. Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä pelejä ja kännyköitä oli jo 2000-luvun alussakin. Kyllä tuo lukutaidon romahtaminen johtuu siitä, että koulussa vaatimukset ovat pienentyneet ihan olemattomiksi. Jos oppilas ei opi mitään, niin silti ei jää nykyisin luokalleen. Opettajat myös nöyristelevät liikaa vanhempia ja tekevät liian helppoja kokeita.
Nykyisin on muotia syyttää kaikesta vanhempia, mutta tässä asiassa minäkin osoittaisin syyttävällä sormella kouluakin. Harrastan itse lukemista ja olen lukenut lapsilleni todella paljon ääneen. Kumpikaan heistä ei ole myöhemmin kiinnostunut lukemisesta. Kun täytyy lukea, he osaavat ja ymmärtävät, mutta he eivät ole siitä kiinnostuneet. On jotenkin outo ajatus, että ennen somea kaikki lapset olisivat istuneet illat nenä kiinni kirjassa. Kyllä minunkin kouluaikoinani 80-luvulla oli lapsia ja nuoria, jotka eivät lukeneet mitään vapaaehtoisesti. Mutta silloin koulu onnistui hoitamaan homman suurimman osan kohdalla eli jos kotona ei luettu, niin koulussa opittiin.
Suhtautuminen koulussa on nykyisin ihan hällä väliä, ja vaikea siihen on vanhemman puuttua. Kuopukseni meni nyt yläkouluun ja alakoulussa ainakaan ei puututtu vaikka käsialaan mitenkään, virkkeet sai aloittaa pienellä kirjaimella tai jos sitä nyt aloitukseksi voi sanoa, kun ei edellinen virkekään päättynyt pisteeseen. Ilmeisesti minun äitinä olisi sitten pitänyt punakynän kanssa käydä kaikki läpi, kun opettajan mielestä kaikki oli se ja sama? En tarkoita, että esim. tarinoiden keksimisen into olisi pitänyt tyrehdyttää pilkkuvirheitä korostamalla, mutta kyllä minusta voi tehdä sekä että: kehua lennokasta tarinaa ja nätisti oikaista virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä herää kysymys, miksi lukemista ja esimerkiksi kirjakielen osaamista pidetään itseisarvona. Sen pitäisi olla ainoastaan väline yleissivistyksen hankkimiseen ja viestintään. Olen ollut tekemisissä maa han muut tajien kanssa ja heidän kanssaan olen huomannut, että on täysin yhdentekevää, ovatko taivutusmuodot tai isot kirjaimet nyt ihan täsmälleen oikein, kunhan asiat tulevat hoidettua. Ja samaa armeliaisuutta yritän opettaa itselleni, että vaikka en täydellisesti osaakaan englantia, on paljon hyödyllisempää erilaisissa tilanteissa, että ylipäätään käytän kieltä, kuin pelkään kielioppivirheitä.
Lukutaidottomuus ei ole tavoite sivistyksen piirissä.
Lukutaitoiset tätä maailmaa ennenkin ovat eteenpäin vieneet.
Kun lukutaidottomuus lisääntyy, lisääntyvät monet muutkin ikävät asiat. Kyllä pääsääntöisesti lukutaitoinen voittaa kilvan työpaikasta. Lukutaidoton ajautuu helposti monenlaisille syrjäpoluille sekä itseään viisaampien vaan ei kiltimpien hyväksikäytettäväksi ja alistettavaksi.
Olen ennenkin kuullut siitä, että peruskoulussa on nykyään oppilaita, jotka eivät osaa kuukausia. Kertokaapa minulle, onko kyseessä oppilaat, jotka aiemmin olisi siirretty perusopetuksesta erilleen (ns. apukouluun)?
Nykyäänhän kaikki halutaan inkluusion nimissä sulauttaa perusopetukseen. Jotenkin vaikea uskoa, että kyse olisi tässä yhteydessä ihan tavanomaisista nuorista.
Ehkäpä se oli vain sellainen ohimenevä vaihe maailmanhistoriassa, että kaikilla tavan tallaajillakin on luku- ja kirjoitustaito. Pääsääntöisesti ne ovat olleet taitoja, joilla eliitti on erottautunut rahvaasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen ennenkin kuullut siitä, että peruskoulussa on nykyään oppilaita, jotka eivät osaa kuukausia. Kertokaapa minulle, onko kyseessä oppilaat, jotka aiemmin olisi siirretty perusopetuksesta erilleen (ns. apukouluun)?
Nykyäänhän kaikki halutaan inkluusion nimissä sulauttaa perusopetukseen. Jotenkin vaikea uskoa, että kyse olisi tässä yhteydessä ihan tavanomaisista nuorista.
Ihan normaaleja nuoria. Yläkouluun tullessa alle puolet osaa ilmansuunnat. Olen tavannut Helsinkiläisen oppilaan, joka ei tiennyt vuodenaikoja (siis talvi...).
Kotona ei enää puhuta mistään eivätkä nuoret lue enää mitään. Eivät edes sarjiksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä kasvattaa. Parivuotiaalle älylaite kouraan, kun äiti ja iskä eivät nyt jaksa seurustella lapsen kanssa. Sitten ruvetaan vääntelemään käsiä, että mitenkähän tuon lukiolaisen saisi lukemaan jonkin kirjan.
Kun työnantaja lähettää lisää töitä ja ei jousta määräajoista, niin kätevämpää on tosiaan laittaa se ihan pienikin lapsi näytön äärelle ja antaa älypuhelin käteen.
Ei taloustilanne anna myöten muuten.
Tämä on nykyaikaa.
Minun nuoruudessa isältä kysyttäessä hän sanoi suoraan miksei ole hankkinut autoa.
Auto lisää vain työn määrää.
Sama pätee älylaitteisiin. Yksinkertaista elämää elävät ei hanki ylimääräisiä vehkeitä.
Ne vanhemmat jotka eivät halua viedä lapsiaan harrastuksiin ja samalla piipahtaa kiirellä marketissa ja samalla koukata omilla vanhemmilla kahvilla.
He pääsevät helpommalla. Älä hanki autoa, älä hanki puhelinta jossa on sähköposti, jos haluat vähemmän kiireitä elämääsi. Lapsia voi hankkia, mutta älä hanki kotiin läppäriä.
Nämä ovat elämänvalintoja.
Opettajat jättäisivät oppilaita mielellään kasvamaan luokalleen. Se on tehty mahdottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä pelejä ja kännyköitä oli jo 2000-luvun alussakin. Kyllä tuo lukutaidon romahtaminen johtuu siitä, että koulussa vaatimukset ovat pienentyneet ihan olemattomiksi. Jos oppilas ei opi mitään, niin silti ei jää nykyisin luokalleen. Opettajat myös nöyristelevät liikaa vanhempia ja tekevät liian helppoja kokeita.
Nykyisin on muotia syyttää kaikesta vanhempia, mutta tässä asiassa minäkin osoittaisin syyttävällä sormella kouluakin. Harrastan itse lukemista ja olen lukenut lapsilleni todella paljon ääneen. Kumpikaan heistä ei ole myöhemmin kiinnostunut lukemisesta. Kun täytyy lukea, he osaavat ja ymmärtävät, mutta he eivät ole siitä kiinnostuneet. On jotenkin outo ajatus, että ennen somea kaikki lapset olisivat istuneet illat nenä kiinni kirjassa. Kyllä minunkin kouluaikoinani 80-luvulla oli lapsia ja nuoria, jotka eivät lukeneet mitään vapaaehtoisesti. Mutta silloin koulu onnistui hoitamaan homman suurimman osan kohdalla eli jos kotona ei luettu, niin koulussa opittiin.
Suhtautuminen koulussa on nykyisin ihan hällä väliä, ja vaikea siihen on vanhemman puuttua. Kuopukseni meni nyt yläkouluun ja alakoulussa ainakaan ei puututtu vaikka käsialaan mitenkään, virkkeet sai aloittaa pienellä kirjaimella tai jos sitä nyt aloitukseksi voi sanoa, kun ei edellinen virkekään päättynyt pisteeseen. Ilmeisesti minun äitinä olisi sitten pitänyt punakynän kanssa käydä kaikki läpi, kun opettajan mielestä kaikki oli se ja sama? En tarkoita, että esim. tarinoiden keksimisen into olisi pitänyt tyrehdyttää pilkkuvirheitä korostamalla, mutta kyllä minusta voi tehdä sekä että: kehua lennokasta tarinaa ja nätisti oikaista virheitä.
No nykyään vanhempien koulutus periytyy jälleen entistä vahvemmin juuri siksi että vanhempien rooli lasten opettamisessa kasvaa. Ne vanhemmat joilla on kykyä ja resursseja tarjota lapsilleen tietoa ja taitoja kouluopetuksen ulkopuolelta auttavat lapsiaan huomattavasti verratuna niihin jotka eivät niin kykene tekemään.
Meillä ainakin on ollut itsestänselvää että olemme jyvällä siitä mitä lapsillemme opetetaan ja mitä he osaavat ja lapsia sitten tuetaan kotona jos joku taito uhkaa jäädä liian heikoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä kasvattaa. Parivuotiaalle älylaite kouraan, kun äiti ja iskä eivät nyt jaksa seurustella lapsen kanssa. Sitten ruvetaan vääntelemään käsiä, että mitenkähän tuon lukiolaisen saisi lukemaan jonkin kirjan.
Kun työnantaja lähettää lisää töitä ja ei jousta määräajoista, niin kätevämpää on tosiaan laittaa se ihan pienikin lapsi näytön äärelle ja antaa älypuhelin käteen.
Ei taloustilanne anna myöten muuten.
Tämä on nykyaikaa.
Minun nuoruudessa isältä kysyttäessä hän sanoi suoraan miksei ole hankkinut autoa.
Auto lisää vain työn määrää.
Sama pätee älylaitteisiin. Yksinkertaista elämää elävät ei hanki ylimääräisiä vehkeitä.
Ne vanhemmat jotka eivät halua viedä lapsiaan harrastuksiin ja samalla piipahtaa kiirellä marketissa ja samalla koukata omilla vanhemmilla kahvilla.
He pääsevät helpommalla. Älä hanki autoa, älä hanki puhelinta jossa on sähköposti, jos haluat vähemmän kiireitä elämääsi. Lapsia voi hankkia, mutta älä hanki kotiin läppäriä.
Nämä ovat elämänvalintoja.
Se lapsi tarvitsee sen läppärin moniin koulutöihin jo yläkoulussa ja lukioissa se pitää olla jo jokaisella oppilaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä se oli vain sellainen ohimenevä vaihe maailmanhistoriassa, että kaikilla tavan tallaajillakin on luku- ja kirjoitustaito. Pääsääntöisesti ne ovat olleet taitoja, joilla eliitti on erottautunut rahvaasta.
Luulen myös.
Se että osaa kirjoittaa ei tarkoita että kuuluu eliittiin. Suurin osa tiedostaa omat rajansa, mutta meille valehdellaan että kykenet ihan mihin vain kunhan teet töitä sen eteen.
Sanoppa sama lievästi kehitysvammaiselle ihmiselle. Sinustakin voi tulla lääkäri...
Meillä on opetettu vasemmistolaista harhaluuloa että jokainen voi opiskella lääkäriksi tai tohtoriksi.
Se masennus ja näköalattomuus tulee vastaan, kun tajuat että et hallitse lukion pitkää matematiikkaa sitten millään työmääräällä.
Silloin voi heittää hanskat tiskiin ja pistää jalat työpöydälle.
Korkata pullon ja haistattaa pitkät maailmantaloudelle.
Antaa eliitin porskuttaa ja elättää meitin.
Luen sillä välin jonkun maailmankirjallisuuden klassikon lohdutukseksi surkeista korteista mitä sain elämältä.
Siivoomaan en ala tai hanttihommiin. Minusta piti tulla lääkäri tai tohtori!
Muuten alkaa nostamaan sitä minimiä tuntipalkkaa ja sassiin!
Vielä muutama vuosikymmen sitten ihmiset sentään vielä lukivat vapaa-aikanaan .
Vaikka sitten ihan jotain ns. kioskikirjallisuutta , mutta jotain lukemista kaipasivat kuitenkin aina .
Nyt sen sijaan ei koulussa opeteta enää edes kirjoittamaan sujuvasti , kun kaunokirjoituskin poistui.
Tietokone on valitettavasti tainnut myös näivettää kykyjämme.
Erityisen vaarallista siinä suhteessa on varhainen älykännykkäriippuvuuden kehittäminen
(niitä markkinoivien yhtiöiden mainosmiesten toimesta ja toivomuksesta johtuen ,tokikin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mitään, minä olin keskittymisvaikeuksissa jo 50-60 luvulla. Sama jatkuu koko elämäni, mutta siitä huolimatta sain yli-etuliitteen tittelini eteen jo 10 vuoden jälkeen ammattiin valmistuttuani. Myös monet "kouluhäiriköt" ovat myöhemmin menestyneet yhteiskunnassa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi tarvitsee sen läppärin moniin koulutöihin jo yläkoulussa ja lukioissa se pitää olla jo jokaisella oppilaalla.
Näin väitetään.
Oikeasti ei tarvitse hankkia mitään mitä ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli sivua on osalle jo pitkä teksti. Ja ihan kotimaisia ysiluokkalaisia pellavapäitä ovat.
Suurin osa heikon lukutaidon omaavista on poikia. He kokevat lukemisen olevan akkojen juttu, koska he eivät näe miesten koskaan lukevan tai tekevän mitään kirjallisia juttuja. He arvelevat pärjäävänsä ihan hyvin elämässään, vaikka lukutaito on erittäin heikko. Toisella asteella realiteetit tulevat vastaan ja suurella osalla opinnot keskeytyvät. Toisealla asteella ei ole riittävän tuettua opiskelua heille.
Jatkossa näitä nuoria on yhä enemmän. Ehdotetut päättöarvioinnin viitosen kriteerit tulevat olemaan niin alhaiset, että osa kehitysvammaisistakin selvittää peruskoulun ihan normi oppilaana! Tämä voi vaikeuttaa heidän pääsyään erityisammattikouluihin.
Ei pidä paikkaansa. Ei lukeminen ole mikään akkojen juttu. Sellaista ilmiötä ei ole olemassa. Lukevia ja kirjoittavia miehen malleja on pojille pilvin pimein. Parhaimmat Syyt ovat muualla. Poikien koulumenestys on kauttaaltaan tyttöjä huonompi. Koulumaailma on kovin feminiininen ja suosii tytöille paremmin sopivia tapoja oppia.
P.S Parhaimmat kirjailijat ovat luonnollisesti meihiä lähes kaikki. Tottakai, mies kun on kuitenkin se älykkäämpi ja osaavampi osapuoli. Maailma on osaavien miesten.
Suomi on nykyään kyllä naisten. Oli aika, jolloin maailma oli miesten, mutta se meni jo.
Ei mulla mitään sitä vastaan toki ole. Esimerkiksi tuo sinun ps tekstisi muistutti siitä, kuinka urpoja miehiä on ja on ihan hyvä juttu, että maailma ei ole enää urpojen. Pidemmälle tätä en kuitenkaan soisi. Olkoot naisten vuoro, mutta turha meitä miehiä on vihata.
Itse aiheesta on jo niin moni ilmiselvät todennut, että ei voi kuin liittyä surkuttelijoiden kuoroon. Mokasimme tämän ekan puhelin / somesukupolven. Ei voi mitään. Osa lapsista on onneksi niin lahjakkaita, että kaikkia ei menetetty. Suuri stiplu silti ja toivoisin niiden joilla nyt on pieniä lapsia kiinnittävän huomiota siihen, kuinka paljon hereilläoloajasta vietetään luuri kasvavassa kädessä ja etenkin siihen, millaisen esimerkin itse antaa.
Harmi vaan, että jonkun pitäisi kustantaa tämän mykän, ahdistuneen, puhelinriippuvaisen ja keskittymiskyvyttömäksi mokatun sukupolven loppumatka. Meinaan vaan, että mihin työhön soveltuu ihminen, joka ei uskalla tai halua puhua tuntemattomille, ei osaa tai jaksa kunnolla lukea, pitää kaikkea muuta kuin ministeripestiä tai tubetusta paskaduunina, katselee laitetettaan jatkuvan pakonomaisesti muutaman minuutin välein, ahdistuu kaikesta vaikka yleisesti ottaen kaikki on paremmin kuin koskaan ennen. En nyt kehdannut vetää mukaan ylipainoa, flegmaattisuutta ja yleistä apatiaa, vaikka nekin työllistymiseen vaikuttavat. Summaan mielummin toteamalla, että mielikuvitus kuolee helposti puhelinriippuvuuden myötä. Siksi olisi hyvä lukea jotain. Tai ajatella, haaveilla, piirtää, puhua, kirjoittaa..
Marxilaiset yksilön mahdollisuudet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä se oli vain sellainen ohimenevä vaihe maailmanhistoriassa, että kaikilla tavan tallaajillakin on luku- ja kirjoitustaito. Pääsääntöisesti ne ovat olleet taitoja, joilla eliitti on erottautunut rahvaasta.
Luulen myös.
Se että osaa kirjoittaa ei tarkoita että kuuluu eliittiin. Suurin osa tiedostaa omat rajansa, mutta meille valehdellaan että kykenet ihan mihin vain kunhan teet töitä sen eteen.
Sanoppa sama lievästi kehitysvammaiselle ihmiselle. Sinustakin voi tulla lääkäri...
Meillä on opetettu vasemmistolaista harhaluuloa että jokainen voi opiskella lääkäriksi tai tohtoriksi.
Se masennus ja näköalattomuus tulee vastaan, kun tajuat että et hallitse lukion pitkää matematiikkaa sitten millään työmääräällä.
Silloin voi heittää hanskat tiskiin ja pistää jalat työpöydälle.
Korkata pullon ja haistattaa pitkät maailmantaloudelle.
Antaa eliitin porskuttaa ja elättää meitin.
Luen sillä välin jonkun maailmankirjallisuuden klassikon lohdutukseksi surkeista korteista mitä sain elämältä.
Siivoomaan en ala tai hanttihommiin. Minusta piti tulla lääkäri tai tohtori!
Muuten alkaa nostamaan sitä minimiä tuntipalkkaa ja sassiin!
Olet nyt itse van ymmärtänyt tuon väärin. Eihän tuo tietenkään tarkoita että jokaisesta voisi tulla lääkäri vaan että jos olet tarpeeksi lahjakas, sinusta voi tulle mitä vain taustastasi riipumatta. Ei siis ole väliä oletko köyhästä vai rikkaasta taustasta, vain omat kykysi ratkaisevat.
Vierailija kirjoitti:
Minun nuoruudessa paheksuttiin kirjojen lukemista. Se pitkä aika (jopa kuusikin tuntia lukemista) oli pois työnteosta ja työntekoa arvostettiin ennen paljon enemmän. Nykyään valitetaan jos työpäivä on lähemmäs 12h, ennen se oli ihan normi.
Työtä tehtiin kotonakin eikä pelkästään töissä.
Kirjat olivat laiskureille ja työn välttelijöille.
Kirjojen lukemiseen liitettiin piilojuopottelu, itsensä saastuttaminen yms. paheet joita tehdään piilossa muilta.
Milloin tämä nuoruutesi oli?
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä heikon sanallisen viestinnän osaajat viestivät syvällisemmissä ihmissuhteissa?
Hymyilemällä, irvistämällä, halaamalla, panemalla, karjumalla, kuiskaamalla jotain sekavaa, joka ei ole sanoja?
Tuollisiahan ovat nykyiset suomalaiset elokuvat!
Vierailija kirjoitti:
Marxilaiset yksilön mahdollisuudet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä se oli vain sellainen ohimenevä vaihe maailmanhistoriassa, että kaikilla tavan tallaajillakin on luku- ja kirjoitustaito. Pääsääntöisesti ne ovat olleet taitoja, joilla eliitti on erottautunut rahvaasta.
Luulen myös.
Se että osaa kirjoittaa ei tarkoita että kuuluu eliittiin. Suurin osa tiedostaa omat rajansa, mutta meille valehdellaan että kykenet ihan mihin vain kunhan teet töitä sen eteen.
Sanoppa sama lievästi kehitysvammaiselle ihmiselle. Sinustakin voi tulla lääkäri...
Meillä on opetettu vasemmistolaista harhaluuloa että jokainen voi opiskella lääkäriksi tai tohtoriksi.
Se masennus ja näköalattomuus tulee vastaan, kun tajuat että et hallitse lukion pitkää matematiikkaa sitten millään työmääräällä.
Silloin voi heittää hanskat tiskiin ja pistää jalat työpöydälle.
Korkata pullon ja haistattaa pitkät maailmantaloudelle.
Antaa eliitin porskuttaa ja elättää meitin.
Luen sillä välin jonkun maailmankirjallisuuden klassikon lohdutukseksi surkeista korteista mitä sain elämältä.
Siivoomaan en ala tai hanttihommiin. Minusta piti tulla lääkäri tai tohtori!
Muuten alkaa nostamaan sitä minimiä tuntipalkkaa ja sassiin!
Olet nyt itse van ymmärtänyt tuon väärin. Eihän tuo tietenkään tarkoita että jokaisesta voisi tulla lääkäri vaan että jos olet tarpeeksi lahjakas, sinusta voi tulle mitä vain taustastasi riipumatta. Ei siis ole väliä oletko köyhästä vai rikkaasta taustasta, vain omat kykysi ratkaisevat.
Meillä jopa oikeisto on omaksunut tuon marxilaisen ihanteen.
Totuus on että nuoret pettyvät kun huomaavat että kovalla työllä ei saavutakaan samaa kuin lahjakas ystävä saavuttaa itsestään. Ne omat rajat tulee vastaan nopeasti.
Se todellisuus tavallisuudesta lannistaa lapset ja tässä maailmassa tavallinen ei ole mitään.
Miksi ponnistella jos ponnistuksen lopputulos on vaimea pieru.
Kaikesta on tulossa liian nopeatempoista.
Verratkaa nykyisiä lastenkirjoja vanhoihin. Nyt täytyy oll koko ajan jotain sähläystä niissä kirjoissa. Ennen vanhaan vaikk Tiina-kirjat tai Eemeli olivat hitaampia ja enemmän ympäristöä kuvailevia.
Sama juttu elokuvissa. Verratkaa Bambia uusimpiin lastenelokuviin.
Juuri tämä! Asian ydin on siinä että perheessä keskustellaan. Siis keskustellaan myös ihan oikeista asioista, ei vain jostain some-julkkiksista. Lapsen sanavarasto kasvaa kun hänelle puhutaan aikuisten asioista ja välitetään samalla tietoa siitä mikä kaikki on maailmassa oikeasti tärkeää.