Vantaan koululaisen pahoinpitelyä edelsi vakava, pitkäaikainen kiusaaminen

Twitterissä Maarit Hosio mainostaa itseään näin:

"Rehtori vantaalaisessa koulussa, kiinnostunut pedagogisesta johtamisesta ja välittämisen kokemuksista. Tohtoriopiskelija."

Ei ole tainnut ainakaan tälle uhrille tulla "välittämisen kokemuksia" eikä niitä koulun opettajia juuri ole pedagogisesti johdettu...

Opettajia etsii koko ajan ja mahtaako olla edes virkansa hoitoon aikaa kun pitää opiskellakin samalla...

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme koulussa "rangaistus" kiusaajille oli täysin löperö 10 minuuttia kestävä kasvatuskeskustelu. Kiusattu sen sijaan määrättiin käymään kuraattorilla, josta ei ollut mitään hyötyä. Miksei voi esim. määrätä kiusaajia viettämään välitunnit yksinään jossain luokassa jos koulusta erottaminen on niin ylivoimaista?

Siis hetkinen. Miksi se kiusattu sinne kuraattorille lähetettiin? Kiusaajienhan sinne pitää, säännöllisesti, mennä. Joka viikko käynti kuraattorilla ja psykologilla. Sanokaa mun sanoneen, sieltä alkais paljastua perheväkivaltaa ja ties mitä hirveyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti milloin tunnustetaan se fakta, että kaikki kiusaajat on persoonallisuushäiriöisiä? Myös ihan pienetkin lapset. 

Olen samaa mieltä. Itseäni kiusattiin sadistisesti koko kouluaika. Kiusaaminen huipentui seksuaaliseen väkivaltaan ja r**skausyritykseen koulussa. Koulu lakaisi asian maton alle ja olin itse niin järkyttynyt, etten pystynyt kertomaan edes vanhemmilleni. Kiusaaminen aiheutti jatkuvaa stressiä ja ahdistusta, mitkä edesauttoivat vakavan sairauden puhkeamista, mikä johti pysyvään työkyvyttömyyteen ja sairaseläkkeelle joutumiseen jo parikymppisenä. Kiusaamisella on sius kauaskantoiset seuraukset

Karseeta. Ja joku täällä kehtasi sanoa, että no kyllä moni kiusaaja katuu tekojaan vanhempana. Katuminen vanhempana on aika pientä siihen verrattuna, että toisen elämä voi mennä pysyvämmin pilalle. 

Pointti oli se että kaikki ei ole psykopaatteja tai narsisteja.

Niin kun niillä kiusaajilla on rankat kotiolot nyyhkytinyyhkyti... Niin oli minullakin, mutta kiusaajaa minusta ei tullut, vaan kiusattu. Minua hakattiin lapsena alkoholistivanhempien toimesta, mutta eipä käynyt ikinä mielessä, että purkaisin pahan oloni muihin viattomiin.

Kai nyt kannattaa yrittää ymmärtää mistä eri syistä lapset kiusaa. Mahdollista ehkä jopa tehdä asialle jotain. Minäkin olen alkoholistiperheestä ja en kiusannut, mutta sen sijaan veljeni luultavasti kiusasi. Jotkut kääntyvät sisään päin ja jotkut purkavat pahan olonsa ulos päin. Tämän lisäksi on tietenkin miljoona muuta syytä miksi joku voi kiusata. Mutta en nyt ihan ymmärrä miksi ei haluttaisi ymmärtää niitä syitä.

Kiusaamista ei tarvitse ymmärtää. On oikein näyttää selkeästi se, että toiminta on väärin. Kiusaamisesta tulee olla tuntuva ja selkeä seuraamus/ rangaistus, niin kovapäisimmätkin (lapset/lasten vanhemmat) ymmärtävät asian. Opettajat ovat hampaattomia tässä tilanteessa.  He kokevat, että koko vastuu kaatuu heidän päälleen, siksi hekään eivät uskalla olla selkeitä, vaan toimivat ambivalentisti myöteillen kiusaajien vanhempia ja seurauksena on se, että ongelmaa ei saada ratkaistua.

Luuletko että olemme tässä jotenkin vastakkaista mieltä? Minulla on itselläni 11-vuotias lapsi ja koko tämä juttu tuntuu niin kammottavalta että oksat pois. Mutta aikuisten pitää olla älyllisesti lasten yläpuolella. Jos lapsen, siis _jos_, väkivaltainen käytös johtuu kotioloista niin tottakai se pitää tiedostaa. Se voi vaikuttaa siihen millä tavalla kiusaaminen parhaiten saadaan loppumaan. Lapsi joka jo saa kotona selkäänsä muutenkin vähän väliä, ei pidä jotain uhkailuja minään. Mitään kovapäisempää kuin tuollaisessa kodissa jo on, ei voi koulun puolesta tulla. Pakkohan siinä on etsiä muuta keinoja. Sitten jos lapsi on oikeasti jonkun hyvän perheen lellipentu, voi ehkä toimia joku uhkailu ja ”kovat otteet”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kun millä keinoin vältetään tuo tilanne, että ketään ei koulussa pahoinpidellä? Käytettävissä ovat kasvatuskeskustelu ja jälki-istunto.

Suomen laki antaa jokaiselle mahdollisuuden ja oikeuden puuttua ja keskeyttää käynnissä oleva pahoinpitely, tarvittaessa voimatoimin. Suomen laki on voimassa myös koulun pihalla.

No ei kyllä anna. Minulle opetettiin (en ole koulussa töissä), ettei tappeluihin saa itse mennä väliin, vaan on soitettava poliisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti milloin tunnustetaan se fakta, että kaikki kiusaajat on persoonallisuushäiriöisiä? Myös ihan pienetkin lapset. 

Olen samaa mieltä. Itseäni kiusattiin sadistisesti koko kouluaika. Kiusaaminen huipentui seksuaaliseen väkivaltaan ja r**skausyritykseen koulussa. Koulu lakaisi asian maton alle ja olin itse niin järkyttynyt, etten pystynyt kertomaan edes vanhemmilleni. Kiusaaminen aiheutti jatkuvaa stressiä ja ahdistusta, mitkä edesauttoivat vakavan sairauden puhkeamista, mikä johti pysyvään työkyvyttömyyteen ja sairaseläkkeelle joutumiseen jo parikymppisenä. Kiusaamisella on sius kauaskantoiset seuraukset

Karseeta. Ja joku täällä kehtasi sanoa, että no kyllä moni kiusaaja katuu tekojaan vanhempana. Katuminen vanhempana on aika pientä siihen verrattuna, että toisen elämä voi mennä pysyvämmin pilalle. 

Pointti oli se että kaikki ei ole psykopaatteja tai narsisteja.

On ne. Usko jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kun millä keinoin vältetään tuo tilanne, että ketään ei koulussa pahoinpidellä? Käytettävissä ovat kasvatuskeskustelu ja jälki-istunto.

Suomen laki antaa jokaiselle mahdollisuuden ja oikeuden puuttua ja keskeyttää käynnissä oleva pahoinpitely, tarvittaessa voimatoimin. Suomen laki on voimassa myös koulun pihalla.

No ei kyllä anna. Minulle opetettiin (en ole koulussa töissä), ettei tappeluihin saa itse mennä väliin, vaan on soitettava poliisit.

Häh? Suomessa on ihan lain määräämä auttamisvelvollisuus. Just luin yh:n kokeeseen ysiluokkalaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme koulussa "rangaistus" kiusaajille oli täysin löperö 10 minuuttia kestävä kasvatuskeskustelu. Kiusattu sen sijaan määrättiin käymään kuraattorilla, josta ei ollut mitään hyötyä. Miksei voi esim. määrätä kiusaajia viettämään välitunnit yksinään jossain luokassa jos koulusta erottaminen on niin ylivoimaista?

Siis hetkinen. Miksi se kiusattu sinne kuraattorille lähetettiin? Kiusaajienhan sinne pitää, säännöllisesti, mennä. Joka viikko käynti kuraattorilla ja psykologilla. Sanokaa mun sanoneen, sieltä alkais paljastua perheväkivaltaa ja ties mitä hirveyksiä.

Kyllähän kiusattukin tarvii terapiaa. Eihän heitä saa unohtaa tuossa prosessissa. Tälläkin palstalla moni lapsena koulukiusattu yhä aikuisena on traumaattinen, kun ei ole saannut lapsena käsitellä asiaa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kun millä keinoin vältetään tuo tilanne, että ketään ei koulussa pahoinpidellä? Käytettävissä ovat kasvatuskeskustelu ja jälki-istunto.

Suomen laki antaa jokaiselle mahdollisuuden ja oikeuden puuttua ja keskeyttää käynnissä oleva pahoinpitely, tarvittaessa voimatoimin. Suomen laki on voimassa myös koulun pihalla.

No ei kyllä anna. Minulle opetettiin (en ole koulussa töissä), ettei tappeluihin saa itse mennä väliin, vaan on soitettava poliisit.

Hätävarjeluperusteinen oikeus koskee myös tilanteita, joissa jonkun muun terveys, henki tai yleinen oikeus koskemattomuuteen on uhattuna.

Sinulle on opettu siis väärin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitäis kerätä adressi, jossa lasten ja nuorten kiusaamisiin ja pahoinpitelyihin tehdään nopeasti uusi laki. Tekijät ja tekijöiden vanhemmat vastuuseen. Lapsilisä pois pahoinpitelijältä, mutta toimeentulotukeen lasketaan mukaan.

Minun mielestäni koulukiusaamisen pitäisi olla asia jonka takia järjestettäisiin mielenosoituksia. On sekin niin pitkään jo ongelma ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kun millä keinoin vältetään tuo tilanne, että ketään ei koulussa pahoinpidellä? Käytettävissä ovat kasvatuskeskustelu ja jälki-istunto.

Suomen laki antaa jokaiselle mahdollisuuden ja oikeuden puuttua ja keskeyttää käynnissä oleva pahoinpitely, tarvittaessa voimatoimin. Suomen laki on voimassa myös koulun pihalla.

No ei kyllä anna. Minulle opetettiin (en ole koulussa töissä), ettei tappeluihin saa itse mennä väliin, vaan on soitettava poliisit.

Sangollinen kylmää vettä vaan kiusaajien niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajia, rehtoreita ja koulutoimenjohtajia pitäisi saada näistä tapauksista syytteisiin tai vähintään rikostutkintaan. Siten voidaan vaikuttaa asioihin tehokkaimmin. Vähän luulen ettei opettajista valtaosan muodostavien kympien tyttöjen kasetti kovin kauaa kestäisi jatkuvia rikostutkintoja, vaan kyllä asiaan aletaan silloin suhtautua sen vaatimalla vakavuudella koska huomaavat pääsevänsä helpommalla sillä tavalla.

Ehkä tällä tavalla tulisi myös esiin miten vähän opettajilla on mahdollisuus puuttua kiusaamiseen. Puhuttelut ja jälki-istunnot eivät auta ja oppilaan kotona viitataan kintaalla.

Perheille kenellä ei ole suomenkansalaisuutta välittömästi karkoitus kotimaahan. Jos vanhempia ei kiinnosta niin eivät myöskään sopeudu Suomeen. Suomalaisilta kakarat huostaan.

Sepä se, että sodan keskeltä tulleet helposti ajattelee, ettei noin "pieneen" asiaan tarvitse puuttua. Ei siinä kuitenkaan pommeja ja sinappikaasua karkuun tarvii juosta. Eikä keskusteluja käydä.

Muistan kerran, kun omalla pojalla oli ongelmia erään pohjois-afrikan maasta tulleen perheen vesan kanssa.

Siellä äitinsä aina tuli keskustelemaan asioista, mutta kuittasi asian "pojat selvittävät keskenään, ei siinä aikuisia tarvita". Opettajat sitten yritti vääntää, että meillä ei Suomessa asioita näin selvitetä. Vaan aikuiset hoitaa ja auttaa lapsia ymmärtämään ja olemaan tukena. Ollaan läsnä arjessa ja keskustellaan vaikeista asioista.

Jonkun näköinen yhteinen sävel löydettiin. Pojista ei tullut koskaan ylempiä ystäviä (eikä ollut tarkoituskaan), mutta ovat nyt nuoria aikuisia ja osaavat vaihtaa kuulumisia ihan fiksusti.

Kuinka pahoinvoiva pitää lapsen olla, että tekee tuollaista toiselle? Omallakin ala-asteellani oli huono ilmapiiri ja kiusaamista oli paljon, mutta ei sentään tuollaista silmitöntä väkivaltaa.

Kiusaajat tulisi ottaa sosiaaliviranomaisten toimesta huostaan ellei mikään muu keino auta. Tällöin kiusaaja ei kävisi enää samaa koulua kiusatun kanssa, ja varmasti kiusaajan vanhemmatkin havahtuisivat tekemään asialle jotain elleivät aiemmin ole välittäneet. Huostaan otto olisi myös varmasti monelle lapselle ja nuorelle melko toimiva pelote.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme koulussa "rangaistus" kiusaajille oli täysin löperö 10 minuuttia kestävä kasvatuskeskustelu. Kiusattu sen sijaan määrättiin käymään kuraattorilla, josta ei ollut mitään hyötyä. Miksei voi esim. määrätä kiusaajia viettämään välitunnit yksinään jossain luokassa jos koulusta erottaminen on niin ylivoimaista?

Siis hetkinen. Miksi se kiusattu sinne kuraattorille lähetettiin? Kiusaajienhan sinne pitää, säännöllisesti, mennä. Joka viikko käynti kuraattorilla ja psykologilla. Sanokaa mun sanoneen, sieltä alkais paljastua perheväkivaltaa ja ties mitä hirveyksiä.

Kyllähän kiusattukin tarvii terapiaa. Eihän heitä saa unohtaa tuossa prosessissa. Tälläkin palstalla moni lapsena koulukiusattu yhä aikuisena on traumaattinen, kun ei ole saannut lapsena käsitellä asiaa yhtään.

Ei kuraattori ole mikään terapeutti. Usein käynneistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ainakin meidän lapsen (kiusattu siis) kuraattori oli karmea tyyppi, joka uteli perheoloista ja sai lapsen olon tuntumaan entistä huonommalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kun millä keinoin vältetään tuo tilanne, että ketään ei koulussa pahoinpidellä? Käytettävissä ovat kasvatuskeskustelu ja jälki-istunto.

Suomen laki antaa jokaiselle mahdollisuuden ja oikeuden puuttua ja keskeyttää käynnissä oleva pahoinpitely, tarvittaessa voimatoimin. Suomen laki on voimassa myös koulun pihalla.

No ei kyllä anna. Minulle opetettiin (en ole koulussa töissä), ettei tappeluihin saa itse mennä väliin, vaan on soitettava poliisit.

Poliisit soitetaan tietenkin aina. Ellei oma pää kestä väliinmenoa, niin silloin etenkin.

Jospa me aikuiset ensin lakkaisimme kiusaamasta työkavereita.

Olen joutunut ihan sadistisen kiusaamisen kohteeksi ollessani uusi työntekijä tai harjoittelija.

Kyllä me aikuisetkin osataan olla ilkeitä; ja siihen tarvitaan yleensä porukka.

Olin eräässä työpaikassa, jossa meitä oli 7 naista. Eräänä päivänä ihmetotelin, että jotain outoa tapahtuu.

Nuo kuusi muuta olivat pomon kanssa lähteneet virkistysiltapäivän viettoon-minulle ei ollut kerrottu mitään. Tuli hyvin paha mieli ja hirveä häpeä kun jotkut miestyökaverit kysyi, etkö sinä lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti milloin tunnustetaan se fakta, että kaikki kiusaajat on persoonallisuushäiriöisiä? Myös ihan pienetkin lapset. 

Olen samaa mieltä. Itseäni kiusattiin sadistisesti koko kouluaika. Kiusaaminen huipentui seksuaaliseen väkivaltaan ja r**skausyritykseen koulussa. Koulu lakaisi asian maton alle ja olin itse niin järkyttynyt, etten pystynyt kertomaan edes vanhemmilleni. Kiusaaminen aiheutti jatkuvaa stressiä ja ahdistusta, mitkä edesauttoivat vakavan sairauden puhkeamista, mikä johti pysyvään työkyvyttömyyteen ja sairaseläkkeelle joutumiseen jo parikymppisenä. Kiusaamisella on sius kauaskantoiset seuraukset

Karseeta. Ja joku täällä kehtasi sanoa, että no kyllä moni kiusaaja katuu tekojaan vanhempana. Katuminen vanhempana on aika pientä siihen verrattuna, että toisen elämä voi mennä pysyvämmin pilalle. 

Pointti oli se että kaikki ei ole psykopaatteja tai narsisteja.

Niin kun niillä kiusaajilla on rankat kotiolot nyyhkytinyyhkyti... Niin oli minullakin, mutta kiusaajaa minusta ei tullut, vaan kiusattu. Minua hakattiin lapsena alkoholistivanhempien toimesta, mutta eipä käynyt ikinä mielessä, että purkaisin pahan oloni muihin viattomiin.

Kai nyt kannattaa yrittää ymmärtää mistä eri syistä lapset kiusaa. Mahdollista ehkä jopa tehdä asialle jotain. Minäkin olen alkoholistiperheestä ja en kiusannut, mutta sen sijaan veljeni luultavasti kiusasi. Jotkut kääntyvät sisään päin ja jotkut purkavat pahan olonsa ulos päin. Tämän lisäksi on tietenkin miljoona muuta syytä miksi joku voi kiusata. Mutta en nyt ihan ymmärrä miksi ei haluttaisi ymmärtää niitä syitä.

Kiusaamista ei tarvitse ymmärtää. On oikein näyttää selkeästi se, että toiminta on väärin. Kiusaamisesta tulee olla tuntuva ja selkeä seuraamus/ rangaistus, niin kovapäisimmätkin (lapset/lasten vanhemmat) ymmärtävät asian. Opettajat ovat hampaattomia tässä tilanteessa.  He kokevat, että koko vastuu kaatuu heidän päälleen, siksi hekään eivät uskalla olla selkeitä, vaan toimivat ambivalentisti myöteillen kiusaajien vanhempia ja seurauksena on se, että ongelmaa ei saada ratkaistua.

Luuletko että olemme tässä jotenkin vastakkaista mieltä? Minulla on itselläni 11-vuotias lapsi ja koko tämä juttu tuntuu niin kammottavalta että oksat pois. Mutta aikuisten pitää olla älyllisesti lasten yläpuolella. Jos lapsen, siis _jos_, väkivaltainen käytös johtuu kotioloista niin tottakai se pitää tiedostaa. Se voi vaikuttaa siihen millä tavalla kiusaaminen parhaiten saadaan loppumaan. Lapsi joka jo saa kotona selkäänsä muutenkin vähän väliä, ei pidä jotain uhkailuja minään. Mitään kovapäisempää kuin tuollaisessa kodissa jo on, ei voi koulun puolesta tulla. Pakkohan siinä on etsiä muuta keinoja. Sitten jos lapsi on oikeasti jonkun hyvän perheen lellipentu, voi ehkä toimia joku uhkailu ja ”kovat otteet”.

Pointtini on se, että mikään ambivalentti kiemurtelu ei näissä tilanteissa auta. Pitää olla selkeä. Tekijän/ Kiusaajan ymmärtämisen paikka on turhan priorisoitu, jolloin viesti ei enää ole selkeä.  Enemmänkin siitä seuraa ihmisiä, jotka kokevat oikeutuksekseen kostaa/kiusata heikommassa asemassa olevia aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus. (Ja niitähän tarjoutuu elämässä ) Syystä  että isä oli alkoholisti ja äiti masentunut.

Kiusaajan ymmärtäminen voi alkaa siinä vaiheessa, kun hän on sovittanut kunnolla tekonsa, pyytänyt uhrilta anteeksi. Sitten voidaan tekijää tukea ja ymmärtää. Mutta nyt tätä ymmärrystä tarjotaan ilman, että tekijälle seuraa yhtikäs mitään. Niin hän ei ymmärrä toimivansa väärin ja jatkaa samaa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme koulussa "rangaistus" kiusaajille oli täysin löperö 10 minuuttia kestävä kasvatuskeskustelu. Kiusattu sen sijaan määrättiin käymään kuraattorilla, josta ei ollut mitään hyötyä. Miksei voi esim. määrätä kiusaajia viettämään välitunnit yksinään jossain luokassa jos koulusta erottaminen on niin ylivoimaista?

Siis hetkinen. Miksi se kiusattu sinne kuraattorille lähetettiin? Kiusaajienhan sinne pitää, säännöllisesti, mennä. Joka viikko käynti kuraattorilla ja psykologilla. Sanokaa mun sanoneen, sieltä alkais paljastua perheväkivaltaa ja ties mitä hirveyksiä.

Kyllähän kiusattukin tarvii terapiaa. Eihän heitä saa unohtaa tuossa prosessissa. Tälläkin palstalla moni lapsena koulukiusattu yhä aikuisena on traumaattinen, kun ei ole saannut lapsena käsitellä asiaa yhtään.

Ei kuraattori ole mikään terapeutti. Usein käynneistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ainakin meidän lapsen (kiusattu siis) kuraattori oli karmea tyyppi, joka uteli perheoloista ja sai lapsen olon tuntumaan entistä huonommalta.

Aivan kun oma kokemus on ollut kamala, niin sitten se varmasti on kaikkialla.

Kuraattori on nimenomaan se matalankynnyksen terapeutti. Hän sitten ohjaa eteenpäin, kun on selvinnyt, että mitä apua lapsi/nuori tarvii. Kuraattori on se koulussa oleva aikuiskaveri.

Omat kokemukseni ovat olleet erittäin lämpimiä kuraattoreista Vantaalla etenkin. Kuraattorin tehtävä ei ole udella, vaan keskittyä kuuntelemaan ja antaa lapselle tilaa puhua, jos puhututtaa. Lautapelien ja kitaran soiton sivussa juttelevat. Useammankin muksun kera tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kun millä keinoin vältetään tuo tilanne, että ketään ei koulussa pahoinpidellä? Käytettävissä ovat kasvatuskeskustelu ja jälki-istunto.

Suomen laki antaa jokaiselle mahdollisuuden ja oikeuden puuttua ja keskeyttää käynnissä oleva pahoinpitely, tarvittaessa voimatoimin. Suomen laki on voimassa myös koulun pihalla.

No ei kyllä anna. Minulle opetettiin (en ole koulussa töissä), ettei tappeluihin saa itse mennä väliin, vaan on soitettava poliisit.

Poliisit soitetaan tietenkin aina. Ellei oma pää kestä väliinmenoa, niin silloin etenkin.

Jos oma pää ei kestä väliinmenoa 6-luokkalaisten suorittamaan tapon yritykseen, niin silloin kannattaa vetää jo johtopäätökset omasta toimintakyvystä ja alkaa kirjoittaa eroanomusta tuosta tehtävästä.

Vierailija kirjoitti:

Jospa me aikuiset ensin lakkaisimme kiusaamasta työkavereita.

Olen joutunut ihan sadistisen kiusaamisen kohteeksi ollessani uusi työntekijä tai harjoittelija.

Kyllä me aikuisetkin osataan olla ilkeitä; ja siihen tarvitaan yleensä porukka.

Olin eräässä työpaikassa, jossa meitä oli 7 naista. Eräänä päivänä ihmetotelin, että jotain outoa tapahtuu.

Nuo kuusi muuta olivat pomon kanssa lähteneet virkistysiltapäivän viettoon-minulle ei ollut kerrottu mitään. Tuli hyvin paha mieli ja hirveä häpeä kun jotkut miestyökaverit kysyi, etkö sinä lähtenyt.

Tuohan on tyypillinen tapa miten tytöt harjoittavat koulukiusaamista. On tutkittu, että tuollainen eristäminen näkyy aivoissa samassa kohtaa kuin kiduttaminen ja on jopa vahingollisempaa lapsen kehitykselle kuin fyysinen kiusaaminen.