Vantaan koululaisen pahoinpitelyä edelsi vakava, pitkäaikainen kiusaaminen

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pahoinvoiva pitää lapsen olla, että tekee tuollaista toiselle? Omallakin ala-asteellani oli huono ilmapiiri ja kiusaamista oli paljon, mutta ei sentään tuollaista silmitöntä väkivaltaa.

Nykymeno on aivan persiistä ja mitenkään sitä vähättelemättä:  kyllä oli tuollaista meininkiä jo 80-luvulla ala-asteella. Potkimista, joukolla kimppuun käymistä, maahan kaatamista ja kuristamista. Tämä ihan hyvässä koulussa ja omien kivojen luokkakaverien kesken välitunnilla. Kuristamisen tunteen muistaa vieläkin, se on aivan helvetin kamala tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme koulussa "rangaistus" kiusaajille oli täysin löperö 10 minuuttia kestävä kasvatuskeskustelu. Kiusattu sen sijaan määrättiin käymään kuraattorilla, josta ei ollut mitään hyötyä. Miksei voi esim. määrätä kiusaajia viettämään välitunnit yksinään jossain luokassa jos koulusta erottaminen on niin ylivoimaista?

Siis hetkinen. Miksi se kiusattu sinne kuraattorille lähetettiin? Kiusaajienhan sinne pitää, säännöllisesti, mennä. Joka viikko käynti kuraattorilla ja psykologilla. Sanokaa mun sanoneen, sieltä alkais paljastua perheväkivaltaa ja ties mitä hirveyksiä.

Kyllähän kiusattukin tarvii terapiaa. Eihän heitä saa unohtaa tuossa prosessissa. Tälläkin palstalla moni lapsena koulukiusattu yhä aikuisena on traumaattinen, kun ei ole saannut lapsena käsitellä asiaa yhtään.

Ei kuraattori ole mikään terapeutti. Usein käynneistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ainakin meidän lapsen (kiusattu siis) kuraattori oli karmea tyyppi, joka uteli perheoloista ja sai lapsen olon tuntumaan entistä huonommalta.

Aivan kun oma kokemus on ollut kamala, niin sitten se varmasti on kaikkialla.

Kuraattori on nimenomaan se matalankynnyksen terapeutti. Hän sitten ohjaa eteenpäin, kun on selvinnyt, että mitä apua lapsi/nuori tarvii. Kuraattori on se koulussa oleva aikuiskaveri.

Omat kokemukseni ovat olleet erittäin lämpimiä kuraattoreista Vantaalla etenkin. Kuraattorin tehtävä ei ole udella, vaan keskittyä kuuntelemaan ja antaa lapselle tilaa puhua, jos puhututtaa. Lautapelien ja kitaran soiton sivussa juttelevat. Useammankin muksun kera tarvittaessa.

Täällä maalla on vielä vanhanajan kuraattoreita. Epäpäteviä, huonoja, kouluttamattomia, puoluekirjalla töissä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kun millä keinoin vältetään tuo tilanne, että ketään ei koulussa pahoinpidellä? Käytettävissä ovat kasvatuskeskustelu ja jälki-istunto.

Suomen laki antaa jokaiselle mahdollisuuden ja oikeuden puuttua ja keskeyttää käynnissä oleva pahoinpitely, tarvittaessa voimatoimin. Suomen laki on voimassa myös koulun pihalla.

No ei kyllä anna. Minulle opetettiin (en ole koulussa töissä), ettei tappeluihin saa itse mennä väliin, vaan on soitettava poliisit.

Häh? Suomessa on ihan lain määräämä auttamisvelvollisuus. Just luin yh:n kokeeseen ysiluokkalaisen kanssa.

Joo, käytännössä on juu. Mut luepa oikeuskäytännössä miten käy jos menee vähän yli. Siis ihmisen tulee kyetä toimimaan siten, että puntaroi jatkuvasti toimintansa oikeasuhtaisuutta. Siitä vaan yrittämään!

Ohis

Toisinaan entiset koulukiusaajat katuvat myöhemmin tekojaan toisinaan eivät edes muista kiusanneensa jotain. 

Paljonpa lohduttaa tämä niitä kiusattuja, jotka joutuivat vuosien terapiakierteeseen, syömään masennusläkkeitä, luopumaan omista ammattihaaveistaan ja jäämään mielenterveyssyistä ennenaikaiselle sairaseläkkeelle ja sinnittelmään  köyhyydessä toimeentuloluukulla. Seurana häpeä omasta epäonnistumisestaan elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti milloin tunnustetaan se fakta, että kaikki kiusaajat on persoonallisuushäiriöisiä? Myös ihan pienetkin lapset. 

Olen samaa mieltä. Itseäni kiusattiin sadistisesti koko kouluaika. Kiusaaminen huipentui seksuaaliseen väkivaltaan ja r**skausyritykseen koulussa. Koulu lakaisi asian maton alle ja olin itse niin järkyttynyt, etten pystynyt kertomaan edes vanhemmilleni. Kiusaaminen aiheutti jatkuvaa stressiä ja ahdistusta, mitkä edesauttoivat vakavan sairauden puhkeamista, mikä johti pysyvään työkyvyttömyyteen ja sairaseläkkeelle joutumiseen jo parikymppisenä. Kiusaamisella on sius kauaskantoiset seuraukset

Karseeta. Ja joku täällä kehtasi sanoa, että no kyllä moni kiusaaja katuu tekojaan vanhempana. Katuminen vanhempana on aika pientä siihen verrattuna, että toisen elämä voi mennä pysyvämmin pilalle. 

Pointti oli se että kaikki ei ole psykopaatteja tai narsisteja.

Niin kun niillä kiusaajilla on rankat kotiolot nyyhkytinyyhkyti... Niin oli minullakin, mutta kiusaajaa minusta ei tullut, vaan kiusattu. Minua hakattiin lapsena alkoholistivanhempien toimesta, mutta eipä käynyt ikinä mielessä, että purkaisin pahan oloni muihin viattomiin.

Kai nyt kannattaa yrittää ymmärtää mistä eri syistä lapset kiusaa. Mahdollista ehkä jopa tehdä asialle jotain. Minäkin olen alkoholistiperheestä ja en kiusannut, mutta sen sijaan veljeni luultavasti kiusasi. Jotkut kääntyvät sisään päin ja jotkut purkavat pahan olonsa ulos päin. Tämän lisäksi on tietenkin miljoona muuta syytä miksi joku voi kiusata. Mutta en nyt ihan ymmärrä miksi ei haluttaisi ymmärtää niitä syitä.

Kiusaamista ei tarvitse ymmärtää. On oikein näyttää selkeästi se, että toiminta on väärin. Kiusaamisesta tulee olla tuntuva ja selkeä seuraamus/ rangaistus, niin kovapäisimmätkin (lapset/lasten vanhemmat) ymmärtävät asian. Opettajat ovat hampaattomia tässä tilanteessa.  He kokevat, että koko vastuu kaatuu heidän päälleen, siksi hekään eivät uskalla olla selkeitä, vaan toimivat ambivalentisti myöteillen kiusaajien vanhempia ja seurauksena on se, että ongelmaa ei saada ratkaistua.

Luuletko että olemme tässä jotenkin vastakkaista mieltä? Minulla on itselläni 11-vuotias lapsi ja koko tämä juttu tuntuu niin kammottavalta että oksat pois. Mutta aikuisten pitää olla älyllisesti lasten yläpuolella. Jos lapsen, siis _jos_, väkivaltainen käytös johtuu kotioloista niin tottakai se pitää tiedostaa. Se voi vaikuttaa siihen millä tavalla kiusaaminen parhaiten saadaan loppumaan. Lapsi joka jo saa kotona selkäänsä muutenkin vähän väliä, ei pidä jotain uhkailuja minään. Mitään kovapäisempää kuin tuollaisessa kodissa jo on, ei voi koulun puolesta tulla. Pakkohan siinä on etsiä muuta keinoja. Sitten jos lapsi on oikeasti jonkun hyvän perheen lellipentu, voi ehkä toimia joku uhkailu ja ”kovat otteet”.

Pointtini on se, että mikään ambivalentti kiemurtelu ei näissä tilanteissa auta. Pitää olla selkeä. Tekijän/ Kiusaajan ymmärtämisen paikka on turhan priorisoitu, jolloin viesti ei enää ole selkeä.  Enemmänkin siitä seuraa ihmisiä, jotka kokevat oikeutuksekseen kostaa/kiusata heikommassa asemassa olevia aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus. (Ja niitähän tarjoutuu elämässä ) Syystä  että isä oli alkoholisti ja äiti masentunut.

Kiusaajan ymmärtäminen voi alkaa siinä vaiheessa, kun hän on sovittanut kunnolla tekonsa, pyytänyt uhrilta anteeksi. Sitten voidaan tekijää tukea ja ymmärtää. Mutta nyt tätä ymmärrystä tarjotaan ilman, että tekijälle seuraa yhtikäs mitään. Niin hän ei ymmärrä toimivansa väärin ja jatkaa samaa edelleen.

Koirakuiskaajia kouluun. Jos koiraa ei välittömästi toru pahanteosta, se ei osaa yhdistää puhuttelua edes oikeaan tekoseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kun millä keinoin vältetään tuo tilanne, että ketään ei koulussa pahoinpidellä? Käytettävissä ovat kasvatuskeskustelu ja jälki-istunto.

Suomen laki antaa jokaiselle mahdollisuuden ja oikeuden puuttua ja keskeyttää käynnissä oleva pahoinpitely, tarvittaessa voimatoimin. Suomen laki on voimassa myös koulun pihalla.

No ei kyllä anna. Minulle opetettiin (en ole koulussa töissä), ettei tappeluihin saa itse mennä väliin, vaan on soitettava poliisit.

Häh? Suomessa on ihan lain määräämä auttamisvelvollisuus. Just luin yh:n kokeeseen ysiluokkalaisen kanssa.

Joo, käytännössä on juu. Mut luepa oikeuskäytännössä miten käy jos menee vähän yli. Siis ihmisen tulee kyetä toimimaan siten, että puntaroi jatkuvasti toimintansa oikeasuhtaisuutta. Siitä vaan yrittämään!

Ohis

Miksi pitäisi ”mennä vähän yli”?

Tässä tapauksessa opettajat (kaikki 8) katselivat visusti lintujen syysmuuttoa. Olisihan he voineet vaikka nelisin mennä huutamaan edes.

Vierailija kirjoitti:

Jospa me aikuiset ensin lakkaisimme kiusaamasta työkavereita.

Olen joutunut ihan sadistisen kiusaamisen kohteeksi ollessani uusi työntekijä tai harjoittelija.

Kyllä me aikuisetkin osataan olla ilkeitä; ja siihen tarvitaan yleensä porukka.

Olin eräässä työpaikassa, jossa meitä oli 7 naista. Eräänä päivänä ihmetotelin, että jotain outoa tapahtuu.

Nuo kuusi muuta olivat pomon kanssa lähteneet virkistysiltapäivän viettoon-minulle ei ollut kerrottu mitään. Tuli hyvin paha mieli ja hirveä häpeä kun jotkut miestyökaverit kysyi, etkö sinä lähtenyt.

Mä olen tätä usein miettinyt, että millainen työpaikka tuommoinen voikaan olla? Miten voi jättää yhden pyytämättä?

Tajuaako ne ulosjättäjät tilannetta ollenkaan? Miksi he toimivat näin?

Sehän kiusaamiseen puuttumisessa on myös ongelma, ettei kaikki tajua kiusaavansa. Siihen ei ole olemassa yhtä selkeetä sääntöä. esim meillä oli kaveripiirissä nainen, joka tunsi jäävänsä aina ulkopuolella kaikessa kavereiden jutussa.

Hän laittoi sen meidän piikkiin ja otti asian puheeksi hiekkalaatikon reunalla. Aikamme mekin häntä pyytelimme  mukaan ja illanistujaisiin, muttei hän koskaan tullut, kun miehensä ei päästänyt. Joten jäi sitten kutsumatta... Ei me oltu tajuttu, että oltaisi kiusaajia. Hän kuitenkin koki sen kiusaamisena. Anteeksi pyydeltiin puolin toisin.

Tuosta on nyt muutama vuosi, kun hän nosti kissan pöydälle - hyvä niin, että nähtiin asian kaikki puolet. Muuttunut on nyt se, että hänet kutsutaan joka kerta, muttei hän tule, koska mies ei päästä.

Lähti vähän lapasesta, kun eihän tätä vapaa-aikaa voi niinkään työpaikkaan verrata.

Kurja tilanne joka tapauksessa, että jäit ulkopuolelle. Onko ollut muita vastaavia tilanteita tuon jälkeen? Oletko saanut mahdollisuuden keskustella pomosi kanssa asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Toisinaan entiset koulukiusaajat katuvat myöhemmin tekojaan toisinaan eivät edes muista kiusanneensa jotain. 

Paljonpa lohduttaa tämä niitä kiusattuja, jotka joutuivat vuosien terapiakierteeseen, syömään masennusläkkeitä, luopumaan omista ammattihaaveistaan ja jäämään mielenterveyssyistä ennenaikaiselle sairaseläkkeelle ja sinnittelmään  köyhyydessä toimeentuloluukulla. Seurana häpeä omasta epäonnistumisestaan elämässä.

Mulla oli yks tuttava joka aikuisena vielä kehuskeli koulukiusaamisellaan. Enää ei olla missään tekemisissä.

Useat opettajat myös liittyvät itse mukaan jonkun tietyn lapsen kiusaamiseen. Huomaavat, että jos jollakin on jo valmiiksi huono itsetunto ja on muiden sorsima, alkavat itsekin kohdella uhria samalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa me aikuiset ensin lakkaisimme kiusaamasta työkavereita.

Olen joutunut ihan sadistisen kiusaamisen kohteeksi ollessani uusi työntekijä tai harjoittelija.

Kyllä me aikuisetkin osataan olla ilkeitä; ja siihen tarvitaan yleensä porukka.

Olin eräässä työpaikassa, jossa meitä oli 7 naista. Eräänä päivänä ihmetotelin, että jotain outoa tapahtuu.

Nuo kuusi muuta olivat pomon kanssa lähteneet virkistysiltapäivän viettoon-minulle ei ollut kerrottu mitään. Tuli hyvin paha mieli ja hirveä häpeä kun jotkut miestyökaverit kysyi, etkö sinä lähtenyt.

Mä olen tätä usein miettinyt, että millainen työpaikka tuommoinen voikaan olla? Miten voi jättää yhden pyytämättä?

Tajuaako ne ulosjättäjät tilannetta ollenkaan? Miksi he toimivat näin?

Sehän kiusaamiseen puuttumisessa on myös ongelma, ettei kaikki tajua kiusaavansa. Siihen ei ole olemassa yhtä selkeetä sääntöä. esim meillä oli kaveripiirissä nainen, joka tunsi jäävänsä aina ulkopuolella kaikessa kavereiden jutussa.

Hän laittoi sen meidän piikkiin ja otti asian puheeksi hiekkalaatikon reunalla. Aikamme mekin häntä pyytelimme  mukaan ja illanistujaisiin, muttei hän koskaan tullut, kun miehensä ei päästänyt. Joten jäi sitten kutsumatta... Ei me oltu tajuttu, että oltaisi kiusaajia. Hän kuitenkin koki sen kiusaamisena. Anteeksi pyydeltiin puolin toisin.

Tuosta on nyt muutama vuosi, kun hän nosti kissan pöydälle - hyvä niin, että nähtiin asian kaikki puolet. Muuttunut on nyt se, että hänet kutsutaan joka kerta, muttei hän tule, koska mies ei päästä.

Lähti vähän lapasesta, kun eihän tätä vapaa-aikaa voi niinkään työpaikkaan verrata.

Kurja tilanne joka tapauksessa, että jäit ulkopuolelle. Onko ollut muita vastaavia tilanteita tuon jälkeen? Oletko saanut mahdollisuuden keskustella pomosi kanssa asiasta?

Meillä jätettiin KIUSAAJA ulos afterworkeista. Töissä oli pakko ottaa mukaan, mutta vapaa-ajalla ei todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti milloin tunnustetaan se fakta, että kaikki kiusaajat on persoonallisuushäiriöisiä? Myös ihan pienetkin lapset. 

Olen samaa mieltä. Itseäni kiusattiin sadistisesti koko kouluaika. Kiusaaminen huipentui seksuaaliseen väkivaltaan ja r**skausyritykseen koulussa. Koulu lakaisi asian maton alle ja olin itse niin järkyttynyt, etten pystynyt kertomaan edes vanhemmilleni. Kiusaaminen aiheutti jatkuvaa stressiä ja ahdistusta, mitkä edesauttoivat vakavan sairauden puhkeamista, mikä johti pysyvään työkyvyttömyyteen ja sairaseläkkeelle joutumiseen jo parikymppisenä. Kiusaamisella on sius kauaskantoiset seuraukset

Karseeta. Ja joku täällä kehtasi sanoa, että no kyllä moni kiusaaja katuu tekojaan vanhempana. Katuminen vanhempana on aika pientä siihen verrattuna, että toisen elämä voi mennä pysyvämmin pilalle. 

Pointti oli se että kaikki ei ole psykopaatteja tai narsisteja.

On ne. Usko jo.

Suuri osa kiusaajista on vaan tyhmiä ja kypsymättömiä. Kiusaaminen on heille viihdettä.

Miksi kiusattuja ei koskaan eroteta koulusta? Kyllä siinä tulee itsemietinnän paikka, jos jäädään luokalta ja vanhemmat pitää sulle puhuttelun.

Miksi ainoastaan kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Todella tympeä järjestelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylä asteen opettajana toimineena voin kertoa että moni naisopettaja katosi välitunnilla valvoessaan tai oli täysin sokea. Useimmat pojat on tosi isokokoisia ja nämä tietyt tapaukset eivät kunnioita naisopettajia lainkaan. Ne uhkailee ja solvaa, yleensä kulkevat isoissa porukoissa. Erittäin agressiivista käytöstä luokassa ja sen ulkopuolella. Vanhempien kanssa ei voi kommunikoida kuin tulkin avulla eikä yhteistyötä saada aikaiseksi. Ymmärrän osittain miksi osa opettajista pelkää puuttua asioihin. Täytyy olla tosikova hermoinen pystyäkseen yrittää pitää tätä sakkia hallinnassa.

Sitten on väärässä paikassa töissä. Pitää mennä vaikka päiväkotiin tai lukioon. Tuo nyt vaan kuuluu opettajan työnkuvaan. Jos yksin ei pärjää niin sitten pyydetään muita apuun, mutta pois kävelyä en kyllä käsitä. Miten pystyy katsomaan itseään peilistä, jos jättää lapsen pahoinpideltäväksi.

Opettajan työ on opettaa. Ei olla järjestyksenvalvoja. Muutkaan opettajat eivät välttämättä ole fyysisesti sen vahvempia ja montaa kertaa päivässä ei voi soittaa poliiseja paikalle.

Kouluissa pitäisi olla vartijat paikalla, joka tarvittaessa tulee niputtamaan niskuroijat.

Opettajan kuuluu opettaa myös sosiaalisia taitoja. Niitä ei opita muualla kuin siellä oman ikäisten parissa. Koko alakoulun ajan tulisi olla myös tunteja näihin liittyen, koska luokissa on nykyään monenlaisia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa me aikuiset ensin lakkaisimme kiusaamasta työkavereita.

Olen joutunut ihan sadistisen kiusaamisen kohteeksi ollessani uusi työntekijä tai harjoittelija.

Kyllä me aikuisetkin osataan olla ilkeitä; ja siihen tarvitaan yleensä porukka.

Olin eräässä työpaikassa, jossa meitä oli 7 naista. Eräänä päivänä ihmetotelin, että jotain outoa tapahtuu.

Nuo kuusi muuta olivat pomon kanssa lähteneet virkistysiltapäivän viettoon-minulle ei ollut kerrottu mitään. Tuli hyvin paha mieli ja hirveä häpeä kun jotkut miestyökaverit kysyi, etkö sinä lähtenyt.

Mä olen tätä usein miettinyt, että millainen työpaikka tuommoinen voikaan olla? Miten voi jättää yhden pyytämättä?

Tajuaako ne ulosjättäjät tilannetta ollenkaan? Miksi he toimivat näin?

Sehän kiusaamiseen puuttumisessa on myös ongelma, ettei kaikki tajua kiusaavansa. Siihen ei ole olemassa yhtä selkeetä sääntöä. esim meillä oli kaveripiirissä nainen, joka tunsi jäävänsä aina ulkopuolella kaikessa kavereiden jutussa.

Hän laittoi sen meidän piikkiin ja otti asian puheeksi hiekkalaatikon reunalla. Aikamme mekin häntä pyytelimme  mukaan ja illanistujaisiin, muttei hän koskaan tullut, kun miehensä ei päästänyt. Joten jäi sitten kutsumatta... Ei me oltu tajuttu, että oltaisi kiusaajia. Hän kuitenkin koki sen kiusaamisena. Anteeksi pyydeltiin puolin toisin.

Tuosta on nyt muutama vuosi, kun hän nosti kissan pöydälle - hyvä niin, että nähtiin asian kaikki puolet. Muuttunut on nyt se, että hänet kutsutaan joka kerta, muttei hän tule, koska mies ei päästä.

Lähti vähän lapasesta, kun eihän tätä vapaa-aikaa voi niinkään työpaikkaan verrata.

Kurja tilanne joka tapauksessa, että jäit ulkopuolelle. Onko ollut muita vastaavia tilanteita tuon jälkeen? Oletko saanut mahdollisuuden keskustella pomosi kanssa asiasta?

Meillä jätettiin KIUSAAJA ulos afterworkeista. Töissä oli pakko ottaa mukaan, mutta vapaa-ajalla ei todellakaan.

Tätäkin oon miettinyt, että kokeeko se kiusaaja sitten kiusaamista. Oliko hänelle perusteltu, että miksi hänet jätetään pois? Tiesikö hän olevansa kiusaaja?

Sorry voi jonkun mielestä mennä hiusten halkomiseksi ja lähtihän tämä nyt itse aiheesta koulukiusaus ja kytöpuisto irralleen.

Sen takia näissä välillä on kuitenkin se hienon hieno vivahde, että mikä on kiusaamista ja miksi on sitten ihan ok, että kiusaajaa kiusataan.

Vierailija kirjoitti:

Se voi vaikuttaa siihen millä tavalla kiusaaminen parhaiten saadaan loppumaan. Lapsi joka jo saa kotona selkäänsä muutenkin vähän väliä, ei pidä jotain uhkailuja minään. Mitään kovapäisempää kuin tuollaisessa kodissa jo on, ei voi koulun puolesta tulla. Pakkohan siinä on etsiä muuta keinoja. Sitten jos lapsi on oikeasti jonkun hyvän perheen lellipentu, voi ehkä toimia joku uhkailu ja ”kovat otteet”.

Miksiköhän toi ei päde kiusattuihin? Saa joka päivä koulussa selkäänsä, ei se pidä uhkailuja minään.

Höpsistä, jos se kiusaaja saisi samalla tavalla joka päivä kuonoonsa, niin eiköhän alkaisi silläkin pientä pelkoa tulla pääkopan sisään.

Mutta kun ei ole mitään seurauksia ja pelkkää hyysäystä, niin mikäs siinä on jatkaa nuorisorikollisen uraansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa me aikuiset ensin lakkaisimme kiusaamasta työkavereita.

Olen joutunut ihan sadistisen kiusaamisen kohteeksi ollessani uusi työntekijä tai harjoittelija.

Kyllä me aikuisetkin osataan olla ilkeitä; ja siihen tarvitaan yleensä porukka.

Olin eräässä työpaikassa, jossa meitä oli 7 naista. Eräänä päivänä ihmetotelin, että jotain outoa tapahtuu.

Nuo kuusi muuta olivat pomon kanssa lähteneet virkistysiltapäivän viettoon-minulle ei ollut kerrottu mitään. Tuli hyvin paha mieli ja hirveä häpeä kun jotkut miestyökaverit kysyi, etkö sinä lähtenyt.

Tuohan on tyypillinen tapa miten tytöt harjoittavat koulukiusaamista. On tutkittu, että tuollainen eristäminen näkyy aivoissa samassa kohtaa kuin kiduttaminen ja on jopa vahingollisempaa lapsen kehitykselle kuin fyysinen kiusaaminen.

Onneksi oon vähän erakko ja introvertti. Muhun eristäminen ei tehoa. Mulla on siviilissä omat kaverit. Työkaverit on vain työkavereita. Käykööt keskenään ryyppäämässä.

Lukekaapa Mtvuutisista tuon perusopetuksen johtajan kommentteja tapauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kun millä keinoin vältetään tuo tilanne, että ketään ei koulussa pahoinpidellä? Käytettävissä ovat kasvatuskeskustelu ja jälki-istunto.

Suomen laki antaa jokaiselle mahdollisuuden ja oikeuden puuttua ja keskeyttää käynnissä oleva pahoinpitely, tarvittaessa voimatoimin. Suomen laki on voimassa myös koulun pihalla.

No ei kyllä anna. Minulle opetettiin (en ole koulussa töissä), ettei tappeluihin saa itse mennä väliin, vaan on soitettava poliisit.

Häh? Suomessa on ihan lain määräämä auttamisvelvollisuus. Just luin yh:n kokeeseen ysiluokkalaisen kanssa.

Joo, käytännössä on juu. Mut luepa oikeuskäytännössä miten käy jos menee vähän yli. Siis ihmisen tulee kyetä toimimaan siten, että puntaroi jatkuvasti toimintansa oikeasuhtaisuutta. Siitä vaan yrittämään!

Ohis

Miksi pitäisi ”mennä vähän yli”?

Tässä tapauksessa opettajat (kaikki 8) katselivat visusti lintujen syysmuuttoa. Olisihan he voineet vaikka nelisin mennä huutamaan edes.

Mä en usko sekuntiakaan, että pienehkössä koulussa on 8 välituntivalvojaa, kun ei niitä ole isommissakaan.

terkut Kytöpuiston naapurista

Vierailija kirjoitti:

Miksi kiusattuja ei koskaan eroteta koulusta? Kyllä siinä tulee itsemietinnän paikka, jos jäädään luokalta ja vanhemmat pitää sulle puhuttelun.

Miksi ainoastaan kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Todella tympeä järjestelmä.

Mieti sitä seuraava syksyä ja kiusaajan uutta luokkaa. Luokalle tulee vuotta vanhempi 10 kiloa ja 10 senttiä muita isompi kokenut kiusaaja, tyhmäkin vielä. Onko kivaa muille? Ei ole. Koulukotiin vaan.

Kiusaamiseen on usein aika hankala puuttua. Miksikö? Koska se ei ole sitä, että kiusattua lyötäisiin siinä opettajan silmien alla. Kun kiusattu tulee asiasta mahdollisesti kertomaan, syyttää kiusaaja tietysti kiusattua milloin mistäkin: "toi se aloitti, se löi ensin" tai "joo mä tönäisin sitä, mutta kun se vei mun pipon". Aika vaikeaa siinä on sitten puolueettomasti alkaa tuomitsemaan ketään. Myös kiusaajan kaverit usein puolustelevat kiusaajaa: "ei se mitään lyöny, toi keksii taas ihan omiaan".

Toinen miksi kiusaamiseen on vaikeaa puuttua millään ns. kovalla kädellä on, että teot on käytännössä tekojen sarja. Yksittäinen pipon vieminen päästä ei tietenkään ole peruste erottaa ketään koulusta määräajaksi. Usein kiusaaminen on myös eristämistä. On aika vaikeaa tehdä rikosilmoitusta kiusaajasta siksi, että hän päätti ettei kiusattua oteta johonkin futispeliin mukaan.

Kolmas kiusaamiseen puuttumisen vaikeus on, että kiusattu ei tule joka kerran kertomaan tapahtumista. Opettaja voi luulla, että tilanne on korjaantunut, kun kuukauteen ei ole tullut mitään sattumuksia. Sitten kuukauden jälkeen selviääkin, ettei mikään ollutkaan muuttunut. Kiusattu ei vain halunnut puhua.

Se ei tarkoita luovuttamista. Se ei tarkoita, että annetaan periksi. Mutta hyvin haastavaa se silti on. En usko että silti yksikään opettaja hyväksyisi kiusaamista. Miksi niin tekisi? Edellä mainittujen syiden takia kiusaamisen tunnistaminen ja siihen puuttuminen on vaikeaa.