Mistä tietää onko joku vain alkoholin suurkuluttaja vai alkoholisti?

Paras määritelmä jonka olen kuullut on tämä: Alkoholin suurkuluttaja on alkoholisti, josta vielä välitetään.

Eli ei ole juomisellaan vielä katkaissut kaikkia välejä läheisiin.

Alkoholisti ei selkeästi halua viettää vapaata ilman alkoholia. Esim jos on juhlat tulossa ja kysyt et voiko olla kuski nii ei voi ikinä, eikä perusteli ole muu kuin juominen. Suurkuluttaja voi suostua tai hänellä on hyvä syy et miksei ja se on muuki ku vaa juominen.

Suurkuluttaja voi myös katsoa alkoholia ja juovia ihmisiä ilman on ongelmaa ja kunno suun luppausta. Alkoholisti on silmin nähden ahdistunut jossei saa liittyä juomisiin.

Vierotusoireet on se ratkaiseva ero. Alkoholismi on riippuvus, suurkuluttaja saattaa juoda kyllä yhtäpaljon/ usein (tai jopa enemmänkin) mutta ei ole silti riippuvainen alkoholista (vielä), ja jos jostain syystä ei voi juoda, pystyy olemaan ilmankin suuremmitta vaikeuksitta. Suurkuluttaja juo koska haluaa, alkoholisti koska on pakko. Molemmat ovat terveyden, talouden ja ihmissuhteiden kannalta erittäin haitallisia, sehän on sanomattakin selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuvuutta kuvaa pakonomaisuus, vieroitusoireet, juomisen jatkaminen haitoista huolimatta ( jotka juoja voi tosin itse kieltää), kasvava ajan ja rahan käyttäminen juomiseen, toleranssin nousu, läheisten huoli juomisesta ( vaikka itse ei tunnistamaan ongelmaa)

Riippuvuus on itsensä kieltävä sairaus, sitä on vaikea tunnistaa. Mutta jos pystyy kysymään itseltään, voiko todella elää eri tapahtumat, ajankohdat,tunnetilan oikeasti ilman alkon pakonomaista ajattelua ja sitten vielä lähtee käytännössä olemaan näissä selvinpäin,saa jotain osviittaa itsestään.

Terveellä ihmisellä alkoholittomuus ei oikeasti ole ongelma. Se ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen.

Alkoholismi on myös periytyvää osittain,joten sukupuutakin kannattaa vilkaista.

Tuon määritelmän mukaan varmaan yli puolet suomalaisista täysi-ikäisistä on alkoholisteja.

Ehkä ei sentään yli puolet, mutta tottahan se on että alkoholismi on Suomessa vähän niin kuin kansantauti.

Alkoholisti voi olla vaikka olisi täysin raitis.

Iso osa alkoholisteista ei tunnusta olevansa alkoholisti.

Alkoholin käytön lopettaminen ei vain onnistu, kun ei ole ongelmaa ja ei huvita. läheiset kärsivät juomisesta ja juojan sekavasta käytöksestä.

Iso osa alkoholisteista käy töissä ja pitävät sitä itse merkkinä siitä, etteivät ole alkoholisteja. Vapaa-aika meniikin sitten juoden. Joulut, uudet vuodet, vaput ja juhannukset juhlitaan juoden, muuten ei voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Paras määritelmä jonka olen kuullut on tämä: Alkoholin suurkuluttaja on alkoholisti, josta vielä välitetään.

Eli ei ole juomisellaan vielä katkaissut kaikkia välejä läheisiin.

Alapeukutin tätä alkoholistin läheisenä. Kyllä välitän äidistäni, vaikka juokin itseään hautaan (myöntämättä sitä). Ei ole suurkuluttaja, vaan ihan alkoholisti. Välejä en ole katkaissut, mutta käytännössä yhteydenpito on harvaa, koska ei vastaa puhelimeen putkiensa aikana. Tuon vitsikkään määritelmän on paukauttanut varmaan joku, joka ei sure rakkaan läheisensä menetystä alkoholille.

Alkoholismin erottaa siitä että, jos on yksikin hyvä syy olla juomatta, mutta juo silti. Jos rahalle olisi järkevämpääkin käyttöä, jos on terveysongelmaa, jos joku läheinen kokee juomisen negatiivisesti, jos itse juo enemmän kuin oli päättänyt, jos käytös humalassa aiheuttaa mitään negatiivista, ja SILTI on pakko niellä etanolia, on alkoholismi käsillä. Alkoholismiin kuuluu tietenkin myös negatiivisten vaikutusten mitätöinti, jolla juomis yritetään itselle oikeuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras määritelmä jonka olen kuullut on tämä: Alkoholin suurkuluttaja on alkoholisti, josta vielä välitetään.

Eli ei ole juomisellaan vielä katkaissut kaikkia välejä läheisiin.

Alapeukutin tätä alkoholistin läheisenä. Kyllä välitän äidistäni, vaikka juokin itseään hautaan (myöntämättä sitä). Ei ole suurkuluttaja, vaan ihan alkoholisti. Välejä en ole katkaissut, mutta käytännössä yhteydenpito on harvaa, koska ei vastaa puhelimeen putkiensa aikana. Tuon vitsikkään määritelmän on paukauttanut varmaan joku, joka ei sure rakkaan läheisensä menetystä alkoholille.

Jatkan vielä tästä. Tuo mukavitsikäs määritelmä auttaa vain alkoholistia huijaamaan itseään tyyliin: jos puolisoni ei ole vielä jättänyt minua, en ole alkoholisti.

Esim näin

Oli höntsäpeliottelu. Joukkueessa kaksi kiirehti peliä että päästään saunaan ja juomaan. Yksi ei lupauksesta huolimatta tullut peliin, tuli suoraan saunaan ympäri päissään.

Me loput otettin parit lonkerot ja poistuttiin. Oltiin kuullemma tylsiä jotka ei ymmärrä hauskasta.

Suurkuluttaja on aina alkoholisti. Kaikki alkoholistit eivät ole suurkuluttajia, esim. tuurijuoppo, joka repsahtaa kerran vuodessa. Hän on silti alkoholisti, koska juominen on pakonomaista.

Suurkuluttaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurkuluttaja kirjoitti:

Minä olen juomani alkoholin määrän perusteella suurkuluttaja. Alkoholisti en kuitenkaan mielestäni ole. En muista, milloin jotain olisi alkoholin takia jäänyt tekemättä, mitä oli sovittu. Jo ajatus herätyskellon soitosta aamulla estää edes aloittamasta illalla. Terveys tai ihmissuhteetkaan eivät ole kärsineet. Ei, vaikka mieluusti vapaailtanani ylitänkin kaikki kohtuukäytön rajat.

Rasvamaksa varmaan on.

Ainakaan veriarvoissa eikä kunnossa ole mitään vikaa. Jollain toisella varmaan jo olisikin terveysongelmia.

Veriarvoissa? Maksakirroosi kehittyy hiljalleen. Isäkin kehui hyvillä veriarvoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Kysy itseltäsi haluatko oikeasti vai tekeekö vaan mieli.

Sillä on eroa tykkääkö vaan juoda vai onko se pakko.

Läheisenä tiedän että alkoholistin mielestä hän vain tykkää juoda, se on tapa nollata, se on kivaa. Kyse ei missään nimessä ole pakosta. Omasta mielestään hän voisi hyvin olla juomattakin.

Ei kaikki suurkuluttajat ole alkoholisteja.

Ja absolutisti voi olla alkoholisti.

Eli ketjun monet esimerkit ovat siis ontuvia.

Suurkuluttaja kirjoitti:

Minä olen juomani alkoholin määrän perusteella suurkuluttaja. Alkoholisti en kuitenkaan mielestäni ole. En muista, milloin jotain olisi alkoholin takia jäänyt tekemättä, mitä oli sovittu. Jo ajatus herätyskellon soitosta aamulla estää edes aloittamasta illalla. Terveys tai ihmissuhteetkaan eivät ole kärsineet. Ei, vaikka mieluusti vapaailtanani ylitänkin kaikki kohtuukäytön rajat.

Täällä täysin päinvastainen tapaus. Juodun määrän perusteella, oli kyse sitten vikkokulutuksesta tai kertakulutukssta, en ole alkoholisti (7,5 annosta viikossa). Käyttäytymiseni perusteella olen omasta mielestäni alkoholisti.

Minulla on tapariippuvuus, ei fyysinen riippuvuus. Tekee siis mieli niinäkin iltoina, kun en ota mitään ja varsinkin rentoutumisessa kaipaan alkoholia. En osaa nauttia joistakin asioita ilman alkoholia. 

Alkoholistikin kykenee olemaan juomatta, jopa pitkiä aikoja. Mielestäni olennaisin asia on se, että hallitseeko se alkoholi jo mieltä. Jos esim. yrität todistaa ettet ole alkoholisti ja olet kaksi kuukautta täysin vesiselvä, mutta ajatuksissa on koko ajan se, että kohta se selväkausi loppuu taas kumota, niin huonolla tiellä olet. Tai maanantaina ajatukset on jo perjantaissa ja viinipullossa.

Ihminen, jolla ei ole ongelmaa, ei edes ajattele koko asiaa sen kummemmin. 

Voiko tuo olla mittari, että alkoholi hallitsee mieltä? En mielestäni ole minhinkään riippuvainen, mutta aina, mutta aina, jos itseltäni jotain kiellän, niin se asia hallitsee mieltäni.

Jos olen karkkilakossa, niin karkki pyörii päässä ympäri päivän. Jos olen dieetillä, niin suunnittelen, mitä syön kunnse loppuu. Jos päätän, että tällä viikolla en juo mitään, niin koko ajan tekee mieli punkkua.

Jos sen sijaan elän normaalia elämää, enkä käy karkkikaupassa enkä alkossa, enkä niitä itseltäni keillä, niin mikään ei pyöri päässä.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisti voi olla vaikka olisi täysin raitis.

En ole koskaan ymmärtänyt logiikkaa tämän taustalla. Jos olen ruumiillisesti ja psyykkisesti riippuvainen alkoholista, olen alkoholisti. Jos lähden suljettuun parantolaan vuodeksi ja riippuvuuteni hoidetaan pois, enkä kaipaa alkoholia, miten voin olla alkoholisti muuten kuin omassa mielessäni tai jonkun mielestä joka ajattelee että kerran juomari aina juomari?

Vierailija kirjoitti:

Voiko tuo olla mittari, että alkoholi hallitsee mieltä? En mielestäni ole minhinkään riippuvainen, mutta aina, mutta aina, jos itseltäni jotain kiellän, niin se asia hallitsee mieltäni.

Jos olen karkkilakossa, niin karkki pyörii päässä ympäri päivän. Jos olen dieetillä, niin suunnittelen, mitä syön kunnse loppuu. Jos päätän, että tällä viikolla en juo mitään, niin koko ajan tekee mieli punkkua.

Jos sen sijaan elän normaalia elämää, enkä käy karkkikaupassa enkä alkossa, enkä niitä itseltäni keillä, niin mikään ei pyöri päässä.

Alkoholismissa alkoholi hallitsee nimenomaan mieltä. Alkoholismi on nimenomaan mielen sairaus. Sokerikin aiheuttaa riippuvuutta, ellet tiennyt ja myös se sokeri vaikuttaa aivokemiaan. -ohis-

Vierailija kirjoitti:

Voiko tuo olla mittari, että alkoholi hallitsee mieltä? En mielestäni ole minhinkään riippuvainen, mutta aina, mutta aina, jos itseltäni jotain kiellän, niin se asia hallitsee mieltäni.

Jos olen karkkilakossa, niin karkki pyörii päässä ympäri päivän. Jos olen dieetillä, niin suunnittelen, mitä syön kunnse loppuu. Jos päätän, että tällä viikolla en juo mitään, niin koko ajan tekee mieli punkkua.

Jos sen sijaan elän normaalia elämää, enkä käy karkkikaupassa enkä alkossa, enkä niitä itseltäni keillä, niin mikään ei pyöri päässä.

Ruoho on aina vihreämpää aidan takana, Katoliset papit eivät muuta ajattelekaan kuin pikkupoikia, hyörät eivät muuta ajattelekaan kuin jumalaa.