Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa miehelle etten hoida hänen lapsiaan?
21.09.2020 |
Olen alusta asti sanonut, että saavat tulla saman katon alle ja syödä pöydässäni, mutta vastuut ja velvollisuudet hoitaa vanhemmat. Nyt pikku hiljaa mies on vaivihkaa alkanut käyttämään minua hoitoapuana. Mennään ulkoilemaan pihalle yhdessä ja kappas miehelle tulikin mieleen yksi pieni autoremppa ja minä jään lasten kanssa. Tai lähtee "nopeasti" käymään kaupassa ja huomaan olevani monta tuntia yksin vastuussa lapsista.
Miten voisin sanoa miehelle ettei tämä ole ok. En haluaisi riitaa aiheesta, mutta olla kuitenkin napakka että viesti menee perille.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsepä olet paikkasi valinnut ja siihen tieten tahtoen halunnut mennä. Olen aivan varma, että asia ei tullut yllätyksenä. Sinä olet nyt ap miehen mussukoiden mamma, jolta odotetaan pyyteetöntä apua kaikessa lapsiin liittyvässä, kodinhengettärenä oloa ja tietenkin olet myös reikä ja rahakukkaro, jolla ei ole varaa valittaa.
Jos jostakin syystä olet nyt asiaan kyllästynyt, niin suora keskustelu miehen kanssa voisi ehkä auttaa. Voisi olla ihan silmiä avaava kokemus pyytää mies istumaan rauhallisena hetkenä pöydän ääreen ja kertoa hänelle ajatuksensa ja toiveensa rehellisesti, mutta aikuismaisesti. Pitää myös muistaa, että aina kun on johonkin asiaan tyytymätön, niin olisi hyvä olla mietittynä jonkunlainen ratkaisu tai ratkaisuja, joista sitten lähdetään liikkeelle ongelmanratkaisussa. Mieti myös tavoitteesi ja ehtosi. Ehdot tulee olla reilut molemmille, sillä sinä olet antanut liian kauan väärää valoa ja tuskinpa mies on asiaa enempää ajatellut, koska olet tyytynyt. En siis syyttäisi vain miestä, sillä ap on myös tarinan toinen konna jättäessään asian ja mielipiteensä sanomatta.
No aikamoista syyllistämistä oli tämä viesti, oikein tarinan konna. Joo voi olla että ap on jo antanut liikaa periksi, mutta onkohan vähän liikaa nyt omaa värikynääkin matkassa. Kaikki on vetänyt pultit tuosta yhdestä lauseesta, jossa kertoo laittavansa ruokaa, pyykkäävänsä ja siivoavansa. Sehän voi ollakin hänelli ihan ok, mutta raja tulee tuossa vastuun ottamisessa muuten, jonka ap ON SANONUT ääneen, toisin kuin sinä tässä väität.
Noihin tilanteisiin muutenkin yleensä ajaudutaan pidemmällä välillä, luulisi tämän lähes jokaisen ymmärtävän. Ei se tapahdu yhdessä yössä, että huomaakin tekevänsä kaiken vaikka muusta on puhuttu. Mutta tähän tosiaan auttaa vain ja ainoastaan nyt suoraan sanominen ja selkeiden rajojen asettaminen.
Hohhoijaa. Viestintuoja ammutaan taas.
Jos vastaukseni ei miellyttänyt, niin hyökkäsit minua vastaan. Ja kyllä, ap on konna, jos ei aikuisena osaa avata suutaan, vaan jää nöyristelemään kersoja kanssa uudelleen ja uudelleen. Eikä hän ole mitään sanonut ääneen, vaan vain ajatellut vain sanovansa. Eipä silti, etteikö tämäkin olisi taas yksi surkea miesvih*-aloitus.
Aloittaja on liian kiltti ja haluaa välttää riitaa. Ainoa konna tuossa tarinassa on ap:n mies. Aloittajan pitää kuitenkin kasvattaa selkäranka ja tehdä tilanteelle jotain, vaikkapa hommaamalla itselleen oman asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi otit miehen, jolla on lapsia. Realismi kertoo, että myös sinusta tulee lasten hoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsepä olet paikkasi valinnut ja siihen tieten tahtoen halunnut mennä. Olen aivan varma, että asia ei tullut yllätyksenä. Sinä olet nyt ap miehen mussukoiden mamma, jolta odotetaan pyyteetöntä apua kaikessa lapsiin liittyvässä, kodinhengettärenä oloa ja tietenkin olet myös reikä ja rahakukkaro, jolla ei ole varaa valittaa.
Jos jostakin syystä olet nyt asiaan kyllästynyt, niin suora keskustelu miehen kanssa voisi ehkä auttaa. Voisi olla ihan silmiä avaava kokemus pyytää mies istumaan rauhallisena hetkenä pöydän ääreen ja kertoa hänelle ajatuksensa ja toiveensa rehellisesti, mutta aikuismaisesti. Pitää myös muistaa, että aina kun on johonkin asiaan tyytymätön, niin olisi hyvä olla mietittynä jonkunlainen ratkaisu tai ratkaisuja, joista sitten lähdetään liikkeelle ongelmanratkaisussa. Mieti myös tavoitteesi ja ehtosi. Ehdot tulee olla reilut molemmille, sillä sinä olet antanut liian kauan väärää valoa ja tuskinpa mies on asiaa enempää ajatellut, koska olet tyytynyt. En siis syyttäisi vain miestä, sillä ap on myös tarinan toinen konna jättäessään asian ja mielipiteensä sanomatta.
No aikamoista syyllistämistä oli tämä viesti, oikein tarinan konna. Joo voi olla että ap on jo antanut liikaa periksi, mutta onkohan vähän liikaa nyt omaa värikynääkin matkassa. Kaikki on vetänyt pultit tuosta yhdestä lauseesta, jossa kertoo laittavansa ruokaa, pyykkäävänsä ja siivoavansa. Sehän voi ollakin hänelli ihan ok, mutta raja tulee tuossa vastuun ottamisessa muuten, jonka ap ON SANONUT ääneen, toisin kuin sinä tässä väität.
Noihin tilanteisiin muutenkin yleensä ajaudutaan pidemmällä välillä, luulisi tämän lähes jokaisen ymmärtävän. Ei se tapahdu yhdessä yössä, että huomaakin tekevänsä kaiken vaikka muusta on puhuttu. Mutta tähän tosiaan auttaa vain ja ainoastaan nyt suoraan sanominen ja selkeiden rajojen asettaminen.
Hohhoijaa. Viestintuoja ammutaan taas.
Jos vastaukseni ei miellyttänyt, niin hyökkäsit minua vastaan. Ja kyllä, ap on konna, jos ei aikuisena osaa avata suutaan, vaan jää nöyristelemään kersoja kanssa uudelleen ja uudelleen. Eikä hän ole mitään sanonut ääneen, vaan vain ajatellut vain sanovansa. Eipä silti, etteikö tämäkin olisi taas yksi surkea miesvih*-aloitus.
Aloittaja on liian kiltti ja haluaa välttää riitaa. Ainoa konna tuossa tarinassa on ap:n mies. Aloittajan pitää kuitenkin kasvattaa selkäranka ja tehdä tilanteelle jotain, vaikkapa hommaamalla itselleen oman asunnon.
Miksi ap:n pitää hommata itselleen asunto, jos hän jo asuu omassa asunnossaan 😯?
Ohis
Hyvin helppoa:
Mies keksii autorempan kesken ulkoilun: sanot että menkääpä porukalla sitten katsomaan mulla olikin yksi oma homma kesken.
Mies yrittää karata kauppaan, patistat lapset mukaan ja keksit itsellesi muuta tekemistä.
Näet itsekin että mies ei aio pysyä sovituissa säännöissä niin miksi alistut tähän?
Vierailija kirjoitti:
Miksi otit miehen, jolla on lapsia. Realismi kertoo, että myös sinusta tulee lasten hoitaja.
Ei aina. Mutta jos antaa siihen mahdollisuuden, niin kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex kyllä huolehti lapsistaan ihan parhaan taitonsa mukaan. Joka oli aika eri kuin mun käsitys vanhemmuudesta. Meillä ongelma oli pikemminkin se, ettei osannut tehdä mitään yhteistyötä mun kanssa kun lapsensa tulivat, vaan erottautui lastensa kanssa omaksi porukaksi jotka tulivat ja menivät ihan omia juttujaan. Eroon sekin johti, kun ei ollut mitään yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex kyllä huolehti lapsistaan ihan parhaan taitonsa mukaan. Joka oli aika eri kuin mun käsitys vanhemmuudesta. Meillä ongelma oli pikemminkin se, ettei osannut tehdä mitään yhteistyötä mun kanssa kun lapsensa tulivat, vaan erottautui lastensa kanssa omaksi porukaksi jotka tulivat ja menivät ihan omia juttujaan. Eroon sekin johti, kun ei ollut mitään yhteistä.
Riittää, että sinullaon yhteistä miehen kanssa. Lasten kanssa ei tarvitse olla yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsepä olet paikkasi valinnut ja siihen tieten tahtoen halunnut mennä. Olen aivan varma, että asia ei tullut yllätyksenä. Sinä olet nyt ap miehen mussukoiden mamma, jolta odotetaan pyyteetöntä apua kaikessa lapsiin liittyvässä, kodinhengettärenä oloa ja tietenkin olet myös reikä ja rahakukkaro, jolla ei ole varaa valittaa.
Jos jostakin syystä olet nyt asiaan kyllästynyt, niin suora keskustelu miehen kanssa voisi ehkä auttaa. Voisi olla ihan silmiä avaava kokemus pyytää mies istumaan rauhallisena hetkenä pöydän ääreen ja kertoa hänelle ajatuksensa ja toiveensa rehellisesti, mutta aikuismaisesti. Pitää myös muistaa, että aina kun on johonkin asiaan tyytymätön, niin olisi hyvä olla mietittynä jonkunlainen ratkaisu tai ratkaisuja, joista sitten lähdetään liikkeelle ongelmanratkaisussa. Mieti myös tavoitteesi ja ehtosi. Ehdot tulee olla reilut molemmille, sillä sinä olet antanut liian kauan väärää valoa ja tuskinpa mies on asiaa enempää ajatellut, koska olet tyytynyt. En siis syyttäisi vain miestä, sillä ap on myös tarinan toinen konna jättäessään asian ja mielipiteensä sanomatta.
No aikamoista syyllistämistä oli tämä viesti, oikein tarinan konna. Joo voi olla että ap on jo antanut liikaa periksi, mutta onkohan vähän liikaa nyt omaa värikynääkin matkassa. Kaikki on vetänyt pultit tuosta yhdestä lauseesta, jossa kertoo laittavansa ruokaa, pyykkäävänsä ja siivoavansa. Sehän voi ollakin hänelli ihan ok, mutta raja tulee tuossa vastuun ottamisessa muuten, jonka ap ON SANONUT ääneen, toisin kuin sinä tässä väität.
Noihin tilanteisiin muutenkin yleensä ajaudutaan pidemmällä välillä, luulisi tämän lähes jokaisen ymmärtävän. Ei se tapahdu yhdessä yössä, että huomaakin tekevänsä kaiken vaikka muusta on puhuttu. Mutta tähän tosiaan auttaa vain ja ainoastaan nyt suoraan sanominen ja selkeiden rajojen asettaminen.
Hohhoijaa. Viestintuoja ammutaan taas.
Jos vastaukseni ei miellyttänyt, niin hyökkäsit minua vastaan. Ja kyllä, ap on konna, jos ei aikuisena osaa avata suutaan, vaan jää nöyristelemään kersoja kanssa uudelleen ja uudelleen. Eikä hän ole mitään sanonut ääneen, vaan vain ajatellut vain sanovansa. Eipä silti, etteikö tämäkin olisi taas yksi surkea miesvih*-aloitus.
Aloittaja on liian kiltti ja haluaa välttää riitaa. Ainoa konna tuossa tarinassa on ap:n mies. Aloittajan pitää kuitenkin kasvattaa selkäranka ja tehdä tilanteelle jotain, vaikkapa hommaamalla itselleen oman asunnon.
Miksi ap:n pitää hommata itselleen asunto, jos hän jo asuu omassa asunnossaan 😯?
Ohis
Oho, totta, muistin aloituksen huonosti. Hänen pitää hommata miehelle virallinen häätöilmoitus. Harmi, sillä oma muutto olisi sujunut helpommin kuin loisen ulosheitto.
Meilläkin oli ihan samaa vielä vuosi sitten. Mies vain ilmoitti esimerkiksi lähtevänsä neljän päivän työ/huvimatkalle sellaisella viikolla, jolla hänen lapsensa olivat meillä. Hän ei edes kysynyt minulta, onko minulle ok jäädä kotiin tasapainoilemaan työn, opiskelun ja neljän lapsen arjen kanssa yksin. Onneksi nostin kissan pöydälle, sillä asia korjaantui kyllä ja nyt hän sopii lasten äidin kanssa esim. pidemmät työmatkansa. Minäkin voin kyllä olla yksin lasten kanssa kotona jos se on tarpeen, mutta en halua olla mikään lastenhoitoautomaatti, jolta ei edes kysytä sopiiko se.
Eli suora keskustelu ja toisaalta ihan vaan kieltäytyminen ottamasta vastuuta on paras keino, vaikka se välillä pahaa tekeekin. Itselleni esim. eskarilaisen päästäminen uimaan isoveljensä "vahtimana"kylmäsi sydäntä, mutta jouduin sen tekemään koska muuten mies ei olisi ikinä alkanut itse kantaa vastuuta omista lapsistaan. Aina oli sysäämässä minulle kaikki vaivalloiset askareet ja vahtimistehtävät, jotka pitää tehdä muuten kuin sohvalla maaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsepä olet paikkasi valinnut ja siihen tieten tahtoen halunnut mennä. Olen aivan varma, että asia ei tullut yllätyksenä. Sinä olet nyt ap miehen mussukoiden mamma, jolta odotetaan pyyteetöntä apua kaikessa lapsiin liittyvässä, kodinhengettärenä oloa ja tietenkin olet myös reikä ja rahakukkaro, jolla ei ole varaa valittaa.
Jos jostakin syystä olet nyt asiaan kyllästynyt, niin suora keskustelu miehen kanssa voisi ehkä auttaa. Voisi olla ihan silmiä avaava kokemus pyytää mies istumaan rauhallisena hetkenä pöydän ääreen ja kertoa hänelle ajatuksensa ja toiveensa rehellisesti, mutta aikuismaisesti. Pitää myös muistaa, että aina kun on johonkin asiaan tyytymätön, niin olisi hyvä olla mietittynä jonkunlainen ratkaisu tai ratkaisuja, joista sitten lähdetään liikkeelle ongelmanratkaisussa. Mieti myös tavoitteesi ja ehtosi. Ehdot tulee olla reilut molemmille, sillä sinä olet antanut liian kauan väärää valoa ja tuskinpa mies on asiaa enempää ajatellut, koska olet tyytynyt. En siis syyttäisi vain miestä, sillä ap on myös tarinan toinen konna jättäessään asian ja mielipiteensä sanomatta.
No aikamoista syyllistämistä oli tämä viesti, oikein tarinan konna. Joo voi olla että ap on jo antanut liikaa periksi, mutta onkohan vähän liikaa nyt omaa värikynääkin matkassa. Kaikki on vetänyt pultit tuosta yhdestä lauseesta, jossa kertoo laittavansa ruokaa, pyykkäävänsä ja siivoavansa. Sehän voi ollakin hänelli ihan ok, mutta raja tulee tuossa vastuun ottamisessa muuten, jonka ap ON SANONUT ääneen, toisin kuin sinä tässä väität.
Noihin tilanteisiin muutenkin yleensä ajaudutaan pidemmällä välillä, luulisi tämän lähes jokaisen ymmärtävän. Ei se tapahdu yhdessä yössä, että huomaakin tekevänsä kaiken vaikka muusta on puhuttu. Mutta tähän tosiaan auttaa vain ja ainoastaan nyt suoraan sanominen ja selkeiden rajojen asettaminen.
Hohhoijaa. Viestintuoja ammutaan taas.
Jos vastaukseni ei miellyttänyt, niin hyökkäsit minua vastaan. Ja kyllä, ap on konna, jos ei aikuisena osaa avata suutaan, vaan jää nöyristelemään kersoja kanssa uudelleen ja uudelleen. Eikä hän ole mitään sanonut ääneen, vaan vain ajatellut vain sanovansa. Eipä silti, etteikö tämäkin olisi taas yksi surkea miesvih*-aloitus.
Itsehän sinä hyökkäsit tuossa aika ikävästi ap:ta vastaan perustuen vain omiin oletuksiisi, ihan turha siis nillittää siitä että sinuakin kritisoidaan siitä. Nimenomaan on mieheltä törkeää tämä lasten vastuun kippaaminen, kerran ap on aikaisemmin _sanonut_ ettei siihen lähde. Nythän hän on havahtunut siihen, että mies sitä selkeästi yriittää tehdä, ja joo vastaus on se että nyt se pitää ääneen kunnolla sanoa ettei tilanne voi jatkua. Aika ikävää, että toisen pitäisi olla haukkana vahtimassa oikeuksiaan koko ajan, mutta toinen saa luistella miten mieli tekee niin silti ensimmäinen on tarinan konna.
Oliko kirjoituksessani siis mitään hyvää mielestäsi vai jumahditko vain pariin seikkaan itsepäisesti? Valitettavasti tuollainen on aika tyypillistä joiltakin ja siinä jää näkemättä metsä puilta taas kerran.
Kirjoitin, että suora, rauhallinen ja rehellinen keskustelu miehen kanssa olisi nyt paras tapa edetä ja olisi hyvä miettiä omat ratkaisuehdotukset valmiiksi. Kirjoitin myös, että mies ei ole välttämättä edes tajunnut ap:n kärsivän tilanteesta. Konnajuttu on täysin toissijainen juttu tässä, mutta tottahan se on, että jos suutaan ei saa auki, niin mistä sitä mies voi tietää toisen ajatukset?
Itse en ole uusperheessä, vaan parisuhteeni on kestänyt lähes 25 vuotta ja lapsia on, mutta missä vain parisuhteessa pitää osata kertoa omat ajatuksensa. Jos ei niin osaa tehdä, niin vain itseään voi syyttää. En puolustele miestä mutta en myöskään puolustelisi ap:n toimintaa. Ap on aikuinen ihminen, joka on vastuussa omasta onnestaan.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin oli ihan samaa vielä vuosi sitten. Mies vain ilmoitti esimerkiksi lähtevänsä neljän päivän työ/huvimatkalle sellaisella viikolla, jolla hänen lapsensa olivat meillä. Hän ei edes kysynyt minulta, onko minulle ok jäädä kotiin tasapainoilemaan työn, opiskelun ja neljän lapsen arjen kanssa yksin. Onneksi nostin kissan pöydälle, sillä asia korjaantui kyllä ja nyt hän sopii lasten äidin kanssa esim. pidemmät työmatkansa. Minäkin voin kyllä olla yksin lasten kanssa kotona jos se on tarpeen, mutta en halua olla mikään lastenhoitoautomaatti, jolta ei edes kysytä sopiiko se.
Eli suora keskustelu ja toisaalta ihan vaan kieltäytyminen ottamasta vastuuta on paras keino, vaikka se välillä pahaa tekeekin. Itselleni esim. eskarilaisen päästäminen uimaan isoveljensä "vahtimana"kylmäsi sydäntä, mutta jouduin sen tekemään koska muuten mies ei olisi ikinä alkanut itse kantaa vastuuta omista lapsistaan. Aina oli sysäämässä minulle kaikki vaivalloiset askareet ja vahtimistehtävät, jotka pitää tehdä muuten kuin sohvalla maaten.
Tämähän se on. Kysymys kun ei tosiaan ole siitä etteikö niistä toisen lapsista voisi tykätä, mutta vastuu yksiselitteisesti niistä kuuluu sille omalle vanhemmalle. Itsekin olen joutunut joskus ihan vain parisuhteessa pakottamaan itseni siihen etten puutu liikaa toisen tekemisiin, vaan antaa hänen tehdä omat mokansa ja näin ollen kantapään kautta ottaa itse vastuuta asioistaan (juu oli ehkä hitusen uusavuton poikaystävä jossain vaiheessa) Muuten olisi ollut hyvin suuri riski, että kaikki tämmöinen olisi lipsahtanut minun vastuulleni ja niinhän se on että vastuussa oleva on sitten myös syyllinen seurauksiin.
Enkä itse todellakaan ole edes mikään ns. kaikesta huolehtiva kanaemo, vaan omassakin arjessa on ihan tarpeeksi selviytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot suoraan. Niin minäkin tein omalle miehelleni, jolla lapsi joka viikonloppu. En mä halua pyhittää elämääni toisten lasten hoitoon. Omani oon jo hoitanut.
Jos kerran ottaa kumpoanin, jolla on lapsia tai lemmikkejä, niin kyllä joskus on reilua olla avuksi. Et taida oikein tykätä miehesi lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän teitä naisia riivaa? Itselläni ei olisi minkäänlaista ongelmaa hoitaa tuossa tilanteessa lapsia. Kunhan ei olisi säännönmukaista, että mies huitelisi aina omilla teillään. Miksi olette valinneet miehen, jolla lapsia? Jos asia on noin suuri ongelma, niin oikeasti etsikää lapseton mies tai jatkakaa sinkkuna. Kun olin nuori, niin isäni otti uuden vaimon, ja hankki tämän uuden vaimon kanssa lisääkin lapsia pari. Eron jälkeen me ensimmäisen liiton lapset olimme isäni kotona ”aina tiellä” ja vain vaivana. Tosi mukavaa tuntea olla vain joku maanvaiva oman isänsä kotona. En ole koskaan ymmärtänyt tämän uuden vaimon käytöstä. Oli sentään äiti jo itsekin, kun isäni löysi. Hävetkää naiset!
Vierailija kirjoitti:
Mikähän teitä naisia riivaa? Itselläni ei olisi minkäänlaista ongelmaa hoitaa tuossa tilanteessa lapsia. Kunhan ei olisi säännönmukaista, että mies huitelisi aina omilla teillään. Miksi olette valinneet miehen, jolla lapsia? Jos asia on noin suuri ongelma, niin oikeasti etsikää lapseton mies tai jatkakaa sinkkuna. Kun olin nuori, niin isäni otti uuden vaimon, ja hankki tämän uuden vaimon kanssa lisääkin lapsia pari. Eron jälkeen me ensimmäisen liiton lapset olimme isäni kotona ”aina tiellä” ja vain vaivana. Tosi mukavaa tuntea olla vain joku maanvaiva oman isänsä kotona. En ole koskaan ymmärtänyt tämän uuden vaimon käytöstä. Oli sentään äiti jo itsekin, kun isäni löysi. Hävetkää naiset!
Sinun isäsi on ollut vastuussa siitä, että olette olleet tervetulleet hänen kotiinsa. Ei hänen vaimonsa. Isäsi hävetköön, hän on selkeästi epäonnistunut tehtävässään. Jättää nyt omat lapsensa kakkoseksi uusille, paremmille. Pah, mikä "mies".
Äiti minäkin, aikuiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän teitä naisia riivaa? Itselläni ei olisi minkäänlaista ongelmaa hoitaa tuossa tilanteessa lapsia. Kunhan ei olisi säännönmukaista, että mies huitelisi aina omilla teillään. Miksi olette valinneet miehen, jolla lapsia? Jos asia on noin suuri ongelma, niin oikeasti etsikää lapseton mies tai jatkakaa sinkkuna. Kun olin nuori, niin isäni otti uuden vaimon, ja hankki tämän uuden vaimon kanssa lisääkin lapsia pari. Eron jälkeen me ensimmäisen liiton lapset olimme isäni kotona ”aina tiellä” ja vain vaivana. Tosi mukavaa tuntea olla vain joku maanvaiva oman isänsä kotona. En ole koskaan ymmärtänyt tämän uuden vaimon käytöstä. Oli sentään äiti jo itsekin, kun isäni löysi. Hävetkää naiset!
Sinun isäsi on ollut vastuussa siitä, että olette olleet tervetulleet hänen kotiinsa. Ei hänen vaimonsa. Isäsi hävetköön, hän on selkeästi epäonnistunut tehtävässään. Jättää nyt omat lapsensa kakkoseksi uusille, paremmille. Pah, mikä "mies".
Äiti minäkin, aikuiselle.
Isän puolesta olen totta kai aina ollut tervetullut, mutta välittyyhän se tunnelma kilometrin päähän, jos siellä yksi kiukkuinen haahka on ollut läsnä. Miten äiti-ihminen voi päästää suustaan tällaista mitä tässä ketjussa on sanottu? Kaksi lasta on minullakin. Kehtaattekin.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän teitä naisia riivaa? Itselläni ei olisi minkäänlaista ongelmaa hoitaa tuossa tilanteessa lapsia. Kunhan ei olisi säännönmukaista, että mies huitelisi aina omilla teillään. Miksi olette valinneet miehen, jolla lapsia? Jos asia on noin suuri ongelma, niin oikeasti etsikää lapseton mies tai jatkakaa sinkkuna. Kun olin nuori, niin isäni otti uuden vaimon, ja hankki tämän uuden vaimon kanssa lisääkin lapsia pari. Eron jälkeen me ensimmäisen liiton lapset olimme isäni kotona ”aina tiellä” ja vain vaivana. Tosi mukavaa tuntea olla vain joku maanvaiva oman isänsä kotona. En ole koskaan ymmärtänyt tämän uuden vaimon käytöstä. Oli sentään äiti jo itsekin, kun isäni löysi. Hävetkää naiset!
No tästä tarinasta paistaa kilometrin päähän että on todennäköisesti keksitty juttu jotta päästään haukkumaan naisia.
Jos sinulla oikeasti olisi ollut tuollainen isä, sen isän olisi ollut syytä tehdä lastensa kanssa jotain viikonloppuisin eikä jättää heitä yksin pyörimään uuden vaimon kanssa kotiin. Joten sen hypoteettisen isäsi tässä hävetä pitäisi.
Puhu ap miehellesi.
Mun miehellä on lapsia ja mies hoitaa heidät. Ei muuteta yhteen, kun lapset ovat pieniä, joten lapsilla on isän täysi huomio heidän ollessa isällään. Olen mukana vain, jos lapsilta on kysytty. Koskaan eivät ole sanoneet vielä ei.
Lapsilla on omat vanhemmat ja lapset ovat heidän päävastuulla. Muut järjestelyt sovitusti. Jos ei asiaa ole sovittu, ei uusien kumppanien tarvitse ottaa vastuuta. On rajattomuutta olettaa uuden kumppanin ottavan lapsista vastuuta ilman, että siitä sovitaan.
Vanhempien olisi hyvä opettaa lapsilleen ettei uusi kumppani ole automaattisesti heidän vanhempi varsinkaan kun ei asuta yhdessä, vaan mieluummin ensisijaisesti vain mukava uusi ihminen, joka ei ole vanhempaan rinnastettavissa, vaan vieraampi ihminen, jonka rajoja tulee kunnioitaa samalla tavalla kuin vaikka sukulaistädin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän teitä naisia riivaa? Itselläni ei olisi minkäänlaista ongelmaa hoitaa tuossa tilanteessa lapsia. Kunhan ei olisi säännönmukaista, että mies huitelisi aina omilla teillään. Miksi olette valinneet miehen, jolla lapsia? Jos asia on noin suuri ongelma, niin oikeasti etsikää lapseton mies tai jatkakaa sinkkuna. Kun olin nuori, niin isäni otti uuden vaimon, ja hankki tämän uuden vaimon kanssa lisääkin lapsia pari. Eron jälkeen me ensimmäisen liiton lapset olimme isäni kotona ”aina tiellä” ja vain vaivana. Tosi mukavaa tuntea olla vain joku maanvaiva oman isänsä kotona. En ole koskaan ymmärtänyt tämän uuden vaimon käytöstä. Oli sentään äiti jo itsekin, kun isäni löysi. Hävetkää naiset!
No tästä tarinasta paistaa kilometrin päähän että on todennäköisesti keksitty juttu jotta päästään haukkumaan naisia.
Jos sinulla oikeasti olisi ollut tuollainen isä, sen isän olisi ollut syytä tehdä lastensa kanssa jotain viikonloppuisin eikä jättää heitä yksin pyörimään uuden vaimon kanssa kotiin. Joten sen hypoteettisen isäsi tässä hävetä pitäisi.
Ihan olen todellinen henkilö ja tarina on todellinen, enkä viitsi asetelmaa enempää avata. Minusta tuntuu, että näistä kommenteista paistoi itse asiassa viha sitä edellistä puolisoa kohtaan. Tyyliin ”Olen omani jo hoitanut!”. Silloin se katkeruus ja viha pitäisi suunnata jonnekin ihan muualle kuin viattomien lasten läheisyyteen. Nimittäin, lapset kyllä aistivat. ”Minähän en sinun kakaroitasi passaa”. Tuollainen asenne näkyy, vaikkei sitä ääneen sanottaisikaan.
Itsehän sinä hyökkäsit tuossa aika ikävästi ap:ta vastaan perustuen vain omiin oletuksiisi, ihan turha siis nillittää siitä että sinuakin kritisoidaan siitä. Nimenomaan on mieheltä törkeää tämä lasten vastuun kippaaminen, kerran ap on aikaisemmin _sanonut_ ettei siihen lähde. Nythän hän on havahtunut siihen, että mies sitä selkeästi yriittää tehdä, ja joo vastaus on se että nyt se pitää ääneen kunnolla sanoa ettei tilanne voi jatkua. Aika ikävää, että toisen pitäisi olla haukkana vahtimassa oikeuksiaan koko ajan, mutta toinen saa luistella miten mieli tekee niin silti ensimmäinen on tarinan konna.