Miten kertoa miehelle etten hoida hänen lapsiaan?

Vierailija kirjoitti:

Muuten meillä menee hyvin, mutta tämä asia todella risoo. Varsinkin kun olen alusta asti sanonut, että vastuu lapsista on miehellä. Totta kai pidän heidän tekemisiään sen verran silmällä ettei mitään vaarallista tapahdu tms. Asutaan miehen kanssa jo yhdessä. Teen ruuat koko väelle, siivoan ja pyykkään. En halua lisäksi vastuuta lapsista, jotka ei ole minun. Ja omia en aio hankkia.

Ei tässä taida muu auttaa kuin nostaa kissa pöydälle.ap

No tuo selittää vähän miehen käytöstä. Sinähän sanot yhtä ja teet toista. Sanot että et huolehdi lapsista, mutta kuitenkin teet lapsille ruuat, peset pyykit ja siivoat sotkut. Yksin. Lisäksi myös katsot lasten perään että eivät tee mitään vaarallista.

Minusta käytöksesi oikein huutaa: "haluan olla kynnysmatto!" Ihan sama mitä sitten puhut.

Näitä tyyppejä on tinderit ja treffipalstat pullollaan; etsitään lapsille uutta äitihahmoa ettei tarvi itse huolehtia. Kun kaikki naiset niiiin tykkää hoitaa lapsia, oli ne sitten kenen tahansa...

Kun lasten vuoro on olla isällään, anna isälle laatuaikaa olla yhdessä lastensa kanssa. Isä laittaa ruuat, ulkoilee ja touhuaa lastensa kanssa. Lapset tulevat mielellään isän kaveriksi vaikka remppaamaan autoa, siivoamaan tai mitä nyt mies muutenkin tekisi viikonloppuna.

Ajoita omat menosi niin, että et ole kotona viikonloppuisin kuin yöllä. Näin vahvistat parhaiten isän suhdetta lapsiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niissä tilanteissa, kun mies aikoo jättää lapset sinulle, edes hetkeksi, sanot miehellesi, että ottaa lapset mukaan sinne kauppaan tai mihin lähteekään, ja sinä lähdet pois tilanteesta.

Toinen vaihtoehto on, että kylmästi jäät pois niistä tilanteista, joissa on riski, että miehesi livistää paikalta ja jättää sinut lasten kanssa.

Voit myös soittaa perään, jos huomaat jääneesi yllättäen lasten kanssa keskenään.

Yksi selkeä vaihtoehto on, että teillä on eri asunnot, ja ette ole tekemisissä silloin kun miehesi lapset ovat isällään.

siis mitä v...tua? Oletteko naiset oikeasti tätä mieltä? Haluatte että miehenne kohtelisi teitä samoin?

Jos lapset ei ole biologisesti miehen, niin hänen tulisi kieltäytyä kaikesta, missä voi joutua olemaan lasten kanssa yksinään??

Ja tää on kerännyt peukkuja ison määrän?!?

Erittäin mielenkiintoinen näkökulma.. en olisi uskonut. Mutta näinhän sen on sitten mentävä.. oli sukupuoliroolit miten päin tahansa.

Minä antaisin kyllä tällaisessa tilanteessa ihan saman neuvon, vaikka osat olisivat toisinpäin. Lapsia ei jätetä henkilölle, joka ei halua heistä huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisissa tilanteissa ilmoittaisin soittavani kunnan sosiaaliviranomaisille.

Kyllä. Siis sinänsä AP et voi olettaa, etteikö hyvässä lykyssä sinusta tulisi lapsille toista äitiä. Silloin sun täytyy olla valmis kantamaan osasi vastuusta. Et voi vain valita miestä.

Mutta toi mies ei kuulosta syvemmän suhteen arvoiselta. Eihän häneen voi luottaa ollenkaan! Jos ilmoitat sossulle, lapset kärsivät ehkä turhaan. Onko sun mahdollista ilmoittaa lasten äidille? Tietääkö hän mitä mies isävuorollaan tekee? Luulisi äitiä kiinnostavan. Jos häntäkään ei kiinnosta, asia todella kuuluu sossulle.

Sanoisin hänellle että tästä on jo keskusteltu, miksi yrität lipsua kun sinun kuuluu olla lastesi kanssa isäviikonloppuna, sitähän varten sellaiset on olemassa, ei ne ole mitään uusioäitiviikonloppuja. Mikset samantien hae ja vie  lapsia äidiltään, kerrot vaan että sinä ne muutenkin joudut hoitamaan. Tottakai mies kieltää pyhästi ja/tai syyttää sua nipoksi kun et tuon vertaa hänen lapsiaan hoida. Hällä väliä. Todennäköisesti alkaa sitten kiikuttamaan lapset mummolaan joka viikonloppu. Mutta se ei ole sinun ongelmasi, vaan miehen ja hänen äitinsä välinen ongelma. 

Miehessä on paha valuvika, luistelee vastuustaan niin paljon kuin vain voi. Mistähän muusta luistelee? Ai niin, kaikista kotitöistä koska kertomasi mukaan sinä teet ne. Ja työpaikalla vois työkavereilla olla mielenkiintoista kertomista kuinka hemmo nakittaa kaikki ikävät hommat niille - todennäköisesti naispuolisille työkavereille, koska miehet ei tollasta kauaa kattele.

Mikä tuossa miehessä on niin ihanaa että olet kerrassaan muuttanut hänen kanssaan yhteen? Kuulostaa että pääsisit paljon vähemmällä työllä sinkkuna tai lapsettoman miehen kanssa.

Taas kerran, niin makaa kuin petaa.

Jos ap on nöyristellyt miehen edessä jo kauan, niin tuskinpa aia tästä eteenpäinkään muuksi muuttuu, sillä ap ei tee asian eteen mitään. Hän jatkaa orjuuttaan vapaaehtoisesti ja on hellan ja nyrkin välissä niin kauan kuin mies sitä haluaa. Jos hän ei toimi mielekkäästi, niin eiköhän mies löydä paremman orjan nopeasti hänen paikalleen. Eli joko ap taipuu ja tekee niin kuin häneltä odotetaan tai sitten hän lähtee, mutta hänelle jää aina mustapekka käteen.

Tämä on hirveän yleistä käytöstä miehiltä.

Lasteni isä on juuri tällainen paska. Kun tapasin hänet vietin mielelläni aikaa hänen lastensa kanssa. Sitten kun meidän huonosti nukkuva lapsi syntyi oletti hän, että hoidan kaikki kolme. Kun en jaksanut, olin kelvoton äitipuoli, joka vihaa hänen lapsiaan. No erohan siitä tuli.

Olin pitkään sinkkuäitinä kunnes tapasin muka täydellisen miehen, jolla oli lapsi toisessa maassa. Kävikin ilmi, että lapsen äidillä oli päihdeongelma ja lapsi tuli meille. Mies teki vuorotyötä ja taas olin ilmainen lastenhoitaja. Kun mies teki aamuvuoroa, niin hän lähti aina oman lapsensa kanssa tekemään kahdestaan kaikkea kivaa ja minä jäin oman lapseni kanssa rahattomana kotiimme. Kun en suostunut tähän järjestelyyn, niin miehen mukaan vihasin hänen lastaan ja eron jälkeen kertoi, miten käytin häntä taloudellisesti hyväkseni.

Ei enää ikinä uusperhettä.

Itsepä olet paikkasi valinnut ja siihen tieten tahtoen halunnut mennä. Olen aivan varma, että asia ei tullut yllätyksenä. Sinä olet nyt ap miehen mussukoiden mamma, jolta odotetaan pyyteetöntä apua kaikessa lapsiin liittyvässä, kodinhengettärenä oloa ja tietenkin olet myös reikä ja rahakukkaro, jolla ei ole varaa valittaa.

Jos jostakin syystä olet nyt asiaan kyllästynyt, niin suora keskustelu miehen kanssa voisi ehkä auttaa. Voisi olla ihan silmiä avaava kokemus pyytää mies istumaan rauhallisena hetkenä pöydän ääreen ja kertoa hänelle ajatuksensa ja toiveensa rehellisesti, mutta aikuismaisesti. Pitää myös muistaa, että aina kun on johonkin asiaan tyytymätön, niin olisi hyvä olla mietittynä jonkunlainen ratkaisu tai ratkaisuja, joista sitten lähdetään liikkeelle ongelmanratkaisussa. Mieti myös tavoitteesi ja ehtosi. Ehdot tulee olla reilut molemmille, sillä sinä olet antanut liian kauan väärää valoa ja tuskinpa mies on asiaa enempää ajatellut, koska olet tyytynyt. En siis syyttäisi vain miestä, sillä ap on myös tarinan toinen konna jättäessään asian ja mielipiteensä sanomatta.

Vierailija kirjoitti:

No sinä määrittelet ne rajat, joissa olet valmis auttamaan miestä lastensa kanssa, kerrot ne ja pysyt niissä. Varmaan joku akuutissa hätätilanteessa auttaminen on ok?

Näin moni tekisi, mutta ap ei osaa.

Taas, jälleen kerra, tulen tänne kirjoittamaan teesini: väitän, että uusperheet hajoavat siihen, että mies ei kanna vastuuta lapsistaan. Mies on sellainen otus, että hän antaa vastuun pois, jos joku sellaisen ottaa. Pikkuhiljaa äitipuoli huomaa kasvattavansa, hoitavansa ja viihdyttävänsä niitä. Ja lopulta uupuu.

Vastavuoroisia miehiä toki on, mutta ne ovat harvassa. Siksi lähtökohtaisesti pitää ottaa tiukka linja, mitä tekee ja mitä ei tee. Olettamuksena on, että mies sysää vastuunsa pois.

Terv. Uusperheellinen, joka ei tee muuta kuin ruokaa koko porukalle

"Olen alusta asti sanonut, että saavat tulla saman katon alle ja syödä pöydässäni." Ap kirjoitti.

Kuka muutti siis kenen luokse, kuinka kauan olette yhdessä olleet, kuinka paljon lapsia on ja minkä ikäisiä he ovat noin suuri piirtein? Mitä mies tekee perheen hyväksi? Kuka maksaa ruuat?

Vierailija kirjoitti:

Itsepä olet paikkasi valinnut ja siihen tieten tahtoen halunnut mennä. Olen aivan varma, että asia ei tullut yllätyksenä. Sinä olet nyt ap miehen mussukoiden mamma, jolta odotetaan pyyteetöntä apua kaikessa lapsiin liittyvässä, kodinhengettärenä oloa ja tietenkin olet myös reikä ja rahakukkaro, jolla ei ole varaa valittaa.

Jos jostakin syystä olet nyt asiaan kyllästynyt, niin suora keskustelu miehen kanssa voisi ehkä auttaa. Voisi olla ihan silmiä avaava kokemus pyytää mies istumaan rauhallisena hetkenä pöydän ääreen ja kertoa hänelle ajatuksensa ja toiveensa rehellisesti, mutta aikuismaisesti. Pitää myös muistaa, että aina kun on johonkin asiaan tyytymätön, niin olisi hyvä olla mietittynä jonkunlainen ratkaisu tai ratkaisuja, joista sitten lähdetään liikkeelle ongelmanratkaisussa. Mieti myös tavoitteesi ja ehtosi. Ehdot tulee olla reilut molemmille, sillä sinä olet antanut liian kauan väärää valoa ja tuskinpa mies on asiaa enempää ajatellut, koska olet tyytynyt. En siis syyttäisi vain miestä, sillä ap on myös tarinan toinen konna jättäessään asian ja mielipiteensä sanomatta.

No aikamoista syyllistämistä oli tämä viesti, oikein tarinan konna. Joo voi olla että ap on jo antanut liikaa periksi, mutta onkohan vähän liikaa nyt omaa värikynääkin matkassa. Kaikki on vetänyt pultit tuosta yhdestä lauseesta, jossa kertoo laittavansa ruokaa, pyykkäävänsä ja siivoavansa. Sehän voi ollakin hänelli ihan ok, mutta raja tulee tuossa vastuun ottamisessa muuten, jonka ap ON SANONUT ääneen, toisin kuin sinä tässä väität.

Noihin tilanteisiin muutenkin yleensä ajaudutaan pidemmällä välillä, luulisi tämän lähes jokaisen ymmärtävän. Ei se tapahdu yhdessä yössä, että huomaakin tekevänsä kaiken vaikka muusta on puhuttu. Mutta tähän tosiaan auttaa vain ja ainoastaan nyt suoraan sanominen ja selkeiden rajojen asettaminen.

Kun mies yrittää lähteä tekemään autoremppaa, niin kakarat vain mukaan ja sinä ap lähdet vaikka tekemään jotain sellaista, missä lapset eivät voi olla mukana, esimerkiksi juoksulenkille tai vaikka kynsihoitoon.

Mies ottaa lapsukaiset myös kauppaan mukanaan ja sinä peset lapsista kätesi sanomalla, että lapset lähtevät isänsä kanssa. Et vain jää heidän kanssaan enää ja sillä siisti.

Mieheen ei voi luottaa, eli ero. Tai sitten taistelet noista asioista aina "paikalta liukenevan" miehen kanssa. Jos yhdessä keskustelu aiheesta ei ole toiminut, niin mikä sitten. Eikö lapset voisi olla äidillään asumassa ja vähemmän aikaa isän seurassa, isot lapset pärjäävät jo itsekseen tehden omia juttuja.

Minä olen miehelleni sanonut, että jos et voi olla lastesi kanssa, niin sitten et heitä meille ota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsepä olet paikkasi valinnut ja siihen tieten tahtoen halunnut mennä. Olen aivan varma, että asia ei tullut yllätyksenä. Sinä olet nyt ap miehen mussukoiden mamma, jolta odotetaan pyyteetöntä apua kaikessa lapsiin liittyvässä, kodinhengettärenä oloa ja tietenkin olet myös reikä ja rahakukkaro, jolla ei ole varaa valittaa.

Jos jostakin syystä olet nyt asiaan kyllästynyt, niin suora keskustelu miehen kanssa voisi ehkä auttaa. Voisi olla ihan silmiä avaava kokemus pyytää mies istumaan rauhallisena hetkenä pöydän ääreen ja kertoa hänelle ajatuksensa ja toiveensa rehellisesti, mutta aikuismaisesti. Pitää myös muistaa, että aina kun on johonkin asiaan tyytymätön, niin olisi hyvä olla mietittynä jonkunlainen ratkaisu tai ratkaisuja, joista sitten lähdetään liikkeelle ongelmanratkaisussa. Mieti myös tavoitteesi ja ehtosi. Ehdot tulee olla reilut molemmille, sillä sinä olet antanut liian kauan väärää valoa ja tuskinpa mies on asiaa enempää ajatellut, koska olet tyytynyt. En siis syyttäisi vain miestä, sillä ap on myös tarinan toinen konna jättäessään asian ja mielipiteensä sanomatta.

No aikamoista syyllistämistä oli tämä viesti, oikein tarinan konna. Joo voi olla että ap on jo antanut liikaa periksi, mutta onkohan vähän liikaa nyt omaa värikynääkin matkassa. Kaikki on vetänyt pultit tuosta yhdestä lauseesta, jossa kertoo laittavansa ruokaa, pyykkäävänsä ja siivoavansa. Sehän voi ollakin hänelli ihan ok, mutta raja tulee tuossa vastuun ottamisessa muuten, jonka ap ON SANONUT ääneen, toisin kuin sinä tässä väität.

Noihin tilanteisiin muutenkin yleensä ajaudutaan pidemmällä välillä, luulisi tämän lähes jokaisen ymmärtävän. Ei se tapahdu yhdessä yössä, että huomaakin tekevänsä kaiken vaikka muusta on puhuttu. Mutta tähän tosiaan auttaa vain ja ainoastaan nyt suoraan sanominen ja selkeiden rajojen asettaminen.

Hohhoijaa. Viestintuoja ammutaan taas.

Jos vastaukseni ei miellyttänyt, niin hyökkäsit minua vastaan. Ja kyllä, ap on konna, jos ei aikuisena osaa avata suutaan, vaan jää nöyristelemään kersoja kanssa uudelleen ja uudelleen. Eikä hän ole mitään sanonut ääneen, vaan vain ajatellut vain sanovansa. Eipä silti, etteikö tämäkin olisi taas yksi surkea miesvih*-aloitus.

Ero, koska mies olettaa sinun olevan piika joka hoitaa kodin ja hänen kakaransa. Ei tuollainen lusmu  tule vastuulliseksi aikuiseksi muuttumaan, varmaan erokin on aikoinaan tullut miehen lusmuilun takia, kun on jättänyt kaiken vastuun lasten äidille.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hirveän yleistä käytöstä miehiltä.

Lasteni isä on juuri tällainen paska.

Lapsesi isä ei edusta hirveän yleisesti miehiä.

Jos sinun piireissäsi tuollainen on oikeasti yleistä, niin suosittelen vahvasti hankkimaan parempaa seuraa.

Mä sanon että "voi ei, ei käy kun mulla on kanssa menoa (tms)". Ja lähden nopeasti siitä tilanteesta. Näin miehelle ei jää muuta mahdollisuutta kuin ottaa omat lapsensa mukaan. Erittäin toimiva konsti. Ole ystävällinen mutta päättäväinen :)