Lapsella ei ole hajuakaan matikan tehtävistä. Menee hermo.

Mun yläkoululainen on vaan niin tavattoman YKSINKERTAINEN, ettei sillä riitä logiikka kuin pluslakuihin, ja nekin menee huolimattomuuden takia väärin. Että ap, ymmärrän sua ja otan osaa väsymykseesi lapsen koulun tukemisessa. Tämä on raskasta.

Miksi niitä lapsia hankitaan jos kerta niiden opettaminen ja ohjaaminen on niin vaivalloista ja vastenmielistä.

Olisi vauvakuumeisena kannattanut muistaa, että siitä pikkuvauvasta kasvaa koululainen ja kasvatusvastuu jatkuu ihan sinne täysi-ikäiseksi asti.

Ihan vain vinkkinä, että äitini käytti meidän opetukseen niinkin helppoa tapaa kuin pelikortteja. Siinä pakostakin joutuu laskemaan. Sama koskee varmasti monia muita pelejä.

Lukemisen oppiminen tapahtui sekin melkeinpä huomaamatta, kun lapsille luettiin ääneen viisikkoja. Jossain vaiheessa loppui lukeminen ja siitä oli lapsen pakko jatkaa itse.

Niin siis onko lapsella mitä numeroita sitten? Jos lapsi OSAA niin se saa hyviä numeroita, eikö? Sinäkö teet asiasta ongelman?

Minusta sinun tehtävä on lopettaa itsesi sairastuttaminen! Jos lapsi ei tee läksyjä, nelosluokkalainen ja inttää vastaan niin sanot että NYT loppuu, otat puhelimen käteen siinä lapsen edessä ja soitat opettajalle että lapsi kieltäytyy tekemästä läksyjään ja tämä opettajalle tiedoksi. Jos lapsi ei tee läksyjä niin se vaikuttaa todistuksessa numeroinnissa, eikö?

Eli hyväkin koe, alkaa heikkenemään jos oppilaan läksyt jää tekemättä.

Minulle tulee kirjoituksestasi mieleen sellainen että paljonko te vietätte aikaa yhdessä? En tarkoita että olette koko illan kotona, vaan paljonko te vietätte aikaa yhdessä: onko läksyjen teko ainoa sellainen hetki kun jätät kaiken muun ja olet lapsesi kanssa kahden VAIN silloin? Koska tuo kuulostaa enempi huomiohakuisuudelta kuin ettei osaa tehdä läksyjä.

Jos muu ei auta niin miksi ei? Oletko koskaan pysähtynyt miettimään miten toimit kasvattajana? Tarkoitan että kun lapsesi tappelee, niin pääseekö lapsi illalla mukaan ravintolaan perheen kanssa vai lähteekö mukaan huvipuistoon?
-Tätä jään miettimään kun sanot ettei tarrojen kerääminenkään auta. Että miksi ei? Eikö sitä kiinnosta mikään hauskuuttelu VAI saako lapsi silti kaikkea kivaa? Eli onko se yhdentekevää kerätä tarroja jos sitä varten joutuu vähän joustamaan omasta toiminnastaan? Miksi pitäisi olla kiinnostunut keräämään vaikka viikon tarroja jos lapsi saa tahtomaansa?

Kerron esimerkin: Meillä lapsella on pelipäivä 2 kertaa viikossa, se on aina ollut vähän laveana mutta sitä voi käyttää myös kiristyksessä kun täytyy. Eli jos lapsella on hyvä kausi eikä mitään puututtavaa ole, lapsi voi pelata ei pelipäivänä mutta nyt meillä on 3 päivää viikossa tultava hyviä päiviä tiettyä suoritusta niin voi saada pelata seuraavana pelipäivänä. Ja jos ei tule suoritusta niin jää saamatta ruksi siltä päivältä ja pelipäivä siirtyy seuraavaan (jos siis taas kerää niitä rukseja).
Ja pidän tässä pääni!

Mutta kun ajatellaan että puhe on koululaisesta niin itse juttelisin ajan kanssa, pidemmällä aikavälillä lapsen kanssa miten hänellä menee, onko jotain tapahtunut?

Mutta ihan kamalaa tuo ap on jos joudut mielenterveytesi uhalla jäämään pois työstäsi. Minulle tulee vaan mieleen että pitäisikö teidän hakea apua jostain? Koska tuo on kyllä väärin jo työpaikkaasikin koskien. Ja melko varmasti lapsesi kyllä vaistoaa sinusta tulevan väsymyksen ja ehkä tosiaan sietämättömyyden, tuo sinun asenne lapsen oppimattomuuteen ja niskoitteluun saattaa vaan kiertää ympyrää koska ette pääse siitä yli. Mieti millaista on olla lapsesi? 

Jos lapsi saa hyviä numeroita, hän osaa. Eli syy on silloin teillä kotona.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:41"]

Miksi niitä lapsia hankitaan jos kerta niiden opettaminen ja ohjaaminen on niin vaivalloista ja vastenmielistä.

Olisi vauvakuumeisena kannattanut muistaa, että siitä pikkuvauvasta kasvaa koululainen ja kasvatusvastuu jatkuu ihan sinne täysi-ikäiseksi asti.

[/quote]

Haista kuule vittu. Eikö saa väsyä, kun arkisin työhön kuluu 10 tuntia ja yläkoululaisen patistamiseen, kyselyyn, ohjaamiseen ja neuvomiseen 2-3 tuntia? Ohis.

Jos ap:n lapsella on hahmotushäiriö ja keskittymiskyvyssä puutteita, niin tokihan se vaikuttaa oppimiseen! Nimenomaan keskittymiskyvyn puute ja hahmotushäiriö usein liittyy oppimisvaikeuksiin, mitkä voivat olla laaja-alaisia tai vaikka vain kieleen tai matematiikkaan liittyviä oppimisvaikeuksia. Noin 6% lapsista on matematiikan oppimisvaikeus, silloin lapsen on opetuksesta huolimatta erittäin vaikea oppia matematiikkaa. 

Mitä tarkoittaa, että koulun mukaan lapsi osaa matematiikkaa? Onko opettajalla realistinen kuva lapsen taidoista? Mittaako kokeet ymmärtämistä ja millaisia ne oat tasoltaan? Jos kerran koulunkäynti takkuaa muutenkin, niin kait ne vaikeudet näkyvät silloin myös koulussa?  Voi miettiä, jos ongelmat ovat noin suuret, kannattaako kaikkea vapaa-aikaa käyttää matematiikan tahkoamiseen kotona menetelmillä, mitkä eivät selkeästi tuota tulosta. Voisi olla kannattavampaa puhaltaa kotona peli poikki ja vaikka pelata pelejä, jotka kehittävät matemaattista ja loogista ajattelua, matematiikan vaikeuksiin voi auttaa myös kielelliset virikkeet ja kuullun ymmärtämiseen liittyvät tekijät, sillä ilman kielellistä ymmärrystä ja kuullun ymmärtämistä voi olla vaikea ymmärtää sanallisten tehtävien ideaa.  

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 23:02"]

Voisi olla kannattavampaa puhaltaa kotona peli poikki ja vaikka pelata pelejä, jotka kehittävät matemaattista ja loogista ajattelua, matematiikan vaikeuksiin voi auttaa myös kielelliset virikkeet ja kuullun ymmärtämiseen liittyvät tekijät, sillä ilman kielellistä ymmärrystä ja kuullun ymmärtämistä voi olla vaikea ymmärtää sanallisten tehtävien ideaa.  

[/quote]

Voisi olla. Tai voisi olla olematta. Eihän voi tietää, mitä kotona opettaminen auttaa, jos se auttaakin juuri ja juuri pysymään ryhmän mukana?  Jos nyt aletaankin pelaamaan korttia ja toivotaan parasta, mutta koulussa meneekin sitten kaikki aivan läskiksi?

ohis

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:41"]

Miksi niitä lapsia hankitaan jos kerta niiden opettaminen ja ohjaaminen on niin vaivalloista ja vastenmielistä.

Olisi vauvakuumeisena kannattanut muistaa, että siitä pikkuvauvasta kasvaa koululainen ja kasvatusvastuu jatkuu ihan sinne täysi-ikäiseksi asti.

[/quote]

Haista kuule vittu. Eikö saa väsyä, kun arkisin työhön kuluu 10 tuntia ja yläkoululaisen patistamiseen, kyselyyn, ohjaamiseen ja neuvomiseen 2-3 tuntia? Ohis.

[/quote]

Näitä asioita kannattaa miettiä ennen kuin jättää ehkäisyn pois. Sä olet nyt kasvattaja ja itse olet siihen halunnut, niin aika keljua haukkua lasta netissä jos ei jokin oppiaine sujukaan kuin vettä vaan.

Oletteko keskustellut asiasta kunnolla opettajan kanssa? Palaveri, jossa vanhemmat, opettaja, erityisopettaja mukana? Onko tehty joku henkilökohtainen opetussuunnitelma tai eriytetty opetusta jotenkin, saako tukiopetusta? Neuropsykologista kuntoutusta? Tuolla edellä olikin hyviä vinkkejä mukautetusta matematiikan opetuksesta ja kirjallisuudesta. Hyvä kirja on myös Lapsellani on oppimisvaikeuksia (Numminen Heli). Selostaa ymmärrettävästi erilaisia oppimisongelmia, niiden taustoja,  mahdollisuuksia vaikuttaa ongelmiin, myös omat luvut kaikenlaisesta kuntoutuksesta, terapiasta, paperisodasta ym. 

Tuntuu, että sinä yksin yrität nyt tunkea tietoja ja taitoja lapsesi päähän, menetelmin, jotka eivät toimi. Lisäksi tämä jokailtainen taistelu huonontaa sinun ja lapsesi välejä ja kiristää tunnelman ja sinun jaksamisesti äärimmilleen. Sinun pitäisi vaatia ammattilaisten apua tässä asiassa, sinä kun et ilmeisesti ole opetuksen etkä erityisopetuksen ammattilainen. Itse asiassa voi olla, että tällä hetkellä toimintanne saa vain vahinkoa aikaan - ainakin sinun ja lapsesi väleissä ja sinun jaksamisessa on huono tilanne. Vaadi opettajaa, erityisopettajaa, kouluterveydenhuoltoa puuttumaan asiaan, lapsen asian voi ottaa esille oppilastyöryhmässä. Lähete neuropsykologiseen kuntoutukseen olisi ehkä aiheellinen. Lisäksi ammattilaisen ohjeet siihen kotiopetukseen ja yhteistyö opettajan ja erityisopettajan kanssa läksyjen ja asioissa etenemisen suhteen. Jos aikaa läksyihin menee tuntikaupalla kuutena päivänä viikossa, on tilanne aivan kohtuuton sekä lapselle että perheelle. 

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:41"]

Miksi niitä lapsia hankitaan jos kerta niiden opettaminen ja ohjaaminen on niin vaivalloista ja vastenmielistä.

Olisi vauvakuumeisena kannattanut muistaa, että siitä pikkuvauvasta kasvaa koululainen ja kasvatusvastuu jatkuu ihan sinne täysi-ikäiseksi asti.

[/quote]

Haista kuule vittu. Eikö saa väsyä, kun arkisin työhön kuluu 10 tuntia ja yläkoululaisen patistamiseen, kyselyyn, ohjaamiseen ja neuvomiseen 2-3 tuntia? Ohis.

[/quote]

Näitä asioita kannattaa miettiä ennen kuin jättää ehkäisyn pois. Sä olet nyt kasvattaja ja itse olet siihen halunnut, niin aika keljua haukkua lasta netissä jos ei jokin oppiaine sujukaan kuin vettä vaan.

[/quote]

Ap kuvaili niiden arkipäivää ja kertoi että hermot on mennyt tilanteeseen. Ilmeisesti hiukkasen väsyttää moinen tahkoaminen. Eikö todellakaan saa väsyä ikinä mihinkään sen jälkeen, kun on päättänyt lisääntyä? Kaiken pitää olla linnun laulua ja auringonpaistetta? Ja jos nyt joskus tulee epätoivoinen olo, niin sitäkö ei saa tuoda missään julki? Asiasta ei saa keskustella, ties vaikka sais jotain vinkkejä ongelmien ratkaisuun?

Minuakin olisi kiinnostanut, että millaisia numeroita lapsi saa kokeista. Jotkut äidit kun tekee hirveän ongelman pärjäämisestä, vaikka lapsi saisi seiskoja, mikä on ihan kelpo numero. Siis siltä kannalta kelpo, että lapsella ei ole ongelmia läpäistä kursseja ja siksi mitään suurempia panostuksia erityisopetuksen antamiseen ei ole tarvetta tehdä. Mutta jollekin vanhemmalle seiska ei ole riittävän hyvä numero, ja siitä voi seurata kotona juuri tuollaisia vaikeuksia. Ja kotona koetaan, että koulusta ei saa apua, koska kodin kunnianhimo on aivan eri tasolla kuin koulun tavoitteet.